Selaillaan tägiä

thaimaalaisuus

Viimeinen viikko Thaimaassa

huhtikuu 6, 2015

image

 

Täältä tulisi vihdoinkin uusi postaus Thaimaasta! Oon tässä postaustauon aikana koittanut hoitaa kaikenlaisia kouluhommia tenteistä luentopäiväkirjoihin – ja viimeiset työvuorot vanhassa työpaikassakin on nyt ohi. Päivittelen teille kuulumisia omassa postauksessa lähipäivinä, sillä haluan ensin näyttää teille viimeisetkin kuvat meidän reissusta. Toivottavasti kelpaa :)

Koh Changilla vietetyn viikonlopun jälkeen lähdettiin tosiaan maanantaina takaisin kohti Pattayaa, jossa pysähdyttiin pariksi yöksi ennen kuin jatkettiin matkaa kohti Chonburia. Yksi syy pysähdykselle oli se, että Jussi teetti Pattayalla itselleen puvun, ja odoteltiin sen valmistumista mun sukulaisten hotellissa. Oli kyllä jännä fiilis palata sinne Koh Changin hotellin jälkeen, kun yöpymispaikan taso laski luksuksesta välttävään. Mutta eipä se mitään, tuolla on aina niin kotoisa olo, kun tietää olevansa tuttujen ja turvallisten ihmisten keskellä.

 

image
image
image

 

Noiden parin päivän aikana otettiin aurinkoa rannalla, kierreltiin vähän kaupoissa ja käytiin taas syömässä Beefeaterissa, joka vei kummankin sydämen ensimmäisellä kerralla.

 

image

 

Jos Suomessa saisi tuollaisia pihviannoksia 15 eurolla niin ai että.

Keskiviikkoaamuna lähdettiin minibussilla kohti Chonburia, jossa meitä odotti kuumuus, pölyiset kadut ja chonburilaiset ihmiset elämässä omaa arkeaan ilman turisteja. Tuli sellainen olo, että oli oikea valinta päättää reissu juuri Chonburihin, jossa sen Thaimaan tunnelman kokee ehkä aidoimmillaan.

 

image
image
image

 

Lainattiin heti saapumisen jälkeen mun äitin ja mummon pyörää ja käytiin kiertämässä kaupunkia. Ihmiset tuijotti, kun valkoinen länsimaalainen kyytsää kaikkien thaimaalaisten keskellä sekarotuista tyttöä, haha. Chonburissa on kyllä se mahtava puoli, ettei siellä tosiaan ole paljoa yhtään turisteja, vaan paikalliset on vilpittömästi kiinnostuneita vieraista kasvoista ilman, että taka-ajatuksena olisi kiskoa niiltä kaikki mahdolliset rahat irti.

 

image

image

 

Miehän olin suunnitellut laittavani tukkaan permanentin Thaimaan-reissun aikana, mutta lopulta jätin sen tekemättä. Käytiin nimittäin Chonburissa jossain semi kalliissa kampaamossa, ja permanentin hinnaksi kerrottiin yli 100 euroa, jos se tehtäisiin tähän mun pitkään ja paksuun tukkaan uusimmilla laitteilla ja aineilla. Tykkäsin mun tukasta sellaisenaankin, sillä väri oli vaalentunut kivasti auringossa reissun aikana. Jussi oli lopulta meistä se, joka kävi leikkaamassa hiuksia :)

 

imageimage

image
image

Lähempänä mun mummon kotia on tällaisia rauhallisempia sivukatuja, joiden varrelta saattaa löytää vaikka friteerattuja banaaneja myyjän mummelin tai söpöjä koiria.

 

image

image

 

Mie olin myös koko reissun ajan odottanut, että pääsisin syömään kookosjäätelöä, ja viimeisten päivien aikana löydettiin pitkän etsinnän jälkeen yhdeltä tuollaiselta sivukadulta perinteinen jäätelökioski. Tuota kookosjäätelöä ei nimittäin saa joka paikasta, ainakaan sitä oikeaa vanhanaikaista sorttia.

 

image

 

Kookosjäätelön päälle laitettiin hiukan jonkinlaista makeaa kastiketta sekä pähkinöitä. Testatkaa, jos joskus saatte tällaista käsiinne! Ihanan raikasta, mutta kuitenkin makeaa, mmmm.

Viimeisten päivien aikana tehtiin myös viimeisiä ostoksia, sillä Chonburissa on halvempaa kuin Pattayalla, eikä puolet vaatevalikoimasta koostu turistihömpästä (vai oliskohan pitänyt ostaa ”Good guys go to heaven, bad guys go to Pattaya” -paita….). Ajattelin tehdä teille erillisen ostospostauksen, jossa kerron samalla vähän Thaimaan hintatasosta. Yömarkkinat on kyllä mun lempparipaikka vähän shoppailla, mukavan viileää ja halvat hinnat.

 

image

 

Kun olin pieni, hengailin aina Chonburissa mummon naapurissa asuvan, mua paria vuotta nuoremman pojan kanssa. Nyt kun sillä on jo ajokortti, tämä poika kuskasi meidät yllä olevassa kuvassa näkyville markkinoille. Musta tuon illan sympaattisin juttu oli kuitenkin ehdottomasti ”maitokahvila”. Se meän naapurinpoika nimittäin kertoi, että haluaisi kovasti viedät meidät ”juomaan maitoa” erääseen kahvilaan, joka on nykyään kuulemma kova juttu kaupunkilaisten keskuudessa. Ihmeteltiin äitin kanssa, mitä se maidon juominen tarkoitti, sillä oletettiin tietenkin, ettei se voi tarkoittaa kirjaimellisesti vaan maidon litkimistä – mutta kyllä se tarkoitti! Kahvilassa huomattiin, että listan suosituin juoma oli lämmitetty maito, hahah. Jotenkin niin sympaattista. Ja mikä parasta, arvatkaa mitä maidon kanssa yleensä syötiin? Vaaleaa leipää. Siis ihan perus vaaleaa leipää.

 

image

 

Mie en tosin ihmettele tuota hommaa, sillä monet muutkin ihan tavalliset länsimaalaiset jutut muuttuu muodikkaiksi, kun ne saapuvat Thaimaahan. Sama homma jonkun ruisleivän ja puuron kanssa; suomalaisille perus arkiruokaa, mutta jossain Amerikassa on yhtäkkiä keksitty, että vitsi miten muodikasta terveysherkkua. Ei tietenkään kehdattu sanoa sille pojalle, että meille maito on ihan arkipäiväinen juttu, vaan esitettiin innostunutta – ja oli tuo paikka kyllä näkemisen arvoinen muutenkin, jotenkin hirveän söpö värikkäine muistilappuineen.

Tilattiin porukalla mm. vihreä meloni-maitojuoma, tonnikalasalaatti (vähän erinäköinen kuin olin odottanut: pikku kuppi jossa majoneesipohjainen sekoitus, joka näytti vähän Saarioisten valmissalaatilta), paistettuja nakkeja ja nugetteja sekä sitä vaaleaa leipää vihreän, makean dipin kanssa.

 

image

 

Tuo melonijuoma oli tosi hyvää, raikasta ja makeaa yhtä aikaa.

Mekin kiinnitettiin oma muistolappu tuonne kattoon. Saa nähdä, olisiko se paikallaan vielä ensi kerralla kun käydään :)

image
image

 

Viimeisen päivän aamuna heräsin joskus aamuseitsemältä hirveään meteliin, joka tuli ulkoa kadulta. Säikähdin vähän, kun ihan meän oven vierestä meni kovaääninen kulkue orkestereineen ja lohikäärmeineen, haha. Äiti kertoi, että homma liittyi kiinalaisten vanhaan perinteeseen. Kiinalaisten mielestä kuolemanjälkeiseen elämään siunaaminen on pyhä asia, ja sen tekeminen on vainajan sukulaisten tehtävä. Kulkue oli menossa niiden ihmisten haudoille, joilla ei ole ollut sukua, joka olisi saattanut kuolleet matkaan. Ilmeisesti kiinalaiset uskovat, että ihmisen sielu on siten jäänyt jotenkin puolitiehen meidän maailman ja kuolemanjälkeisen elämän väliin. Joskus rituaaleihin on vissiin jopa liittynyt hautojen kaivamista, jonka tarkoituksena olisi laittaa vaikkapa kultaesineitä tuomaan onnea vainajille. En tiiä, pitääkö kaikki paikkaansa, mutta kuulosti kyllä kieltämättä hurjalta :D

image
image

 

Chonburissa on tosiaan paljon kiinalaistaustaisia thaimaalaisia (niin kuin meidän suku), ja vaikkei osattaisi esimerkiksi puhua kiinaa, kiinalaiset uskomukset ja perinteet pysyvät arjessa mukana sekoittuen buddhalaisuuteen. Miekin annoin kulkueessa kävelleelle naiselle parikymmentä bathia ”hyväntekeväisyyteen” ja tuomaan meille onnea.

 

image

Tulee ihan hirveä ikävä tuonne, kun katsoo näitä kuvia. Mun äitihän jäi Thaimaahan ja on siellä vieläkin, sillä mummo alkaa olla jo aika vanha ja kaipaa apua ihan arkisissa askareissakin. Huomasin kyllä selvästi eron edelliseen kertaan kolme vuotta sitten, sillä mummosta oli tullut paljon vähäsanaisempi ja jotenkin… vanhempi vaan. Mutta huippu se silti on vieläkin, laittoi esimerkiksi nuo mun aurinkolasit yhtäkkiä päähän ja istui muina miehinä kunnes mie huomasin ja aloin nauraa.

Lauantaiaamuna me sitten lähdettiin kohti Bangkokin lentokenttää ja aloitettiin matka kohti Suomea. Mulla tuli tietenkin lentokentällä hirveät itkut, kun piti hyvästellä mun äiti ja setä, mutta toisaalta oli lämmin ja kiitollinen olo koko reissusta. Lennettiin ensin Moskowaan, josta jatkettiin Helsinkiin. Ekan lennon aikana katselin Game of Thronesia (hassua, joskus oli niin pahat matkapahoinvoinnit ettei olisi todellakaan pystynyt), ja tokan lennon aikana koitinkin sitten parhaani mukaan olla oksentamatta, kun oltiin vaihdettu Moskowassa pienempään koneeseen, jota turbulenssi heitteli miten sattuu. Ensi kerralla pitää miettiä, haluaako vielä ne kaikista halvimmat liput, vai maksaako vähän ylimääräistä siitä, että pääsee suoralla lennolla…

Tässäpä oli tosiaan viimeisten lomapäivien postaus! Nythän reissusta on aikaa jo kuukausi, ja rusketuskin on lähtenyt melkein kokonaan. Katsotaanpa, milloin ostospostaus ja ehkäpä myös ruokapostaus sitten ilmestyy :) Toivottavasti tykkäsitte, vaikka venähti taas aika pitkäksi. Kommentteja olisi ihana lukea, ja lupaan skarpata nyt huhtikuussa julkaisutahdin suhteen! Moiks :)

 

Tamun kokemuksia Thaimaasta

helmikuu 16, 2015

image

Nyt se päivä sitten tulee. Monen kuukauden – tai no, monen vuoden – odotuksen jälkeen lähtö Thaimaahan häämöttää muutaman tunnin päässä.Huomenna aamulla siis lähdetään Jussin kanssa lähes kolmen viikon mittaiseen reissuun! Menomatka menee niin, että lennetään aamupäivällä Helsinkiin, päivällä Moskovaan ja iltapäivällä lähtee se pisin lento Bangkokiin, jossa ollaan perillä keskiviikkoaamuna kahdeksalta Thaimaan aikaa (saa nähdä kuinka silmät sirrissä sitä on, sillä silloin kello on Suomessa kolme yöllä). En itse asiassa tiiä vielä, millä mennään sitten lentokentältä Chonburiin mun sukulaisten luo mutta oikeasti toivon, että äiti olisi siellä porteilla jonkun kanssa vastassa :D Meillä ei siis ole mitään hotelleja varattuna, vaan pyöritään eri paikoissa fiiliksen mukaan – ensimmäisenä tosiaan tuo Chonburi.
Mie oon viimeksi käynyt Thaimaassa reilu kolme vuotta sitten, jolloin vietin siellä kuukauden mun lukion jälkeisenä välivuotena. Yhteensä käyntikertoja taitaa olla vajaat kymmenen, joista useimmat reissut ovat olleet vähintään kuukauden mittaisia. Kaikilla edellisillä kerroilla oon mennyt Thaimaahan äitin kanssa, joten on kyllä erityisen jännää, kun matkakumppanina on ensimmäistä kertaa poikaystävä. Sukulaiset katsoo ihmeissään Suomen blondia ihmettä, haha. Yleensä Thaimaassa oon viettänyt aikaa Chonburissa mun mummon luona ja Pattayalla mun sukulaisten pikku hotellissa. Chonburissa tykkään kaupungin aitoudesta, siitä ettei joka paikassa ole turisteja ja tietenkin siitä, että saa viettää sellaista tavallista arkea thaimaalaisten kanssa. Pattayalla taas tykkään ottaa aurinkoa, kierrellä ja katsella ihmisvilinää sekä ihan vaan lomailla – Chonburissa ei nimittäin ole samanlaista lomafiilistä, sillä paikkaa ei ole laitettu turisteja varten, eikä oikein missään näy hienoja hotelleja, uima-altaita tai muutakaan fiiniä. Mulla kyllä monesti naurattaa, kun ihmiset olettaa, että mie oon esimerkiksi Pattayaa vastaan ja koittaa kalastella mun hyväksyntää sanomalla, että sehän on sellainen ihan kamala turistirysä. Mie monesti vastaan ihan tahallaan, että tykkään kyllä olla siellä eikä mua häiritse se länsimaalaisten paljous. Se on turistikaupunki ja sillä selvä, ei siitä mun mielestä tarvitse tehdä niin isoa numeroa. Onhan se vähän uskottavampaa matkustaa johonkin paikkoihin, jossa näkee ”sitä oikeaa Thaimaata”, mutta en mie ala tuomitsemaan niitäkään, jotka siellä Krabilla ja Pattayalla haluaa hengailla. Ihmiset hakee lomaltaan eri asioita :) 

image

 

Mun reissuja on tietenkin aina helpottanut suuresti se, että osaan puhua thaita. Tällä hetkellä tuntuu oikeasti ihan kamalalta ajatukselta, että mun pitäisi kommunikoida sukulaistenkin kanssa englanniksi; juttuihin pääsee niin paljon paremmin mukaan, kun puhuu samaa kieltä, eikä tarvitse pelätä yksin jäämistä sillä tietää, että pärjää ihan hyvin ilman ketään tukihenkilöä. Koska kaikki ei välttämättä tiiä, niin tosiaan oon oppinut thain kielen ennen suomea, mutta suomi vastaa kuitenkin mulle sitä äidinkieltä. Oon oppinut thain erillään suomesta (eli mulle ei oo varsinaisesti opetettu thaita), joten mun kielikorva on tavallaan täydellinen (mun ei tarvitse miettiä sanajärjestyksiä tai sitä, miten joku lauserakenne menee). Ainoa hankaluus on siinä, että mun sanavarasto on puutteellinen esimerkiksi sivistyssanojen tai muiden erikoisempien termien kohdalla; jos äiti ei oo mulle joskus sanonut jotain sanaa, mie en tiiä sitä. Oon kuitenkin asunut Suomessa koko ikäni, eli mun sanavarasto ei oo päässyt laajentumaan esimerkiksi television, koulun tai kavereiden kautta. Aina vaan jutskaillut äitin kanssa täällä Suomessa ollessa :) Yleensä mun sanavarasto kuitenkin laajenee huomaamatta joka kerta, kun käyn Thaimaassa. En oo tosin tajunnut sitä aiemmin, mutta kyllä se vaan niin on.

Thain kielessä on sama perussanajärjestys kuin suomessa (subjekti verbi objekti), mutta määritteet menee toisin päin (ei sanota punainen talo vaan talo punainen). Lisäksi erilaista on se, että thai on ns. sävelkieli, eli intonaatio vaikuttaa sanan merkitykseen. Jos sanot maa erilaisella intensiteetillä tai ”sävyllä”, se voi tarkoittaa joko koiraa, hevosta tai verbiä tulla. Näitä olisi kyllä tosi ärsyttävää opetella, onneksi mie oon nuo sävelkulkujen erot oppinut luonnostaan silloin ihan pienenä.

 

image

 

Mun suhde Thaimaahan ja erityisesti thaimaalaisuuteen on onneksi pysynyt melko tiiviinä näiden kaikkien vuosien aikana. Mun thain kielen taito kyllä notkahti joskus ala-asteella, mutta palautui onneksi nopeasti, kun lopetin puhumasta äitille suomea ja palasin thain käyttöön. Tiiän kohtuu hyvin thaimaalaisesta kulttuurista ja oon ylpeä siitä, että mussa on jotain muutakin kuin suomalaista verta. Tiiän useita tapauksia, joille se toinen maa jää etäiseksi joko vanhempien vuoksi tai omasta valinnasta, mikä ei tietenkään oo huonokaan juttu.

Meän reissussa odotan eniten ehkä sitä, että pääsee näyttämään jollekin ”ulkopuoliselle” kaikki ne jutut, joita oon Thaimaassa fiilistellyt yksin edellisten reissujen aikana. Ihan mahtavaa, että oma poikaystävä näkee sen osan mun elämästä, joka yleensä jää vain tarinoiden tasolle. Odotan myös sitä, että pääsen matkan aikana opettamaan Jussille lisää thaita ja maistattamaan kaikkia mun suosikki-thairuokia. Odotan tietenkin myös sitä lämpöä, rusketusta, shortseja ja lomaa. Irtiottoa kaikesta. Kookosjäätelöä, tom kha -keittoa ja salapau-pyöryköitä. Aion käydä aamulenkeillä, hieronnassa, yömarkkinoilla, kampaajalla ja höpöttää thaita sydämeni kyllyydestä. Haluan juhlia Pattayalla, juoda Breezeriä ilman meikkiä rannalla ja kuunnella musiikkia hiekkaa jalkapohjien alla. Ottaa kuvia kaikesta mahdollisesta ja tallentaa kameraan jokaisesta päivästä jotain ihanaa. Enkä millään, en millään malta odottaa, että pääsen näkemään mun sukulaisia. Huh huh, ihan hullua, sydän pakahtuu ilosta.

Huomenna.

Otan reissuun mukaan niin kameran, iPadin kuin läppärinkin, joten uskoisin, että pystyn päivittelemään teille kuulumisia Thaimaasta käsin. Ah, haluan äkkiä mun Instagramin täyteen reissukuvia! Tällä hetkellä säätiedot muuten näyttää tältä – ja tuota sivuahan on päivitelty viimeisen viikon ajan parin tunnin välein… Katsotaanpa, ehdinkö päivitellä jotain vielä huomenna lentokentältä :) Moikaa.

Pikkuinen thaityttö

marraskuu 19, 2012

Photobucket

Oon käynyt Thaimaassa sukulaisten luona jo vauvana useamman kerran, mutta ensimmäinen reissu, jonka muistan, oli vuonna 2000 kun olin kahdeksan. En ollut silloin ollut Thaimaassa moneen vuoteen, joten melkein tuntui kuin olisi mennyt sinne ensimmäistä kertaa. Lentokoneessa tuli tietenkin paha olo (olin kunnon matkapahoinvointiexpertti pienenä), mutta eka kunnon järkytys tuli laskeutumisen jälkeen kun oltiin ajettu autolla mun mummon luo. Sukulaiset istutti mut heti ruokapöytään ja laittoi mun eteen riisikupin sekä jotain kastiketta. Muistan, kuinka riisin seassa käveli viaton pikkupikku muurahainen. Säikähdin ihan hulluna ja tuli lievästi sanottuna huono ensivaikutelma siitä, millaista on syödä Thaimaassa (lue: trauma). Laihduin reissun aikana kaksi kiloa kun en suostunut syömään kunnolla muualla kuin ravintolassa… :D (Seuraavalla matkalla olin onneksi jo unohtanut sen muurahaisepisodin.)

Tuon reissun aikana tapahtui kivoja juttuja; me käytiin vesipuistossa (jossa sukeltelin leikkien olevani vesi-Pokemon hehe), maan isoimmassa ostoskeskuksessa ja eläinpuistossa. Tykkäsin myös syödä KFC:ssä ja Nyt jälkeenpäin arvioituna paras juttu oli kyllä ehkä se, että mun thain kieli palasi kuukauden aikana takaisin. Sen jälkeen ei oo enää ikinä tarvinnut puhua äitille suomea.

Muistan muuten vieläkin, miltä tuo korispukuun pukeutunut apinavauva tuntui sylissä :)