Hola bebet!
Kirjoitin teille viime viikolla siitä, miten stressi oli alkanut painaa oikein kunnolla päälle koulujuttujen vuoksi. Nyt mie voin kiitollisena todeta että jes, se pahin stressipiikki on mennyt ohi! Hallelujah, parasta kun tuntuu taas että elämä voittaa. Tämä viikko on ollut oikeastaan tosi mukava verrattuna edelliseen. Mulla on edelleenkin tuhat asiaa tehtävänä ja mun kropasta huomaa, etten ehkä oo ihan kokonaan palautunut stressistä (mulla on ollut nyt useamman viikon ajan elohiiri silmäluomessa, ylähuulen alueella ja oikeassa olkapäässä), mutta henkinen puoli on nyt ok! Ei enää tunnu siltä, että tukehtuu to do -listaa vilkaistessa. Harmittaa kyllä älyttömän paljon, kun on pitänyt ajanpuutteen vuoksi karsia esimerkiksi blogin päivittelyä aikatauluista vähemmälle, sillä jollain tapaa tämä teille kirjoittaminen on melkein terapeuttista. Tuntuu myös, että olisi niin paljon postausideoita eikä malttaisi odottaa, että pääsee toteuttamaan kaikenlaisia juttuja. No, onneksi tämä kiire (eli kandi-ajanjakso) on väliaikaista ja joulu-tammikuussa saan blogata niin paljon kuin sielu sietää – ja vieläpä auringossa, inspiroivassa ympäristössä.
Yksi syy stressin vähentymiseen on varmasti takaisin ruokavalion pariin palaaminen (ja ruokavaliolla tarkoitan niitä ohjeita, jotka sain blogiyhteistyön kautta Kunnossa-valmennuksesta alkusyksystä). Kyllä se vaan on niin, että hyvä ruoka – parempi mieli. Aloitettiin muutenkin tyttöjen kanssa herkuton ja alkoholiton marraskuu, minkä tarkoitus olisi ihan vaan saada taas parempi olo kroppaan ja mieleen. Lokakuussa tuli sekä syötyä roskaruokaa että käytyä baarissa (kiitti synttärit sun muut kissanristiäiset), mikä on tietenkin välillä ihan ok. Tällä hetkellä haluan kuitenkin olla mieluummin freshinä ja skarppina koko ajan, sillä jos esimerkiksi käyn viikonloppuna juhlimassa, mulla menee aina monta työskentelypäivää hukkaan ja oon usein vielä maanantainakin aikaansaamaton ja vainoharha-ahdistuksissani… Juhliminen tarkoittaa myös sitä, etten oikein jaksa pariin päivään treenata, ja se taas tietää mun mielialojen laskua – melkein huvittavaa, kuinka valtava merkitys liikkumisella on mielenterveydelle, oikeasti?! Ja vielä huvittavampaa on se, että pitkän tauon jälkeen on silti niin iso kynnys lähteä jumpalle, vaikka tietää tasan tarkkaan, kuinka hyvä olo liikunnasta aina tulee… Mutta mie kirjoittelen kuitenkin näistä treenihommista oman postauksensa, sillä muuten kirjoitan tätä vielä yölläkin.
Tällä viikolla oon ollut maanantaista perjantaihin joka päivä yliopistolla. Mulla on tällä hetkellä meneillään yleisen kielitieteen, kirjallisuuden, saamen ja ruotsin kurssit. Ja joo, näyttää vähän oudolta listalta! Missä kaikki perinteiset kielenhuollot, murteet ja suomen kielen lauseopit? No nehän on kaikki suoritettuina, eli tällä hetkellä haalin opintopisteitä kasaan paljon mm. sivuaineen kursseista, sillä mun pääaineen eli suomen kielen opinnot on kandivaiheen osalta käytynä. En tiiä kiinnostaako kellään kuulla, mutta pakko fiilistellä: rakastan yleistä kielitiedettä! En oo itsekään varma miksi, mutta luulisin että kaksikielisyyden takia. Musta on jotenkin niin mielenkiintoista opiskella kaikenlaisia asioita maailman kielistä ja verrata niitä sekä suomen että thain kieleen. Kieli on muutenkin uskomattoman iso osa meitä, ja musta tuntuu, että ihmiset ei tajua sitä :D Eikä kyllä tarvitse tajutakaan oikeasti, mutta musta itsestä vaan tuntuu, että maailmankuva on rikastunut kielten opiskelemisen kautta. Tai sitten on ihan vaan hauskaa, kun voi jatkuvasti analysoida kaikkea kieleen liittyvää ympäristössään, lol. Kunnon nörtti.
Nyt viikonloppuna taas oon ollut ihan vaan kotona ja tehnyt kouluhommia. Tai no, käytiin me perjantaina Ideaparkissa, ja oon myös ollut jumppailemassa Hukassa, mutta muutoin oon saanut vaan nököttää koneen ääressä ja näpytellä tekstiä Wordiin. On tehnyt niin hyvää, ja ah ihanaa aloittaa huomenna uusi viikko niin, että on saanut jotain aikaiseksi jo viikonlopun aikana. Tällä hetkellä mulla olisi kandin lisäksi kirjoitettavana kaksi esseetä, joista toiseen mun pitäisi lukea jokin pikareskiromaani. Teoslistalla oli mm. kuvassa näkyvä Pussikaljaromaani, mutta ainakin alun perusteella se vaikutti vähän epämääräiseltä, minkä lisäksi kirjan kieli oli mun makuun liian rönsyilevää. Saa nähdä, vaihdanko teosta esseetä varten.
Ensi viikolla mulla on jälleen joka päivä yksi luento yliopistolla, mutta töitä ei oo kuin parina päivänä. Noiden lisäksi kalenterissa näkyy merkintä oululaisten bloggaajien pikkujouluista – ja kaikki muu aika meneekin luultavasti kouluhommien ja treenaamisen parissa. Kuinka mielenkiintoista >:) No ei mulla oikeasti edes kovin haittaa. Tietenkin vähän kirpaisee skipata kaikkia juhlia ja tapahtumia (esimerkiksi Miltton Showroomin pressipäivät ja ID blogigaala), mutta kylläpä se sitten jouluna palakittee, kun löllöttelee Thaimaassa auringon alla. Nenäpäivän lähetystä katsellessa (ja märistessä, tietenkin) tuli muuten mieleen, että olisi mahtavaa tehdä Thaimaassa niiden viikkojen aikana jotain hyvää paikallisten hyväksi. Meän suvun kotikaupunki ei oo mikään hirveän köyhä, mutta köyhiäkin ihmisiä on ja mulla viime reissullakin oikein kuvotti välillä itseni ja mun elintaso Suomessa. Sattui esimerkiksi yksi tilanne, jossa me istuttiin jäätelöllä jossain vähän syrjäisemmällä kadulla ja siinä vieressä maassa istui vanha mies etsien roskien seasta muovia myytäväksi. Mulla itketti ja hävetti olla siinä monen sadan euron kamera kaulassa, maailma tuntui niin epäoikeudenmukaiselta etten tiennyt miten päin olla. Ennen kuin lähdettiin, mun oli pakko käydä antamassa sille vanhukselle rahaa. Onneksi tässä on useampi viikko aikaa lähtöön ja ehtii miettiä, mitenhän sen loman voisi käyttää myös johonkin hyödylliseen.
Siihen asti study on —->
