Rappion selätystä

[✔]  Lukeminen
[✔]  Terveellisempi syöminen
[✔]  Treenaaminen

Tuloksena viisaampi pää ja vapputurvotuksen laskeminen – ja tuntuu kuulkaa hyvältä!

Yksi juttu mulla tosin häiritsee, nimittäin etten oo pystynyt vielä toteuttamaan teidän postaustoiveita. Listalla odottaa mm. lempipaikat Rovaniemellä -postaus, videopostaus, proteiinipatukoiden testailutulokset sekä tanssipostaus. Lempipaikat pitäisi käydä kuvaamassa, tiedän kyllä mitä haluan teille esitellä, proteiinipostauksen toteutus on vielä vähän hakusessa (en tiiä, miten laitan kuvat ja arvostelut, haluan ne jotenkin siistiin ja selkeään taulukkoon) ja tanssipostaus tulee heti kun ehdin käydä äitin luona lataamassa sen koneelta vanhoja kisa- ja esiintymiskuvia. Ja mie kyllä itse asiassa laitoin jo Youtubeen pari vappuvideota, mutten oo vielä uskaltanut linkittää niitä tänne – vähän sellainen olo, että puolet teistä kaikkoaa blogin sivupalkin lukijaboxista jos näette, kuinka karu sitä on huppelissa, haha. Vai mitä mieltä ootte, pystyttekö ottamaan videon läpällä jos laitan sellaisen tänne?

On muuten outoa, miten mie en pysty ottamaan sellaista huoletonta asennetta tämän blogin suhteen. Tai no, itse asiassa tuo ei oo outoa, vaan se, etten edes halua olla huoleton; pystyisin kyllä olemaan stressaamatta, jos haluaisin. En oikein osaa selittää sitä, kai se vaan johtuu siitä, että tykkään tehdä asiat joko kunnolla ja loppuun asti tai vetää kaiken miten sattuu. Blogin suhteen nyt on sattunut tosi pitkään olemaan sellainen vastuuntuntoinen olo, vaikka esimerkiksi treenaamisen, opiskelun, oman huoneen siistinä pitämisen tai jopa vartalon rasvaamisen suhteen mulla aina heittelee fiilikset ja tulee kausia, jolloin lopetan hommat tai vedän kaiken tahallaan läskiksi (kirjaimellisesti, kun puhutaan treenaamisesta), varsinkin jos tiiän, etten pysty parhaimpaan mahdolliseen tulokseen. Ja nyt tajusin, että tämä sama homma koskee jollain tapaa myös noita rästissä olevia postauksia: koska tiiän, että parhaimman mahdollisen lopputuloksen saaminen vaatii paljon työtä ja tarkkuutta, välttelen postausten aloittamista. Mieluummin odotan kunnon inspiraatiota, että saan hyvää matskua teille lukijoille, kuin postailen semihyviä tekstejä. Eli vaihtoehdot on ei mitään tai parasta mahdollista. Saiko tuosta nyt mitään selvää? Onko teissä samanlaisia ääripääpiirteitä? Huomasitteko kuinka söpösti Cheek pomppi tämän illan Leijonat-lähetyksessä aina kun se lauloi kohdan ”Sokka irti”?