Jumituksen purkaminen

Tämä postaus on lojunut mun Bloggerin luonnoksissa koko tämän viikon, mutten vaan oo saanut kirjoitettua tähän minkäänlaista tekstiä, vaikka kuvat on olleet valmiina maanantaista saakka. Muokkasin ja latasin kuvatkin jo maanantaina (näistä kiitos Annille!), mutta jotenkin tämä rauhallinen näpytyshetki on onnistunut piiloutumaan töiden jälkeisten väsymysten, treenikertojen ja kirpparijuttujen lomaan. Mutta täsä mä ny olen :)

Niin kuin viime postauksessa kerroinkin, viime viikonloppuna oltiin Jussin kanssa häissä Lahdessa. Oli huippu viikonloppu, paljon rakkautta ja kivoja ihmisiä ja hyvää ruokaa ja juomaa. Kesähäät on vaan niin ihania, onneksi niitäkin oli kahdet tälle ”kesälle”. Musta muuten melkein alkaa tuntua, etten jaksaisi odottaa syksyä, ja mulla on melkein huono omatunto siitä :D Vannoutunut kesän puolustaja, kaikkien yöttömien öiden sankari ja syyskuussakin shortseihin pukeutuva Sita on jo nyt luovuttanut tämän kesän suhteen – ei ne helteet sieltä tule, vaikka kuinka asiasta jauhaisi… Mutta ei se mitään, ensi syksystä tulee ihana ja mikä parasta, siihen ei voi ilmat vaikuttaa. Ja miksikö? 

Mie en oikein osaa itsekään ehkä sanoa, mutta on vaan sellainen fiilis että jotain hyvää on tulossa. Ainakin ensimmäinen syksy meän uudessa kodissa. Paluu yliopistolle, jossa meitä on ensi vuonna peräti viisi tyttöä meän kaveriporukasta, oii. On niin ikävä aamukahveja Humuksesta, lounastreffejä salaattibaarissa ja luennolla lojumista kalenteria koristellen. Mulle uusi vuosi ei ole koskaan ollut kovin tärkeä, vaan uuden alun tuntua on mun mielestä paljon enemmän syksyssä – ja itse asiassa vuodetkin rytmittyy mun mielessä lukuvuosittain, ei vuosittain. Ja aina on ihana aloittaa alusta kaikki, vaikka mikään ei välttämättä kovin muuttuisikaan.

Munhan pitäisi tulevana vuonna kirjoittaa mun kandi – ja sitä ei voi kyllä lukea mihinkään kivoihin juttuihin, päinvastoin: mulla on jo nyt sellainen pieni, typerä pelko, etten muka osaa yhtään mitään enkä saa mitään aikaiseksi. Oon opiskellut Oulun yliopistossa suomen kieltä nyt kolme vuotta, ja musta on alkanut tuntua, että ensi vuoden aikana asiat tulee muuttumaan. Joko mie hommaan itselleni uuden sivuaineen (en jaksa kirjallisuutta, se ei kiinnosta mua suoraan sanottuna yhtään, sillä kurssit on jotain ihan muuta kuin aineen nimen perusteella voisi olettaa), alan käymään pedagogisia opintoja tai sitten suoritan suomen kielen opinnot kandivaiheeseen saakka ja haen sitten lukemaan jotain ihan muuta. Apua, tuntuu hullulta kirjoittaa tuo tuohon näkyville, sillä tähän asti oon vaan pyöritellyt asiaa pikkuisen mielessä, mutta joo, kyllä se sekin olisi mahdollisuus.

Tulevana syksynä oon myöskin suunnitellut käyväni taas Thaimaassa, sillä en oo nähnyt mun äitiä maaliskuun jälkeen ja ikävä alkaa olla aika kova. Mun mummokin alkaa olla vanha ja huonossa kunnossa, joten tuntuu, että nyt olisi erityisen tärkeää oikeasti viettää siellä aikaa. Mie en edes kaipaa mitään hotellilomaa, olisi vaan niin mahtavaa nähdä taas sukulaisia, tuntea auringon lämpö iholla ja tallustella flipflopit jalassa iltamarkkinoille syömään eurolla thaimaalaista nuudelikeittoa. That’s it. Mutta saa nähdä, miten saan opiskelut ja tuon reissun sovitettua yhteen. Toisaalta tuo olisi aika hyvä motivaattori kandille, jaksaisi näpytellä kun tietäisi, että Thaimaahan lähteminen riippuisi kirjoitustahdista.

Mutta vielä on elokuuta jäljellä! Tämä kuukausi menee mulla suurimmaksi osaksi töissä, eikä se oikeastaan haittaa. Oon edelleen hirmuisen onnellinen siitä, että työmatka on muuttunut yli tunnista neljään minuuttiin – ja työkaveritkin on oikeasti niin huippuja tyyppejä, että asiaa pitäisi hehkuttaa useammin. Oon myös alkanut treenaamaan taas vähän säännöllisemmin, nyt kun flunssat ja reissut on ohi. Niin ja parin viikon päästä oon myös menossa Rovaniemelle pitkästä aikaa, sillä kokoonnutaan meän tyttöporukan kanssa sinne Oulusta ja Helsingistä saakka. Meillä on vissiin tulossa jonkinlainen aktiviteettiviikonloppu, saa nähdä mitä keksitään jälleennäkemisen kunniaksi. 

Onneksi meillä on jo huomenna pienimuotoiset jälleennäkemiset, sillä vietetään Oulu-tyttöjen kanssa Even synttäreitä käymällä sushilla ja viettämällä iltaa tyttöjen kommuunissa. Tuntuu niin kuin en olisi nähnyt tyväriä super pitkään aikaan, haluttaa jo perheen keskelle nauramaan ja juoruilemaan kuulumisia.

Näissä kuvissa muuten näkyy se 7 euron kirpparipaita, jonka ostin viime viikolla. Tuo on kyllä kiva, rento ja asiallinen yhtäaikaa. Niin ja hei, mullakin on muuten kirpparipöytä tällä hetkellä! Paljekirppiksellä pöytä numero 72 on siinä pääkäytävällä, kun kävellään ovista sisään ja jatketaan suoraan kassojen ohi. Olin muuten ihan suu auki, kun kävin kahden päivän jälkeen katsomassa meän pöytää; tuntui kuin pöytä olisi oikeasti tyhjennetty, niin paljon meni tavaraa reilussa vuorokaudessa. Onneksi on mistä täydentää, hehe. Eli lisää vaatetta viety sinne, joten kurkatkaapa jos eksytte sinnepäin.

Hassua aatella, että tällä hetkellä tuhannet ihmiset pomppii ja juhlii festareilla. Itsehän olen valmiina menemään nukkumaan, harmaat kalsarit jalassa ja tukka sekaisin, haha. Melkein tekisi mieli olla nyt jossain Weekendissä pyörimässä ympyrää valojen ja ihmisten ja musiikin keskellä, mutta ei ihan. Huomenna reippaana kasiksi töihin :)