Yleinen

Oe voe.

Mulla olisi huomenna elämäni ensimmäinen puolimaraton Oulun Terwassa – ja olo on kyllä melkoisen paska. Mun allergia on tänä vuonna pahempi kuin koskaan aiemmin, varsinkin kun ottaa huomioon, että oon syönyt lääkkeitä säännöllisesti ja enemmän kuin edellisinä vuosina. Oireet taisivat alkaa viime viikon lopulla, ja viime yönäkin sain unta vasta puoli neljältä aamuyöllä kun nenä oli niin tukossa, ettei voinut hengittää. Mulla on myös aamuisin ollut vähän kuumeinen olo, ja silmäthän ne kutiaa myös. Ja huomenna pitäisi juosta 21 kilometriä, eii hele.

Ei siinä, kyllä mie tiiän että se puolikas menee tällä olollakin, mutta kaikki-tai-ei-mitään-ihmisenä tuntuu, että miksi mie edes juoksen, jos en voi pistää parasta. Ei voi tehdä hommaa täydellä sydämellä. Mutta en mie tätä ala enää perumaankaan, ei mulla tuu juostua puolimaratonia enää loppukesänä – haluan heti huomenna juoksun jälkeen heittää arjen ja kevään ja säännöllisyyden pois ja heittäytyä kesään.

Tämän viikon liikkumiset ovat olleet tiistain ja torstain pyöräilyt töihin ja takaisin (Alppilasta on Zeppeliniin semmonen 17 kilometriä per suunta, menee vajaa tunti) sekä keskiviikon puolen tunnin lenkki, joka käytiin mun uuden kämppiksen eli Maijan kanssa. Oon koittanut keskiviikosta lähtien juoda tavallista enemmän vettä ja oon kyllä syönytkin tavallista enemmän. En oo kuitenkaan esimerkiksi venytellyt ollenkaan ja keskiviikkona käytiin tyttöjen kanssa terassilla ja Jumprussa istumassa – ei mitään täydellistä valmistautumista todellakaan :D

Huomiseksi on muuten luvattu aurinkoa pilvettömältä taivaalta ja +25 C lämmintä! Saakohan sitä jonkun lämpöhalvauksen :D Mun pitäisi tänään vielä syödä hiilareita (not a problem), ladata biisejä ja tehdä soittolista sekä valita juoksuvaatteet. Laittelen varmaan Instagramiin jännäfiiliksiä ennen puolikasta ja tulokset heti suorituksen jälkeen, mutta blogin päivittäminen voi mennä sunnuntaille. Katsotaan! Pitäkää peukkuja :)

Postauksen kuvat: www.harrirauhanummi.com

Heei ja huh hele mitä hässäkkää viime päivät on ollu, niin kuin viime postauksessa vähän aavistelinkin. Oon uupunut, onnellinen, innoissaan ja ihan väsynyt yhtä aikaa, haha.

Viime viikonloppuna oli nyt sitten mun ja Maijan muutto, joka meni mun osalta sukkasillaan :D Perjantaina aloitin vaatteiden roudaamisen hissillä uuteen asuntoon, eilen tein viimeiset siivoukset vanhassa kämpässä ja tänään veinkin sitten avaimet lukkoliikkeeseen. Hassua, ettei oo sen haikeampi olo; mie inhoan sellaisten kausien ja ajanjaksojen loppumista (”Ei enää ikinä sitä ja tätä…”), joten olisin olettanut, että onnistun vääntämään jotkut jäähyväisitkut vanhalle asunnolle. Liittyyhän se aika olennaisesti mun Ouluun muuttoon ja yliopiston alkamiseen, ja siinä kämpässä se oma elämä uudessa kaupungissa alkoi. Oon kuitenkin ollut vain innoissaan uudesta kodista, joka näyttää ja tuntuu jo nyt aikalailla kodilta! Laitan kämppäpostauksen tulemaan varmaan kesäkuun alussa, sillä tavoitteena olisi saada loputkin kamat ostettua ja paikoilleen tupareihin mennessä. Ollaan nyt siis nukuttu Maijan kanssa yhteisessä kodissa kolme yötä, ja ollaan hengailtu kämpällä muidenkin tyttöjen kanssa – mm. otettiin eilen aurinkoa parvekkeella, vitsi mitkä ilmat tänne tuli! Tulee niin viime kesän alku mieleen. Eilen käytiin myös Kauppurissa syömässä läskihampparit ja on ollu ihanaa viettää aikaa tyvärien kanssa.

Henkilökohtaisesti (haha) mie oon kuitenkin ollut vähän apeana viime päivinä. Mulle iski aika pahat allergiat, joiden oireita lääkkeetkään ei meinaa kunnolla helpottaa. Lisäksi mun nilkka on ollut viime keskiviikon pitkästä lenkistä lähtien oudon kipeä ja turvonnut, ja mulla on stressannut ihan hulluna, miten pystyn juoksemaan lauantaina siellä Terwassa. Tai no, kyllä se puolimaraton menee allergiapäissään ja nilkka kipeänäkin, mutta totta kai sitä toivoisi, että eka kerta olisi kokonaisuudessaan huippu kokemus eikä tarvitsisi tätä viikkoa stressata, kun ei pääse tekemään viimeisiä harjoituslenkkejä. Mutta, pitää oikeasti muistaa taas että nämä on pikku juttuja! Hävettää, kun oon valittanut viime päivinä niin paljon omaa oloa. Kyllähän se elämä oikeasti hymyilee, eikä se puolimaraton nyt oo mikään maailman tärkein asia. Ja onneksi olo ja nilkan tilanne on tänään ollu vähän paremmat!

Nyt seuraavat päivät mulla menee tyttöjen kanssa hengaillessa ja lämmöstä nauttiessa. Biitsiä, töitä, ehkä terdeä selevin päin ja semmosta! Mulla on nyt ihan mukavasti postausideoita, arvontoja ja muitakin blogijuttuja varastossa – ja peräti myös aikaa toteuttaa niitä, oii.

Postauksen kuvat: www.harrirauhanummi.com

Mie mainitsinkin pari postausta sitten, että mulla on nyt toukokuussa jänniä juttuja meneillään – ja vihdoinkin pääsen kertomaan niistä teille :) Ja nämä jututhan on OMA MUUTTO, BLOGIN MUUTTO ja PUOLIMARATON.

Eli ensimmäisenä: mie muutan tänä viikonloppuna mun rakkaan ystävän, Maijan, kanssa yhteen! Äääää, niin hullua! Oon aina sanonut, etten voisi ikinä asua kämppiksen kanssa, mutta näin se elämä vie mennessään. Oon siis koko kevään ajan miettinyt, että olisi tosi jees saada halvempi kämppä, sillä mun nykyinen maksaa melkein 560 euroa kuussa. En oo kuitenkaan saanut aikaiseksi etsiä asuntoa, ja oon niin kiintynyt Alppilaankin, ettei haluttaisi lähteä sieltä pois. Huhtikuussa me saatiin yhtäkkiä Maijan kanssa päähämme, että olisihan se huippua kokeilla kämppiksinä olemista vähän aikaa – varsinkin, kun homma tulisi halvemmaksi kuin yksin asuminen. Tässäkin kyllä huomaa, miten oon ehkä vähän muuttunut viimeisen vuoden aikana. On vaan jotenkin ihanaa ajatella, että kerran tässä vaan eletään, ei mikään oo niin vakavaa ja että kyllä kaikki järjestyy. Ei tarvitse olla niin varovainen aina. Ja mitä hittoa, mulla on yksi elämä ja yksi nuoruus käytettävänä, kyllähän sitä pitää kerran kokeilla asua yhdessä tyttökaverin kanssa.

No, me kuitenkin löydettiin melkein heti aika täydellinen kämppä. Se on kolmio, jossa on kaksi makuuhuonetta, olohuone ja keittiö, vaatehuone sekä kaksi vessaa, joista toinen on saunallisen kylpyhuoneen yhteydessä. Asunnossa on myös lasitettu parveke, kaksi jääkaappia ja pakastinta – ja mikä parasta, se on samassa talossa, jossa me asutaan nyt. Mie voin siis muuttaa kantamalla kamat sylissä hissin kautta uuteen kämppään, haha. Maijalla on tosin vähän pidempi muuttomatka, sen pitää sentään kävellä pihan kautta toiseen rappuun :S Haha. Mutta ei hele, tästä kesästä tulee kyllä taas niin hieno, oon varma siitä. Ja vaikka mekin tullaan varmasti riitelemään ja ärsyttämään toisiamme, aina on kuitenkin se oma huone (ja oma jääkaappi) jonne mennä toisen naaman hyppiessä silmille. Tämä muutto saattaa olla myös blogin kannalta hyvä juttu: tästä lähtien voin sitte aina nakittaa Maijan ottamaan musta kuvia postauksia varten >:)

Toinen mulle iso juttu tapahtuu ensi viikolla. Mie aion nimittäin juosta elämäni ensimmäisen puolimaratonin! Äää, tuokin jännittää niin hulluna! En oo koskaan ollut sellainen himolenkkeilijä, vaan käynyt aina enemmän vaan ryhmäliikuntatunneilla tai salilla. Ensimmäisenä yliopistovuonnahan mulla meni tuo polvi, minkä takia mulla meni kevättalvella fiilis vähän kaikesta liikunnasta. En esimerkiksi halunnut käyttää rahaa salikorttiin kun pelkäsin, että polvi ei kestäkään treenaamista. Alkukesällä aloin kuitenkin juosta ja olin niin iloinen, kun huomasin polven kestävän hölkkäilyn melko hyvin. Syksyllä mie sitten päätin salaa mielessäni, että haluan juosta puolimaratonin seuraavana vuonna. En oo kertonut asiasta herra poikaystävän lisäksi oikein kellekään, sillä mulla on pelottanut ja jännittänyt ja kaikkea mahdollista. Enkä halunnut olla yksi niistä, jotka julkisesti vannovat tekevänsä jotain, mutteivät sitten teekään :D

Tapahtuma on siis ensi viikon lauantaina ja kulkee nimellä Terwamaraton. Onkohan kukaan teistä osallistumassa? Laittakaa kommenttia :) Mun Teknopalatsi-kuntosalin kortti tosiaan loppui maanantaina, jolloin vedin viimeiset jumpat vähään aikaan. Eilen taas kävin viimeisen pitkän lenkin (1 h 30 min). Puolikkaaseen saakka mie nimittäin aion vaan juosta pikku lenkkejä ja ottaa lepiä, kesän kuntoiluista en vielä tiiä. Voi olla, etten tänäkään kesänä käy ryhmäliikuntatunneilla, vaan juoksen ja ehkä vierailen punttisalilla huitomassa painojen kanssa – niin ja pyöräilen töihin, siinäkin tulee melkein tunti per suunta.

Kolmas isohko uutinen on se, että mie palaan takaisin Bloggeriin ja blogspot-osoitteeseen toukokuun lopussa! En oo oikein tottunut tässä portaalissa bloggaamiseen, ja veri vetää omille sivuille :) Tiiän myös, että aika monet on tyytyväisiä, kun päästään takaisin tuttuihin maisemiin ja blogia pystyy taas seuraamaan Bloggerilla. Musta tuntuu, että vuoden kestäneen haparoinnin jälkeen tiiän vihdoinkin, mitä bloggaamiselta haluan – ja se tuntuu ihan mahtavalta. Tästä siirrosta kuitenkin lisää infoa sitten lähempänä!

Ah, ihanaa kun pääsin vihdoinkin kertomaan nämä jutut. On kyllä yhtä häslinkiä nämä seuraavat viikot, muttei se haita. Nyt torstaina ja perjantaina mulla on tenttejä, lauantaina töitä ja muutto, sunnuntaina rakas Heisa tulee tänne meidän Oulu-tyttöjen luo kyläilemään ja ensi viikon alku menee varmaan just tyttöjen kanssa hyviä ilmoja ja aurinkoa fiilistellessä. Sitten pari päivää töitä ja lauantaina puolimaraton, jonka jälkeen reissu Rovaniemelle ja samoihin aikoihin vielä blogin muutto – huh huh. Oon niin valmis jättämään stressailevan talvi-minän taakse ja ottamaan kesän vastaan kaikkine uusine juttuineen – farkkushortsit jalassa ja kamera kädessä <3