Täältä tulisi vihdoinkin uusi postaus Thaimaasta! Oon tässä postaustauon aikana koittanut hoitaa kaikenlaisia kouluhommia tenteistä luentopäiväkirjoihin – ja viimeiset työvuorot vanhassa työpaikassakin on nyt ohi. Päivittelen teille kuulumisia omassa postauksessa lähipäivinä, sillä haluan ensin näyttää teille viimeisetkin kuvat meidän reissusta. Toivottavasti kelpaa :)
Koh Changilla vietetyn viikonlopun jälkeen lähdettiin tosiaan maanantaina takaisin kohti Pattayaa, jossa pysähdyttiin pariksi yöksi ennen kuin jatkettiin matkaa kohti Chonburia. Yksi syy pysähdykselle oli se, että Jussi teetti Pattayalla itselleen puvun, ja odoteltiin sen valmistumista mun sukulaisten hotellissa. Oli kyllä jännä fiilis palata sinne Koh Changin hotellin jälkeen, kun yöpymispaikan taso laski luksuksesta välttävään. Mutta eipä se mitään, tuolla on aina niin kotoisa olo, kun tietää olevansa tuttujen ja turvallisten ihmisten keskellä.
Noiden parin päivän aikana otettiin aurinkoa rannalla, kierreltiin vähän kaupoissa ja käytiin taas syömässä Beefeaterissa, joka vei kummankin sydämen ensimmäisellä kerralla.
Jos Suomessa saisi tuollaisia pihviannoksia 15 eurolla niin ai että.
Keskiviikkoaamuna lähdettiin minibussilla kohti Chonburia, jossa meitä odotti kuumuus, pölyiset kadut ja chonburilaiset ihmiset elämässä omaa arkeaan ilman turisteja. Tuli sellainen olo, että oli oikea valinta päättää reissu juuri Chonburihin, jossa sen Thaimaan tunnelman kokee ehkä aidoimmillaan.
Lainattiin heti saapumisen jälkeen mun äitin ja mummon pyörää ja käytiin kiertämässä kaupunkia. Ihmiset tuijotti, kun valkoinen länsimaalainen kyytsää kaikkien thaimaalaisten keskellä sekarotuista tyttöä, haha. Chonburissa on kyllä se mahtava puoli, ettei siellä tosiaan ole paljoa yhtään turisteja, vaan paikalliset on vilpittömästi kiinnostuneita vieraista kasvoista ilman, että taka-ajatuksena olisi kiskoa niiltä kaikki mahdolliset rahat irti.
Miehän olin suunnitellut laittavani tukkaan permanentin Thaimaan-reissun aikana, mutta lopulta jätin sen tekemättä. Käytiin nimittäin Chonburissa jossain semi kalliissa kampaamossa, ja permanentin hinnaksi kerrottiin yli 100 euroa, jos se tehtäisiin tähän mun pitkään ja paksuun tukkaan uusimmilla laitteilla ja aineilla. Tykkäsin mun tukasta sellaisenaankin, sillä väri oli vaalentunut kivasti auringossa reissun aikana. Jussi oli lopulta meistä se, joka kävi leikkaamassa hiuksia :)
Lähempänä mun mummon kotia on tällaisia rauhallisempia sivukatuja, joiden varrelta saattaa löytää vaikka friteerattuja banaaneja myyjän mummelin tai söpöjä koiria.
Mie olin myös koko reissun ajan odottanut, että pääsisin syömään kookosjäätelöä, ja viimeisten päivien aikana löydettiin pitkän etsinnän jälkeen yhdeltä tuollaiselta sivukadulta perinteinen jäätelökioski. Tuota kookosjäätelöä ei nimittäin saa joka paikasta, ainakaan sitä oikeaa vanhanaikaista sorttia.
Kookosjäätelön päälle laitettiin hiukan jonkinlaista makeaa kastiketta sekä pähkinöitä. Testatkaa, jos joskus saatte tällaista käsiinne! Ihanan raikasta, mutta kuitenkin makeaa, mmmm.
Viimeisten päivien aikana tehtiin myös viimeisiä ostoksia, sillä Chonburissa on halvempaa kuin Pattayalla, eikä puolet vaatevalikoimasta koostu turistihömpästä (vai oliskohan pitänyt ostaa ”Good guys go to heaven, bad guys go to Pattaya” -paita….). Ajattelin tehdä teille erillisen ostospostauksen, jossa kerron samalla vähän Thaimaan hintatasosta. Yömarkkinat on kyllä mun lempparipaikka vähän shoppailla, mukavan viileää ja halvat hinnat.
Kun olin pieni, hengailin aina Chonburissa mummon naapurissa asuvan, mua paria vuotta nuoremman pojan kanssa. Nyt kun sillä on jo ajokortti, tämä poika kuskasi meidät yllä olevassa kuvassa näkyville markkinoille. Musta tuon illan sympaattisin juttu oli kuitenkin ehdottomasti ”maitokahvila”. Se meän naapurinpoika nimittäin kertoi, että haluaisi kovasti viedät meidät ”juomaan maitoa” erääseen kahvilaan, joka on nykyään kuulemma kova juttu kaupunkilaisten keskuudessa. Ihmeteltiin äitin kanssa, mitä se maidon juominen tarkoitti, sillä oletettiin tietenkin, ettei se voi tarkoittaa kirjaimellisesti vaan maidon litkimistä – mutta kyllä se tarkoitti! Kahvilassa huomattiin, että listan suosituin juoma oli lämmitetty maito, hahah. Jotenkin niin sympaattista. Ja mikä parasta, arvatkaa mitä maidon kanssa yleensä syötiin? Vaaleaa leipää. Siis ihan perus vaaleaa leipää.
Mie en tosin ihmettele tuota hommaa, sillä monet muutkin ihan tavalliset länsimaalaiset jutut muuttuu muodikkaiksi, kun ne saapuvat Thaimaahan. Sama homma jonkun ruisleivän ja puuron kanssa; suomalaisille perus arkiruokaa, mutta jossain Amerikassa on yhtäkkiä keksitty, että vitsi miten muodikasta terveysherkkua. Ei tietenkään kehdattu sanoa sille pojalle, että meille maito on ihan arkipäiväinen juttu, vaan esitettiin innostunutta – ja oli tuo paikka kyllä näkemisen arvoinen muutenkin, jotenkin hirveän söpö värikkäine muistilappuineen.
Tilattiin porukalla mm. vihreä meloni-maitojuoma, tonnikalasalaatti (vähän erinäköinen kuin olin odottanut: pikku kuppi jossa majoneesipohjainen sekoitus, joka näytti vähän Saarioisten valmissalaatilta), paistettuja nakkeja ja nugetteja sekä sitä vaaleaa leipää vihreän, makean dipin kanssa.
Tuo melonijuoma oli tosi hyvää, raikasta ja makeaa yhtä aikaa.
Mekin kiinnitettiin oma muistolappu tuonne kattoon. Saa nähdä, olisiko se paikallaan vielä ensi kerralla kun käydään :)
Viimeisen päivän aamuna heräsin joskus aamuseitsemältä hirveään meteliin, joka tuli ulkoa kadulta. Säikähdin vähän, kun ihan meän oven vierestä meni kovaääninen kulkue orkestereineen ja lohikäärmeineen, haha. Äiti kertoi, että homma liittyi kiinalaisten vanhaan perinteeseen. Kiinalaisten mielestä kuolemanjälkeiseen elämään siunaaminen on pyhä asia, ja sen tekeminen on vainajan sukulaisten tehtävä. Kulkue oli menossa niiden ihmisten haudoille, joilla ei ole ollut sukua, joka olisi saattanut kuolleet matkaan. Ilmeisesti kiinalaiset uskovat, että ihmisen sielu on siten jäänyt jotenkin puolitiehen meidän maailman ja kuolemanjälkeisen elämän väliin. Joskus rituaaleihin on vissiin jopa liittynyt hautojen kaivamista, jonka tarkoituksena olisi laittaa vaikkapa kultaesineitä tuomaan onnea vainajille. En tiiä, pitääkö kaikki paikkaansa, mutta kuulosti kyllä kieltämättä hurjalta :D
Chonburissa on tosiaan paljon kiinalaistaustaisia thaimaalaisia (niin kuin meidän suku), ja vaikkei osattaisi esimerkiksi puhua kiinaa, kiinalaiset uskomukset ja perinteet pysyvät arjessa mukana sekoittuen buddhalaisuuteen. Miekin annoin kulkueessa kävelleelle naiselle parikymmentä bathia ”hyväntekeväisyyteen” ja tuomaan meille onnea.
Tulee ihan hirveä ikävä tuonne, kun katsoo näitä kuvia. Mun äitihän jäi Thaimaahan ja on siellä vieläkin, sillä mummo alkaa olla jo aika vanha ja kaipaa apua ihan arkisissa askareissakin. Huomasin kyllä selvästi eron edelliseen kertaan kolme vuotta sitten, sillä mummosta oli tullut paljon vähäsanaisempi ja jotenkin… vanhempi vaan. Mutta huippu se silti on vieläkin, laittoi esimerkiksi nuo mun aurinkolasit yhtäkkiä päähän ja istui muina miehinä kunnes mie huomasin ja aloin nauraa.
Lauantaiaamuna me sitten lähdettiin kohti Bangkokin lentokenttää ja aloitettiin matka kohti Suomea. Mulla tuli tietenkin lentokentällä hirveät itkut, kun piti hyvästellä mun äiti ja setä, mutta toisaalta oli lämmin ja kiitollinen olo koko reissusta. Lennettiin ensin Moskowaan, josta jatkettiin Helsinkiin. Ekan lennon aikana katselin Game of Thronesia (hassua, joskus oli niin pahat matkapahoinvoinnit ettei olisi todellakaan pystynyt), ja tokan lennon aikana koitinkin sitten parhaani mukaan olla oksentamatta, kun oltiin vaihdettu Moskowassa pienempään koneeseen, jota turbulenssi heitteli miten sattuu. Ensi kerralla pitää miettiä, haluaako vielä ne kaikista halvimmat liput, vai maksaako vähän ylimääräistä siitä, että pääsee suoralla lennolla…
Tässäpä oli tosiaan viimeisten lomapäivien postaus! Nythän reissusta on aikaa jo kuukausi, ja rusketuskin on lähtenyt melkein kokonaan. Katsotaanpa, milloin ostospostaus ja ehkäpä myös ruokapostaus sitten ilmestyy :) Toivottavasti tykkäsitte, vaikka venähti taas aika pitkäksi. Kommentteja olisi ihana lukea, ja lupaan skarpata nyt huhtikuussa julkaisutahdin suhteen! Moiks :)
