Selaillaan tägiä

oma tyyli

Stressistä

30 lokakuun, 2015
image

 

Tiedättekö sen tunteen, kun herää aamulla, ja ennen kuin on ehtinyt edes avata silmiään, stressi on jo ehtinyt puristautua rintakehään? Mulle on käynyt noin monta kertaa tällä viikolla. Yleensä heräilen pikku hiljaa unesta, mieli hiukan utuisena ja alan hiljalleen kelailla, mikä päivä on ja pitääkö nousta saman tien ylös. Mutta esimerkiksi maanantaina kellon soidessa stressi valtasi mielen ennen kuin ehdin edes tajuta heränneeni, ja näin on jatkunut miltei joka aamu tällä viikolla.

Stressaa niin, ettei tässä oikeastaan oo edes järkeä.

Koska mie olin syysloman kipeänä enkä saanut tehtyä mitään opiskelujuttuja viime viikolla, musta on tuntunut siltä, että kaikki hommat kasautuu ja kaatuu päälle. Kandi, kaksi esseetä ja tenttiä sekä luennot, työt ja blogihommat siihen lisäksi – pelkästään ajatus kaikesta uuvuttaa ihan täysin ja tuntuu, ettei aika tule muka mitenkään riittämään. Ei nyt, eikä koko marraskuun aikana. Miehän lähden 13.12. sinne kuukauden mittaiselle reissulle, joten mm. mun kandin pitäisi olla täysin valmis ennen tuota päivää. Stressaan siis etukäteen koko seuraavaa kuukautta. Ja tämähän on ihan typerää just siksi, ettei mulla oikeasti ole vielä mitään hajua, mitä seuraavan neljän viikon aikana tapahtuu. Voihan olla, että saan tehtyä hommia ihan mukavasti aikataulujen mukaan puhumattakaan siitä, ettei tämä etukäteisstressi hyödytä tai auta mua mitenkään. Se ei tsemppaa mua, se ei tee musta reipasta, päin vastoin lamauttaa ja vie voimia. Jostain syystä en oo saanut karistettua tätä oloa pois, ja stressi on punoutunut mun ympärille tällä viikolla niin vahvasti, että ahdistaa jos oon hetkenkään yksin. Niin kuin yleensäkin, ihmisten seurassa nämä asiat unohtuu, tuntuu mitättömiltä, ja ääneen lausuttuna moni asia pienenee puolella, mutta mulle on ominaista just tämä asioiden paisuttelu yksinollessa. Joskus hiljaisuus on äänekkäämpää kuin kaupungin puheensorina, ei rauhoita vaan antaa liikaa tilaa ajatuksille. Lisäksi mulla alkaa tässä tilassa usein stressaamaan ihan pikku jutut, jotka ei edes liity siihen alkuperäiseen stressinaiheeseen, vaan keräilen niitä random huolia sieltä täältä ihan niin kuin pää ei olisi jo muutenkin täynnä.

On myös hassua, miten tässä tilassa on vaikea suhteuttaa asioita. Tai siis, kyllähän mie esimerkiksi tiiän, että asiat voisi olla niin paljon huonomminkin, tai ettei nämä mun huolehtimat asiat ole mitään lopullisia ja kuolemanvakavia, mutta kroppa ei tunnu ymmärtävän tätä. Se pysyy tässä jännittyneessä tilassa, vaikka kuinka koitan ajatella asioita järjellä, eikä mukavienkaan asioiden fiilistely auta; oon herranjestas lähdössä Thaimaahan reilun kuukauden päästä, mutta koko asia ei ole tällä viikolla tuntunut yhtään miltään. Yleensä välttelen tällaisten asioiden kirjoittamista blogiin, sillä haluaisin keskittyä sellaisen positiivisen energian levittämiseen, mutta toisaalta: jos joku pystyy samaistumaan mun juttuihin ja löytää ehkä hetken helpotuksen omaan oloonsa niin tällaistenkin asioiden kirjoittaminen kannattaa.Mutta onneksi tämä on ohimenevää, perjantain myötä olo alkaa ehkä hiukan helpottua. Ja onneksi tässä viikossa on ollut paljon hyvääkin.

image
image

Hyviä on olleet esimerkiksi kaikki hetket, jotka oon saanut viettää meän porukan tyttöjen kanssa. Ja näen tänään pitkästä aikaa yhtä ihanaa meän porukasta, sellaista jota ei tule niin usein nähtyä. Syksy on ollut kaunis, kylmän aurinkoiset aamut on ihania. Odotan hulluna lauantaita, jolloin vietetään työporukan virkistysiltaa. Ihan mahtavaa. (Toki tästäkin oon osannut repiä yhden stressinaiheen, haha. Juhliminen verottaa aina yhden päivän tenttiin valmistautumisesta, sillä epäilen että oon sunnuntaina ihan opiskelukunnossa.)

Sain saamen välitentistä nelosen, enkä olisi ikinä uskonut että niin kävisi. (Enkä usko itse asiassa vieläkään täysin, mie epäilen että tuossa on tullut jokin sekaannus :D Kova luotto omiin taitoihin…) Hämmentävää, mutta totta: uudet emojit piristivät yhtenä päivänä yllättävän paljon. Oon saanut herätä joka aamu rakkaan vierestä. Vaikka on tuntunut siltä, etten välttämättä ole ihan täysin parantunut ja palautunut syysloman flunssasta, on silti ollut ihan parasta käydä treenaamassa viikon tauon jälkeen. Pelattiin yhtenä päivänä sulkapalloa, jäin koukkuun. Sain Tiinalta hullun söpön myöhäisen synttärilahjan. Oon myös ollut onnellinen mun uudessa takissa, vaikka tuntuukin kamalan pinnalliselta iloita jostain vaatteesta joka päivä.

imageimageimage

Perjantai on kääntynyt tässä postausta naputellessa iltapäivän puolelle. Seuraavaksi mun pitäisi lukea tenttiin, sillä sain aamulla kuulla, että meille tulee illalla Rovaniemeltä yökyläilijöitä ja haluan pyhittää illan ystävien kanssa hengailulle. Porukalla sulista ja ulos syömään, sehän kuulostaa ihan perjantailta. Huomenna koitan ajoittaa samalla tavalla kouluhommat päivälle, sillä illalla on tosiaan työpaikan virkistysilta naamiaisteemalla eikä silloin saa uhrata sekuntiakaan tenttistressille. Vain huippuja ihmisiä sekä hyvää ruokaa ja juomaa. Mun piti itse asiassa olla huomisissa naamiaisissa Harry Potter, mutta vaihdoinkin vähän tylsempään Hermioneen! Myös legendaarinen marjanpoimija-asu pitäisi vielä joskus toteuttaa, haha. Sääskiverkko-hattu päässä ja sankko kädessä.

Toivottavasti teillä ei oo samanlaiset stressit päällä kuin mulla, mutta jos on, mie lähetän Hyvistä ja huonoista uutisista tutut jaxuhalit sinne. Ehkä sitä nyt viikonloppuna saisi rauhoituttua ja ensi maanantai valkenee vähän mukavampana kuin edellisellä viikolla. Ja mitähän jos vain päättäisi, että kaiken kamalan sijaan marraskuusta tuleekin hyvä kuukausi – tehokas ja hauska ja täynnä hyviä hetkiä. Voisi oikeasti olla ihan asennoitumisesta kiinni.

Jaha. Niin kuin tarinoissakin, tähän postaukseen tuli näköjään onnellinen loppu. Erityisen hyvää tässä on, että se tuli multa luonnostaan. Jos kaiken valittamisen pystyy päättämään lopulta hymyyn, asiat saattaa olla oikeasti ihan hyvin.

image

Terve!

8 lokakuun, 2015

image

Musta on ollut hauska huomata, miten kolmen Oulussa asutun vuoden jälkeen mun puheeseen on alkanut tarttua kaikenlaisia sanoja ja kielimuotoja oululaisten murteesta. Mie ja sie ei onneksi oo kadonnut mihinkään, mutta esimerkiksi otsikon mukainen terve on jopa pari kertaa eksynyt mun suuhun… Mun mielestä rovaniemeläiset käyttää tuota tervehdystä paljon vähemmän kuin oululaiset, varsinkin nuoret rollolaiset – onko kukaan huomannut samaa? Ei vitsi, mun pitää joskus tehdä tänne murrepostaus tyylillä ”rovaniemi vs. oulu”, sillä nytkin tekisi mieli jatkaa aiheesta vaikka kuinka pitkään. Eli murrepostaus ja vanhat tyylit -postaus tulossa lähiaikoina…Pointti oli kuitenkin, että terve vaan!

Tänään on ollut paljon parempi päivä kuin eilen, jolloin mun stressitasot oli ihan huipussa opiskelujuttujen takia. Se kovin huippu saavutettiin taidokkaasti myöhään illalla, jolloin tuntui etten osaa mitään, en ehdi tehdä mitään, itkettää ja kaikki on huonosti. Tänään heräsin vähän iloisempana (lievästi sanottuna) ja aamuauringossa kaikki huolet tuntui tietenkin paljon pienemmiltä kuin illalla väsyneenä. Mulla oli päivällä luento sekä tapaaminen kandiohjaajan kanssa, jonka jälkeen olo oli entistä parempi. Tuntuu taas, että kyllä tuosta kandista selvitään, ja ehkä mie oon stressannut näin heti alkuun koko neljän kuukauden edestä :D Jotta päivä ei kuitenkaan olisi liian täydellinen, mun pyörä alkoi hajota käsiin kotimatkalla enkä saanut keskustassa ostettua bussikorttia, koska mulla ei ollut henkkareita mukana. Menin sitten kauppaan ja ostin proteiinipatukan. Hyvä mieli palautettu.

Postauksen kuvassa näkyy muuten parit tämän syksyn lempparijutut: uudet syysmonot ja niihin mätsäävä sinapinvärinen pipo. Oon tykästynyt tuohon väriin varmaan ekaa kertaa ikinä, varsinkin yhdistettynä johonkin piristävään, kontrastia tuovaan väripilkkuun kuten punaiseen huulipunaan. Huulipunat on olleet mulla muutenkin vähän useammin käytössä hiusten uuden värin myötä, sillä vaaleammalla tukalla tuntuu, ettei värikkäät huulet erotu liian voimakkaasti kasvoista.

Tiiättekö muuten, mikä on yksi tämän päivän kohokohdista? No kesäkurpitsapasta. Vitsi se on hyvää, oon koko viikon odotellut että päästään kokkaamaan sitä ruoaksi! Reseptihän on maailman yksinkertaisin: kuorimaveitsellä vedellään pitkiä siivuja kesäkurpitsasta ja paistetaan ne pannulla. Siihen sekaan jonkinlainen pastakastike, joskin meillä ollaan ruukattu vaan paistaa siihen jauhelihaa ja sipulia – ah, ihan parasta. Suunnitelmissa olisi näiden ruokafiilistelyiden lisäksi käydä kehonhuoltotunnilla ja kirjoittaa kandin tutkimussuunnitelma loppuun.Näiden turhien höpötysten myötä kivaa torstai-iltaa kaikille :)

Viininpunainen välikausitakki

5 lokakuun, 2015
image

 

Moe!Miksi se onkin aina niin, että kun kirjoitan tällaista asukuvapostausta, istun aina täysin kuvien vastakohtana täällä ruudun takana? Mun tukka on märkä suihkun jälkeen ja päällä on tyyliin pinkki collegepaita, kalsarit ja pingviinitossut, haha. Joskus olisi hauska tehdä sellainen oikean elämän asupostaus, jossa kuvaisi kaikki ryysyt joissa sitä todellisuudessa kulkee… Tänään poljin myös salilta kotiin yhdistelmällä korkkarit ja treenitrikoot, oli kyllä makia.

Mutta, tänään kuitenkin tällaisia kuvia! Mulla oli korot jaloissa tosi pitkästä aikaa, sillä nykyään oon super mukavuudenhaluinen ja välttelen epämukavia farkkuja ja korkokenkiä viimeiseen asti. Asussa uusinta oli tuo viininpunainen takki, jonka ostin H&M:n alesta kesällä. Otin tuosta ensin liian pienen koon ja päädyin lopulta tuohon isompaan, joka on mukavampi pyöräillessä. Tikkikuvioinen paita taas on ostettu Stadiumista, josta muuten löytyy yllättävän paljon kivoja arkivaatteita kaikkien treenivaatteiden lisäksi. Eikä oo kovin kalliita (varsinkaan henksualen jälkeen, hähää).

image
image
image 

Lisäksi kuvissa näkyy BikBokilta saatu musta reppu, joka lähetettiin mulle postissa Back to school -paketissa alkusyksystä. Kyseessä oli ilmeisesti useammalle bloggaajalle lähetetty ylläri, jonka sisältöä en tiennyt etukäteen. Tuosta on tullut mun lempilaukku, sillä reppu sopii tyyliltään vähän kaikkien vaatteiden kanssa enkä enää oikein välitä laukkulaukuista arkikäytössä. Inhoan pyöräillä painava kassi olalla, reppu on niin paljon parempi selälle ja hartioille.

Kuvista kiitos Tiinalle ja Sarkulle! Käytiin ottamassa nämä pikaisesti ennen kahvittelua, jonka jälkeen kävin pikku jumphalla ja tulin kotiin. Huomenna mulla olisi luento yliopistolla ja illalla töitä, mutta voi olla että skippaan luennon ja oon kotona työvuoroon asti. Pitäisi kirjoitella kandin tutkimussuunnitelmaa, jonka palautuspäivä on perjantaina. Mulla on edelleen sellainen olo, etten vaan_osaa_ kirjoittaa mitään tieteellistä ja akateemista ja hienoa tekstiä. Varsinkaan, jos sen tekstin pitäisi kuvastaa mun ajatuksia, eii hele.

Mulla on kyllä ollut tosi kylmä tänään, koko päivän palellut. Tuo on ehkä yksi syy huomiseen kotipäivään, sillä haluan vaan möyhiä itselleni lämpimän pesän sohvan nurkkaan ja hoitaa kouluhommia kahvikupin äärellä. Mummosyksy, yes please. Tämä viikko menee vielä mummoteemalla, mutta ensi viikolla sitten jätetään pariksi päiväksi velvollisuudet veks ja juhlitaan! Mulla tuleekin silloin kahdeksan viikkoa täyteen tätä juomattomuutta, eli korkea aika tehdä pikku poolit ja lähteä tanssimaan. Synttäreiden jälkeen mulla onkin syyslomaviikko, jonka aion viettää Oulussa opiskeluhommia hoidellen – yllätys yllätys.

Pakko myöntää, että haluaisin huomenna tehdä kandin lisäksi myös erään postauksen blogiin… Mie nimittäin katselin eilen vähän vanhoja kuvia ja järkytyin siitä, kuinka paljon oon muuttunut pelkästään kolmen vuoden sisällä! Sekä naama että pukeutuminen? Saisin niin nolon tyylipostauksen kasattua että oksat pois. Pitää keräillä vähän rohkeutta sen tekemiseen, hah.

Miten teän viikko lähti käyntiin? Toivottavasti hyvin. (Kuulostaa kuin ala-astelainen kirjoittaisi kirjekaverilleen.)

Muistakaa ihanat juoda jotain lämmintä ja hyvää näin viileinä syyspäivinä :)

image