Perjantaina vieteltiin tosiaan Oulun Kaarlessa some-pikkujouluja, jossa mm. pohdiskeltiin kuvassa näkyvän pienen paneelin kesken sosiaalista mediaa. Näiden kuvien myötä mie ajattelin jakaa teille vähän mietteitä bloggaamisesta ja somesta, erityisesti Instagramista.Kun mie aloitin bloggaamisen vuonna 2011, olin kunnon torvelo enkä suoraan sanottuna tajunnut blogimaailmasta vielä yhtään mitään. Laitoin postauksiin mitä kuvia sattuu, kerroin mitä sattuu, enkä oikeastaan koskaan osannut ajatella, että mun blogia voisi joskus lukea enemmän kuin viisi ihmistä. Tai no, tämähän voi kuulostaa ihan tavalliselta lähtöasetelmalta, mutta musta tuntuu että nykyään osa blogin perustavista ihmisistä oikeasti tietää jo, mitä on tekemässä ja mitä haluaa blogillaan saavuttaa. Kuitenkin, bloggasin yhä aktiivisemmin ja intensiivisemmin kuukausien ja vuosien kuluessa, kunnes blogista on muodostunut luonnollinen osa mun arkea ja oikeastaan minua itseänikin, ja samalla bloggaamisesta on tullut yhä useamman ihmisen ammatti.
Asia, jota mie oon alkanut yhä enemmän pohtia, on se ns. ”aitous”. Sellainen todenmukaisuus. Mun mielestä blogit jakautuu usein karkeasti kahteen leiriin: ne sivut, joiden kuvat on kuin suoraan ammattivalokuvaajan kamerasta ja jotka luovat mielikuvan siitä, että bloggaaja elää kadehdittavaa, ihanaa rikasta kaunista elämää – sekä ne blogit, joiden sisältöön on helpompi samaistua ja joiden lukeminen ei aiheuta pientä kateutta vaan enemmänkin lohduttaa. Aika usein ekan kategorian blogit on niitä ammattiblogeja ja jälkimmäiset taas harrastuspohjaisia. En sano, ettei näitä piirteitä voisi olla samassa blogissa, mutta mun päässä jako on usein tällainen. Välillä mie tykkään selailla niitä ammattimaisia blogeja, mutta useimmiten muhun iskee sellainen aitous, arkisemmatkin kuulumiset ja ihmisten ajatusten lukeminen.
Oonkin miettinyt, millaisena haluan mun blogin vaikuttavan muiden silmissä. Okei, mie ja mun elämä on aika kaukana siitä kaikesta, mitä pitäisi olla tuohon ekaan blogikategoriaan pyrkiessä (puuttuu valkoinen sisustus, kukkakimput pöydillä, aamupalahedelmät sängyssä, skumpat sekä brunssit ja asukuvat Helsingin kaduilla), mutta periaatteessa miekin voisin pyrkiä siihen illuusioon siloittelemalla elämää sieltä ja täältä, karsimalla hiukan enemmän todenmukaisuutta. Ja miksi tekisin niin? Koska välillä tuntuu, että se on se mitä blogeja lukevat ihmiset haluaa nähdä. Se on mikä myy, mikä saa bloggaajan vaikuttamaan uskottavalta. Sellaista pientä, pelottavaa siloittelua oon jo huomannutkin; oon esimerkiksi muuttunut melko kriittiseksi sen suhteen, millaisia kuvia julkaisen itsestäni. En siis muokkaa mun ulkonäköä kuvissa (en osaa hah), mutta hylkään välillä kuvia pikku juttujen vuoksi.
Oon kuitenkin hoksannut pienen porsaanreiän. Ehkä se mun juttu voisi lopulta olla blogin tekstien aitouteen panostaminen. Voin asetella muka hienoja asetelmia ja yrittää ottaa nättejä kuvia sekä Instagramiin että blogiin, jos pyrin kuitenkin välittämään niitä oikeita ajatuksia ja kokemuksia kirjoitusten kautta. Näin visuaalinen puoli ei kärsi, mutta se lohtua tuova aitous voidaan saavuttaa. Tässä taitaakin olla mun tulevaisuuden tavoite bloggaamisen suhteen: vaikka yrittäisin luoda kauniita kuvia, muistan myös kertoa elämästä niitä varjopuolia, välittää ajatuksia asioista joilla on väliä ja jakaa tarinoita tavallisestakin arjesta. Koska let’s face it, sellainen pyörällä kaatuileva, jatkuvasti tiskaava ja kalsareissa hengaileva tyyppi mie oon, vaikka miltä elämä vaikuttaisi kuvien perusteella.
Apua mikä selostus tästä tuli! Tekee vissiin ihan hyvää kirjoittaa jotain muutakin kuin kandia… Musta olisi tosi kiva kuulla, mitä mieltä ootte näistä asioista, joten kommentoikaahan jos tulee jotain sanottavaa aiheeseen liittyen. Ensi kerralla jotain vähän kevyempää luettavaa :)
10 Kommenttia
Kiitos Sita aidosta, virkistävästä ja ajankohtaisesta postausaiheesta sekä postauksesta! Tykkään sun blogista juuri sen takia, että se on elämänmakuinen. ❤ Paljon pohdintoja mitä oon myös itsekin miettinyt pääni sisällä.. mikä on se oman blogin "konsepti" ja ulkosivu? Ja mikä merkitys on tekstin sisällöllä? En pysty lainkaan samaistumaan ammattimaisiin rivitähtiblogeihin. Niitä on visuaalisen kauneuden vuoksi kiva joskus selailla, mutta itse oon myös enemmän syvällisempää tyyppiä ja nautin laadukkaiden kuvien lisäksi sukeltaa pinnan alle.
Voi ole hyvä ihana! Samat sanat kuule sun blogin kohdalla <3 Ja kiva kuulla muiden pohdintoja asiasta, siekin oot blogannut jo niin mahottoman kauan :)
Sun blogi on kyllä just sellanen aito ja arkinen, mutta silti kaunis ja kuvat on hyviä yms :) Se on kyllä jännä kun monesti tulee aateltua niin, että ne arkiset kuvat voi sitten olla ihan paskoja :D Voihan arkisia kuviakin ottaa laadukkaasti.. Sun blogi on kyllä mun lemppari tällainen arkifiilistelyblogi! Oot niin hyvä ja hauska kirjoittaja ja sun kuvat on persoonallisia ja hyviä, vaikka ne on arkisia :) Hassua, että "arkinen" mielletään monesti vähän jopa negatiivisesti? :D Eihän se oo negatiivinen juttu :)
Joo totta muuten, kyllähän ne perus arkijututki vois kuvata nätisti. Paitsi ehkä jotain tiskivuoria….
Haha kiitos kommentista Anni <3
Mielenkiintoinen postaus, tässä oli monta hyvää pointtia! Mä jaan kanssa mielessäni blogit ihan samalla tavalla kahtia kuin sä, ja yleensä viihdyn paljon paremmin sellaisten aitoutta välittävien blogien parissa. Kaiken ei tarvitse olla ihan viimeisen päälle siloteltua, siitä tulee teennäinen olo – eikä sellaisesta saa oikein mitään irti. Tuo sun porsaanreikä kuulostaa kyllä varsin hyvältä! :)
Kiitti paljon Juulia!
Hyvä että kommentoit niin tuli eksyttyä taas sun kivaan blogiin :)
En ossaa kommentoijja nyt muuta ku et hyvä hyvä, mut varmaan nää tiiät ilman selityksiäki että oon samoilla linjoilla sun kans tässä, haha. <3
Hahaa kiitti Sarkku <3
Samaa mieltä oon siinä sun kanssa että useimmiten kuvat, videot yms mitä someen pistetään on todella pinnallisia ja siksi itsekkin oon yrittäny muistaa aina instan avatessa että "älä luota kaikkeen mitä näät". Ei sitä tietenkään itsekkään halua että joku lisää musta kuvan kun makaa hiukset sekaisin, rikkinäiset collarit jalassa, kuola poskella sohvalla ja katsoo telkkaria, mutta yritän silti pitää sellasen tietyn aitouden mukana siinäkin hommassa :)
Haha tutun kuuloinen tuo sun kuvailema asetelma :D Mites sitten kerjäläis-look kauppareissuilla..