Onko täällä muita viime hetken joululahjakriiseilijöitä? Toivottavasti, sillä hävettää, miten myöhäiseksi oon taas onnistunut jättämään lahjahankinnat, haha. En halua ostaa turhaa krääsää kenellekään, joten ekologiset/eettiset/aineettomat lahjat kiinnostavat mua kovasti. Sain Instagramissa mahtavia vinkkejä tällaisiin lahjoihin, joten tässäpä lista teidän suosituksista:
Kirje tai video: Kerro läheisellesi, mitä tunnet häntä kohtaan ja mikä hänessä tai suhteessanne on parasta
Liput teatteriin, oopperaan, balettiin tai leffaan
Kuponkeja: Kirjoita erilaisia kehuja tai vaikka palveluksia lapuille. Voit määritellä, milloin jokin lappu pitää avata (esimerkiksi ”Lue, kun kaipaat piristystä). Anna purkillinen kuponkeja kauniissa lasikipossa tai rasiassa.
Jos listasta oli hyötyä, muista jättää postaukselle sydän tuosta alapuolelta.
Tässä postauksessa vastailen vihdoin kysymyksiin, joita sain Instagramissa hammasprojektiin liittyen!
Aloitin siis syyskuussa hampaiden oikomishoidon Invisalign-menetelmällä, ja oon saanut palvelun yhteistyönä erikoishammaslääkäri Masamitsu Amemorilta. Tässä postauksessa kerron mun kokemuksia ensimmäisen 2 kuukauden jälkeen :)
Mitä on Invisalign-oikomishoito?
Invisalign-oikomishoidossakäytetään kiinteiden ”hammasrautojen” sijaan irrotettavia ja läpinäkyviä oikomiskisoja. Jokainen kisko on suunniteltu yksilöllisesti siirtämään hampaita juuri sopivan verran ja oikealla voimalla. Yhtä kiskoa käytetään 7–14 päivän ajan, jonka jälkeen vaihdetaan uuteen kiskoon. Jokainen kisko siirtää hampaita vähän kerrallaan kohti haluttua lopputulosta.
Invisalign-menetelmä sopii lähes kaikille nuorille ja aikuisille, joilla on purentaan tai hampaiden asentoon liittyviä virheitä.”
Mun hammastausta
Mulle on tehty oikomishoito kerran aiemmin, yläasteikäisenä,
ja muistaakseni syy oli ahdas hammasrivistö. Mulle kerrottiin, että hoito
kestäisi 2-3 vuotta yörautoineen päivineen – mutta jostain syystä oikominen
lopetettiin alle 6 kk jälkeen. Muistelin myös, että mun purentaa muutettiin
hoidon aikana siksi, että saataisiin kulmahammas mahtumaan paremmin omalle
paikalleen. Kun hoitojakso loppui, mun purenta jäi syväksi (eli kun puren
hampaita yhteen, alahampaita ei juuri näy vaan ne katoavat ylähampaiden
taakse). Mulle ei myöskään laitettu retentiolankaa (eli ohutta kiskoa, joka
ylläpitää oikomishoidon tuloksia), ja parikymppisenä hammasrivit oli jälleen
vähän ahtaat ja epätasaiset.
Miksi halusin oikoa?
Olin jo parin vuoden ajan pohdiskellut oikomishoitoon
ryhtymistä ja sen hintaa. Mun hammasrivin toinen puoli on ahtaampi kuin toinen,
eli hampaat on ”vinossa”, koska ne eivät meinaa mahtua paikoilleen. Tämä ei tavallaan
ole ollut totaalinen itsetunnon romuttaja, mutta oon tajunnut tiedostavani tuon
asian tosi monissa tilanteissa. Bloggaamisen ja vloggaamisen myötä oon alkanut
mm. poseeraamaan kuvissa aina vasen poski kameraa kohti. Esiintyessäni
live-keikoilla yritän valita paikkani lavalla samalla periaatteella. Aika
hullua, nyt kun sen sanoi ääneen!
Hampaiden ahtaus siis häiritsi, mutta toisaalta oon myös puhunut
itsensä hyväksymisen puolesta, mikä tuntui ristiriitaiselta. Ehkä eniten oon kuitenkin
sitä mieltä, että jokaisella on oikeus muokata ulkonäköään – kannattaa vaan
olla tietoinen siitä, miksi tekee asioita. Jos muuttaa piirteitään itsensä
vuoksi eikä pelkästään ulkoisten paineiden takia, go for it!
Ennen oikomishoitoa
Konsultaatiokäynnillä huomattiin, että oikominen voisi tehdä
hyvää mun purennalle. Tämä viimeistään vahvisti mun päätöksen ryhtyä hoitoon;
hyödyt olisivat sekä esteettisiä että terveydellisiä. Olin myös super
kiitollinen siitä, että saatoin tehdä koko projektin yhteistyönä, mitä en
todellakaan pidä itsestäänselvyytenä.
Erikoishammaslääkäri Amemori kertoi mulle enemmän
Invisalignista ja tykästyin erityisesti siihen, että kiskot voi halutessaan
ottaa pois esimerkiksi tärkeiden kuvausten ajaksi – ja onhan ne muutenkin ihan
älyttömän huomaamattomat. Kesän aikana mun hampaat huollettiin (ja poistettiin viisureita),
jonka jälkeen otettiin muotit hoitosuunnitelmaa varten. Kiskot valmistuivat
muutamassa viikossa elo-syyskuussa.
Ensimmäisellä virallisella oikomishoidon käynnillä mulle
asennettiin pieniä kiinnikkeitä muutamiin hampaisiin (niiden tarkoitus on
auttaa kiskoja muokkaamaan hampaiden asentoja). Sen jälkeen sovitettiin
ensimmäistä kiskoparia, käytiin hoito-ohjeet läpi – ja sitten lähdinkin kotiin oikomiskiskot
suussa.
Millaista on olla oikomiskiskojen kanssa?
Invisalign-kiskoja on tarkoitus pitää suussa noin 20 tuntia
vuorokaudessa. Kiskot otetaan pois hampaiden pesun, syömisen ja juomisen ajaksi
pois (vettä voi kuitenkin juoda niiden kanssa).
Parina ensimmäisenä päivänä hampaita ja leukoja aristi, ja
erityisesti kiskojen laittaminen takaisin ruokailun jälkeen sattui. Myös kielen
alapuoli oli kipeä, koska alakiskojen reuna hankasi sitä vasten. Kaikki
aristukset ja kivut kuitenkin hävisivät viikossa, kun suun eri osat tottuivat
muotteihin.
Mun kohdalla kiskot vaihdetaan uusiin kerran viikossa. Uusi pari on tietenkin aina aavistuksen tiukempi kuin edellinen, mutta ei niin paljon, että tulisi aristusta – eli särkyä ja kipua oli ainoastaan silloin ihan hoidon alussa.
Miten oikomiskiskot pidetään puhtaana?
Kiskot desinfioidaan puhdistusnesteessä pari kertaa
päivässä, minkä lisäksi niitä voi harjata hammasharjalla. Kiskot vaihtuvat 1-2
viikon välein, eli ei niin haittaa, vaikka ne joskus vähän värjäytyisivät.
Kurkumapastan jälkeen nimittäin saattaa vähän kellertää, jos ei muista pestä
hampaita ennen kiskojen laittamista suuhun…
Kuinka usein pitää käydä hammaslääkärillä?
Saan aina yhdellä käynnillä useammat kiskoparit mukaan, eli
ei tarvitse joka viikko rampata vastaanotolla! Ainakin näin aluksi mulle on
varattu pieniä tarkastuskäyntejä 1-2 kk välein. Näin varmistetaan, että hoito
etenee suunnitelman mukaan.
Kauanko oikominen kestää?
Tämä on yksilöllistä, mutta hampaiden asento- ja purentavirheestäriippuen noin 6–18 kuukautta. Mun hoito kestää luultavasti yli vuoden.
Palautuvatko hampaat vai pysyykö lopputulos?
”Oikomishoidon jälkeen tehdään hampaiden retentio, jolla varmistetaan että hampaat eivät palaudu vanhoille paikoilleen. Hampaiden retentio eli hampaiden liikkumisen estäminen tehdään yleensä hampaiden sisäpinnoille kiinnitettävällä, ohuella teräslangalla tai esimerkiksi oikomiskiskojen tapaisilla, läpinäkyvillä retentiokalvoilla.”
Paljonko Invisalign-hoito maksaa?
”Pienet hampaiden asentovirheet hoituvat reilussa puolessa vuodessa, ja tällöin Invisalign-oikomishoidon hinta on noin 4000–4500 euroa. Laajat ja vaativat oikomishoidot kestävät yli vuoden ja maksavat noin 5000–6000 euroa.
Hintoja vertaillessa kannattaa katsoa sisältääkö hinta myös esimerkiksi hampaiden alkutarkastukset, röntgenkuvaukset, oikomishoidon jälkeen tehtävän retention ja jälkikontrollit.
Vielä hintaakin tärkeämpää on vertailla hammaslääkäreiden osaamista. Yleensä paras osaaminen purennan ja hampaiden virheasentojen korjaamisessa on purennan korjaukseen erikoistuneilla erikoishammaslääkäreillä.”
Tämänhetkiset fiilikset
Oikomismuotteihin on tottunut kahdessa kuukaudessa niin hyvin, ettei asiaa enää juuri ajattele. Kiskojen riisuminen ennen syömistä tapahtuu automaattisesti, eikä puhekaan sössötä. Oon ollut myös super onnellinen, kun tuloksia näkyy jo nyt! Luulin, että siinä menisi tyyliin puoli vuotta, mutta kyllä mun hampaat on jo nyt suoremmat. Purenta ei tietenkään ole vielä korjaantunut, eli siinä menee kauemmin.
Oon myös saanut paljon kommentteja siitä, ettei
oikomishoitoa huomaa ennen kuin mainitsen siitä. Eli jos kaipaat huomaamatonta
tapaa suoristaa hampaita tai korjata purentaa, Invisalign on huippu vaihtoehto
perinteisille ”rautakiskolle”.
Jos kiinnostuit, Masamitsulle voi varata ilmaisen konsultaatioajan tästä. Voin suositella Masamitsua lämpimästi: ammattimainen, mutta rento ja mukava! Lisää tietoa hänestä löytyy täältä.
Ajattelin kirjoitella teille kuluneen viikon kuulumisia. Miehän yritän julkaista mun pääkanavalle uuden videon noin kerran viikossa, mutta en oo sen suhteen yhtä ehdoton kuin asmr-kanavan kanssa, jonne tulee uusi video joka sunnuntai ilman poikkeuksia. (Pääkanavan kohdalla oon vähän joustavampi siksi, että sinne ei mun mielestä voi pakottaa sisältöä, kun taas asmr-videon aihe on helpompi keksiä ja toteuttaa tarvittaessa ilman sen kummempaa suurta inspiraatiota.) Tällä viikolla multa ei kuitenkaan tullut uutta normi videota, ja hoksasin, että tää voisi olla kiva tilaisuus kirjoittaa kuulumispostaus – tällaisen tekeminen tuntuu hiukan turhalta silloin, kun on esimerkiksi vasta höpötellyt ajatuksiaan jossain vlogissa.
Mulla on itse asiassa vähän morkkis viikon videotauosta. Sinänsä hassua, koska a) oon sallinut itselleni tämän joustavuuden, b) en ole luvannut mitään videota, c) kukaan ei ole kysynyt, miksi en ole julkaissut mitään ja d) oon tehnyt muita työjuttuja. Toisaalta tää pieni morkkiksen tunne on se voima, joka ylläpitää mun kaikkea toimintaa: jotkut on kysyneetkin, onko mulla vaikeuksia pysyä aktiivisena tai tuottaa sisältöä oman itseni pomona. Ei oikeastaan, ja ehkä mulle suurempi ongelma on olla armollinen itelle. Tässä työssä ei oo ketään, joka sanoisi että ”nyt oot tehnyt tarpeeksi”, ja periaatteessa työ ei tule koskaan valmiiksi. Varsinkin mun kohdalla hommia voisi tehdä kellon ympäri, sillä mulla on kaksi Youtube-kanavaa, Instagram ja blogi. Aina voisi kuvata enemmän, ottaa parempia IG-kuvia, editoida kuvia pidempään, keksiä uusia projekteja, kirjoittaa pidempiä blogipostauksia… Tällä hetkellä koen löytäneeni aika hyvän tasapainon luomisen kanssa, ja sanoisin jopa että mun kohdalla less is more. Haluan tehdä videoita, joihin oon oikeasti tyytyväinen sekä myös hyödyntää sitä, että mulla ylipäätään on mahdollisuus pitää vapaapäivä keskellä viikkoa. Mulle on tärkeintä olla onnellinen, enkä halua havahtua muutaman vuoden päästä siihen, että oon väkertänyt väkisin hulluna videoita pysähtymättä nautiskelemaan elämästä.
Käytännössä tuo aiempi d)-kohta tarkoittaa yhden live-keikan lisäksi kirjoittamista. Oon tällä viikolla yrittänyt edistää mun tulevaa kirjaa näpyttelemällä Wordiin lähes joka päivä. Mie työstän siis tällä hetkellä mun esikoisteosta, jonka aihetta en oo vielä julkisesti paljastanut. Musta tuntuu, etten vielä kunnolla käsitä, että tämä kaikki oikeasti tapahtuu, vaikka mulla on jo kustannussoppari ja tekstiä on jo lähemmäs 20 sivun verran. Okei lol, kuulostaa tosi pieneltä määrältä, hhah. Mutta kirjasta ei siis ole tarkoituskaan tulla mikään super pitkä eepos. Mun henkilökohtainen tavoite olisi saada vajaat 200 sivua, jolloin tekstiä pitäisi syntyä syyskuuhun mennessä noin kymmenen A4:sta per viikko. Oon tämmöinen suunnittelun, kalentereiden ja numerotavoitteiden rakastaja, joten saan suurta tyydytystä kun laskeskelen, monta sivua pitäisi milläkin viikolla saada täyteen. Muita samanlaisia?
Kirjoittaminen itsessään on tuntunut mukavalta, vaikka aihe onkin vähän haastava. Aluksi homma vähän takkuili ja mie huomasin, että monien vuosien tauko on selvästi vaikuttanut flow-tilaan pääsemiseen, mutta nyt alkaa olla itsevarmempi olo. Tuntuu kieltämättä vähän oudolta luoda jotain ilman, että kukaan ei näe työn jälkiä – just se morkkis, mistä puhuin aiemmin. Kotona vietetyn kirjoituspäivän jälkeen tuntuu, että saiko sitä edes mitään aikaiseksi, koska luomistyöstä ei ole mitään konkreettista somessa. Enkä tarkoita nyt sitä, että kaikkia tekemisiä pitäisi todistella somessa (kyllähän mun elämässä tapahtuu vaikka mitä asioita ilman, että niistä on kuva Instagram stooreissa), vaan sitä että yleensä mun luontiprosessi päättyy siihen, että lataan sen uuden videon kanavalle.
Lupaan muuten kertoa itse kirjasta enemmän ihan lähiviikkoina! Jos jollain kiinnostaa :)
Tällä viikolla en käynyt ollenkaan tanssimassa, ja salille meneminenkin tuntui vähän epämiellyttävältä ajatukselta. Mulla alkoi menkat torstaina, ja se kyllä näkyi myös mielialassa: mulla on aina ennen menkkoja paska fiilis itestä ja omasta kropasta, ei oikein tee mieli nähdä ihmisiä eikä oo kovin voittajaolo minkään suhteen. Näissä tilanteissa kotitreenit on ihan parhaita, ja tiistaina teinkin sellaisen tabata-harjoituksen. Mulla on Tabata stopwatch -sovellus, johon voi syöttää haluamansa kierrosajat, tauot yms. Sitten vaan keksimään erilaisia liikkeitä ja tekemään niitä sovelluksen ajastimen mukaan. Haluaisitteko tästä muuten oman postauksen joskus? Tuo on ihan super kätevä sekä kotiin että salille, ja tabata-treenin voi tehdä ihan millä tahansa liikkeillä joko kehonpainoa, välineitä tai painoja hyödyntäen. 30 minuuttia menee ihan tosi nopeasti, ja mikä parasta, voi laittaa omat musiikit taustalle soimaan.
Torstai-iltana lähdin yöjunalla Rovaniemelle, jossa mulla oli perjantaina keikka kauppakeskus Revontulessa. Oli jotenkin tosi ihana päivä, sillä näin ennen tapahtumaa isää ja pikkusiskoa, ja illalla käytiin äitipuolen ja hänen miehensä kanssa syömässä. Mun vanhemmat on siis eronneet kun olin lapsi, isä ja äitipuoli taas muutama vuosi sitten. Ollaan pysytty mun äitipuolen kanssa tosi läheisinä, mikä tuntuu meille ihan itsestään selvältä asialta; onhan hän ollut mun elämässä siitä lähtien, kun olin 7-vuotias. Kaikilla ei tietenkään ole tällaisia onnellisia tarinoita vanhempien uusista puolisoista, ja oon tosi kiitollinen, että meillä yhteiselo sujui aina tosi hyvin.
Lähdin Rovaniemeltä jo samana iltana yöjunalla takaisin Helsinkiin, ja nyt viikonloppuna ollaan oltu vaan kotona. Maija (joka asuu nykyään Tukholmassa) ja Heisa sekä pikkuinen Aini-taapero kävi meillä eilen, ja nyt sunnuntaina mie aion kuvata uutta asmr-videota. Mie kyllä vaan niin rakastan kotona olemista, saan ihan uskomattoman paljon kiksejä siitä, kun voin vähän siivoilla kotona ja tanssahdella musiikin tahtiin.
Ensi viikolla pitäisi ma-ke tykittää työjuttuja, sillä lähden torstaina pidennetylle viikonlopulle Luostolle! Järjestettiin Rovaniemen-tyttöjen kanssa laskettelureissu, ja meitä taitaakin tulla tyyliin kymmenen henkeä – ihan huippu viikonloppu siis tulossa.
Tässäpä tällainen kuulumispostaus, klikatkaa postaukselle pikku sydän tuosta alhaalta jos piditte ❤