Viimeinen päivä

Mie olen tänään elämäni viimeistä kertaa 22-vuotias.

Oon kuunnellut viimeisten viikkojen aikana paljon Lukas Grahamin biisiä 7 years. En tiiä, miksi tuo kappale koskettaa minua niin voimakkaasti, mutta joudun pidättelemään kyyneleitä jokaisella kuuntelukerralla. Tuon biisin ja sen sanoituksen myötä oon myös miettinyt tätä ikää, mun lähestyvää syntymäpäivää ja kulunutta vuotta, joka on ollut sekä ihan hirveä että ihana.

Ihanaa on ollut esimerkiksi viime kevään reissu Thaimaahan, yhteenmuutto poikaystävän kanssa, uusi työpaikka sekä kaikki ystävien kanssa vietetyt hetket. Toisaalta oon viimeisen vuoden aikana kokenut tokaa kertaa elämässäni perheen hajautumisen, mitä en ollut osannut yhtään odottaa ja mistä olin viime syksynä ja talvena pitkään hajalla. En oikein osaa sanoa, oliko vanhempien ero pahempi lapsena vai aikuisena, mutta on ollut hiukan rankkaa muodostaa uudelleen käsitys perheestä ja kodista. Siksi en ehkä voi sanoa, että tämä kulunut vuosi olisi ollut kokonaisuudessaan paras tähän mennessä, mutta voisin muotoilla asian näin: oon tällä hetkellä tyytyväisempi mun elämään ja itseeni kuin mitä oon koskaan ennen ollut. Mulla on yhtä aikaa rauha tässä hetkessä ja toiveikkaan utelias fiilis tulevaisuudesta. Se on hyvä yhdistelmä.

Oon päättänyt, että seuraavan vuoden aikana eli 23-vuotiaana aion tehdä paljon uusia asioita, seikkailla ja olla rohkea. Tämä syksy tulee menemään ehkä vähän arkisemmalla kaavalla, mutta se ei haittaa yhtään – nykyinen arki on oikeastaan aika mukavaa. Ja joulukuussa arki katkeaa kuitenkin, kun lähden sinne kuukauden mittaiselle reissulle, jonka aikana aion kyllä seikkailla ja elää auringolle ja lämmölle ja nuoruudelle.Ensi keväästä en sitten tiiäkään, mitä tulee tapahtumaan. Voi olla, että arki jatkuu samanlaisena kuin nytkin, tai sitten otan ja lähden Helsinkiin suorittamaan työharjoittelun ja jään sinne tielle. En tiiä yhtään. Tai sitten hoidan kandin tutkinnon valmiiksi ja lähden viettämään välivuotta Thaimaahan. No ei, tuota nyt ei tule luultavasti tapahtumaan, mutta kiva välillä leikitellä ajatuksella. 23-vuotiaana aion myös lukea ja kirjoittaa enemmän, juosta puolimaratonin ajalla 1:50, panostaa asioihin joilla on mulle oikeasti merkitystä, kehua tuntemattomia ja piristää läheisiä joka päivä, opetella uusia juttuja ja rakastaa oikein kovasti.

Koska kaikista tärkeintä on rakkaus.

Senkin lällyt.