Inhorealistinen treenipäiväkirja, osa 2

 Maanantai:Uusi viikko, uudet kujeet! Mie pääsen aloittamaan viikon tuoreilla jaloilla, sillä edellinen päivä eli sunnuntai on ollut lepopäivä. Vaikka oon taas luvannut itselleni pitäväni pientä taukoa sulkapallosta varjellakseni mun naksuvaa olkapäätä, päätetään silti kaverin kanssa mennä pelaamaan sulista ennen iltajoogaa.

Sulis on yhtä hauskaa kuin aina ennenkin, ja pelit tuo hyvän lämmön kroppaan ennen joogastudioon siirtymistä. Yritän käydä kehonhuoltotunneilla sen pari kertaa viikossa, ja jooga on kyllä mahtavaa huoltoa myös mielelle. Oon koko tunnin ajan ihanan raukeassa tilassa, melkein nukahtamispisteessä. Vaikka asennot on välillä rankkojakin, mun silmät meinaa lupsahtaa kiinni aina, kun pysyn hetken paikoillani. On jotenkin tosi hyvä olo, ja loppurentoutuksen jälkeen en meinaa saada itseäni ylös ja ulos salista.

 Tiistai:Tiistaina oon suunnitellut hakevani uuden leiman Hukan Mestari-passiin, joten menen BodyJam-tanssitunnille, jossa en oo vielä tälle syksylle käynyt. Tuohon passiin kerätään tosiaan leimoja liikuntakeskuksen eri lajeja testaamalla, ja täydellä leimapassilla saa lunastaa itselleen erilaisia palkintoja.

Koska oon harrastanut tanssia nuorena kymmenen vuotta, mulla on yleensä vähän ristiriitaiset fiilikset tanssillisista ryhmäliikuntatunneista. Tavallaan on aivan ihanaa päästä vetkuttamaan pitkästä aikaa, mutta toisaalta tuntien rakenne on usein vähän liian hitaasti etenevä ja samoja liikkeitä toistetaan melko kauan. BodyJamissa on kuitenkin ihan mukavaa, vaikka onkin vähän orpo olo ilman treenikaveria. Jamissa tehdään tavallaan samaa koreografiaa koko tunnin ajan, kun taas esimerkiksi SH’Bamissahan tanssiliikkeet ja tanssityylit vaihtuvat tunnin jokaisella biisillä. Tunnin lopussa mulla menee vähän keskittyminen tosi kovalla soivaan musiikkiin, eikä oikeastaan jää sellainen olo, että pakko päästä Jamiin uudestaan.

Tanssimisen jälkeen mulla on vielä hiukan energiaa jäljellä, joten käyn juoksemassa puoli tuntia juoksumatolla. Suurin syy juoksemiselle on oikeasti se, että mua ärsyttää eräs päivällä tapahtunut asia ja haluan juosta sen pois ärsyttämästä jonkun kunnon mättöbassomusiikin tahdissa. Skrillex toimii tässä mielentilassa aika hyvin. Sopivan musiikin tahdissa juokseminen toimii yllättävän hyvin, kun pitää saada vihainen mielentila rauhoitettua, ja illalla mulla onkin jo hyvä mieli kaikesta :)
 

 
Keskiviikko:

Mun reissu lähenee uhkaavasti, mikä tarkoittaa sitä, että mulla on enää pari viikkoa aikaa kerätä Hukan leimapassi täyteen bluetooth-kuulokkeita varten. Mie menenkin siksi keskiviikkona 45 minuutin pallopilatekseen, jossa en oo käynyt aikaisemmin.

Pallopilateksessa käytetään isoa jumppapalloa niin lämmittelyssä kuin lihaskunto-osuudessakin. Mun jalat on vähän väsyneet eilisistä spurttailuista, joten oon ihan tyytyväinen mun päivän treenivalintaan. Lämmittelyn jälkeen siirrytään erilaisiin harjoituksiin, joista yhdessä tehdään vatsalihasrutistuksia puolittaisessa makuuasennossa selkä pallon päällä, jalkapohjat lattiassa. Asennossa pää menee tavallaan taakse ja alaspäin, ja kiertävien ylösnousujen aikana mulla alkaa tulla hiukan huono olo. Kun harjoitus on ohi, mua etoo aika pahasti, ja päättelen sen johtuvan mun yliherkästä tasapainoelimestä (välillä tulee tosi herkästi ”matkapahoinvointia”). Lopputunnilla mun on vähän vaikea keskittyä mihinkään, sillä mua vähän oksettaa edelleen, eikä olo helpotu kuin vasta kotona tunnin pötköttelyn jälkeen.

Torstai:

Vaikka eilinen pilates meni vähän häneksi, mun vatsalihakset on mukavasti jumissa torstaina. Jotakin hyötyä siitäkin, jes. Koska eilinen päivä oli melko kevyt, päätän mennä mun ystävän kanssa 30 minuutin Grit Cardioon. Tuosta jumpasta on kyllä tullut mun uusi lemppari, minkä huomaa mm. siitä, että oon käynyt Grit Cardiossa kuusi kertaa syksyn aikana. Esimerkiksi mun vanhoissa suosikeissa eli BodyCombatissa ja BodyPumpissa taas en oo käynyt kuin kerran tai kaksi.

Tänään Grit Cardiossa vedetään uutta ohjelmaa. Les Mills -ryhmäliikuntatunneillahan on aina samat ohjelmat (eli biisit ja liikkeet) noin kolmen kuukauden ajan, jonka jälkeen ohjelmat vaihtuvat. Kolme kuukautta on mun mielestä ihan sopiva aika yhdelle ohjelmalle, vaikka biiseihin alkaa kyllä kyllästyä, jos jollain tietyllä tunnilla käy säännöllisesti vaikkapa kerran viikossa. Grit-tunneilla musiikkia ei kuitenkaan ehdi kuunnella samalla tavalla kuin vaikka Attackissa, sillä puolen tunnin setti on niin älyttömän raskas ja intensiivinen, että ainakin mulla ne minuutit menee jossain kivun rajamailla :D Välillä tuntuu, ettei muista yhtään, mikä biisi on soinut taustalla treenin jälkeen – sitä vaan keskittyy selviytymiseen. Torstain Grit Cardiossa olen ekaa kertaa uudessa ohjelmassa, joka vaikutti ihan hyvältä; yhtä kamalia ja ihania ne taitaa kaikki olla. On jännä, miten Cardiossa haluaa käydä kerta toisensa jälkeen, vaikka jumppa on aina yhtä paha rääkki. Se fiilis puolituntisen jälkeen on vaan niin mahtava, että kai siihen on jäänyt koukkuun.
 

 
Perjantai:

Perjantaina mulla on ehkä hiukan laiska olo. Huomaa kyllä, miten alkusyksyn treeni-into alkaa hiukan hiipua pimeyden vuoksi. Väsyttää jotenkin eri tavalla kuin aikaisemmin, eikä ole ihmekään – onhan se melko ankeaa, kun aurinko laskee kahdelta päivällä. WhatsAppissa meän Hukka-ryhmässä kuitenkin ehdotetaan iltapäivän BodyPump-tuntia, joten päätän kerätä itseni lojumasta kotoa ja lähteä jumppaan.

Käy kuitenkin lopulta niin, että oon yksin Pumpissa :D Vähän huvittaa, sillä olin lähtenyt kotoa sen ajatuksen voimalla, että näkee tyttöjä salilla. Ei se mitään, Pumpissa on ihan kivaa pitkästä aikaa ja uudessa ohjelmassa on pari hyvää biisiäkin. Laitan moniin kappaleisiin aika pienet painot, joista jotkut tuntuu jopa säälittäviltä verrattuna niihin kilomääriin, jotka latasin joskus tankoon. Kun kävin säännöllisesti Pumpissa, mulla oli parhaimmillaan 30 kiloa kyykyissä ja varmaan kymppi hartiabiisissä – nyt vastaavat kappaleet tehtiin puolet pienemmillä painoilla. Mutta hyvä vaan, mun mielestä tekniikka on kuitenkin tärkeintä, jos Pumpissa käy harvakseltaan. Sain kuitenkin poltteen päälle joka kappaleessa, ja esimerkiksi hauikset meni Pumpista ihan jumiin seitsemän kilon tangolla.

Lauantai:

Lauantaina pidän välipäivän! Sijoitan levon usein työpäivälle, sillä en tykkää treenata ennen työvuoroa (on kuitenkin aina vähän väsynyt olo jumpan jälkeen) ja työvuoron jälkeen taas ei yleensä kiinnosta yhtään lähteä treenaamaan. Suoraan vaan kotiin syömään ja löllöttelemään sohvalle.

Lauantaina on myös pienimuotoiset pikkujoulut, joissa tankkailen vähän jouluherkkuja :)
 

 
Sunnuntai:

Sunnuntaina mulla on taas energinen olo ja päätän mennä iltapäivän BodyAttack-tunnille. Ohjaaja vetää uutta ohjelmaa ja mulla on älyttömän hyvä fiilis kaikesta treenin aikana. Mulla hymyilyttää mm. uudet hyvät uudet biisit (erityisesti lihaskunnon jälkeinen juoksubiisi U & I sekä agilityssä soiva Major Lazer), eilisen lepopäivän tuoma energia sekä se, että tajuan lähteväni Aasiaan tasan viikon päästä.

En ehkä rakastu uuteen Attack-ohjelmaan yhtä palavasti kuin edelliseen, mutta tykkään siitä silti. Jään kaipaamaan vanhasta ohjelmasta kerähyppyjä ja viimeistä sykehuippukappaletta, mutta esimerkiksi kahdeksas biisi oli niin tylsä, että kiva päästä siitä eroon. Uusi Attack oli ehkä pikkiriikkisen kevyemmän tuntuinen kuin vanha, mutta tuo rankkuus kyllä riippuu myös paljon siitä, kuinka täysillä itse tekee.

BodyAttack luo mahtavan lopetuksen treeniviikolle, ja sinetöin treenin kuuntelemalla hyvän fiiliksen musiikkia pyöräillessä kotiin.