Stressistä

30 lokakuun, 2015
image

 

Tiedättekö sen tunteen, kun herää aamulla, ja ennen kuin on ehtinyt edes avata silmiään, stressi on jo ehtinyt puristautua rintakehään? Mulle on käynyt noin monta kertaa tällä viikolla. Yleensä heräilen pikku hiljaa unesta, mieli hiukan utuisena ja alan hiljalleen kelailla, mikä päivä on ja pitääkö nousta saman tien ylös. Mutta esimerkiksi maanantaina kellon soidessa stressi valtasi mielen ennen kuin ehdin edes tajuta heränneeni, ja näin on jatkunut miltei joka aamu tällä viikolla.

Stressaa niin, ettei tässä oikeastaan oo edes järkeä.

Koska mie olin syysloman kipeänä enkä saanut tehtyä mitään opiskelujuttuja viime viikolla, musta on tuntunut siltä, että kaikki hommat kasautuu ja kaatuu päälle. Kandi, kaksi esseetä ja tenttiä sekä luennot, työt ja blogihommat siihen lisäksi – pelkästään ajatus kaikesta uuvuttaa ihan täysin ja tuntuu, ettei aika tule muka mitenkään riittämään. Ei nyt, eikä koko marraskuun aikana. Miehän lähden 13.12. sinne kuukauden mittaiselle reissulle, joten mm. mun kandin pitäisi olla täysin valmis ennen tuota päivää. Stressaan siis etukäteen koko seuraavaa kuukautta. Ja tämähän on ihan typerää just siksi, ettei mulla oikeasti ole vielä mitään hajua, mitä seuraavan neljän viikon aikana tapahtuu. Voihan olla, että saan tehtyä hommia ihan mukavasti aikataulujen mukaan puhumattakaan siitä, ettei tämä etukäteisstressi hyödytä tai auta mua mitenkään. Se ei tsemppaa mua, se ei tee musta reipasta, päin vastoin lamauttaa ja vie voimia. Jostain syystä en oo saanut karistettua tätä oloa pois, ja stressi on punoutunut mun ympärille tällä viikolla niin vahvasti, että ahdistaa jos oon hetkenkään yksin. Niin kuin yleensäkin, ihmisten seurassa nämä asiat unohtuu, tuntuu mitättömiltä, ja ääneen lausuttuna moni asia pienenee puolella, mutta mulle on ominaista just tämä asioiden paisuttelu yksinollessa. Joskus hiljaisuus on äänekkäämpää kuin kaupungin puheensorina, ei rauhoita vaan antaa liikaa tilaa ajatuksille. Lisäksi mulla alkaa tässä tilassa usein stressaamaan ihan pikku jutut, jotka ei edes liity siihen alkuperäiseen stressinaiheeseen, vaan keräilen niitä random huolia sieltä täältä ihan niin kuin pää ei olisi jo muutenkin täynnä.

On myös hassua, miten tässä tilassa on vaikea suhteuttaa asioita. Tai siis, kyllähän mie esimerkiksi tiiän, että asiat voisi olla niin paljon huonomminkin, tai ettei nämä mun huolehtimat asiat ole mitään lopullisia ja kuolemanvakavia, mutta kroppa ei tunnu ymmärtävän tätä. Se pysyy tässä jännittyneessä tilassa, vaikka kuinka koitan ajatella asioita järjellä, eikä mukavienkaan asioiden fiilistely auta; oon herranjestas lähdössä Thaimaahan reilun kuukauden päästä, mutta koko asia ei ole tällä viikolla tuntunut yhtään miltään. Yleensä välttelen tällaisten asioiden kirjoittamista blogiin, sillä haluaisin keskittyä sellaisen positiivisen energian levittämiseen, mutta toisaalta: jos joku pystyy samaistumaan mun juttuihin ja löytää ehkä hetken helpotuksen omaan oloonsa niin tällaistenkin asioiden kirjoittaminen kannattaa.Mutta onneksi tämä on ohimenevää, perjantain myötä olo alkaa ehkä hiukan helpottua. Ja onneksi tässä viikossa on ollut paljon hyvääkin.

image
image

Hyviä on olleet esimerkiksi kaikki hetket, jotka oon saanut viettää meän porukan tyttöjen kanssa. Ja näen tänään pitkästä aikaa yhtä ihanaa meän porukasta, sellaista jota ei tule niin usein nähtyä. Syksy on ollut kaunis, kylmän aurinkoiset aamut on ihania. Odotan hulluna lauantaita, jolloin vietetään työporukan virkistysiltaa. Ihan mahtavaa. (Toki tästäkin oon osannut repiä yhden stressinaiheen, haha. Juhliminen verottaa aina yhden päivän tenttiin valmistautumisesta, sillä epäilen että oon sunnuntaina ihan opiskelukunnossa.)

Sain saamen välitentistä nelosen, enkä olisi ikinä uskonut että niin kävisi. (Enkä usko itse asiassa vieläkään täysin, mie epäilen että tuossa on tullut jokin sekaannus :D Kova luotto omiin taitoihin…) Hämmentävää, mutta totta: uudet emojit piristivät yhtenä päivänä yllättävän paljon. Oon saanut herätä joka aamu rakkaan vierestä. Vaikka on tuntunut siltä, etten välttämättä ole ihan täysin parantunut ja palautunut syysloman flunssasta, on silti ollut ihan parasta käydä treenaamassa viikon tauon jälkeen. Pelattiin yhtenä päivänä sulkapalloa, jäin koukkuun. Sain Tiinalta hullun söpön myöhäisen synttärilahjan. Oon myös ollut onnellinen mun uudessa takissa, vaikka tuntuukin kamalan pinnalliselta iloita jostain vaatteesta joka päivä.

imageimageimage

Perjantai on kääntynyt tässä postausta naputellessa iltapäivän puolelle. Seuraavaksi mun pitäisi lukea tenttiin, sillä sain aamulla kuulla, että meille tulee illalla Rovaniemeltä yökyläilijöitä ja haluan pyhittää illan ystävien kanssa hengailulle. Porukalla sulista ja ulos syömään, sehän kuulostaa ihan perjantailta. Huomenna koitan ajoittaa samalla tavalla kouluhommat päivälle, sillä illalla on tosiaan työpaikan virkistysilta naamiaisteemalla eikä silloin saa uhrata sekuntiakaan tenttistressille. Vain huippuja ihmisiä sekä hyvää ruokaa ja juomaa. Mun piti itse asiassa olla huomisissa naamiaisissa Harry Potter, mutta vaihdoinkin vähän tylsempään Hermioneen! Myös legendaarinen marjanpoimija-asu pitäisi vielä joskus toteuttaa, haha. Sääskiverkko-hattu päässä ja sankko kädessä.

Toivottavasti teillä ei oo samanlaiset stressit päällä kuin mulla, mutta jos on, mie lähetän Hyvistä ja huonoista uutisista tutut jaxuhalit sinne. Ehkä sitä nyt viikonloppuna saisi rauhoituttua ja ensi maanantai valkenee vähän mukavampana kuin edellisellä viikolla. Ja mitähän jos vain päättäisi, että kaiken kamalan sijaan marraskuusta tuleekin hyvä kuukausi – tehokas ja hauska ja täynnä hyviä hetkiä. Voisi oikeasti olla ihan asennoitumisesta kiinni.

Jaha. Niin kuin tarinoissakin, tähän postaukseen tuli näköjään onnellinen loppu. Erityisen hyvää tässä on, että se tuli multa luonnostaan. Jos kaiken valittamisen pystyy päättämään lopulta hymyyn, asiat saattaa olla oikeasti ihan hyvin.

image

30 Kommenttia

  • Reply sigurminn 30 lokakuun, 2015 at 1:26 pm

    The bowls look so yummy! :)
    sigurminn
    instagram

    • Reply Sita 3 marraskuun, 2015 at 11:30 am

      :)

  • Reply Anonyymi 30 lokakuun, 2015 at 2:12 pm

    Siis koko teksti oli aivan kuin omasta suusta! Järkyttävä stressi-ahdistus-itku kouluasioista yhdistettynä kaikkeen pieneen turhaan. Pienet jutut muuttuu vatvoessa isoiksi ja lopulta ihan ylitsepääsemättömiksi. Mutta joo, itellä on auttanu ihan vaan perus To do -lista, sillä saa vähän hahmotettua työmäärää ja aikataulua. Eiköhän tästä selvitä kuitenki :)

    • Reply Sita 3 marraskuun, 2015 at 11:32 am

      Hassulla tavalla ihana kuulla, jotenki helpottaa ku tajuaa ettei oo yksin tällanen! Jotenki somemaailmaki niin korostaa kaikkea iloista ja kaunista nii tuntuu että sitä on yksin näiden ajatusten kans, kiitos siis älyttömästi kommentista <3

  • Reply Anonyymi 30 lokakuun, 2015 at 2:32 pm

    Voin niin samaistua tuohon sun kokemaan stressiin! Musta on tuntunu ihan samalta tällä viikolla. Koko ajan se stressi puristaa rinnassa ja todellakin lamauttaa. Aivan pöljää stressata niitä to do -listalla olevia asioita tällä tavalla. Oon huomannu, että sen ko tekis vaan niin ne asiat ehtii kyllä tehhä ja jälkikäteen sitä sitte miettii, että mitä ihmettä sitä oikein stressasi. Eli samassa tilanteessa oon ollu ennenki.. Jaxuhaleja meille! :D

    • Reply Sita 3 marraskuun, 2015 at 11:33 am

      Sama!! Just tulin tässä tentistä ja mietin että miksi tätäki piti niin paljon stressata – ihan hyvin meni enkä olis lukenu yhtään vähempää jos oisin ressannu vähemmän, tiiäkkö :D haha jep, ja kiitos ku jaoit ajatuksia tänne :)

  • Reply Kaisa J. 30 lokakuun, 2015 at 2:53 pm

    Hei täällä ilmoittautuu yksi, jolla iski epätoivo viime viikolla kaiken kanssa ! Jos kaipaat vertaistukea niin sitä löytyy tästä postauksesta http://www.lily.fi/blogit/ambitions/yksi-opiskelumotivaatio-kiitos !:D Ja tällä viikolla asiat on näyttäneet jo valoisammilta, toivottavasti sullakin vielä helpottaa :) Tsemppiä !

    PS. Tuo takki on I H A N A, joten ihan helposti voi iloita ! :)

    • Reply Sita 3 marraskuun, 2015 at 11:34 am

      Pitää käydä lukemassa, kiitti!! Ja haha ihana kuulla, meän honey moon on kestäny jo monta viikkoa enkä malta pitää päällä mittään muuta >:D

  • Reply Anonyymi 30 lokakuun, 2015 at 3:12 pm

    Voi kiitos, että jaoit sun stressin meillekki! Mulla on aivan hirveä ahdistus ollu päällä monta päivää ja olen alkanu epäilemään selviänkö näistä opinnoista ikinä läpi. En pysty ajattelemaan mitään muuta kun sitä ahdistusta ja stressiä. Välissä ehkä ajaudun ajattelemaan jotain muuta, mutta sitten kun hoksaan ajattelevani jotain muuta muistan taas että "mulla stressaa ja ahdistaa" ja siinä sitä taas ollaan. Se ehkä vähän auttaa, että 6 viikkoa jäljellä ennen joululomalle pääsyä ja kaikki nämä stressinaiheuttajat on sitten pois päiväjärjestyksestä.

    Ja tuo on niin totta, että hiljaisuudessa asiat vaan paisuu. Heti kun saa avauduttua jollekkin tulee vähän helpompi olo. On mulla ainakin kaikki rakkaat ihmiset ympärillä tapahtu tässä nyt mitä vaan!

    • Reply Sita 3 marraskuun, 2015 at 11:36 am

      Mua kans helpotti jotenki ku luki tätä, kiitos siis itellesi oikeasti <3 inhottavaa kuulla että muilla on samoja tuntemuksia mutta toisaalta helpottaa niin paljon tajuta että tää on ihan normaalia, vaikka aina jotenki hassusti aattelee että vaan minä pystyn tekemään asioista näin isoja ongelmia. Kiitos siis kommentista tosi paljon :)

  • Reply Tinja Karlsson 30 lokakuun, 2015 at 6:00 pm

    Hyvä että tiedostaa sen tunteen ja osaa nimetä sen stressiksi. Ikävintä on sellaset epämääräiset ahdistuskohtaukset :/ Mullaki ollut haipakkaa viime aikoina ja se sit kostautu flunssalla. Nyt en voi edes puhua, kun kurkusta tulee variksia tai vaan ilmaa :DD Mut koitan ottaa opiksi. Tästä lähtien en kasaa itselleni turhia menoja kalenteriin. Ja siis mäkin opiskelen ja kyllä mä mietin kokoajan noita tekemättömiä läksyjä. Mut jotenkin on pakko muistaa ettei stressaa turhaan. Kyllä ne hoituu. Tsemppii! Sä pärjäät kyllä<3

    Ps. I love organic

    • Reply Sita 3 marraskuun, 2015 at 11:37 am

      Joo no totta, nuo epämääräiset pahat olot on kyllä pahimpia – ei voi vaan hoitaa asioita saadakseen sen pois ku ei tiiä itekään mikä auttais. Toivottavasti oot jo parantunu ja sulla on lähteny hyvin marraskuu käyntiin <3

  • Reply Anonyymi 31 lokakuun, 2015 at 6:54 am

    Argh, samat zfiilikset! Stressaa stressaa stressaa.. työt ja koulu ja harkat ja kisat ja kohta pitäis taas alkaa lukemaan kirjotuksiin ja päättää se lopullinen jatkopaikka – valtsikka vai oikkis? So feel u sita :D mut ehkä tämä tästä, päivä kerrallaan ainakin yritetään

    • Reply Sita 3 marraskuun, 2015 at 11:40 am

      Toivottavasti on jo rauhottunu tilanne, huh huh tuossahan on hulluna kaikkea! Paha ku itellä ainaki tuntuu että tuollaisten päätösten tekemiseen tarvii just aikaa rauhoittua ja kuunnella omia tuntemuksia, jos on koko ajan hullu kiire ja tuhat asiaa mielenpäällä niin mun on ainaki vaikea suunnitella tai päättää asioista. Kiitos ku jaoit mulle fiiliksiä <3 ja hulluna tsemppiä kirjotuksiin lukemiseen, vaikkei ne ihan vielä ookaan :)

  • Reply iina 31 lokakuun, 2015 at 1:30 pm

    voi sita <3 tiiäkkö että marraskuu on oikeesti tosi hyvä kuukausi koska se päättyy mun synttäreihin haha! voimahaleja ♥ pus!

    • Reply Sita 3 marraskuun, 2015 at 11:46 am

      Haha ihana :D naurattaa! Kiitos piristyksestä <3

  • Reply Anonyymi 31 lokakuun, 2015 at 1:35 pm

    Rakas Sita,

    en oo lukenut ihan jokaista sun postausta tässä viime aikoina, mutta kerroit että oot dieetannut. Haluaisin vaan kokemuksesta muistuttaa että syöthän oikeasti tarpeeksi hiilihydraatteja. Sä ilmeisesti liikut myös paljon, niin se hiilihydraattien tarve on vielä suurempi kuin taviksella.
    Itse sain kulutettua nimittäin aivot loppuun liian vähillä hiilihydraateilla ja tiukalla treenillä, josta seurasi hirveä stressi ja lopulta masennus.

    En siis halua pelotella vaan varottaa ettei kellekkään kävisi samalla tavalla kuin mulle, koska se oli ihan kamalaa eikä kukaan silloin osannut sanoa mistä mun oireet johtui.

    • Reply Sita 3 marraskuun, 2015 at 11:54 am

      Voi ihana ku huolehit, tuli lämmin olo <3 Tällä kertaa ei onneksi ollu kyse syömisestä, oon just viimeiset pari viikkoa ollu epädieetillä synttäreiden ja flunssan ja kaiken takia ja syöny aika paljon kaikkea herkuista normiruokaan! Enemmänkin toisin päin, lisänny stressiä ku syöny niin huonosti ja kaikkea epäterveellistä. Mutta huh kuulostaa rankalta, voin ehkä vähän samaistua ja nous heti myötätunnot <3 toivottavasti sulla on tällä hetkellä parempi olla, oikeasti toivon koko sydämestä. Ja kiitos huolenpidosta <3

  • Reply Salla 31 lokakuun, 2015 at 3:41 pm

    Yks stressihirviö ilmottautuu! Opiskelen yliopistossa kahden vuoden opiskelutauon jälkeen ja voin sanoo, että tää valtava työmäärä on tullu mulle pienenä shokkina :-D Niin kuin joku sanokin, asioiden ylös kirjoittaminen auttaa ihan valtavasti. Useimmiten sitten huomaakin, ettei se to do -lista olekaan niin pitkä, kuin miltä se päässä ensin vaikutti. Pitää vaan koittaa hoitaa asia kerrallaan.. Mulla ainakin käy monesti niin, että kun on paljon hommaa, sitä koittaa tehdä pikkuriikkisen kaikkea, eikä sitten pysty saattaan mitään asiaa loppuun.

    Tsemppiä sinne! Itse odottelen jo kauhulla omaa urakkaani kandin kimpussa…

    • Reply Sita 3 marraskuun, 2015 at 11:58 am

      Joo mieki oon nyt tehny to do -listoja niin ku monet onki ehottanu niin kyllä se vaan auttaa! Sama ku se jos saa sanottua ne asiat jollekki ääneen, ne ei oo enää vaan epämääräisiä möykkyjä mielessä. Kiitos tosi paljon tsempeistä ja samoin sinne :) <3

  • Reply IraCassandra 2 marraskuun, 2015 at 6:37 am

    Voi eiii! Tylsää kuulla että sulla on ollut tollasia fiiliksiä :( Muistan kyllä itsekin AMK:n loppupuolella kun puristi kasaan vikat koulujutut + opparia ja teki ma-pe 7,5h päivässä duunia lisäksi + kaikki muu elämä päälle, oli se aikamoista. Mutta muistahan muruseni että tämä vaihe ei kestä ikuisuuksia – nyt vaan jaksat painaa ja olla ahkera, se palkitaan sitten ihanalla pitkällä lomalla auringossa! :) Jaksamista ja tsemppiä ja kaikkea!! <3 PS. Käytän itse kanssa aina tuota "muista että asiat voisi olla huonomminkin" ajattelutapaa, tiedä sitten onko hyvä vai ei :D

    • Reply Sita 3 marraskuun, 2015 at 12:00 pm

      Kiitos ihana, tuli niin hyvä mieli! Tottahan tuo on :) ja joo kyllä mieki käytän, oikeasti joillakin on niin paljon pahempiakin murheita – ei sentään oo kukaan läheinen sairas tai vastaavaa. Kiitos ku aina tsemppailet mua <3

  • Reply lillamy 2 marraskuun, 2015 at 8:47 pm

    Voi ei, mä niin ymmärrän sua! Itsellä on päällä niin hirveä työstressi ettei mitään rajaa, herään öisin useaan otteeseen paniikissa miettimään työasioita ja aamulla stressi tuntuu juurikin jo ennen simien avaamista. Mulla tulee ihan fyysisesti paha olo, en pysty enää syömään aamiaista tai nauttimaan lounastauosta töissä, kun koko ajan tuntuu stressin puristus mahassa asti. Toivon niin, että tää helpottaisi ja tsemppiä sulle <3

    • Reply Sita 8 marraskuun, 2015 at 2:03 pm

      On kyllä helpottanut, kiitos <3 Ja toivottavasti sulla kans :) Ei kuulosta yhtään kivalta nimittäin nuo!

  • Reply Sara 2 marraskuun, 2015 at 9:59 pm

    Täällä myös yks joka tekee helposti kärpäsestä härkäsen ja stressaa pikku jutuista huomattavasti enemmän mitä pitäs :D Meillä oli nyt viikonloppuna muutto ja oon viimeiset 3viikkoa ollu ihan sekasin… Nyt kun saatiin muutettua ja kaikki huonekalut hankittua tuntuu olo ainakin 5kiloa kevyemmältä :D Toivottavasti sullakin ressi helpottaa ja pystyt ottamaan taas kevyempiä askeleita :)

    • Reply Sita 8 marraskuun, 2015 at 2:02 pm

      Ehdottomasti helpottaa! Ja joo miten se ressi painaakaan niin ku ois fyysinen taakka päällä :D Kiitos Sara kommentista <3

  • Reply Milla Nieminen 7 marraskuun, 2015 at 5:50 pm

    Täällä kans yks stressaaja! Oon ihan samanlainen, että yksin ollessani kaikki ajatukset hyökkää päälle ja alkaa vaan pyörimään siinä stressissä… Kovasti kovasti tsemppiä sulle!! Kaikki kyllä järjestyy ja onneksi sulla vaikuttaa olevan hyviä ihmisiä sun ympärillä jotka auttaa jaksamaan :-) Täältä myös jaxuhalit siihen suuntaan! <3

    Ps. Musta on niin ihanaa, että aina iloitset pienistä asioista! Oon itse yrittänyt ottaa susta mallia ja nauttia pienistäkin asioista, kuten uudesta takista ( ;-) ) ja näteistä auringonnousuista!

    • Reply Sita 8 marraskuun, 2015 at 2:01 pm

      Tää oli ihan paras kommentti, vitsi kiitti Milla ihan hulluna!! Ihan prasta kuulla <3

  • Reply Anonyymi 8 marraskuun, 2015 at 11:06 am

    Höh tsemppii sulle ja muista että ei sun tartte meiän takia tänne blogiin mitään tehä jos on kiirettä. Oma elämä ensin :)

    • Reply Sita 8 marraskuun, 2015 at 2:01 pm

      Ootpa ihana <3

    Vastaa käyttäjälle Anonyymi Peru vastaus