Sininen yö

Majailen tällä hetkellä äitin luona. Mukavan hiljaista, ulkona on pimeää ja ikkunasta näkyy rautatiesiltaa pitkin ajavien autojen valot. Tuntuu oudolta miten joskus tällainen tilanne olisi saanut pohdiskelemaan asioita ja miettimään mun elämää – mutta nyt tällaiset hetket on paljon täydempiä mulle. Ei enää niin hiljaisia kuin joskus, eikä niin tyhjiä, että olisi pakko hengittää kaikuja seinille. Mutta ehkä se on hyvä vaan, ei tee hyvää miettiä liikaa. Olihan se raskasta yläasteikäisenä kun sitä ihan turhaan kantoi koko maailman kokoisia huolia harteillaan, ei ihmekään että mun olkapäät naksahtelee ja rusahtelee nykyään.

Tänään oon käynyt salilla, ollut pikkusiskon kanssa ja.. niin. Hoitanut flunssapotilasta. Siinäpä oikeastaan päivän saldo, kylläpä tuntuu hyvältä kun tulee viikonloppu ja kaikenlaista menoa ja meininkiä. Mukava kun ei tarvitse olla tasaisen tylsän arjen ohjailemana.

Tykkään muuten aika paljon noista parvekkeen valoista, näyttää pimeässä aivan ihanilta. Harmi ettei tunnelmaa voi kunnolla vangita kuvaan, mutta no, siinä oli kuitenkin meän sininen tähtiköynnös ja öinen rautatiesilta.

Vähän tämmöinen turha postaus, mutta päivittelinpähän kuulumisia! Kauniita unia <3