Lintubongailua, koskenlaskua ja herkkumenu ravintola Hugossa

Kummatkin tiimit löysivät yli kaksikymmentä lintulajia puolen tunnin sisään, mikä on musta aika paljon. Ei sillä, että mie olisin tunnistanut yhtään tipua; ”bongasin” aina muka jonkun linnun ja aina se oli sama lokki… Hahhah. Mutta en tiiä, musta oli ihana vaan tuijotella kaukoputkella kaikkia raasuja sorsia, jotka omissa oloissaan hengaili siellä luonnossa. Kaupungissa eläessä jotenkin unohtaa, että ihan oikeasti on olemassa niin paljon eläimiä ja ne vauvat elää omaa elämäänsä ilman ihmisiä – kuulostaa varmaan hassulta, mutta sellainen olo mulle tuli :D

Tuolla Limingan luontokeskuksen alueella on lintutornin lisäksi nuotiontekopaikkoja, joten jos menette päiväretkelle sinne niin ottakaa makkarat mukaan! Meille ainakin tuli kauheat himot kun jotkut siellä istuskeli laavulla tulien äärellä – päädyttiin lopulta kiistelemään Lindan kanssa, onko Hiillos-makkara parempaa kuin Wilhelm :D (Ei oo.)

Limingan jälkeen oli vuorossa ehkä se pelätyin osio… Meidät kiidätettiin nimittäin Koiteliin, jossa Go Arctic! tutustutti meidät koskenlaskuun. (GoArctic! on muuten sama yritys, joka järjesti meille viime kuussa sen hotellipaketin yhteistyössä Club Teatrian ja Sokos Hotelli Arinan kanssa.)

Ensin puettiin märkäpuvut (hihi kaikilla vähän nauratti) sekä sadeasut päälle ja sitten siirryttiinkin jo tuonne aloituspaikalle, jossa meidän opas neuvoi perusasioita melomiseen ja koskenlaskuun liittyen. Tuossa vaiheessa me alettiin kiljahdella ja uikuttaa, tajuttiin nimittäin että ihan oikeasti kohta mennään eikä tuosta veneestä putoaminen oo mikään mahdottomuus. Hassua kun niin harvoin arjessa sitä silleen pelkää pelkää, mutta nyt ihan oikeasti tuntui että apuaaa mihin sitä on taas mennyt suostumaan.

Jaaaa sitten mentiin.

Mulla ei oo hajuakaan, kuinka kauan tuo lasku oikeasti kesti, mutta vitsi oli mahtava pelottava hirveä upea kokemus :D Alussa laskettiin sellaista vähän rauhallisempaa osiota, jossa päästiin harjoittelemaan melomista ja totuteltiin niihin kuohuviin osioihin – jotka eivät tosin olleet mitään verrattuna siihen kosken loppupätkään, jossa ne tyrskyt oli valtavia ja me mm. meinattiin tippua kyydistä (opas oli joutunut äkkiä nykäisemään Lindan pelastusliiveistä takaisin kyytiin, kun se oli ollut jo menossa ilmassa) ja ajauduttiin karille keskelle koskea (näkyy kolmannessa kuvassa). Lasku oli täynnä huutoa ja naurua – myös hysteeristä sellaista, kuten Lindalla sen hirveän kohdan jälkeen :D Oltiin kaikki jotenkin ylpeitä ja onnellisia siitä että uskallettiin ja selvittiin! En tiiä, kuinka moni teistä siellä on laskenut joskus koskea, mutta ne jotka ei oo: teän on pakko kokea tuo! Meille muuten kerrottiin, että tuossa samassa koskessa on mahdollisuus kokeilla GoArctic!-yrityksen kanssa myös koskiuintia – eli samat varusteet päälle ja taas koskeen virran vietäväksi, mutta vene jätetään rantaan. Haluaisin joskus uskaltaa kokeilla sitäkin, iik.

Koskenlaskun jälkeen kaikilla alkoi olla kova nälkä, mutta pyörähdettiin vielä siinä Koitelin alueella ihastelemassa auringonlaskua ja koskea, joka oltiin juuri valloitettu.

Mulle tuli hiukan Rovaniemi mieleen tuosta paikasta, tai ainakin ne kerrat, kun käytiin esimerkiksi Pöykkölän laavulla läpällä eräjormailemassa termospullojen ja makkaroiden kanssa. Sellainen kotoisa ja rauhoittava paikka :) Tuonnekin haluaisin viedä Tuukan, haha muijalla taitaa olla ikävä… No voi se johtua siitäkin, että me aikoinaan tavattiin Tuukan kanssa Pyhä-Luostolla kun oltiin vaeltamassa omien kavereidemme kanssa – metsä liittyy meidän tarinaan niin olennaisesti, että sitä pitää fiilistellä vielä neljän vuodeen jälkeenkin!

Meidän tapahtumapäivä päättyi Oulun keskustaan Torinrantaan, tarkemmin sanottuna ravintola Hugoon. Täälläkään en tietenkään ollut käynyt ennen, mutta tiesin että luvassa olisi skandinaavis-ranskalaista ruokaa tarjoiltuna valkoisilta pöytäliinoilta ja kauniilla maisemalla.

Muistaakseni oon myös joskus kävellyt Hugon ohi ja katsellut kaihoisasti ikkunoista sisään aatellen, että olisi kivaa syödä joskus oikein hienosti tuolla. Yllätyin siksi, että meidän nauttima kuukauden menu ei maksa kuin 35 euroa, ja se sisältää kuitenkin alku- pää- ja jälkiruoan. Reilu kymppi per lautanen – ja miehän aina vertaan hintoja Amarillon Chicken Pockettiin, joka maksaa nykyään yli 15 euroa. Alle kympin jutut suhteutan kuitenkin Mäkkärin euron juustoihin (”Siideri vai kuusi juustoa, hmm…”) :D< No mutta, meillä ei kuitenkaan ollut listalla hamppareita vaan vähän fiinimpää ruokaa, jota odoteltiin innoissaan.

Alussa kilisteltiin kuohuvalla kuusenkerkkäjuomalla, joka oli hullun hyvää! Vähän Pommacin tapaista ja alkoholitonta. Ruokajuomaksi otettiin Jannen kanssa kuitenkin viiniä ja hihiteltiin, kun tarjoilija maistatti viinit meillä.

Ruoaksi meille tarjoiltiin tosiaan Hugon kolmen ruokalajin kuukauden menu, joka maksaa sen 35 euroa. Vaihtuva menu koostuu kauden parhaista ruoka-aineista, eli käytännössä esimerkiksi meidän pääruoassa näkyi selvästi käynnissä oleva parsakausi :) Menun voi käydä nauttimassa tiistaista torstaihin kello viidestä kymmeneen – maanantaisin paikka on kiinni, mutta me päästiin syömään jonkun muun porukan yksityistilaisuuden siivellä.

Ja voiiiii vitsi mitkä ruoat! Alkupalaksi talon tuoreita leipiä sekä korvasienikeittoa, joka näytti värinsä ja vaahtomaisuudensa vuoksi oudolta mutta maistui sitäkin paremmalta. Huh huh.

Pääruokana oli järkyttävän hyvää poroa kauden kasviksilla ja madeira-kastikkeella tarjoiltuna. Lautasella oli muistaakseni kolmea eri parsaa ja tykkäsin niistä kaikista tosi paljon. Tuo oli muutenkin just sellainen annos, jossa kaikki maut sopii yhteen, mutta jonka pystyy nautiskelemaan myös suupala kerrallaan – maistelinkin siksi noita vihanneksia ja poroa sekä pelkiltään, että kokeillen eri yhdistelmiä. Okei kuulostaa siltä, että oon leikkinyt tuon annoksen kanssa :D Ehkä yritin vaan pitkittää syömisprosessia, sillä oikeasti oli ihan hullun hyvää.

Jälkkäriksi saatiin paahtovanukasta erilaisilla lisukkeilla, ja jälleen oli ihana maistella noita annoksen eri yksityiskohtia kokeillen eri yhdistelmiä. Raparperi ei ollut mitenkään kauhean ihanaa, mutta tuo täyteläisen mokkainen ja kinuskinen paahtovanukas sekä makean raikas kuusenkerkkäsorbetti… Ihan täydellistä. Me otettiin Jannen kanssa jälkiruoan kanssa Italian Bubbles -nimistä kuohuviiniä, joka ansaitsee erityismaininnan. Juoma on alkoholipitoisuudeltaan matala, ja siksi tosi raikas ja simamainen. Ei kehdannut pyytää lisää, mutta mieli teki. Italian Bubblesia ei vissiin saa Alkosta, mutta jos teille joskus tarjoutuu tilaisuus maistaa tuota juomaa, niin kokeilkaa!

Jälkkärin jälkeen saatiin kokilta terveiset pienen herkkutarjottimen kautta (mutakakkupaloja, suklaata ja marmeladia) ja päästiin ennen lähtöä sanomaan hänelle kehut ja kiitokset kasvokkain. Tuonne Hugoon on kyllä pakko mennä uudestaan, en keksi paikasta mitään pahaa sanottavaa ja näköjään mun maha on samaa mieltä – se alkoi oikeasti just äsken murisemaan nälästä, haha. No onneksi tämä postauskin alkaa olla lopuillaan, pääsen syömään ja jatkamaan koulujuttuja! Toivottavasti tykkäsitte postauksesta :)