Maailman tärkein postaus

syyskuu 25, 2016

 

Muistathan unelmoida?

Maailma on avoinna. Juuri sinulle. Nyt. 

Ärsyynnyin ennen sellaisista puheista. Jotenkin lapsellista, naiivia. ”Pystyt mihin vain kun tarpeeksi tahdot! Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi! Kaikki unelmat ovat saavutettavissa!” Eihän jokainen maailman ihminen voi saavuttaa unelmaansa? Eihän maailma toimi niin, että kaikki tekisivät sitä mitä haluavat?

Nykyään ymmärrän, miksi ne puheet ärsyttivät. Tunsin jonkinlaista kateutta niitä ihmisiä kohtaan, jotka näkivät oman tulevaisuutensa, unelmansa ja mahdollisuutensa niin valoisina ja tiesivät, mitä haluavat elämältä. Pelkoa; mitä jos en koskaan saavuta mitään, mitä jos herään jonain päivänä ja tajuan eläväni arkea, jossa en ole onnellinen? Pelkäsin, ihan oikeasti.

Musta tuntuu, että tänä vuonna on tapahtunut asioita, jotka muuttivat kaiken. Muistan ja tunnen yhä häivähdyksen siitä pakahduttavasta onnentunteesta, joka valtasi mut tammikuussa: juoksin ja hypin riemusta yliopiston aulassa, kun mulle oli juuri soitettu uudesta työpaikasta. Ennen mun nykyisen työn saamista olin salaa haaveillut some-markkinointiin liittyvästä työnkuvasta, mutta ajattelin, ettei mulle sellaisia hommia mistään liikenisi. Ja kun työpaikka napsahti kohdalle, tuntui kuin mikä tahansa olisi mahdollista. En edes muista, kuinka monta kertaa me ollaan tyttöjen kanssa WhatsApp-ryhmäkeskusteluissa mietitty maailmaa ja pohdittu unelmia, mutta ne keskustelut ovat jääneet mun sydämeen. Keskustelut siitä, miten ihan oikeasti onnellisuus on tärkeintä mitä on. Kuinka pitäisi unohtaa yhteiskunnan kaavat ja odotukset, jos ne ovat oman onnellisuuden tiellä.

Näkymättömät kahleet ovat usein voimakkaimpia, sillä me itse annamme niiden olla paikoillaan.

Tuntuu hullulta sanoa näin, mutta tällä hetkellä ihan oikeasti ja vilpittömästi uskon, että unelmat ovat saavutettavissa eikä niiden tavoittelemisessa ole mitään väärää. Musta tuntuu, että liian moni ihminen elää täysin sokeana sille, kuinka paljon hienoja asioita maailmassa on koettavana – ja että ne ovat nimenomaan koettavissa. Mietitään, että ”Olisihan se hienoa jos”, mutta ei oteta sitä ensimmäistä askelta kohti päämääriä. Turvallisuudentunne on minunkin mielestä yksi parhaimmista tunteista, mutta mitään suurta ei tule tapahtumaan, jos siitä tunteesta ei joskus osaa päästää irti. Entä pelko epäonnistumisesta? Enemmän pelkäisin sitä, että katuu ettei koskaan edes yrittänyt. Menneisyyteen ei voi palata, eikä huomisesta koskaan tiedä. Kaikkien näiden asioiden ymmärtäminen saa minussa aikaan jotenkin vapautuneen olon – on niin paljon helpompi hengittää. Toisaalta unelmissa on suuri vastuu, velvoite.

Vain sinä itse voit lähteä tavoittelemaan niitä.

 

image 

Postauksen kuvat: Sarianna Valkama

13 Kommenttia

  • Reply petu syyskuu 25, 2016 at 10:03 pm

    <3

  • Reply Anonyymi syyskuu 25, 2016 at 10:30 pm

    Tämä todellakin oli maailman tärkein postaus. Just mulle. Just nyt.
    Kiitos sanoista!

  • Reply Rami Hoo syyskuu 26, 2016 at 2:15 am

    Itseluottamus.
    Itseluottamus on tärkeä osa elämäämme. Usko itseensä. Joistain syystä se vain vaatii kokemuksia, että oikeasti voi saavuttaa, mitä haluaa.

    Tietenkin tuon saavuttaminen vaatii suotuisan ympäristön. Eli toteamus:
    "Pystyt mihin vain kun tarpeeksi tahdot! Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi! Kaikki unelmat ovat saavutettavissa!"
    on naivi, jos elää keskellä kivikautta ja unelmana olisi rakentaa avaruusalus kuuhun. Nykypäivänä taas tuo viimeinen unelma ei ole mahdoton, vaan pirun vaikea, mutta periaatteessa kuitenkin mahdollinen.

    Eli lause, joka sinua on ärsyttänyt, on itseasiassa soveltuva vain niihin asioihin, jotka ympäristö suo mahdolliseksi; naivi lause, kun sitä pohtii vähänkin pidemmän ajan.

    Parempi lause olisikin:
    "Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi, käytä se hyvien unelmien toteuttamiseen!. Hullukin idea voi olla mahdollinen, jos sen eteen näkee vaivaa. Askel kerrallaan eteenpäin mennen!"

    Ja itseasiassa paras lause on hyvin vanha toteamus:" Lopussa kiitos seisoo."

    Mutta tärkeintä tässä ei ole lause, vaan se, että olet huomannut, että elämässä on mahdollista saavuttaa asioita, kun yrittää. Ja varsinkin silloin kun niiden eteen näkee työtä.
    Maailmassa ei kovin usein ole ilmaisia lounaita – toisinaan niitäkin on, mutta ei kovin usein.

    Hymy ja tsemppiä!

    Ps. tämä komenttiruutu on aika huono. Tämä totetuttaa ns. avaimenreikäefektin, joka on yksi kaikkein ärsyttävimmistä sivujen käyttöongelmista. Olisikohan tämän ruudun kokoa mahdollista säätää bloggerin asetuksista? Css-sanaa en tähän laita, jos et ole koskaan sanaa edes kuullut.

  • Reply Kaisa syyskuu 26, 2016 at 3:11 am

    Olet ihana

  • Reply Anonyymi syyskuu 26, 2016 at 6:06 am

  • Reply iinamaj syyskuu 26, 2016 at 6:38 am

    ihana <3 kiitos tästä.

  • Reply Anonyymi syyskuu 26, 2016 at 9:51 am

    Ihana postaus<3 oon niin samaan mieltä!

  • Reply Anonyymi syyskuu 28, 2016 at 10:44 pm

    Wau, ihanin postaus ikinä<3 tällaista positiivista elämänpohdintaa lisää!!:))

  • Reply Anonyymi syyskuu 29, 2016 at 9:55 am

    Hei Sita! Katsoin sun videon youtubesta mis puhuit kasvissyönnistä. Piti tulla tänne kirjottaan,ku ei oo youtubetiliä :D videosta ei oikein saanu selville et ootko kasvissyöjä vai vegaani vai mikä? Syötkö esim maitotuotteita? Mie olen nyt ollut 2kk ilman lihaa ja mun ruokavalio on koostunut oikeestaa aika paljon vain kasviksista ja esim sienirisotosta ym. Mie en oo tainnu ku kahelle sanoa et oon kasvissyöjä nykyää. Oonki miettiny et mikä siin on et kasvissyöjien ja vegejen ym pitää se asia tuoda aina nii vahvasti esille?

    • Reply Sita syyskuu 29, 2016 at 2:20 pm

      Moikka ihana! Haha hyvä että löysit tiesi tänne :D Ihan tahallaan jätin sanomatta videolla sen takia, että inhoan sellasta luokittelua. Oon kasvissyöjä, joka käyttää kananmunaa ja välillä maitotuotteita (juon soijamaitoa, käytän soijajogurttia ja ostan kaurakermaa, mutta syön kuitenkin esimerkiksi halloum-juustoa). Oon tämän kasvissyöntivuoden aikana syönyt silloin tällöin kalaa, jos ei esimerkiksi oo ollut kasvisvaihtoehtoa tarjolla.

      Mustakin on ärsyttävää semmonen kasvissyömisen kuuluttaminen ja erityisesti paasaaminen – mie lähinnä tykkään kertoa omia kokemuksia siksi, että miellän itteni välillä lihansyöjäksi, vaikken lihaa syökään :D Tai kun ihmiset välillä luulee, että jos on kasvissyöjä, pitää olla semmonen ituhippi ja suhtautua vegetarismiin kuin johonki uskontoon.

      Tämmösiä ajatuksia tuli, kysy ihmeessä jos haluat tarkennusta :)

  • Reply marians elokuu 2, 2017 at 5:48 pm

    Oi että miten ihanaa että sun blogi on vielä esillä! Tulee niin nostaligavibat, sillä olit ensimmäisiä ketä aloin aikoinaan seuraamaan, kun blogeihin eksyin :) Aivan ihanaa, niin tykkään!

  • Reply Anonyymi syyskuu 25, 2017 at 2:14 pm

    En voi kommentoida uusimpaan akne videoosi, mutta oletko miettinyt, että akne voi johtua e-pillereistäsi? :) Ne voivat puhkaista sen. Harvalla akne puhkeaa muuten vain noin "vanhana". :)

    Mutta joo oot ihana!

  • Reply Minttu joulukuu 31, 2017 at 1:01 pm

    Awww❤❤ Ihana postaus ja auttoi todellakin ja paljon. Kiitos juuri sinulle Sita että kirjoitit tämän tänne. Elämästä aukeni ne valoisat puolet ja muu kurja jäi jälkeen. Nyt on ihana mennä uutta vuotta kohti hyvillä mielin ja jättää ne kurjat jutut ihan pohjimmaiseksi ja kaikki hyvä ja valoisa päällimmäiseksi. Kiitos älyttömänä❤ Itse myös pidin näitä aina tyhminä ja en lukenut koskaan niitä. Mutta nyt kun luin niin alkoi kyllä kaduttaa kun ennen en ole lukenut❤ Ja nyt ymmärsin kuinka paljon yksi pieni teksti voi saada aikaansa❤ Kiitos vielä tästä ja hyvää ja onnellista uutta vuotta kaikille.

  • Jätä vastaus