Hapsuliivi ja kesäilta

Vähän on jäänyt blogin kuvat vähille viime aikoina, mutta eilen tuli otettua parit hikiset kuvat biitsin pelaamisen jälkeen, hihi. Olipa ihanaa laittaa taas jotain muutakin kuin työvaatteet päälle, viime viikollakaan en jaksanut enää töiden jälkeen lähteä mihinkään hengailemaan vaan suuntasin melkein aina suoraan kotiin ja ”Liiviasiantuntija” t-paita vaihtui suihkun kautta yöpaidaksi. Mutta nyt oli vähän farkkushortsia, hapsuliiviä ja sulkakoruakin auringon ja vapaan illan kunniaksi. Toivottavasti nämä shortsikelit jatkuu ensi viikolla, jolloin mulla loppuu nämä kuuden päivän työviikot – ehkä asukuviakin tulee enemmän silloin :)

Pakko muuten sanoa, että oon tällä hetkellä onnellisempi kuin pitkään aikaan. Eikä siihen oikeastaan edes ole mitään sen kummempaa syytä, vaan kokonaisuus on vaan kohdallaan ja oon jotenkin saavuttanut sellaisen… tietynlaisen mielentilan. Että osaa olla onnellinen ja tyytyväinen. Mulla on esimerkiksi tällä hetkellä tilillä rahaa 20 senttiä eikä lompakossakaan lymyile kuin reilu kymppi, mutta tuntuu ettei sitä edes tarvitse rahaa nauttiakseen elämästä (okei, mulla tulee kuun lopussa iso palkka, ehkä elän sen ajatuksen voimalla haha). Mulla ei stressaa olla paljon töissä, koska mulla on paras työkaveri; ei stressaa mitkään itsetuntohommat, koska oon tyytyväinen ulkonäkööni just tällaisena; Ouluun muuttokin alkaa selvetä, sillä mulla on kaksi asunnon näyttöä ensi maanantaina. Iloa tuo myös meidän ihana kaveriporukka, sillä tyttöjen kanssa hengatessa tuntuu aina kuin henkiset akut jotenkin latautuisi täyteen naurua, paskaa läppää ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Meidän pikkuparisuhdekin on oikein hyvällä mallilla, oikeastaan minusta meillä menee paremmin kuin koskaan – mikä on aika hassua, koska kuukauden päästä tulee neljä vuotta täyteen ja luulisi, että sitä on niin kyllästynyt toisen naamaan kuin voi olla. Mutta eipäs oo. Ai niin ja Pepin blogin arvonnan palkinto tuli perille! Hihi elämä on ihanaa.

Ja jos muuten jollakin siellä tuntuu että kaikki on huonosti ja ahdistaa, muistakaa kuinka suhteellisia asiat on. Mie just eilen valittelin rikkinäistä tulostinta ja työstressiä yhdelle ihmiselle, ennen kuin tajusin, kuinka turhalta mun murheet kuulosti; sillä ihmisellä on kuollut puoliso kuukausi sitten. Hävetti. Joten murehditaan vasta sitten kun siihen on syytä, ihan vaan kunnianosoituksena niille, joilla oikeasti on vaikeaa. Toivottavasti teillä on ihana keskiviikkopäivä, mie lähden töihin :)