Minä, tyttö joka vannoo possun ja pihvin nimeen, olen alkanut kasvissyöjäksi.
Ei hele, en olisi ikinä uskonut sanovani tuota ääneen. Mutta kyllä, vastoin kaikkia maailman lakeja, pulled porkin pyhyyttä ja wingssien suloista rasvaisuutta mie tein reilut kolme viikkoa sitten valinnan, josta oon jo nyt ihan hirveän tyytyväinen ja josta tulen varmaan ajan mittaan olemaan vielä tyytyväisempi. En halua enää ostaa tai syödä lihaa. Pahoittelen muuten sitä, että mie käytän sanaa kasvissyöjä, vaikka syön välillä kalaa ja kananmunia; otsikko olisi ollut kunnon sanahirviö, jos olisin laittanut siihen pesko-lakto-ovo-vegetaristi… Oon siis jättänyt ruokavaliostani kokonaan kanan, possun ja naudanlihan sekä vähentänyt maitotuotteiden käyttöä parhaani mukaan. Lohta oon syönyt yliopistolla salaattilounaalla, mutta kotiin ei olla ostettu kalaa.Mun käännytys alkoi monien muiden lailla netistä löytyneiden teurastamovideoiden katsomisesta. Olin tosi kauan sitä mieltä, etten halua enkä kestä nähdä niitä somessa pyöriviä koosteita – ja uskoisin, että moni siellä ruudun takana ajattelee just samoin. Lopulta päätin, että on naurettavaa ostaa ja syödä lihaa joka päivä, jos ei kestä totuutta niiden pihvipakkausten takana.
No, enhän mie kestänytkään.
Itkin jonkun tunnin putkeen tietokoneen ruudun äärellä. En oikeastaan tiiä, mikä oli pahinta; se, miten yhdessä videossa lehmien aitauksia siivoava työntekijä lyö pientä vasikkaa päähän kymmenen kertaa vain siksi, että vasikka kääntyi katsomaan miehen puuhia; sikaloiden oksettavan näköiset tilat, joissa lattialla makasi kuolleita sikoja elävien joukossa; lehmien tainnutusvideot, joissa tainnutus epäonnistuu jatkuvasti ja eläimet jäävät sätkimään sähköiskun jälkeen; sikalan lastauslaiturivideo, jossa työntekijät painavat sikoihin sähköiskuja yrittäessään saada niitä liikkumaan eteenpäin, vaikka siat ovat jo niin ahtaalla, etteivät ne pysty liikkumaan. Mie en koskaan ole edes ollut mikään valtavan eläinrakas, mutta ei helvetti, sen kivun vaan näkee ja kuulee.
Ehkäpä pahinta videoissa oli tajuta jotain, mitä mie en oo koskaan ennen tajunnut. Ei noin kuulu olla. Ei tuo vaan ole oikein, miten ihmeessä mie en ole koskaan aikaisemmin ajatellut asiaa kunnolla? Ne on eläimiä, isoja yksilöitä, joita mie menisin katselemaan ja paijailemaan, jos jossain maatilalla näkisin. Ja nyt niiden arvo ja elämä vaan… en mie tiiä, käytetään hyväksi sairaalla tavalla. Musta olisi ok, jos sitä karjaa kasvatettaisiin niin kuin aikoinaan: hillitysti, tarpeen mukaan, eläimiä kunnioittaen ja osana elämäntapaa. Tuo nykyajan tehotuotanto pakkosyöttöineen, järkyttävine oloineen ja kipuineen on niin kaukana siitä. Ei me tarvita niin paljon lihaa. En kestä edes ajatella, kuinka suuri osa pakatusta lihasta päätyy lopulta roskiin. Kaikki on vedetty niin yli, överiksi, niin kuin monet muutkin asiat nykyaikana. Joo, on maailmassa pahempia ja epäoikeudenmukaisempiakin asioita, eivätkä ne netissä julkaistut lyhyet videopätkät tietenkään edusta koko Suomen karjataloutta – mutta silti nuo videot vaan pysäytti täysin.
Miten tuo kaikki on tuntunutkin niin luonnolliselta aina, niin kuin noin kuuluisi ollakin? Se leikkelepaketti on kai niin irrallinen tuosta kaikesta, ei sitä osaa ajatella kuin valmiina nättinä pakkauksena, joka nököttää kaupan hyllyllä. No, nyt niitä leikkeleitä ei ole näkynyt meillä kohta kuukauteen.
Videoiden katsomisen jälkeen lopetin siis possun, naudan ja kanan syömisen. Ensimmäisinä päivinä luin netistä kaikenlaisia tekstejä kasvissyöntiin liittyen opiskellen tärkeitä pointteja ruokavalion koostamisesta. Millä korvaan kaiken sen lihan mitä oon normaalisti syönyt, mistä kaikesta saa eniten tärkeitä vitamiineja ja kivennäisaineita ja paljonko mitäkin pitää syödä, että jaksaa. Selailin samalla myös kasvissyönnin ekologisuudesta kertovia juttuja, ja mitä enemmän luin aiheesta, sitä parempi olo mulla tuli mun päätöksestä. Viimeinen niitti oli
Cowspiracy-dokkari, joka katsottiin Netflixistä. Joo, olihan se aika dramatisoitu ja jenkkimäinen ”dokumentti”, mutta jos puoletkaan niistä jutuista on totta, kasvissyönti on maapallon ilmastonmuutoksenkin kannalta parempi päätös kuin olisin ikinä uskonut.Ensimmäisen viikon aikana päätös tuntui aika oudolta, melkein pelottavalta. En halunnut sanoa esimerkiksi täällä blogissa mitään asiaan liittyen, sillä jotenkin oletin, etten pystyisikään tähän. En ollut koskaan osallistunut mihinkään kasvisruokapäiviin – saati lihattomaan lokakuuhun. Oon aina ajatellut, että lihan jättäminen pois ruokavaliosta olisi liian iso muutos, tulisi liikaa uusia juttuja ja opeteltavaa, se olisi liian hankalaa ja aikaavievää – höpö höpö, kaikki mun ennakkoluulot on kumottu tässä kolmen viikon aikana.
Naurattaa muuten tämä mun syksy, oon hypellyt ruokavaliosta toiseen :D Kesän lopuissa aloin mun Kunnossa-ruokavaliolle (kaupallinen yhteistyö), jota en luonnollisesti ole voinut enää noudattaa lihattomuuden vuoksi. Mie en ole tosiaan ainakaan vielä alkanut täysin kasvissyöjäksi, sillä esimerkiksi kalan syöminen ei tavallaan tunnu niin pahalta (voisin itsekin kalastaa ja tappaa kalan), vaikka liikakalastus ja merien tilanne onkin huolestuttava asia. Kananmunat ja maitotuotteetkin tuntuu vähän inhottavalta, samalla tavallahan eläimet kokee tehotuotannon kohtalon niiden tuottamisen myötä. Aion siksi koittaa vähentää kyseisiä ruokia, ja oon esimerkiksi tutustunut manteli-, kaura ja soijajuomiin maidon korvikkeena. Voin muuten sanoa, että nämä viime viikot on olleet ihan hullun mukavaa aikaa ruoanlaiton kannalta! Oon niin tykännyt uusien reseptien kokeilemisesta ja tuntuu hassulta, miten vaikeaksi oon kuvitellut kasvisruokavalion koostamisen. Joo, pitäähän siinä tietenkin vähän kauemmin miettiä proteiininlähteitä kuin lihansyöjänä, mutta ei se ihan oikeasti ole niin vaikeaa kuin mitä oon kuvitellut.
Mitä mie sitten oon syönyt viime viikkojen aikana?
Pääruokia
- paistetuilla, taco-maustetuilla soijapaloilla täytetyt tortillat
- falafel-pyörykät (sekaisin mm. kikherneitä, keitettyä bataattia, sipulia)
- soijarouhe-lasagne (maistui ihan jauhelihaversiolta, oli niin hyvää)
- kasvishampparit valmis-kasvispihveistä
- kookoskermalla ja soijalla maustettuja wok-vihanneksia, paistettua tofua ja riisiä
- tomaattista soijarouhe-papukastiketta ja täysjyväpastaa
- paistettuja pakaste-soijanakkeja, salaattia ja hunajalla maustettuja uunijuureksia
- kesäkurpitsapastaa ja paistettua soijarouhetta oreganolla ja tomaatilla maustettuna
- kvinoaa, paistettuja soijapaloja ja uunijuureksia
- täysjyväpastan ja salaatin kanssa curry-kermakastiketta (kikherneitä, herkkusieniä ja sipulia)
- yliopistolla lounaaksi lohisalaattia tai kasvisruokavaihtoehto
Välipaloja
- soijajogurttia pellavansiemenrouheella, pähkinöillä, hedelmillä tai siemenillä
- munakas (täytteenä esim. parsakaalta ja pinaattia)
- pähkinöitä paljaaltaan
- täysjyväleipää maapähkinävoilla ja banaanilla (haha outo, mutta mahtava mättö)
- keitettyä punajuurta ja raejuustoa
- vihersmoothie pähkinöillä tai siemenillä
- ruisleipää levitteellä, pinaatilla, kurkulla ja juustosiivulla
Mun uusi lempparijuttu on ehdottomasti kaikenlaiset siemenet, pähkinät ja rouheet, joita syön joka päivä. Ostan (maapähkinöitä ja kurpitsansiemeniä lukuunottamatta) kaiken Lidlistä, jossa taitaa olla halvimmat kilohinnat. Alussa noiden pähkinäpussien hinnat vähän mietitytti mua, sillä pieni säkki saattaa maksaa sen 3-4 euroa ja niitä joutuu ostamaan pari, sillä haluan kotoa löytyvän vähintään kahta erilaista pähkinää. Oon kuitenkin alkanut ajatella ihan tosissaan sitä, mitä kannattaa syödä ja mihin sen rahansa laittaa. En oo esimerkiksi koko marraskuun aikana juonut alkoholia, johon saatan kiireisenä kesäkautena laittaa kamalan määrän euroja ajattelematta asiaa sen kummemmin. Jos en käy juhlimassa ja säästän vaikkapa sata euroa kuussa, oon todellakin ansainnut ne luomukananmunat ja pähkinäpussit. En tiiä teistä, mutta musta on niin hullua, miten sitä ostaa baarissa seitsemän euron siiderin empimättä, mutta jonkun terveellisen jutun hintaa saattaa taivastella – kaiken huippuna se, että siideri kestää sen puolisen tuntia, kun taas vaikkapa jotain jauhetta tai rouhetta saattaa oston jälkeen käyttää monta päivää, jos ei viikkojakin. Puhumattakaan siitä, kumpi on terveellisempi vaihtoehto.
Eniten pähkinöitä, kurpitsansiemeniä ja manteleita kuluu mulla ihan paljaaltaan napostellen, mutta lisäksi laitan niitä vihersmoothieiden sekaan ja jogurttiin. Nuo alla näkyvät Crownfield-rouhesekoitukset on vähän makeampia, joten niitä tykkään ripotella puuroon raejuuston kaveriksi. Rouheet maksavat Lidlissä noin 3,5 euroa ja mun lemppari on ehkä hunajalla maustettu versio.
Pähkinät, siemenet ja rouheet
- cashewpähkinöistä B-vitamiinia, sinkkiä, magnesiumia ja rautaa
- parapähkinöistä seleeniä, kalsiumia ja magnesiumia
- manteleista kalsiumia, riboflaviinia
- maapähkinöistä proteiinia, B- ja E-vitamiinia, kaliumia
- kurpitsansiemenistä rautaa, sinkkiä
- pellavansiemenrouhe-sekoituksesta magnesiumia, rautaa ja sinkkiä
- hampunsiemenrouheesta aminohappoja, magnesiumia, rautaa, sinkkiä ja kaliumia
Yllä olevassa kuvassa näkyy soijapalat, jotka oon keittänyt liemikuution kanssa ja paistanut oliiviöljyssä. Tällaisten ruokien vuoksi en oo oikeastaan vielä hirveästi kaivannut lihaa, sillä nämä kasvisruoat on olleet oikeasti älyttömän hyviä ja esimerkiksi soijarouhe menee täysin jauhelihasta vaikkapa lasagnessa. Oon ollut myös tyytyväinen siihen, että saan käyttää enemmän rahaa kasvisten shoppailuun, kun ostosten loppusummassa ei enää näy vitosen lihapaketit.Onhan tässä myös se terveydellinen puoli. Useiden tutkimuksien mukaan monipuolinen kasvisruokavalio olisi terveellisempi kuin runsaasti lihaa sisältävä, mutta tiedä sitten näistä – tuntuu, että nykyään tutkimuksia on niin joka lähtöön, ettei mihinkään artikkeleihin uskalla luottaa sokeasti. Mutta kuitenkin toivon, että tästä kasvispainotteisesta ruokavaliosta olisi hyötyä terveyden suhteen. Positiivista on myös se, että muutoksen myötä oon kiinnittänyt yhä enemmän huomiota myös ruoan ”puhtauteen”, enkä esimerkiksi vetele proteiinipatukoita tai palkkareita joka päivä. Ne ovat kuitenkin usein korvattavissa jollain tuoreella ruoalla, josta kroppa tykkää enemmän.
Huh, semmoinen maratonpostaus tällä kertaa! Koska oon ihan newbie näissä jutuissa, olisi ihana kuulla teidän kokemuksia aiheesta: kuinka moni teistä on kasvissyöjä, miten lihattomuus alkoi ja onko teillä antaa jotain vinkkejä vaikkapa lempireseptin muodossa? Jos joku innostui lukemaan aiheesta lisää, kannattaa tsekkailla vaikkapa
Kasvissyöjän ilmainen infopaketti.
Lähteet: Vegaaniliitto.fi, Animalia.fi ja Fineli.fi
Tänään tuuli tuntui kylmemmältä kuin ennen.
Jossain kaukana (mutta silti niin lähellä) julmuus välähteli eilen illalla sokaisten satoja ihmisiä ikuiseen pimeyteen. Marraskuun kolmastoista päivä. Aamulla miljoonat heräsivät epäuskoon, pelkoon, kysymyksiin, epätietoisuuden puristavaan otteeseen. Ei tunnu oikealta aloittaa päivää niin kuin ennen, hymyn takana hetken unohdus.
Oma typerä arkeni, turhat valitukseni
mitä jos minulle sinulle meille rakas joskus kävisi noin miksi kukaan ikinä
miten voi olla en kestä tätä maailmaa
Nyt hiljaisuus valuu kyynelinä ikkunoissa, seinät kaikuvat äänettömiä huutoja ja suru laskee huntunsa ihmisten ylle peittäen Ranskan valkoiseksi. Mutta vaikka surun harso on ohuempaa täällä kaukana, minusta tuntuu kuitenkin siltä, että haluan hakeutua sen suojaan.
Sillä siellä, myötätunnon tuoman tuskan seassa on ihmisyys, rakkaus.
