Vain kesätähteni

elokuu 10, 2012

Taustamusiikki.

~*~

 

Aurinkoisen kesäpäivän hiljaisuus pyörteili paikoillaan kivitalon parvekkeen reunoilla, kun suutelit solisluitani ensimmäisen kerran. Rakennuksen varjot levittäytyivät vaivihkaa tummiksi lammikoiksi puutarhaan, omenapuut olivat siellä ja aika oli jähmettänyt yläkerran peilin simpukankuorille vaaleanpunaisia aaltoja. Tuuli puhalteli viileää ilmaa avonaisten ikkunoiden verhoille, eivätkä ranskalaisen kellon koukeroviisarit uskaltaneet liikkua. Mutta minä uskalsin, kietoa aikaani ympärillesi; tukistaa hellästi ja suudella, hymyillä katsoa tuntea koskea unohtaa. Yhä uudelleen ja uudelleen, eikä kello vieläkään edes värähtänyt (minä sitäkin enemmän).
Ja kun makasimme puhtaanvalkoisissa lakanoissa, tuntui, kuin iltapäivä ei loppuisi koskaan.
Vaikka olin kesän ensimmäisenä päivänä vannonut etten siihen sortuisi, minä rakastuin. Rakastuin kesäöihin (en sinuun muka koskaan kuitenkaan), niihin jolloin pujotit sormesi sormieni lomaan kävellessämme hiekkatiellä puiden valoraidoissa – ja minä nauroin. Nauroin sitä ihastusvapautta ja elämää, meren kohinaa hiuksissa, enkä voinut kuvitellakaan että se nauru koskaan loppuisi; sinun ihollasi tuoksuisi ikuisesti vehnäpeltojen taakse katoava auringonlasku, ei koskaan kylmää sadetta ja maailma olisi aina meidän. Me päättäisimme, kuinka tarina päättyisi, enkä minä aikonut tuntea liikaa. En sinua kohtaan, en vielä, ehkä joskus kun nuoruus loppuu. Annoin sinun lennättää minut piruetteina taivaaseen tajuamatta, että pudotessani olisin ilman painovoimaakin sinusta riippuvainen.
Hiekkatien takana, vehnäpellon ja metsän reunalla kasvoi ruohonkorsisiltojen lähellä pieniä metsämansikoita. Joskus makasimme siellä, omassa maailmassamme, taivas avoinna silmiemme edessä. Puhuimme lapsuudesta, pimeästä, ajan kiireestä ja siitä, kuinka lämpimältä kesäilma tuntui paljaalla iholla. Sanoja ei saanut olla liikaa, minä en halunnut, mutta kun vartalomme painautuivat yhteen kuin vihreät kaaret allamme, me maalasimme kesäpäivät kauniimmaksi kuin mikään muu koskaan ennen. Katsoin sinua pitkään, kuin en olisi jo muistanut tarkalleen jokaista piirrettäsi – kyllähän minä tiesin ne muodot ja linjat. Leukaluusi kaaren, millainen aamuöinen hymysi oli ja kuinka syvälle sieluusi silmiesi iiristen mustat varjot ulottuivat – mutta mitä en tajunnut, oli se, että kesän jälkeen nuo asiat olisivat painuneet sydämeeni saakka.

 

~*~

 

Keskikesän jälkeen iltapäivien ikuisuus ei tuntunut enää iholla viileinä lakanoina. Se katosi ilmaan, muuttuen syksyn tuoksuksi sateen jälkeen ja sen taika pyörteili enää silmissämme. Heinäkuun viimeisenä päivänä kesä oli yhtäkkiä hiljaa, sinä tartuit käteeni kiinni ja askeleet portailla muuttuivat sumeiksi, sillä tiesin, ettet veisi minua hiekkatien reunalle.
Kävelimme nurmikentän poikki, puiden suojaan. Istuimme omenapuutarhassa piilossa maailmalta (sumeaa), sinä et sanonut mitään ja annoit maahan laskeutuvan katseesi kertoa, että lähtisit. Ensin en osannut reagoida – jossain kaukana lauloi pikkulintu ja sen musta siluetti tuntui hetkeksi peittävän auringon – kunnes sydämeni muisti taas esittää ja jatkoi tanssiaan. Katsoin hetken taivaanrantaan, kunnes tajusin, ettei horisontissa näkynyt vastauksia. Ei se ollut sinun vikasi, eikä kenenkään muunkaan – parempihan se oli niin, sinun pitikin olla vain kesätähteni. Kunnioitin hiljaisuuttasi ja suutelin sinua hiljaa, mutten nähnyt surua silmissäsi, vaikka niissä heijastui minunkin katseeni.
Muutaman päivän jälkeen seisoin pihamaamme porteilla. Aurinko silitti viimeisiä lämpimiä säteitään olkapäilleni ja sora tuntui pistävältä paljaiden varpaiden alla. Pyyhkäisit kädelläsi pitsimekkoani, kuin peläten kosketusta ihoon ja minä katsoin poskipäitäsi sanoessani hymyillen ”Hei”. Sitten sinä lähdit.

 

~*~

 

Vehnäpellon jyvät varisivat multaan, kun tuuli puhalteli ruskapisaroita kohti metsää. Päivät kuluivat omenapuutarhan hedelmiä poimiessa, sillä minä keräsin niistä jokaisen (ne näkymättömätkin, kielletyt). Liikuin hetkestä toiseen, mutta vakuutin itselleni, etten olisi paikoillanikaan heikko. En edes ajatellut enää kesää, joka näkyi kullanruskeana häivähdyksenä ihossani ja painaumina nurmikossa – kaikki oli paremmin nyt, varmasti, ja minä aioin jatkaa elämääni.
Vasta kun hopeiset pilvet kerääntyvät taivaalle viimeiseksi kesäsateeksi ennen syksyä, minä pysähdyn.
~*~

 

Pisaroita. Poskipäillä, jalkaterillä. Käsivarsilla, solisluilla, huulilla.
Hiekkatie maailman reunalla on tyhjä. Sade herää hitaasti eloon, ensin kohinana jossain kauempana metsän yllä, sitten iholle ilmestyvinä, viileinä pisaroina. Seison paikallani ja katson taivaanrantaan (jossa kuuluisi laskea aurinko, meidän) ja ensimmäistä kertaa tunnen kipua lähtösi takia – vasta nyt, vaikka todellisuus välähti unenomaiseen maailmaamme jo silloin, heinäkuun viimeisenä päivänä. Mehän olimme tienneet, ettei kesä olisi ikuinen, ja vaikka olit haronut sormillasi huntuja hiuksiini, olin aikonut olla sinun vain niiden ikuisten iltapäivien ajan. Miksi sade sitten sattui? Miksi nyt, hiekkatiellä – miksei silloin, kun olisi kuulunutkin itkeä? Miksi nyt, kun luulin kaiken olevan hyvin – sinä katosit jo päiviä sitten.
Sade alkaa yltyä, se rummuttaa kylmyydellään kesänlämpöistä ihoa, hiekkatien puut kohoavat liian korkealle ja tukehduttavat enkä löydä sinua katseellani (ja kohtalo nauraa ja huomauttaa, että olin luvannut olla etsimättä). Yhtäkkiä tajuan, etten edes tiedä, mitä sinä ajattelet meistä; kesäöinä ei saanut puhua tunteista, eikä päivälläkään – lopuksi kävi niin, että liikutin huuliani vain suudellakseni, hymyilläkseni, kuin luullen, että rakkaus on aina vain sanoja ja korulauseita.
Kun hiukseni alkavat liimautua paljaaseen selkään kiinni, käännyn hiekkatiellä ja alan juosta. Juoksen sadetta pakoon, vaikka se on jo minussa kiinni, iholla, lähempänä kuin auringonsäteet koskaan, märkä hiekka tarttuu pohkeisiin ja vihdoin ymmärrän, miten typerää se oli ollut. Olettaa, että tanssisin ikuisesti paljain varpain aamukastepisaroilla ja ruohonkorsisilloilla; rakkaus ei ollutkaan voimakkaita kahleita, jotka voisi nähdä. Joita voisi väistää, kuten minä olin aikonut tehdä. Se sitoi vain silkkiruseteilla kiinni tietäen, ettei tarvitse mitään vahvempaa; lopulta en kuitenkaan enää uskalla irroittaa.
Päästyäni kesähuvilallemme juoksen sisään ja suljen oven ulkona riehuvalta sateelta. Hiljaisuus. Puiset portaat ovat kuivat (painoit joskus minut kaidetta vasten), ja hetken päästä käsi liikuttaa vanhaa mustekynää kaarissa paperilla. Kun kirje on valmis, annan sateen viedä sen mukanaan.
Seuraavana yönä vehnäpellon pienet kukat kuolevat maan pinnalla leijailevaan kylmyyteen. Aamulla kultainen aurinko nousee kylmälle taivaalle ja yläkerran kellon mustat viisarit pysähtyvät vielä kerran.

 

~*~ 

144 Kommenttia

  • Reply emmm elokuu 10, 2012 at 9:36 pm

    Kylmät väreet.

    • Reply Sita elokuu 11, 2012 at 6:31 am

      :) Kiva kuulla, niitä mie muka yritin hakeakin!

  • Reply Anonyymi elokuu 10, 2012 at 9:56 pm

    Itku tuli. Miten pienestä tytöstä voi lähteä voimakkaita sanoja.

    • Reply Sita elokuu 11, 2012 at 6:32 am

      <3 Ihana. Ehkä voimakkaat asiat on ollu sen ympärillä jo lapsesta lähtien.

  • Reply Natalie elokuu 10, 2012 at 10:01 pm

    ❤ oot ihana

    • Reply Sita elokuu 11, 2012 at 6:32 am

      <3 :)

  • Reply Anonyymi elokuu 10, 2012 at 10:13 pm

    itkettää. mutta hymyilyttää:)

    • Reply Sita elokuu 11, 2012 at 6:33 am

      Tuo on just hyvä :)

  • Reply ella elokuu 10, 2012 at 10:14 pm

    kesken lukemisen mie huomasin kun kyyneleet valu silmistä, ihana<3

    • Reply Sita elokuu 11, 2012 at 6:33 am

      Oon tosi otettu, en oo aatellu tätä tekstiä kirjoittaessani että toivottavasti ihmiset itkee – tai siis en oo tajunnut, että tämä voisi avautua niin voimakkaasti joillekin. Ihana kuulla, kiitos <3

  • Reply sonja elokuu 10, 2012 at 11:03 pm

    sulla on lahja :) löysin pelottavankin paljon samaistuttavaa ("pelottavan" siksi, etten oisi uskonut juuri minulle käyvän niin), mutta tajusin just että se on merkki lahjakkaasta kirjoittajasta. en varmasti ole ainoa joka samaistui :) mä en oo varmaan vielä koskaan saanu noita fiiliksiä joista sä tätä kirjotit, joten en nyt katkeroidu omiin teksteihini verrattuna :D niitä fiiliksiä odotellessa, mutta oisin kovin kiitollinen jos viittisit tutkia joskus mun blogia :) ihan vaan koska ei oo mitään parempaa ku rehellinen palaute toiselta kirjottavalta ihmiseltä ! ja tästä vielä sen verran, että täydellinen biisi sopi aika täydellisesti tekstin tunnelmaan :) ♥

    http://happymemorieshurt.blogspot.fi/

    • Reply Sita elokuu 11, 2012 at 6:39 am

      Kävin lukemassa, sori lyhyestä kommentista :) Ja kiitos kehuista, tosi kiva kuulla että tykkäsit <3 Hihi ja mieki tykkään tuon biisin tunnelmasta!

  • Reply Anonyymi elokuu 10, 2012 at 11:16 pm

    Aivan uskomattoman kaunista.. Sää oot tosi lahjakas ja mää uskon, että sulla on hyvät mahdollisuudet joskus tulevaisuudessa elättää ihtes kirjailijan ammatissa. :) Lupaa, että kirjotat vielä toistekin tekstejäs tänne blogin puolelle! Lukisin niitä tosi mielelläni, enkä usko, että oisin ollenkaan ainoa. :)

    • Reply Sita elokuu 11, 2012 at 6:36 am

      Oho, kiitos kehuista. Hullua saada tällaisia kommentteja kun en oo mitenkään 100% panostanut tähän tekstiin ja tämä on ollut lähinnä sellainen yritys kumota puolen vuoden pituinen writers block. Toivottavasti oikeasti tarkoitit mitä sanoit, nuo sanat meni nimittäin sydämeen saakka :) Lupaan! Aina vaan vähän pelottaa koska nämä kirjoitukset on mulle yksi maailman tärkeimmistä asioista ja sitten ne on täällä näin anonyymien vapaasti haukuttavana – tiiän, pitää osata ottaa kritiikkia vastaan, mutta se tuntuu kuin joku arvostelis omaa lasta tai äitiä :D Mutta kiitos vielä <3

    • Reply Anonyymi elokuu 12, 2012 at 12:35 pm

      Todellaki tarkotin! Harvoin oikeesti sattuu kohalle tällasia tekstejä, jotka vaikuttaa ihteen niin voimakkaasti, että ihan liikuttuu. :) Ja ymmärrän, että pelottaa. Määki kirjottelen toisinaan, mutta oon ite vielä siinä vaiheessa, etten oo uskaltanu näyttää niitä kellekään. Täytyy nostaa hattua sun rohkeudelle! :)

    • Reply Sita elokuu 12, 2012 at 12:44 pm

      Sinun pitää näyttää, se on ihana tunne kun uskaltaa! Ja se on jännä miten tutuille on jotenkin vaikeampi näyttää kuin vieraille ihmisille, tai ainakin minusta on. Mullekin saa lähettää sähköpostiin luettavaa jos joskus haluaa :)

  • Reply Anonyymi elokuu 11, 2012 at 4:51 am

    Tästä tykkäsin! Aiemmista en niinkään, ne on ollut jotenkin turhan korneja ja väkisin kirjoitettuja. Tässäkin ehkä hitunen liikaa maalailua ja kuvailua, koska liika vie aina tehoa pois.:)

    riiri

    • Reply Sita elokuu 11, 2012 at 6:27 am

      Kiitos! Tiiän mitä tarkoitat, mulla vaan yleensä haluttaa kirjoittaa tällaisia mieluummin kuin paljasta, puhdasta ajatustekstiä – haasteensa kummassakin, mutta oon seitsemän vuoden aikana jotenkin iskostunut tähän tyyliin, silläkin riskillä että joidenkin mielestä tämä on väkisin kirjoitettua eikä aitoa :)

  • Reply Anonyymi elokuu 11, 2012 at 6:06 am

    APUAA SITA!! aloin itkeen ko luin tän!!! en mie itke:o!! tää on aivan ihana, mutta kiva alottaa aamu tällasella märsäyksellä lollberr… hihi apua miten tää koskettikaaan mua näin paljon megalol situation. voitko selittää tuon vikan säkeen/ säkeistön, mulla häirittseee…. en osaa tulkita sität. Sofia :pp

    • Reply Sita elokuu 11, 2012 at 6:30 am

      Oho Soffe :DD Et sie itke!! No niin siis viimeinen kappale on vapaavalintainen loppu. Onnellinen loppu voi olla koska noillahan oli kesällä niitä ikuisia iltapäiviä, joiden aikana aika pysähtyi, niin periaatteessa tuo tarkoittaa sitä että se poju tuli takaisin ja aika pysähtyy taas vaikka on jo syksy :) Surullisempi loppu on se, että poju ei tuu takaisin ja syksy tulee ja talo hiljenee lopulta niin, ettei edes kellon viisarit värähdä.

      Megalol situation dirty dirty <3

  • Reply Anonyymi elokuu 11, 2012 at 6:21 am

    Luin tekstin toistamiseen ja ihmetyttää miten pelkät sanat voi pistää sielua ja laittaa pään pyörälle. Mulla ainakin on nyt ajateltavaa, ja toivottavasti sulla on kaikki ainakin pian hyvin.

    <3

    • Reply Sita elokuu 11, 2012 at 6:37 am

      Mulla on kaikki hyvin, tämä ei siis kerro minusta :) Mutta kiitos, aivan mahtavasti sanottu <3 Ja niimpä, hullua, loppujen lopuksi ne on pelkkiä sanoja.

  • Reply Anonyymi elokuu 11, 2012 at 6:54 am

    VAUU oot ihan mieletön!! :) Sanoinkuvaamattoman kaunis teksti, sai kylmät väreet iholle <3

    • Reply Sita elokuu 12, 2012 at 7:44 am

      Iiik hullua saada tällaisia kommentteja! Kiitos paljon <3

  • Reply Anonyymi elokuu 11, 2012 at 7:01 am

    Ihanaa Sita :) Mahtavaa tekstiä, huh et oot hyvä! Terveisin Jane

    • Reply Sita elokuu 12, 2012 at 7:48 am

      Moi Jane :) Hihi kiitos ihana ja kiva ku jaksoit kommentoida <3

  • Reply Senja elokuu 11, 2012 at 7:25 am

    oot niin hyvä tässä muru <3

    • Reply Sita elokuu 12, 2012 at 7:51 am

      Ihanasti sanottu, kiitos Senja <3 Merkkaa paljon ku sanot noin :)

  • Reply Lotta elokuu 11, 2012 at 7:34 am

    Upeeta tekstiä Sita, aiva mahtavaa. Ja tuo biisi sopii tuohon tosi hyvin, <3

    • Reply Sita elokuu 12, 2012 at 7:57 am

      Kiitos Lottaa :)

  • Reply Coba elokuu 11, 2012 at 7:57 am

    mahtavaa tekstiä, kylmät väreet iholla ja ajatukset laukkaavat päässä. Kirjoitan itsekin, arvostan sitä miten pysäyttävää tekstiä oot saanut aikaan. aivan ihanaa täydet propsit tästä.

    • Reply Sita elokuu 12, 2012 at 7:58 am

      Oii kiitos tosi paljon :) Toisen kirjoittajan kehut tuntuu aina tosi hyvältä!

  • Reply Anonyymi elokuu 11, 2012 at 8:39 am

    Hih, mihin Sita jäi se Linkitä blogisi juttu. Eikö se heinäkuu mennyt jo :D?

    • Reply Sita elokuu 11, 2012 at 11:59 am

      !!! Anna mulle piiskaa :( Mie oon niiin hidas sen kans. Eilen yöllä kävin taas niitä läpi, ostin oikein Crowmoorin ja Fanipala-pussin motivaattoreiksi mutten päässyt vieläkään loppuun :D

    • Reply Anonyymi elokuu 13, 2012 at 7:11 pm

      Haha! Ei sillä nyt mitään kiirettä. Mietin vaa että ootko unohtanu sen :)

  • Reply emppu- elokuu 11, 2012 at 9:01 am

    ihan mahtava ja toi taustamusiikki sopi tohon täydellisesti <3

    • Reply Sita elokuu 12, 2012 at 7:58 am

      :)) Kiitti paljon!

  • Reply Maria elokuu 11, 2012 at 9:17 am

    Sita, tämä on mahtava.

    • Reply Sita elokuu 12, 2012 at 8:04 am

      Apuaa kiitos paljon!

  • Reply Anna Luna elokuu 11, 2012 at 9:22 am

    Kaunista! Käytät upeita, luovia kielikuvia, jotka saavat mielikuvituksen laukkamaan jonnekin todellisuuden tuolle puolen. Kiitos tästä :).

    • Reply Sita elokuu 12, 2012 at 8:05 am

      Hihi kiitos paljon :)

  • Reply Anna elokuu 11, 2012 at 9:51 am

    "rakkaus ei ollutkaan voimakkaita kahleita, jotka voisi nähdä. Joita voisi väistää, kuten minä olin aikonut tehdä. Se sitoi vain silkkiruseteilla kiinni tietäen, ettei tarvitse mitään vahvempaa; lopulta en kuitenkaan enää uskalla irroittaa."

    <3

  • Reply Ani elokuu 11, 2012 at 10:00 am

    tosi ihana toi taustamusiikki ja aivan ihana teksti! <3

    • Reply Sita elokuu 12, 2012 at 8:06 am

      Mustakin se on kaunis biisi! Ja kiitos paljon kehuista :)

  • Reply Anonyymi elokuu 11, 2012 at 10:10 am

    Itku tuli. Maailman ihanin teksti.

    • Reply Sita elokuu 12, 2012 at 8:06 am

      Oon niin otettu millaisia kommentteja ootte tänne kirjoittanu, kiitos ihan hirveästi <3

  • Reply Anonyymi elokuu 11, 2012 at 10:11 am

    Pelotti ihan hirveästi lukea tämä loppuun, koska tuntuu että oot pukenu mun kesän aivan todella uskottaman kauniiksi tarinaksi. Toivottavasti mulle käy kuitenki hyvin kesän loputtua, mutta pelottaa silti.. ja itkettää

    oot ihana Sita <3

    susanna

    • Reply Sita elokuu 11, 2012 at 11:58 am

      Arvaa mitä, tässä on oikeasti onnellinen loppu :) Se tyyppi tulee sen kirjeen takia takaisin, ja sitten kellot pysähtyy kun ne palaa kesän ikuisiin iltapäiviin taas :) Haleja <3

  • Reply Tiia elokuu 11, 2012 at 10:23 am

    apua kuinka ihana <3 alko ihan itkettää

    • Reply Sita elokuu 12, 2012 at 8:13 am

      :) Kiitos!

  • Reply Anni elokuu 11, 2012 at 10:35 am

    Vau Sita IHANA <3 Kyyneleet poskilla, pystyy samaistumaan :)

    • Reply Sita elokuu 12, 2012 at 8:13 am

      Voi vitsi näitä teän kommentteja <3

  • Reply Anonyymi elokuu 11, 2012 at 10:41 am

    maailman ihanin ja kaunein teksti koskaan <3

    • Reply Sita elokuu 12, 2012 at 8:13 am

      Oho! Kiitos <3

  • Reply Anonyymi elokuu 11, 2012 at 11:00 am

    ihana teksti:) en ole kuukausiin itkenyt näin paljon…tuo teksti sopii omaan elämääni kuin nappi takkiin..tämmöistä saattaa juuri olla tapahtumassa elämässäni..;( </3

    • Reply Sita elokuu 12, 2012 at 8:20 am

      Tässä on onneksi vapaavalintainen loppu, voi tulkita että rakas tulee takaisin ja ne pysäyttää taas ajan yhdessä – toivotaan että sullekin käy hyvin, mikä ikinä tilanne onkaan <3

  • Reply Anonyymi elokuu 11, 2012 at 11:22 am

    ihana. oisitkohan joskus halunnut tehdä postauksen sun lempiblogeista..?

    • Reply Sita elokuu 12, 2012 at 8:21 am

      Hmmmm mie oon yhden sen tyylisen tehnyt (löytyy tunnisteella "muut blogit") ja linkitä blogisi -postaus on myös tulossa :)

  • Reply Anonyymi elokuu 11, 2012 at 12:23 pm

    vau. niin kaunista.

    • Reply Sita elokuu 12, 2012 at 8:21 am

      Apuaaaa kiitos :)

  • Reply Emsu elokuu 11, 2012 at 12:38 pm

    Aivan upea.

    • Reply Sita elokuu 12, 2012 at 8:21 am

      Sie oot! Kiitos hirveästi :)

  • Reply Jenu elokuu 11, 2012 at 12:57 pm

    Apua, kuinka ihana! Normisti katon blogeista vaan kuvat, mutta tämä… aww <3

    • Reply Sita elokuu 12, 2012 at 8:22 am

      Mietinkin että jaksaako kukaan lukea tätä kun tämä on niin pitkä ja blogeissa tosiaan yleensä on pääpainotus kuvissa – ihana siis kuulla <3

  • Reply Ella elokuu 11, 2012 at 1:05 pm

    Wau, ihan käsittämätön. Itkettää. Pystyn niin eläytymään.

    • Reply Sita elokuu 12, 2012 at 8:22 am

      Ihana Ella kiitos <3 :)

  • Reply Khaija elokuu 11, 2012 at 1:09 pm

    Olipa fiksua lukea tämä teksti junassa. Täällä sitä sitten pyyhitään silmiä silleen "joojoo, roska meni silmään" :-D mutta siis upeeta. Taisin juuri rakastua! <3 Näitä lisää!

    • Reply Sita elokuu 12, 2012 at 8:34 am

      Iiik kiitos ihana!! <3 :)

  • Reply noora-a elokuu 11, 2012 at 1:27 pm

    ihana taustamusiikki ja tosi kaunista tekstiä. lisää tämmösiä, oot hyvä kirjottaja ! <3

    • Reply Sita elokuu 12, 2012 at 8:34 am

      Kiitos paljon Noora :)

  • Reply Ami elokuu 11, 2012 at 2:10 pm

    Eikä Sita!!! Oot aivan uskomaton♥ Mää luen (tosi) paljon ja harvoin oon lukeny yhtä kaunista tekstiä. Lupaa mulle et ilmotat jotenki, että mää tiiän sitte kun oot kirjottanu sun ensimmäisen kirjan. Ni mää lupaan sit lukee sen.
    p.s taustamusiikki oli just ku tekstiin tehty :p

    • Reply Sita elokuu 12, 2012 at 8:33 am

      Mie lupaan, oon myös aatellut että voisin kertoa kirjan kirjoitusprosessistakin täällä blogissa, jos Tähtisilmät on vielä pystyssä silloin kun aloitan kirjan tekemisen :) Saa nähdä milloin se tapahtuu! Mutta kiitos ihan hirveästi, tuli tosi hyvä mieli sun sanoista <3 Arvostan!

  • Reply heidi elokuu 11, 2012 at 2:11 pm

    Vau, olitko siis itse kirjottanut tuon? Uskomattoman kaunis. Sulla on lahjoja. Mäkin kuulisin mielelläni lisää. :)

    • Reply Sita elokuu 12, 2012 at 8:22 am

      Juu oon :) Kiitos ja ehdottomasti laittelen tänne lisää myöhemmin!

  • Reply Anonyymi elokuu 11, 2012 at 3:13 pm

    nyt sita kirjottamaan se kirja, että voin tulla ostaa sen !!! <3 <3 t. minä, joka en ikinä lue mitään kirjallisuutta :D

    • Reply Sita elokuu 12, 2012 at 8:32 am

      Ihana!! <3

  • Reply Anonyymi elokuu 11, 2012 at 3:31 pm

    Olet todella taitava. Pidä huoli tekijänoikeuksista, ettei kukaan nappaa tuota esim. novellikokoelmaan.

    • Reply Sita elokuu 12, 2012 at 8:24 am

      Kiitos paljon ja joo pitää olla tarkkana :)

  • Reply Anonyymi elokuu 11, 2012 at 4:43 pm

    http://mikariittaaonnelliseenelamaan.blogspot.fi/2012/08/naan-ikiliikkujan-kaavan-sotkuna.html#comment-form

    miiiiksei tämmösiä oo tullu ulos sun blogistas! upeita kuvia :)

    • Reply Sita elokuu 12, 2012 at 8:30 am

      Kyllä ne tulee :))

  • Reply sofia elokuu 11, 2012 at 6:19 pm

    Maailman ihanin olet <3 Tausta musiikki oli täydellinen tähän! kiitos vetisistä silmistä… perkele XD noei.. :——)

    • Reply Sita elokuu 12, 2012 at 8:31 am

      :D Sori perkele. Haleja <3

  • Reply boora elokuu 11, 2012 at 6:36 pm

    Aivan ihana stoori, melkein kyyneleet tuli silmään, kun tätä luin! (ja yleensä en kovin herkästä herkisty…) Ihanin taustamusiikki, sopi niin hyvin tarinaan. Sita oot kyl hyvä!

    • Reply Sita elokuu 12, 2012 at 8:31 am

      Voiiii kiitos paljon! Huippua kuulla että teksti on onnistunu liikuttaan :)

  • Reply Anonyymi elokuu 11, 2012 at 8:08 pm

    Ihana teksti <3 oot kyllä aivan mahottoman taitava kirjottamaan! Just tollanen teksti mihin pystyy samaistumaan jollain tavalla <3

    • Reply Sita elokuu 12, 2012 at 8:19 am

      Vitsiiii kiitos paljon! <3

  • Reply Anonyymi elokuu 11, 2012 at 8:52 pm

    toivon niin paljon että vielä joku päivä oot kirjottanu oman kirjan valmiiksi ja pystyn ostamaan sen kirjakaupasta itselle :-) upea teksti, kylmät väreet hiveli ihoa ihan loppuun asti. ihana <3

    -N

    • Reply Sita elokuu 12, 2012 at 8:16 am

      Mulla on ollu viimeisen vuoden aikana vähän epävarma olo että onkohan musta kirjoittamaan yhtään mitään ja oonko ihan paska, mutta näiden teän uskomattoman ihanien ja kannustavien kommenttien jälkeen oon taas saanut sitä kipinää unelman toteuttamiseen :) Ihan hullua että ootte reagoinu näin hyvin tähän, kiitos ihanasta kommentista <3

  • Reply Anonyymi elokuu 11, 2012 at 9:17 pm

    Uskomatonta miten yksi teksti voi vaan viedä mukanaan. Tää on koukuttava, oon lukenu tän muutamasti jo lävitte ja joka kerta siitä saa jotain uutta irti, apua! Vähän niin kuin hyvä elokuva; pakko tsekata monesti, kyllästymättä, ja saaden irti aina lisää. Pidän peukkuja sulle ja toivon aidosti, että saavutat sun unelman kirjailijana, susta ehdottomasti on siihen. Ei todellakaan monella oo tälläisiä lahjoja luoda näin upeeta tekstiä, oon myyty, ja vielä täysin rehellisesti; monikaan teksti ei oo saanu mulle vielä tälläistä pysyvää hyvää fiilistä, huh. Kiitos ja ISOkumarrus.

    Oot aivan mahtava ♥

    • Reply Sita elokuu 12, 2012 at 8:18 am

      Mulla tulee itku kun sanotte niin kivoja asioita <3 On niin mahtava fiilis kun on jotain mikä on itelle tärkeää ja sitten saa näin hyvää ja kannustavaa palautetta, mulla tuntuu ettei mitkään muut kehut tunnu näin kivalta kuin kehut teksteihin liittyen :) Kiitos sullekin ihanasta kommentista, tuli ihan mahtava olo <3

  • Reply Anonyymi elokuu 11, 2012 at 9:44 pm

    onnittelut tuhannesta!!!!!!!!! hihii:)

    • Reply Sita elokuu 12, 2012 at 8:14 am

      !!! :))))) Jeeeeeeee

  • Reply Jenna elokuu 12, 2012 at 9:22 am

    Vautsi, mikä teksti! Ihailen niin sitä, että joku todella osaa kirjoittaa tämmöistä, ilman sellaista turhanpäiväistä kliseisyyttä. Luulinkin ensin, että olet ottanut tämän jostakin, kunnes muistin lukeneeni sivupalkista, että haaveilet kirjailijanurasta – etkä kyllä turhaan! Ihan mahtavaa, enemmän vaan tälläisiä!:)

    http://enjoy-the-moments.blogspot.fi/

    • Reply Sita elokuu 12, 2012 at 10:38 am

      Oi kiva kuulla ettei ollut kliseinen :) Kiitos paljon!

  • Reply Anonyymi elokuu 12, 2012 at 12:20 pm

    kyyneliä hymyilevien suupielten yllä, taikuutta.

    • Reply Sita elokuu 12, 2012 at 12:43 pm

      <33 :)

  • Reply iina elokuu 12, 2012 at 2:15 pm

    oot hyvä. tai vähän enemmänki.

    ♥ pus

    • Reply Sita elokuu 12, 2012 at 2:27 pm

      :) <3

  • Reply anbbe elokuu 12, 2012 at 2:49 pm

    Vau, aivan upeeta tekstiä. Tätä oli tosi koskettavaa lukea ja vau oon kyllä ihan sanaton! Oot kyllä tosi lahjakas. Toivottavasti sun unelma kirjailijanurasta toteutuuu, sulla olisi todellakin mahiksia siihen! Kiitos tästä:)

    • Reply Sita elokuu 12, 2012 at 3:08 pm

      Kiitos paljon :) Ihanaa että tykkäsit!

  • Reply Elisa elokuu 12, 2012 at 3:01 pm

    Oon aina tiennyt että oot supermahtava kirjoittaja, joten eipä tullut tämäkään yllätyksenä! Ihana teksti, aika maalaileva ja sinällään "raskas", mutta en mä ole paras arvostelemaan kun omakin tyylini on aika samaa sarjaa :) Tunnelma on tärkein ja sen luominen on sulla tosiaan hallussa!

    • Reply Sita elokuu 12, 2012 at 3:07 pm

      Joo tiiän että on raskas, Tuukkahan ei ees jaksanu lukea loppuun kun on niin vaikeaa kieltä :DD Se tyyli vaan jää päälle! Pitäis koittaa kirjoitella sellaisia yksinkertaisempiakin, tai kokeilla miten saa just sitä tunnelmaa keveämmälläkin kielellä. Mutta kiitos paljon Katri kun kommentoit :)

  • Reply ♥Krisse elokuu 12, 2012 at 4:38 pm

    Kyyneleet. Oot oikeesti ihan huippu kirjoittaja! Ja sitä sun pitää tehdä, se on sun destiny!:)

    • Reply Sita elokuu 12, 2012 at 6:01 pm

      Ihana, kiitos :)

  • Reply anni elokuu 12, 2012 at 7:35 pm

    huh, olipa koskettava! itku tuli!

    • Reply Sita elokuu 13, 2012 at 8:39 am

      Raasu <3 :)

  • Reply Anonyymi elokuu 12, 2012 at 7:49 pm

    tää oli aika ihana <3 t.anu

    • Reply Sita elokuu 13, 2012 at 8:41 am

      Kiitti Anubis <3

  • Reply Annika elokuu 12, 2012 at 8:07 pm

    Vauuu<3 Aivan ihana, koskettava, kaunis. Oot upea kirjoittaja!

    • Reply Sita elokuu 13, 2012 at 8:47 am

      Kiitti paljon :)

  • Reply Anonyymi elokuu 13, 2012 at 9:16 am

    Vau, kaunis teksti! Aluksi jätin lukemisen kesken, kun tuntu niin raskaalta, mutta sitten näitä kommentteja lukiessa aattelin että no perhana on se luettava. Onneksi luin, koska vaikka lukeminen vaatikin vähän keskittymistä, oli se sen arvoista :)
    Ehdoton lemppari kohta oli:
    "rakkaus ei ollutkaan voimakkaita kahleita, jotka voisi nähdä. Joita voisi väistää, kuten minä olin aikonut tehdä. Se sitoi vain silkkiruseteilla kiinni tietäen, ettei tarvitse mitään vahvempaa; lopulta en kuitenkaan enää uskalla irroittaa."
    Tämmöset oivallukset on aina aivan parhaita ja tässä kohdassa oli mun mielestä sopiva määrä kuvailua ja kielikuvia. Tuosta kohdasta ois tosi helposti voinu saada ällön kliseisen, mutta olit hienosti onnistunut välttämään sen ja säilyttämään tekstin tunnelman. Joku päivä susta tulee vielä hyvä kirjailija!

    • Reply Sita elokuu 14, 2012 at 8:46 am

      Tosi kiva kuulla että oli lukemisen arvoinen <3 Tämä kyllä on raskasta luettavaa kielellisesti, niin arvostan teitä kaikkia jotka on jaksannu kahlata tämän läpi :D

      Ja aivan ihanaa, että tuo oli sun lempparikohta, sillä miekin tykkään siitä mutta pelkäsin, etten saanu puettua sitä mun ajatusta sanoiksi. Tai jotenkin, tuo tuntui kököltä verrattuna siihen, kuinka hieno visio rakkaudesta mulla oli päässä :D Eli ihan mahtava juttu että tuo oli susta hyvä – ja jep, onneksi maltoin pitää kuvailut ja kielikuvat tuossa kohdassa kurissa, edes yksi kohta ilman kursiiveja ja sulkeita :D

      Kiitos vielä hirveästi kommentista!

  • Reply katja elokuu 13, 2012 at 6:57 pm

    Oho! Olipa kiva piristys blogivirran keskellä. Ehdottomasti lisempää tekstejä, siulla on lahjoja! Ja muista kirjottaa paljon että taidot pysyy yllä! :–))

    • Reply Sita elokuu 14, 2012 at 8:47 am

      Kiitti Katja :) Joo vähän erilainen kuin muut postaukset :D Ja vitsi mie kyllä kirjoitan nykyään tosi tosi vähän verrattuna menneseen, harmittaa! Pitää koittaa tsempata, tosiaan että taidot pysyy yllä (tai jos sitä vaikka kehittyisikin…)

  • Reply Anonyymi elokuu 13, 2012 at 7:04 pm

    tää oli aivan valtavan ihana! kosketti kyllä tosi syvästi ja sai liikkeelle monia ajatuksia! kiitos<3

    • Reply Sita elokuu 14, 2012 at 8:52 am

      Aww kiitos hirveästi <3

  • Reply wilma elokuu 14, 2012 at 6:52 pm

    vau miten taitavaa…luen vielä varmasti joku päivä sun kirjoja :)

    • Reply Sita elokuu 15, 2012 at 3:27 pm

      Ihanasti sanottu. Kiitti!

  • Reply Anonyymi elokuu 15, 2012 at 11:18 am

    Voi kamala, en olisi uskonut että tämä vaikuttaa minuun näin voimakkaasti! Täälä kuule räkä valuu nenästä ja kyyneleet silmistä. En nyt osaa sanoa mitään, kyllä tämä minun reaktio jo jotain kertoo. :)

    • Reply Sita elokuu 15, 2012 at 3:49 pm

      Apua tuntuu niin jännältä että joku itkee mun tekstiä lukiessa :) Jännää ja ihanaa!

  • Reply 娜娜宝贝 elokuu 22, 2012 at 6:51 pm

    Todella kaunista tekstiä ! ^^ Sait musta uuden lukijan tällä! Oon ettiny pitkään et kuka kirjottais tälläsiäkin juttuja blogiin! ja toi biisi sopi tohon täydellisesti. Kyseinen biisi inspaa usein muakin kirjottamaan :)

    Mulla on yks blogi jonne pyrin kirjottamaan vähän tohon tapaan. ( http://helsinginwawa.blogspot.fi/ ) en tiiä oliko toi teksti sun oma kohtainen kokemus vai olitko keksinyt sen(?), mut tuol mun blogissa kirjotan mun omakohtasia juttuja kirjamaisemmalla tyylillä. Tai ainaki kovasti yritän! :DD
    Toises blogissani mul on kauheesti kaikkee, mut täs on linkki kirjotuksii: http://coulditreallybefate.blogspot.fi/search/label/Ajatuksia%20mustana%20valkoisella

    En nyt jakanu noita sillai "Jee mainostampas blogiani. ryhdy lukijaks!!"(koska mä vihaan sellasta) vaan ois kiva, jos jaksat lukee,että antaisit jotain palautetta :) ku selkeesti ite osaat kirjottaa hyvin! :) Ihan silläki vaan haluisin tietää et onks ne jotenki puuduttavaa kamaa, ku haaveilen kirjailijan urasta, mutta mutta… saa nähä tuleeko siitä ikinä mitää :DD

    • Reply Sita elokuu 23, 2012 at 7:07 pm

      Oi ihana, kiitos :) Ei oo oma kokemus, ihan fiktiota! Mie käyn lukemassa, totta kai, enkä ota mainostuksena vaan ku musta kirjoittamisessa on just ihanaa palaute ja jakaminen ja silleen :)

    • Reply 娜娜宝贝 elokuu 24, 2012 at 6:45 pm

      Kiitos :) Tota palautettaki ku on vähä vaikeempi saada ku koulu aikoina! Sillo opettajat aina kehu tai korjas jos joku ei kuulostanu hyvältä.

  • Reply shayana elokuu 26, 2012 at 3:38 pm

    Voi että mulla on ollu ikävä sun tekstejä. ♥

    • Reply Sita marraskuu 1, 2012 at 6:59 pm

      Ihana Shaya <33

  • Reply Anonyymi syyskuu 16, 2012 at 7:27 am

    huhhhhh upeeta että näin umm ulkonäkökeskeisen (tämä ei oo tässä tilanteessa negatiivinen ilmaisu!) blogin sisällöstä löytyy myös toisenlaista tunnelmaa. sitä tietää tuntevansa ja elävänsä kun sunnuntaiaamun kahvihetkellä saa kyyneleet silmiin :—)

    • Reply Sita marraskuu 1, 2012 at 7:03 pm

      Hyvä kuulla ettei ollu negatiivisessa mielessä, ja mie ymmärrän mitä tarkotat :) ihana, kiitos hirveästi! Mie hymyilen täällä <3

  • Reply Anonyymi marraskuu 1, 2012 at 6:44 pm

    AAAAA mie itkin :) oot ihana <3

    • Reply Sita marraskuu 1, 2012 at 7:02 pm

      Awwww vauva <3 Kiitos hirveästi kommentista :)

  • Reply Mikaela marraskuu 7, 2012 at 9:12 pm

    Oon lukenu tän saman tekstin miljoona kertaa ja vieläkin saan tapella vastaa ettei itku tuu! Oot tosi taitava, lisää tälläsia taas kun ehdit :)

    • Reply Sita tammikuu 22, 2013 at 12:18 pm

      Ihana kommentti, pakko kirjoittaa tänään <3

  • Reply Anonyymi tammikuu 26, 2013 at 10:49 am

    Vautsi. Mulla tulee tästä tekstistä mieleen vain vesivärimaalaus. Pastellisävyin laveerattu maalaus, jossa sävyt soljuvat kietoutuen yhteen, rakentaen yhdessä kauniimpaa kuin kaunis. Kiitos tästä ja menestystä sun eessä aukeavalle kirjailijanuralle ;)

    -n

    • Reply Sita tammikuu 26, 2013 at 5:33 pm

      Aivan hullun ihana ja kannustava kommentti, kiitti paljon <3 tuli taas sellanen olo että ehkä niitä unelmia kannattaa yrittää tavoitella :)

  • Reply annieveliina maaliskuu 24, 2013 at 1:41 am

    Voiiii!! Sita aivan uskomattoman ihana teksti! Määkin täällä kyyneleet valuen luin tuota :( Kiitos!<3

    • Reply Sita tammikuu 22, 2014 at 7:44 pm

      <33

  • Reply Anonyymi maaliskuu 24, 2013 at 11:08 am

    Tosi makee teksti! Ihanan painostava tunnelma ja kuvailet tosi osuvasti sekä kauniisti :) Ainoana miinuksena, joka ainakin haittais mun lukemista suuresti, olivat toistuvat sulkeet. Sulkeet katkovat tekstiä ja aiheuttivat mulle tunnelmaan ison pysähdyksen, mikä oli tosi harmi juttu. Teksti olisi paljon toimivampi ilman sulkeita :)

    • Reply Sita tammikuu 22, 2014 at 7:44 pm

      Hei iso kiitos kehuista ja palautteesta! :)

  • Reply Anonyymi tammikuu 5, 2014 at 12:53 am

    Mittää osuvampaa ei tähän hetkeen olis voinu kuvitella ku tämä. Ne kellonviisarit pysähty eilen mun elämässä viimistä kertaa, enkä uskalla niitten antaa jatkaa matkaa ennää. Kiitos.

    • Reply Sita tammikuu 22, 2014 at 7:44 pm

      Äää tuli kylmät väreet <3

  • Reply Anonyymi tammikuu 22, 2014 at 7:28 pm

    sita mä niin kaipaan näitä ja niitä runojuttuja:( ♥

    • Reply Sita tammikuu 22, 2014 at 7:43 pm

      Mun pitäis kyllä ehdottomasti alkaa taas kirjottaan!! Varsinki jos on kerta sellasia jotka jaksais lukeakki :) Lupaan julkasta heti jos saan jotaki kivaa aikaan <3

  • Reply Anonyymi tammikuu 23, 2014 at 2:06 pm

    oi kiitos♡(': sä oot nii hillittömän hyvä niissä että varmasti monet muut mun lisäksi lukis mielellään (:

  • Reply Birgitta V heinäkuu 9, 2014 at 8:41 pm

    Tätä oli iloa lukea, kiitos. Jotenkin kummasti tuo musiikki loppui juuri, kun pääsin viimeisiin sanoihin. Kirjoita ihmeessä lisää! :)

  • Jätä vastaus