Helmikuun hetkiä

11 helmikuun, 2018


1. Liikunta on ollut mun elämässä isossa roolissa joulusta lähtien. Surun keskellä treeni toi hetkeksi hyvän fiiliksen, ja liikkuminen on jatkunut yllättävän aktiivisena nyt parin kuukauden ajan. Oon oikeastaan tosi iloinen tästä treeni-innosta, sillä se ei todellakaan oo mulle itsestäänselvyys. Osalla on ehkä sellainen mielikuva, että oon sellainen jumppapirkko, joka jaksaa aina liikkua, mutta oikeasti mulle tulee välillä tosi pahoja laiskotuskausia… Mitä vähemmän mie treenaan, sitä vähemmän mulla haluttaa treenata – ja jos taas on hyvä treeniputki päällä, en malttaisi pitää välipäiviä lainkaan. Ootteko te samanlaisia? Joka tapauksessa, oon lenkkeilyn ja ryhmäliikuntatuntien lisäksi käynyt noin kerran viikossa joogassa, joka on selvästi tehnyt hyvää sekä mielelle että kropalle. Alkukankeus on toki vähän ärsyttävää, mutta pikku hiljaa se alkaa lähteä!

2. Tää hetki oli yhdeltä sunnuntailta, jolloin vainoharhainen ahdistus oli vaivannut mua useamman tunnin. Syynä oli edellisillan muutamat viinilasilliset. Alkoholi aiheuttaa mulla aina myös henkisen darran, jonka aikana pyörittelen salaliittoteorioita päässä ja oon sataprosenttisen varma, että Jodelissa on kaksikymmentä keskustelua minusta ja mun tekemisistä :D Olin pyöräilemässä kotiin, kun näin tuon auringonlaskun viimeisen hetken. Oli pakko jarruttaa ja pysäyttää pyörä. Oli niin kaunista ja hiljaista, pieni pakkanen nipisti poskia ja mie vaan jotenkin pysähdyin. Ahdistus ja muiden ihmisten mielipiteet unohtuivat. Mie en oikein usko ylempiin voimiin tai kohtaloon, mutta pidän maailmankaikkeutta ihan mahdottoman ihmeellisenä paikkana.


1. Kuvasin Lumenen meikkisarjan Nordic Girl!:n Instagram-tilille pikku meikkivideon. Koska teemana oli ystävänpäivä, halusin tehdä kuvaustaustasta tuollaisen hempeän tyttömäisen valopalloineen ja bokeh-paljetteineen. Oon itse asiassa aika ylpeä tuosta, ottaen huomioon että kyseessä oli mun eka meikkivideo. Tykkään haastaa itteäni videojutuissa, ja varsinkin tälleen yhteistyöprojektissa on extra kiva saada visuaalisesti kaunista jälkeä…

2. …vaikka todellisuudessa kuvaushuone oli aika erinäköinen kuin kameralla :D Luonnonvalo ei tähän vuodenaikaan ihan riitä, joten käytin mun kahta Falcon eyes -kuvausvaloa apuna. Koska makkari on kuvaustarkoitukseen pienehkö, päätin heijastaa valon seinän kautta, enkä asettanut valoja osoittamaan suoraan mun kasvoja tai kuvaustaustaa. Siksi tuo toinen valo esimerkiksi nököttää poikittain sängyllä, haha. Lisäksi hyödynsin tavallista jalkalamppua tuomaan hieman lämpimämpää valoa taustaan. Hassua, miten vajaan parin vuoden aikana näistä valoasioistakin on tullut opittua jonkin verran – ei toki ehkä niin oikeaoppisella tavalla kuin opiskellessa oppisi, mutta kokeilemalla ja virheitä tekemällä pystyy kehittymään käytännön asioissa yllättävän paljon.


1. Käytiin pari viikkoa sitten Laitilassa Meet&Greet-keikalla tapaamassa laitilalaisia nuoria, ja ennen lähtöä käytiin paikallisessa Hesbussa! Tää oli musta mahdottoman söpö, oli pakko ottaa kuva, haha. Pakko vielä hehkuttaa Laitilaa, koska yllättävän moni ei tiennyt, että mun isän puolen suku on sieltä. Laitilan peltoteillä on pyöräilty ja Uudenkaupungin vesistöillä selailtu mun lapsuuden kesät.

2.  Tässä olin muistaakseni onnellinen lumesta. Hesbu ja lumi, makes me happy.


1. Mulle on tullut kunnon kasvihulluus! Koko ajan haluttaisi käydä ostamassa liikaa huonekasveja. Mitä pienempi, sen söpömpi. Myös kodin sisustuksen yhdenmukaistaminen ja tavaroiden karsiminen kiinnostaa tosi paljon nyt keväällä.

2. Käytiin Maijun kanssa syömässä Puttesissa. Mie otin tuollaisen vihreän salaatin, joka oli yllättävän hyvä! Ei saisi puhua ihmisistä selän takana, mutta pakko sanoa, että Maiju on kyllä kivaa seuraa. Musta on aina kiva päästä puhumaan Youtube-jutuista jonkun muun samaa työtä tekevän kanssa, minkä lisäksi meillä on Maijun kanssa samantyylisiä kokemuksia, joita on kiva purkaa.


1. Mie en oikeastaan ikinä lähde ulos tekemään töitä esimerkiksi kahvilaan, vaan hoidan kaikki työjutut kotona kalsareissa. Tää kuva on otettu Lapin Kansan haastattelusta, mutta muistan miten sen aikana taivastelin taas sitä, miksi en ikinä siirry kotitoimistosta jonnekin eri miljööhön. Helsingin kahviloissa on niin kiva tunnelma, eikä siellä voi harhautua editoinnin ääreltä tyhjentämään tiskikonetta tai katselemaan vanhoja koulukuvia – pitäisi siis välillä kokeilla napata se läppäri mukaan ja lähteä tekemään töitä kahvikupin äärelle kaupungin hälinään.

2. Vaikka oon sanonut, etten oo täysin kotoutunut Helsinkiin, välillä mulla on kyllä tullut sellaisia hetkiä, jolloin fiilistelen uutta kotikaupunkia. Esimerkiksi iltaisin meän lähialueella on aika tunnelmallista, ja jotenkin havahtuu yhtäkkiä siihen että ei hitto, täällä sitä vaan ollaan.


1. Keväiset auringonlaskut on ihania. On kyllä niin mukavaa, että kevät ja kesä lähestyy, mutta toisaalta vähän jännittää nämä tulevat kuukaudet. Mulla tulee olemaan todella kiireistä helmi-maalis-huhtikuu-akselilla, sillä mulla on noin 25 keikkaa yli 20 eri paikkakunnalla… Huh hei. Eniten keikkoja kerryttää siis Tubetour-kiertue, jonka lisäksi mulla on yksittäisiä Meet&Greet-keikkoja ja paneeleihin osallistumisia. Käytännössä mulla on siis seuraava vapaa kotiviikonloppu pääsiäisenä – paitsi että mennään muuten silloin luultavasti sukuloimaan poikaystävän suvun luo Joensuuhun. Eli seuraava vapaa viikonloppu kotona Helsingissä on joskus huhtikuussa. Oon yrittänyt valmistautua tähän henkisesti, sillä oon oikeasti sellainen pikku kotihiiri, joka tarvitsee paljon rauhallista yksinoloa. Toisaalta ihan mahtavaa olla mukana Tubetourilla ja nähdä ihmisiä ympäriä Suomea.

2. Tässä kuvassa ollaan just käyty Sandron brunssilla. Meän 10 hengen ystäväporukasta neljä asuu Helsingissä, ja kuvassa näkyy Heisa, jonka kanssa oon ehkä tuntenut pisimpään. Tavattiin joskus 7-vuotiaina tanssikoulussa, ja päädyttiin aina vuosi toisensa jälkeen samaan ryhmään, kunnes meistä tehtiin ihan tanssipari SM-kisoihin vitosluokalla. Ystävyys syveni ekan SM-kullan jälkeen, ja Heisa on ollut yksi mun parhaista ystävistä melkein 15 vuoden ajan. Välillä ollaan asuttu eri kaupungeissa, jopa eri maissa, mutta eipä se ystävyys mihinkään katoa oikean ihmisen kanssa. Tämä oikeastaan koskee koko meän tyttöporukkaa; kymmenen vuoden aikana ollaan koettu niin paljon, ettei välimatkalla enää oo väliä. WhatsApp-ryhmä pauhaa joka päivä, sinne jaetaan ilot ja surut, ja meän porukka on mulle kuin yks hullu, ihana perhe.

 

Siltä näytti mun viime aikojen puhelinkuvat! Kommentoikaa tai painakaa tälle postaukselle sydän, jos tykkäätte tällaisista kuulumiskoosteista – lupaan tehdä niitä jatkossakin, jos pidätte niistä. Jos kaipaatte lisää sisältöä, voitte jatkaa uusimman videon pariin painamalla tästä :)

16 Kommenttia

  • Reply N 11 helmikuun, 2018 at 7:07 pm

    Voi luoja, että oon hidas :D Luulin ihan tosissani ensin, että tuo Hesbu on joku erillinen versio Hesburgerista.

  • Reply A 11 helmikuun, 2018 at 7:47 pm

    Ai hitto, parikymppisenä alko noi henkiset darrat ja ne on kyllä pahinta ikinä! Ei oo tehny mitään tyhmää, ei oo sanonu mitään tyhmää, ja silti. Mutta ainakin joidenkin lähteiden mukaan se on ihan ”luonnollinen” juttu, kun serotoniinitasot on matalalla.

  • Reply Sini 11 helmikuun, 2018 at 8:24 pm

    Nää puhelinkuvapostaukset on niin kivoja, kun pääsee arkeen kiinni!♥ Haha, niin söpö toi Hesbu! :D

  • Reply Roosa Mononen 12 helmikuun, 2018 at 9:31 pm

    Täältä peukku puhelinkuvapostauksille! ❤️

  • Reply P 13 helmikuun, 2018 at 10:08 pm

    Olipa kiva postaus <3

  • Reply Minna 14 helmikuun, 2018 at 9:30 am

    Just kiva postaus! Miksi ihmeessä tuo Hesbu onkin niin sympaattinen? :D Joo mut siis tuota liikuntahommaa tulin kommentoimaan, että itsellä kyllä niin sama juttu. Kauhean kausittaista hommaa ja jos rutiinista pääsee lipsumaan, on tosi vaikeaa aloittaa taas. Välillä saattaa mennä kuukausi ihan huomaamatta niin, etten ole kertaakaan käynyt jumpalla. Sitten taas yhtäkkiä aikaa löytyykin neljään tai viiteen eri tuntiin viikossa! Ehkä ongelma on se, etten ole löytänyt sitä itselle mieluisinta lajia, ja käynkin lähinnä jumpissa koska en oo keksinyt muuta vaikka välillä ne kyllästyttää.. Mut tänään ajattelin mennä ostamaan uudet lenkkarit, jos keväämmällä alkaisi taas lenkki kulkea!

    • Reply Sita Salminen 15 helmikuun, 2018 at 9:51 am

      Siis oon ihan samanlainen! Ja sekin kun tietää, kuinka jumissa on sen ekan kerran jälkeen, nostaa kynnystä mennä tauon jälkeen treenaamaan :D

  • Reply Kirsi 15 helmikuun, 2018 at 9:06 am

    Tosi upea toi teidän makkarin tehosteseinä! Oon haveillut saman sävyisestä seinästä jo pitkään, vielä johonkin tulevaan kotiin on pakko saada… Ootteko ite sen maalanneet vai oliko se asunnossa jo valmiiksi?

    • Reply Sita Salminen 15 helmikuun, 2018 at 9:49 am

      Kiitos paljon kommentista! Se oli tässä asunnossa valmiina :)

  • Reply Sipsi 17 helmikuun, 2018 at 3:17 pm

    Oi miten mainiota kuulla et oot mahdollisesti eksymässä Joensuuhun!! Onko teillä tiedossa ihan rauhallinen pääsiäinen perheen kesken? :)
    T: joensuulais seuraaja

    • Reply Sita Salminen 10 huhtikuun, 2018 at 9:29 am

      No hitto, Veronica pyysi kaveriksi ulkomaanreissulle niin lähdinkin sinne seuralaiseksi ja skippasin Joensuun :( Mutta kesällä tuun sinne!

    Jätä vastaus