Lintubongailua, koskenlaskua ja herkkumenu ravintola Hugossa

toukokuu 12, 2013

 photo ruIMG_6804_zps9c1f3d2f.jpg
 

Yhteistyössä Oulun Matkailu Oy.

 

Maanantaina se oli menoa taas, kun Oulun Matkailu Oy:n järjesti tokan kerran mulle, Jannelle ja Lindalle bloggaajien tapahtumapäivän. Ideana oli tälläkin kerralla tutustua Oulun alueen tarjoamiin menopaikkoihin, jotka tarjoavat elämyksiä ja hienoja kokemuksia niin matkailijoille kuin ihan oululaisillekin. Edellisellä kerralla me käytiin Tietomaassa, ajamassa carting-radalla, syötiin Sokeri-Jussin Kievarissa mahtavat ruoat ja päivän päätteeksi istuskeltiin Teatteri Riossa katsoen Niko Kivelän stand up -esitystä. Silloin en vielä tuntenut Lindaa ja Lauraa, ja päivä oli myös tyttöihin tutustumisen takia merkityksellinen :)

Tällä kertaa oltiin kuitenkin kolmestaan, sillä Laura ei päässyt osallistumaan. Tapahtumapäivä alkoi automatkalla Liminkaan, jossa ohjelmana oli ensimmäiseksi tutustua Limingan luontokeskuksen Kahdeksan vuodenaikaa -näyttelyyn. Mie en tietenkään ollut kuullutkaan tuosta luontokeskuksesta ennen, koska muutin Ouluun vasta viime syksynä – mutta sitten aloin miettiä, onkohan kaikki oululaisetkaan tietoisia, että tuollaisia paikkoja on olemassa? Kahdeksan vuodenaikaa -näyttely on nimittäin kaikille ilmainen ja oikeasti mielenkiintoinen, eli tutustumisen arvoinen paikka :) Ja toisin kuin ehkä luulisi, näyttely ei ollut sellainen tyyliin harmaa huone täynnä lintuja vitriineissä, vaan toiminnallinen kokonaisuus, jossa on koettavaa muutenkin kuin vain näköaistin kautta.
 
 photo ruIMG_6804_zps9c1f3d2f.jpg
 

Lintunäyttely kantaa nimeä Kahdeksan vuodenaikaa, sillä se kertoo vuoden kulusta tavallaan lintujen näkökulmasta. Me ei ehditty syventyä kaikkiin kohtiin rajallisen ajan takia, mutta ehdittiin mm. pelata seinillä olevilla kosketusnäytöillä parit lintuaiheiset pelit, hipelöidä ja vertailla näyttelyn sulkaseinällä erilaisten lintujen höyheniä, säikähtää tuota kuvassa näkyvää huuhkajaa (tai ainakin mie säikähdin, kun se siellä katonrajassa ihan yhtäkkiä käänsi päätä :D), ihmetellä jonkinlaisen haukan(?) isoa luurankoa sekä arvailla lintulajeja niiden laulun perusteella.

Voin rehellisesti sanoa, että näyttely oli oikeasti hieno ja uskottava ja mie olin aika yllättynyt! Veisin tuonne esimerkiksi Tuukan ja pikkusisko-Siljan ihan milloin vain. Tuukan siksi, että me aina pohdiskellaan hassuja luontojuttuja ja tiiän että se jaksaisi fiilistellä tuolla mun kanssa ja Siljan siksi, että näyttelyssä on panostettu myös lasten viihtyvyyteen ja jokaisesta kohteesta löytyy ihmeteltävää pikkuisillekin. Musta oli jotenkin ihanaa, kun näyttelyssä näkyi esimerkiksi sellaisia tauluja, joissa sen osion asiat oli ilmaistu sarjakuvamaisesti piirretyillä kuvilla :)

Näyttelyn jälkeen siirryttiin ulos, jossa lähdettiin lintubongauskilpasille. Finnaturen kaksi edustajaa jakoi meidät pieniksi joukkueiksi, ja sen jälkeen etsittiin näkö- ja kuulohavainnoilla erilaisia lintuja Limingan luontokeskuksen läheisyydessä sekä lintutornissa.
 
 photo ruIMG_6804_zps9c1f3d2f.jpg
 photo ruIMG_6804_zps9c1f3d2f.jpg
 photo ruIMG_6804_zps9c1f3d2f.jpg
 photo ruIMG_6804_zps9c1f3d2f.jpg
 

Kummatkin tiimit löysivät yli kaksikymmentä lintulajia puolen tunnin sisään, mikä on musta aika paljon. Ei sillä, että mie olisin tunnistanut yhtään tipua; ”bongasin” aina muka jonkun linnun ja aina se oli sama lokki… Hahhah. Mutta en tiiä, musta oli ihana vaan tuijotella kaukoputkella kaikkia raasuja sorsia, jotka omissa oloissaan hengaili siellä luonnossa. Kaupungissa eläessä jotenkin unohtaa, että ihan oikeasti on olemassa niin paljon eläimiä ja ne vauvat elää omaa elämäänsä ilman ihmisiä – kuulostaa varmaan hassulta, mutta sellainen olo mulle tuli :D

Tuolla Limingan luontokeskuksen alueella on lintutornin lisäksi nuotiontekopaikkoja, joten jos menette päiväretkelle sinne niin ottakaa makkarat mukaan! Meille ainakin tuli kauheat himot kun jotkut siellä istuskeli laavulla tulien äärellä – päädyttiin lopulta kiistelemään Lindan kanssa, onko Hiillos-makkara parempaa kuin Wilhelm :D (Ei oo.)

Limingan jälkeen oli vuorossa ehkä se pelätyin osio… Meidät kiidätettiin nimittäin Koiteliin, jossa Go Arctic! tutustutti meidät koskenlaskuun. (GoArctic! on muuten sama yritys, joka järjesti meille viime kuussa sen hotellipaketin yhteistyössä Club Teatrian ja Sokos Hotelli Arinan kanssa.)

 photo ruIMG_6804_zps9c1f3d2f.jpg 

Ensin puettiin märkäpuvut (hihi kaikilla vähän nauratti) sekä sadeasut päälle ja sitten siirryttiinkin jo tuonne aloituspaikalle, jossa meidän opas neuvoi perusasioita melomiseen ja koskenlaskuun liittyen. Tuossa vaiheessa me alettiin kiljahdella ja uikuttaa, tajuttiin nimittäin että ihan oikeasti kohta mennään eikä tuosta veneestä putoaminen oo mikään mahdottomuus. Hassua kun niin harvoin arjessa sitä silleen pelkää pelkää, mutta nyt ihan oikeasti tuntui että apuaaa mihin sitä on taas mennyt suostumaan.

Jaaaa sitten mentiin.

 photo ruIMG_6804_zps9c1f3d2f.jpg
 photo ruIMG_6804_zps9c1f3d2f.jpg
 photo ruIMG_6804_zps9c1f3d2f.jpg
 photo ruIMG_6804_zps9c1f3d2f.jpg
 

Mulla ei oo hajuakaan, kuinka kauan tuo lasku oikeasti kesti, mutta vitsi oli mahtava pelottava hirveä upea kokemus :D Alussa laskettiin sellaista vähän rauhallisempaa osiota, jossa päästiin harjoittelemaan melomista ja totuteltiin niihin kuohuviin osioihin – jotka eivät tosin olleet mitään verrattuna siihen kosken loppupätkään, jossa ne tyrskyt oli valtavia ja me mm. meinattiin tippua kyydistä (opas oli joutunut äkkiä nykäisemään Lindan pelastusliiveistä takaisin kyytiin, kun se oli ollut jo menossa ilmassa) ja ajauduttiin karille keskelle koskea (näkyy kolmannessa kuvassa). Lasku oli täynnä huutoa ja naurua – myös hysteeristä sellaista, kuten Lindalla sen hirveän kohdan jälkeen :D Oltiin kaikki jotenkin ylpeitä ja onnellisia siitä että uskallettiin ja selvittiin! En tiiä, kuinka moni teistä siellä on laskenut joskus koskea, mutta ne jotka ei oo: teän on pakko kokea tuo! Meille muuten kerrottiin, että tuossa samassa koskessa on mahdollisuus kokeilla GoArctic!-yrityksen kanssa myös koskiuintia – eli samat varusteet päälle ja taas koskeen virran vietäväksi, mutta vene jätetään rantaan. Haluaisin joskus uskaltaa kokeilla sitäkin, iik.

Koskenlaskun jälkeen kaikilla alkoi olla kova nälkä, mutta pyörähdettiin vielä siinä Koitelin alueella ihastelemassa auringonlaskua ja koskea, joka oltiin juuri valloitettu.

 
 photo ruIMG_6804_zps9c1f3d2f.jpg 

Mulle tuli hiukan Rovaniemi mieleen tuosta paikasta, tai ainakin ne kerrat, kun käytiin esimerkiksi Pöykkölän laavulla läpällä eräjormailemassa termospullojen ja makkaroiden kanssa. Sellainen kotoisa ja rauhoittava paikka :) Tuonnekin haluaisin viedä Tuukan, haha muijalla taitaa olla ikävä… No voi se johtua siitäkin, että me aikoinaan tavattiin Tuukan kanssa Pyhä-Luostolla kun oltiin vaeltamassa omien kavereidemme kanssa – metsä liittyy meidän tarinaan niin olennaisesti, että sitä pitää fiilistellä vielä neljän vuodeen jälkeenkin!

Meidän tapahtumapäivä päättyi Oulun keskustaan Torinrantaan, tarkemmin sanottuna ravintola Hugoon. Täälläkään en tietenkään ollut käynyt ennen, mutta tiesin että luvassa olisi skandinaavis-ranskalaista ruokaa tarjoiltuna valkoisilta pöytäliinoilta ja kauniilla maisemalla.

 
 photo ruIMG_6804_zps9c1f3d2f.jpg
 

Muistaakseni oon myös joskus kävellyt Hugon ohi ja katsellut kaihoisasti ikkunoista sisään aatellen, että olisi kivaa syödä joskus oikein hienosti tuolla. Yllätyin siksi, että meidän nauttima kuukauden menu ei maksa kuin 35 euroa, ja se sisältää kuitenkin alku- pää- ja jälkiruoan. Reilu kymppi per lautanen – ja miehän aina vertaan hintoja Amarillon Chicken Pockettiin, joka maksaa nykyään yli 15 euroa. Alle kympin jutut suhteutan kuitenkin Mäkkärin euron juustoihin (”Siideri vai kuusi juustoa, hmm…”) :D< No mutta, meillä ei kuitenkaan ollut listalla hamppareita vaan vähän fiinimpää ruokaa, jota odoteltiin innoissaan.

 
 photo ruIMG_6804_zps9c1f3d2f.jpg
 photo ruIMG_6804_zps9c1f3d2f.jpg 

Alussa kilisteltiin kuohuvalla kuusenkerkkäjuomalla, joka oli hullun hyvää! Vähän Pommacin tapaista ja alkoholitonta. Ruokajuomaksi otettiin Jannen kanssa kuitenkin viiniä ja hihiteltiin, kun tarjoilija maistatti viinit meillä.

Ruoaksi meille tarjoiltiin tosiaan Hugon kolmen ruokalajin kuukauden menu, joka maksaa sen 35 euroa. Vaihtuva menu koostuu kauden parhaista ruoka-aineista, eli käytännössä esimerkiksi meidän pääruoassa näkyi selvästi käynnissä oleva parsakausi :) Menun voi käydä nauttimassa tiistaista torstaihin kello viidestä kymmeneen – maanantaisin paikka on kiinni, mutta me päästiin syömään jonkun muun porukan yksityistilaisuuden siivellä.

 
 photo ruIMG_6804_zps9c1f3d2f.jpg
 photo ruIMG_6804_zps9c1f3d2f.jpg
 photo ruIMG_6804_zps9c1f3d2f.jpg
 photo ruIMG_6804_zps9c1f3d2f.jpg 

Ja voiiiii vitsi mitkä ruoat! Alkupalaksi talon tuoreita leipiä sekä korvasienikeittoa, joka näytti värinsä ja vaahtomaisuudensa vuoksi oudolta mutta maistui sitäkin paremmalta. Huh huh.

Pääruokana oli järkyttävän hyvää poroa kauden kasviksilla ja madeira-kastikkeella tarjoiltuna. Lautasella oli muistaakseni kolmea eri parsaa ja tykkäsin niistä kaikista tosi paljon. Tuo oli muutenkin just sellainen annos, jossa kaikki maut sopii yhteen, mutta jonka pystyy nautiskelemaan myös suupala kerrallaan – maistelinkin siksi noita vihanneksia ja poroa sekä pelkiltään, että kokeillen eri yhdistelmiä. Okei kuulostaa siltä, että oon leikkinyt tuon annoksen kanssa :D Ehkä yritin vaan pitkittää syömisprosessia, sillä oikeasti oli ihan hullun hyvää.

 
 photo ruIMG_6804_zps9c1f3d2f.jpg 

Jälkkäriksi saatiin paahtovanukasta erilaisilla lisukkeilla, ja jälleen oli ihana maistella noita annoksen eri yksityiskohtia kokeillen eri yhdistelmiä. Raparperi ei ollut mitenkään kauhean ihanaa, mutta tuo täyteläisen mokkainen ja kinuskinen paahtovanukas sekä makean raikas kuusenkerkkäsorbetti… Ihan täydellistä. Me otettiin Jannen kanssa jälkiruoan kanssa Italian Bubbles -nimistä kuohuviiniä, joka ansaitsee erityismaininnan. Juoma on alkoholipitoisuudeltaan matala, ja siksi tosi raikas ja simamainen. Ei kehdannut pyytää lisää, mutta mieli teki. Italian Bubblesia ei vissiin saa Alkosta, mutta jos teille joskus tarjoutuu tilaisuus maistaa tuota juomaa, niin kokeilkaa!

Jälkkärin jälkeen saatiin kokilta terveiset pienen herkkutarjottimen kautta (mutakakkupaloja, suklaata ja marmeladia) ja päästiin ennen lähtöä sanomaan hänelle kehut ja kiitokset kasvokkain. Tuonne Hugoon on kyllä pakko mennä uudestaan, en keksi paikasta mitään pahaa sanottavaa ja näköjään mun maha on samaa mieltä – se alkoi oikeasti just äsken murisemaan nälästä, haha. No onneksi tämä postauskin alkaa olla lopuillaan, pääsen syömään ja jatkamaan koulujuttuja! Toivottavasti tykkäsitte postauksesta :)

Lisätietoa tapahtumapäivän kohteista löydätte täältä:

 

Ouluon.fi  –  Liminganlahti  –  Finnature  –  Koiteli  –  GoArctic!  –  Ravintola Hugo

 

25 Kommenttia

  • Reply Nina toukokuu 12, 2013 at 2:54 pm

    Nam nuo ruoat näyttää super hyville ja ne jäikin nyt koko postauksesta ekana mieleen :D. Koskenlasku on tosi kivaa ja oon kans pienenä laskenut tuolla koitelissa kun asuin siinä lähellä ennen :D. Varmasti kivoja tuollaiset tutustumis päivät :)

    • Reply Sita toukokuu 12, 2013 at 5:03 pm

      Haa ootko! Siistiä :) Jos olis yhtään lähempänä Oulua niin siellä kyllä asuis mielellään, hullun kaunista seutua.

    • Reply Nina toukokuu 12, 2013 at 7:26 pm

      Asuttiin jäälissä niin siitä on oikotie tuonne koiteliin niin ei ollut niin korvessa :D. Onhan siellä nättiä :)

  • Reply Anonyymi toukokuu 12, 2013 at 2:54 pm

    Koskenlasku ON ihan sikasiistiä!

    • Reply Sita toukokuu 12, 2013 at 5:04 pm

      Niimpä! Muistan vieläki sen kauhunsekaisen riemun ku ne kuohut pauhas ääääääääää

  • Reply sannnni toukokuu 12, 2013 at 2:58 pm

    oivitsit oli varmasti mukava päivä! ite tykkään ihan hirveesti koskenlaskusta, kun porukat on aina raahannu mua mukanansa sellatteisiin, ja oonki kiitollinen niille että ne on raahannu! on meinaan hirveen hieno kokemus :-)!!

    • Reply Sita toukokuu 12, 2013 at 5:05 pm

      Vähän huippua! Meän suvussa ei oo kyllä koskenlaskijoita :D

  • Reply Anonyymi toukokuu 12, 2013 at 3:26 pm

    Oi että kuulostaa hienolta päivältä! Ollaan suunniteltu avokin kanssa että tehään tuonne Koiteliin kala/tulistelu reissu, mutta pitääpä kans katella että minkä hintasta tuo koskenlasku ois :) ja Hugo kuulostais kyllä just hyvältä paikalta viettää vuosipäivää (vaikka meillä ei mitään virallista ookkaan) ja muutenki vaan hemmotella itteä. Tajusin just kun aloin muutama viikko sittten lukemaan ja selaamaan tätä blogia että ollaan istuttu talvella aika useaan otteeseen samassa bussissa lipastolta lähtiessä :D

    • Reply Sita toukokuu 12, 2013 at 5:10 pm

      Mullaki tuli just vuosipäivän juhlistaminen mieleen Hugosta! Jotenkin sopivan hieno muttei kuitenkaan liian hieno etteikö kehtais mennä :) Haha joo hyvinkin mahollista, mie en oo jaksanu pyöräillä koko talvena niin melkeen joka päivähän siellä bussissa tulee istuttua :)

  • Reply Linda toukokuu 12, 2013 at 3:54 pm

    Voi että toi koskenlasku!:D Varmaan ihan huippu kokemus

    • Reply Sita toukokuu 12, 2013 at 5:11 pm

      Jep :D Awesomeeeeee

  • Reply Henri toukokuu 12, 2013 at 4:42 pm

    Juuh elikkäs lintubongausta :——D ps. Koskenlaskija toimii hienosti esim. jauhelihamakaroonilaatikossa, muuten ei oo kyllä moisesta touhusta juuri kokemusta !

    • Reply Sita toukokuu 12, 2013 at 4:59 pm

      Eiku kanakeitossa!! Ookko kokeillu :))

    • Reply Henri toukokuu 12, 2013 at 5:32 pm

      Täytyykin kokeilla !!! Koskakohan viimeks sellasta on ollu ruAkana, löytyisköhän kaupasta jotain valmista? :D emt.

      ps. Toimii myös ggggroissanttien välissä !

  • Reply iina toukokuu 12, 2013 at 5:06 pm

    hui määki haluan kokeilla koskenlaskua! hihi teillä oli varmasti huippukivaa, ihana että järjestetään tämmösiä bloggareiden puuhapäiviä :-) pus ♥

    • Reply Sita toukokuu 12, 2013 at 5:11 pm

      Awwww "puuhapäivä" ihana nimitys näille :DD Alan käyttään sitä! Hihi <3

  • Reply Jarno toukokuu 12, 2013 at 5:37 pm

    Ei vitsit. Vähän upee päivä varmasti ollut. Mäki haluun!!! :DD <3

    • Reply Sita toukokuu 12, 2013 at 8:01 pm

      Hihi :)

  • Reply Kata ja Suvi toukokuu 12, 2013 at 6:09 pm

    Hih, tuli yhtäkkii hirvee himo lähtee bongailee lintuja! Ja tuo lintunäyttely kiinnostais ihan hirveästi, mutta taitais tulla aika hintavaksi lähteä helsingistä sinne :D Ihan tosi hyvä juttu kyllä, että tuollaisia ilmaisia luontonäyttelyjä järkätään! :) Ja parikymmentä lajia puoleen tuntiin on kyllä hyvin! Nimimerkillä 56 lajia 24 TUNTIIN :D Tosin siitä on jo viikkoja vierähtänyt :)

    – Kata

    • Reply Sita toukokuu 12, 2013 at 8:04 pm

      Olin jo kirjottamassa että varmasti Helsingissäki on tuollasia mutta muistinki että tuolla sanottiin että tuo Limingan luontokeskus on ainoa lintuihin keskittynyt koko Suomessa :D No joo 56 on hyvä! Koska meillä oli ammattilaiset mukana ja nehän siellä koko ajan bongaili eikä me, haha :)

  • Reply Linda // Lindsays Diaries toukokuu 12, 2013 at 6:31 pm

    Hihii ihana postaus Sita :)

    • Reply Sita toukokuu 12, 2013 at 8:02 pm

      No vitsi sulla oli :)

  • Reply Anonyymi toukokuu 12, 2013 at 7:53 pm

    Mun on pakko päästä kokeilemaan koskenlaskua! Ihan sairaan siistiä varmasti! :) Ja noi ruuat = namnamnam!!

    PS. "Viiniä", ei "viintä". Anteeks, toi vaan aina vaivaa mua! :D

    • Reply Sita toukokuu 12, 2013 at 8:01 pm

      Haha piti oikein etsimällä etsiä että mihin oon muka kirjottanu viintä :DD Naurattaa, en tiiä mistä tuo on tullu tuohon yhteen kohtaan

  • Reply Anonyymi toukokuu 13, 2013 at 10:28 am

    En oikein ymmärrä, miksi tällaiseen tuhlataan rahaa. Luulis että Oulun matkailulla olis parempiakin kohteita :)

  • Jätä vastaus