Selaillaan tägiä

oma elämä

Suuria uutisia!

9 joulukuun, 2015
image

 
 

Musta tuntuu, kuin olisin satojen seikkailujen äärellä.

Kuin näkisin raollaan olevan oven, jonka takaa pilkistää valoa uudesta maailmasta. Takana pimeä syksy täynnä stressiä, kotona vietettyjä tunteja, päiviä, viikkoja. Seison kynnysmatolla, käsi ovenkahvalla ja sydän tykyttäen, valmiina avaamaan oven ja hyppäämään tuntemattomaan.

Mun viikonloppuun liittyy kaksi mahtavaa asiaa, joista toisen tiiättekin. Lähden nyt lauantaina Helsinkiin, koska sunnuntai-iltana mie jätän Suomen taakseni ja lähden kuukaudeksi Aasiaan. Suunnitelmana on, että vietän viikon Balilla tyttöjen kanssa, jonka jälkeen lennän Thaimaahan mun sukulaisten luo ja oon siellä kolme viikkoa. Palaan siis kotiin tammikuun puolivälin aikaan, huh huh. Mulla on ihan epätodellinen olo, en vaan pysty tajuamaan, että oon kohta lämpimässä ja tuhansien kilometrien päässä arjesta, stressistä ja pimeästä talvesta. Jännittää, jännittää ihan hulluna. Mun syksy on oikeasti ollut niin arkinen; oon ollut vaan Oulussa, tehnyt kandia, treenannut ja viettänyt kotihiirielämää – ja yhtäkkiä pitäisi vaan lähteä, jättää tuttu ja turvallinen koti, liikkua lähi-Lidliä kauemmaksi ja antautua seikkailuille. Saa nähdä, miten sitä selviää.

Toinen suuri uutinen on se, että mun blogi muuttaa! Kyllä, mie pakkaan kimpsut ja kampsut kasaan ja siirryn Starry eyesin kanssa Fitfashion-sivustolle bloggaamaan.

 image
 

Fitfashionilta otettiin muhun yhteyttä muutama viikko sitten, ja pohdiskelujen jälkeen oon päättänyt kokeilla jotain täysin uutta ja siirtyä astetta lähemmäs ammattibloggaamista muuttamalla FF-sivustolle. Blogi siirtyy kaikkine postauksineen ja kommentteineen uuteen osoitteeseen, ja myös ulkoasu pysyy melko samanlaisena, vaikka osoite onkin eri. Tuun siis tulevaisuudessa saamaan säännöllisen palkan bloggaamisesta, mikä tarkoittaa sitä, että pääsen tekemään teille enemmän postauksia ja panostamaan blogiin ihan eri tavalla kuin tähän asti. Oon tosi innoissaan kaikesta uudesta, mitä blogisiirto tuo tullessaan, mutta toisaalta mie haluan painottaa, että pyrin ihan oikeasti pitämään Starry eyesin sisällön samankaltaisena kuin tähän asti. Tiiän, että Fitfashion tulee uutena blogikotina aiheuttamaan ihmetystä. ”Eihän tämä edes ole mikään treeniblogi!” Tuota samaa kummastelin minäkin, kun siirtoa ehdotettiin. Mun blogia kuitenkin pyydettiin Fitfashionille juuri tällaisena kuin se on, eli mun ei tarvitse alkaa postaamaan pelkästään hyvinvointiin liittyvistä jutuista siirron myötä. Musta on kyllä hauskaa kirjoittaa treenaamisesta ja siihen liittyvistä asioista, joten hyvinvointipostauksia tulee varmasti olemaan paljon – mutta niin myös niitä muitakin postauksia, samassa suhteessa kuin aikaisemminkin.Mie en myöskään halua, että pelkäätte blogin sisällön valuvan sellaiseen… huonoon suuntaan. En halua, että joka toinen postaus sisältää peilikuvan salilta ja joka toinen mainoksen jostain nettikaupasta. Tiiätte ehkä, mitä tarkoitan. Mie rakastan tätä blogia tämmöisenä kuin se on, ja haluan pitää sen tyylistä kiinni.

Oon kokeillut portaalissa bloggaamista kerran aikaisemminkin keväällä 2014, mutta silloin en oikein pystynyt asettumaan taloksi uuteen blogikotiin ja visiitti jäi lyhyeksi. Mie koen, että oon nyt valmis kokeilemaan portaalissa bloggaamista uudestaan, uudella sivustolla, jos mulla on siihen teidän tuki ja lämpö apuna.

 image
 

Tämä viikko on ollut kyllä hirveää hulinaa ja vilskettä. Sanoinkin mun poikaystävälle, että mun ensimmäinen reissuviikko menee varmaan nukkuessa Balilla. Tai sitten käy niin, että stressi laukeaa flunssaan sairastumisena, mutta toivotaan, että pysyn hereillä ja terveenä. Mulla on ollut tuhat asiaa tehtävänä ja mietittävänä, sillä blogimuuton ja reissuun valmistautumisen lisäksi mulla on tällä viikolla tenttejä ja kandiseminaarit, joissa mun pitää opponoida kahden muun opiskelijan kandi ja esitellä oma (keskeneräinen…) työni. Oon myös ollut hiukan huolissani siitä, kuinka kestän olla rakkaasta erossa kuukauden ajan. On se vaan niin älyttömän tärkeä.No, vielä pari päivää näitä kouluhommia, ja perjantai-iltapäivästä lähtien mie unohdan hetkeksi murheet ja kaiken yliopistoon liittyvän. Postaan seuraavan kerran uudessa osoitteessa luultavasti perjantaina, sillä Starry eyes siirretään huomenna torstaina. Toivon ihan täydestä sydämestäni, että jatkatte matkaa mun kanssa siirron jälkeen. Blogia voi seurata samaan tapaan Bloggerin, Bloglovinin ja Facebookin kautta – älkää siis hätäilkö, päivitän uuden osoitteen kaikkiin kanaviin.

Vitsi että jännittää kaikki.

Tavataanhan uudessa osoitteessa? Heippa

 

Ajatuksia bloggaamisesta

6 joulukuun, 2015

image
 

Perjantaina vieteltiin tosiaan Oulun Kaarlessa some-pikkujouluja, jossa mm. pohdiskeltiin kuvassa näkyvän pienen paneelin kesken sosiaalista mediaa. Näiden kuvien myötä mie ajattelin jakaa teille vähän mietteitä bloggaamisesta ja somesta, erityisesti Instagramista.Kun mie aloitin bloggaamisen vuonna 2011, olin kunnon torvelo enkä suoraan sanottuna tajunnut blogimaailmasta vielä yhtään mitään. Laitoin postauksiin mitä kuvia sattuu, kerroin mitä sattuu, enkä oikeastaan koskaan osannut ajatella, että mun blogia voisi joskus lukea enemmän kuin viisi ihmistä. Tai no, tämähän voi kuulostaa ihan tavalliselta lähtöasetelmalta, mutta musta tuntuu että nykyään osa blogin perustavista ihmisistä oikeasti tietää jo, mitä on tekemässä ja mitä haluaa blogillaan saavuttaa. Kuitenkin, bloggasin yhä aktiivisemmin ja intensiivisemmin kuukausien ja vuosien kuluessa, kunnes blogista on muodostunut luonnollinen osa mun arkea ja oikeastaan minua itseänikin, ja samalla bloggaamisesta on tullut yhä useamman ihmisen ammatti.

Asia, jota mie oon alkanut yhä enemmän pohtia, on se ns. ”aitous”. Sellainen todenmukaisuus. Mun mielestä blogit jakautuu usein karkeasti kahteen leiriin: ne sivut, joiden kuvat on kuin suoraan ammattivalokuvaajan kamerasta ja jotka luovat mielikuvan siitä, että bloggaaja elää kadehdittavaa, ihanaa rikasta kaunista elämää – sekä ne blogit, joiden sisältöön on helpompi samaistua ja joiden lukeminen ei aiheuta pientä kateutta vaan enemmänkin lohduttaa. Aika usein ekan kategorian blogit on niitä ammattiblogeja ja jälkimmäiset taas harrastuspohjaisia. En sano, ettei näitä piirteitä voisi olla samassa blogissa, mutta mun päässä jako on usein tällainen. Välillä mie tykkään selailla niitä ammattimaisia blogeja, mutta useimmiten muhun iskee sellainen aitous, arkisemmatkin kuulumiset ja ihmisten ajatusten lukeminen.

Oonkin miettinyt, millaisena haluan mun blogin vaikuttavan muiden silmissä. Okei, mie ja mun elämä on aika kaukana siitä kaikesta, mitä pitäisi olla tuohon ekaan blogikategoriaan pyrkiessä (puuttuu valkoinen sisustus, kukkakimput pöydillä, aamupalahedelmät sängyssä, skumpat sekä brunssit ja asukuvat Helsingin kaduilla), mutta periaatteessa miekin voisin pyrkiä siihen illuusioon siloittelemalla elämää sieltä ja täältä, karsimalla hiukan enemmän todenmukaisuutta. Ja miksi tekisin niin? Koska välillä tuntuu, että se on se mitä blogeja lukevat ihmiset haluaa nähdä. Se on mikä myy, mikä saa bloggaajan vaikuttamaan uskottavalta. Sellaista pientä, pelottavaa siloittelua oon jo huomannutkin; oon esimerkiksi muuttunut melko kriittiseksi sen suhteen, millaisia kuvia julkaisen itsestäni. En siis muokkaa mun ulkonäköä kuvissa (en osaa hah), mutta hylkään välillä kuvia pikku juttujen vuoksi.

 
image 

Vähän samoja juttuja oon pyöritellyt mielessä mun Instagram-tilin suhteen. (Tässä vaiheessa pieni reality-check. Tajusin vaan yhtäkkiä, kuinka typerältä kuulostaa pohtia jotakin Instan kuvavirtaa ja sitä, millaisia kuvia siellä julkaisee. First world problems. Elämässä on tosiaan aika tosi paljon tärkeämpiäkin asioita… Bloggaajana sitä kuitenkin välillä ajautuu miettimään tällaisiakin turhuuksia, joten antakaa anteeksi tämä pinnallisuus.) Insta on muuttunut viime vuosina yhä enemmän sellaiseksi viralliseksi kanavaksi, johon esimerkiksi bloggaajat eivät enää lätki mitä tahansa fiiliskuvia, vaan tilillä julkaistaan harkittuja, järjestelmäkameralla taltioituja otoksia. Ja myös mun kohdalla on käynyt näin. Oon miettinyt sitä, välitänkö mie Instassa ärsyttävän siloiteltua kuvaa mun elämästä. Onko mulla jokin vastuu välittää myös niitä arjen rumia, kiireisiä ja meikittömiä fiiliksiä ihmisille? Mun mielestä ihmisiä ei kuitenkaan voi enää oikein syyllistää lavastettujen kuvien jakamisesta, sillä sellaiseksi Instagram on vaan ehtinyt mennä. Eihän kukaan valokuvaajakaan halua julkaista ”rumia” kuvia, totta kai ne vastoinkäymiset ja suihkukaivon tyhjentämiset jää ikuistamatta. Pointti onkin siinä, että nykyaikana on vain pakko muistaa somea selaillessa, mitä niiden kuvien takana on. Some on ehkä osittain pilattu sillä, ettei se enää (ainakaan ammattisomettajien kohdalla) välitä niin todenmukaisia vilauksia arjesta kuin voisi, mutta tässä vaiheessa muutos pitää vaan muistaa ja tiedostaa. Mie oon esimerkiksi tehnyt sellaisen valinnan, etten hamstraa mun seurantalistalle sellaisia täydellisen elämän Insta-tilejä ihan vaan siksi, etten alkaisi uutisvirtaa selatessa liikaa vertailemaan mun arkea ihmisten maalaamiin illuusioihin arjesta.

Oon kuitenkin hoksannut pienen porsaanreiän. Ehkä se mun juttu voisi lopulta olla blogin tekstien aitouteen panostaminen. Voin asetella muka hienoja asetelmia ja yrittää ottaa nättejä kuvia sekä Instagramiin että blogiin, jos pyrin kuitenkin välittämään niitä oikeita ajatuksia ja kokemuksia kirjoitusten kautta. Näin visuaalinen puoli ei kärsi, mutta se lohtua tuova aitous voidaan saavuttaa. Tässä taitaakin olla mun tulevaisuuden tavoite bloggaamisen suhteen: vaikka yrittäisin luoda kauniita kuvia, muistan myös kertoa elämästä niitä varjopuolia, välittää ajatuksia asioista joilla on väliä ja jakaa tarinoita tavallisestakin arjesta. Koska let’s face it, sellainen pyörällä kaatuileva, jatkuvasti tiskaava ja kalsareissa hengaileva tyyppi mie oon, vaikka miltä elämä vaikuttaisi kuvien perusteella.

Apua mikä selostus tästä tuli! Tekee vissiin ihan hyvää kirjoittaa jotain muutakin kuin kandia… Musta olisi tosi kiva kuulla, mitä mieltä ootte näistä asioista, joten kommentoikaahan jos tulee jotain sanottavaa aiheeseen liittyen. Ensi kerralla jotain vähän kevyempää luettavaa :)

 
image 

Miksi se ei postaa

29 marraskuun, 2015
image

 

Kuva: Sarianna Valkama.

 

Vaikkei tästä postaustahdista uskoisi, en oo vähään aikaan ollut näin innoissaan bloggaamisesta kuin tällä hetkellä. Ja elämästä muutenkin. Tuntuu vähän samalta kuin keväällä, silloin kun ekan kerran tajuaa lukuvuoden lähenevän loppuaan ja kesän alkavan ihan pian. Sellainen tunne kuin olisi vapauden kynnyksellä, heräämässä talven horroksesta, vaikkei ollut edes tajunnut vajonneensa sen pimeyteen.

Mie alan nimittäin ensimmäistä kertaa oikeasti tajuta, että mun kuukauden reissu Aasiassa on ihan_just_kohta. Enää alle kaksi viikkoa aurinkoon, lämpöön, meren rannoille ikuiseen kesään. Oon tämän koko syksyn stressannut kouluhommia, kirjoittanut kandia elohiiri kolmatta viikkoa silmässä nykien ja viettänyt kaiken aikani kotona tajuamatta kunnolla, mihin tuo kaikki uurastus johtaa. Tällä viikolla se kuitenkin iski, riemu ja onni ja kaikkea. Lauantaina 12.12. lennän Helsinkiin ja sunnuntaina lähdetään tyttöjen kanssa. Mie menen tosiaan käymään pikaisesti Balilla, jossa oon viikon ajan, ja jouluksi lennän Thaimaahan äidin ja sukulaisten luo kolmeksi viikoksi.

Milläs mallilla ne opiskelut sitten on? Noo… Mulla on tällä hetkellä kandissa tekstiä 13 sivua, ja suositeltu määrä on vähintään 15. Eli periaatteessa mun pitää enää kirjoittaa jonkin verran analyysia sekä loppupäätelmä, jotta tuo sivumäärä tulee täyteen – mutta, suurin työ taitaa olla kandin läpi käymisessä, tarkastamisessa ja lisälähteiden tai -teorioiden hankinnassa. Lisäksi mulla olisi ennen lähtöä vielä kaksi tenttiä, mutta niistä en jaksa ottaa liikaa stressiä. En enää!

Tällä viikolla sattui yksi toinenkin juttu, josta oon repinyt iloa irti aamusta iltaan. Asia liittyy bloggaamiseen, mutta koska asiat ovat vielä aika auki, en kehtaa kirjoittaa siitä tähän postaukseen. Mutta voin sanoa, että on ollut mahtavaa saada tällainen energiapiikki bloggaamiseen, sillä vaikka en oo ehtinyt postata, oon suunnitellut ja fiilistellyt blogin tulevaisuutta senkin edestä. En tiiä, oonko käynyt jopa vähän ylikierroksilla, sillä oon nukkunut vähän huonosti tällä viikolla. Oon herännyt joka yö viiden ja kuuden välillä, enkä meinaa enää nukahtaa sen jälkeen – tai en ainakaan pääse sellaiseen rentouttavaan syvään uneen kovin hyvin. Onneksi saan kuitenkin iltaisin ihan hyvin unen päästä kiinni, sillä inhoan valvomista ja karsin mieluummin yöunia sieltä aamusta. Mie ehkä kutsuisin tätä positiiviseksi stressiksi: oon niin innoissaan monesta jutusta, että huomaan suunnittelevani ja pohtivani asioita ihan koko ajan. Mulla on kuitenkin hyvä olo, enkä oo mitenkään hirveän väsynyt päivisin, joten ehkä tuo aamuyön heräily ei oo niin iso juttu, vaikka se jatkuisikin pari viikkoa.

>Mun tämän päivän suunnitelmissa on kirjoittaa vielä vähän kandia, herättää rakas (ja pitää puhuttelu sen hampaiden kirskuttamisesta eisattana), tehdä ehkä proteiinipannareita pitkästä aikaa, käydä kehonhuoltotunnilla ja illalla mennä tyttöjen kanssa Antti Tuiskun ikärajattomalle keikalle. Ihana muuten nähdä vaaleansininen taivas pitkästä aikaa ikkunasta. Haluaisin jakaa tämän hyvän olon osiin ja ripotella tätä teille kaikille. Koitan tehdä sen toivottamalla mukavaa sunnuntaita, nautitaan kun aurinko paistaa edes pienen hetken. Moikka!