Selaillaan tägiä

hyvinvointi

Inhorealistinen treenipäiväkirja, osa 2

joulukuu 7, 2015
image

 

Yhteistyössä liikuntakeskus Hukka.

 

 Maanantai:Uusi viikko, uudet kujeet! Mie pääsen aloittamaan viikon tuoreilla jaloilla, sillä edellinen päivä eli sunnuntai on ollut lepopäivä. Vaikka oon taas luvannut itselleni pitäväni pientä taukoa sulkapallosta varjellakseni mun naksuvaa olkapäätä, päätetään silti kaverin kanssa mennä pelaamaan sulista ennen iltajoogaa.

Sulis on yhtä hauskaa kuin aina ennenkin, ja pelit tuo hyvän lämmön kroppaan ennen joogastudioon siirtymistä. Yritän käydä kehonhuoltotunneilla sen pari kertaa viikossa, ja jooga on kyllä mahtavaa huoltoa myös mielelle. Oon koko tunnin ajan ihanan raukeassa tilassa, melkein nukahtamispisteessä. Vaikka asennot on välillä rankkojakin, mun silmät meinaa lupsahtaa kiinni aina, kun pysyn hetken paikoillani. On jotenkin tosi hyvä olo, ja loppurentoutuksen jälkeen en meinaa saada itseäni ylös ja ulos salista.

 Tiistai:Tiistaina oon suunnitellut hakevani uuden leiman Hukan Mestari-passiin, joten menen BodyJam-tanssitunnille, jossa en oo vielä tälle syksylle käynyt. Tuohon passiin kerätään tosiaan leimoja liikuntakeskuksen eri lajeja testaamalla, ja täydellä leimapassilla saa lunastaa itselleen erilaisia palkintoja.

Koska oon harrastanut tanssia nuorena kymmenen vuotta, mulla on yleensä vähän ristiriitaiset fiilikset tanssillisista ryhmäliikuntatunneista. Tavallaan on aivan ihanaa päästä vetkuttamaan pitkästä aikaa, mutta toisaalta tuntien rakenne on usein vähän liian hitaasti etenevä ja samoja liikkeitä toistetaan melko kauan. BodyJamissa on kuitenkin ihan mukavaa, vaikka onkin vähän orpo olo ilman treenikaveria. Jamissa tehdään tavallaan samaa koreografiaa koko tunnin ajan, kun taas esimerkiksi SH’Bamissahan tanssiliikkeet ja tanssityylit vaihtuvat tunnin jokaisella biisillä. Tunnin lopussa mulla menee vähän keskittyminen tosi kovalla soivaan musiikkiin, eikä oikeastaan jää sellainen olo, että pakko päästä Jamiin uudestaan.

Tanssimisen jälkeen mulla on vielä hiukan energiaa jäljellä, joten käyn juoksemassa puoli tuntia juoksumatolla. Suurin syy juoksemiselle on oikeasti se, että mua ärsyttää eräs päivällä tapahtunut asia ja haluan juosta sen pois ärsyttämästä jonkun kunnon mättöbassomusiikin tahdissa. Skrillex toimii tässä mielentilassa aika hyvin. Sopivan musiikin tahdissa juokseminen toimii yllättävän hyvin, kun pitää saada vihainen mielentila rauhoitettua, ja illalla mulla onkin jo hyvä mieli kaikesta :)
 
image
 
Keskiviikko:

Mun reissu lähenee uhkaavasti, mikä tarkoittaa sitä, että mulla on enää pari viikkoa aikaa kerätä Hukan leimapassi täyteen bluetooth-kuulokkeita varten. Mie menenkin siksi keskiviikkona 45 minuutin pallopilatekseen, jossa en oo käynyt aikaisemmin.

Pallopilateksessa käytetään isoa jumppapalloa niin lämmittelyssä kuin lihaskunto-osuudessakin. Mun jalat on vähän väsyneet eilisistä spurttailuista, joten oon ihan tyytyväinen mun päivän treenivalintaan. Lämmittelyn jälkeen siirrytään erilaisiin harjoituksiin, joista yhdessä tehdään vatsalihasrutistuksia puolittaisessa makuuasennossa selkä pallon päällä, jalkapohjat lattiassa. Asennossa pää menee tavallaan taakse ja alaspäin, ja kiertävien ylösnousujen aikana mulla alkaa tulla hiukan huono olo. Kun harjoitus on ohi, mua etoo aika pahasti, ja päättelen sen johtuvan mun yliherkästä tasapainoelimestä (välillä tulee tosi herkästi ”matkapahoinvointia”). Lopputunnilla mun on vähän vaikea keskittyä mihinkään, sillä mua vähän oksettaa edelleen, eikä olo helpotu kuin vasta kotona tunnin pötköttelyn jälkeen.

Torstai:

Vaikka eilinen pilates meni vähän häneksi, mun vatsalihakset on mukavasti jumissa torstaina. Jotakin hyötyä siitäkin, jes. Koska eilinen päivä oli melko kevyt, päätän mennä mun ystävän kanssa 30 minuutin Grit Cardioon. Tuosta jumpasta on kyllä tullut mun uusi lemppari, minkä huomaa mm. siitä, että oon käynyt Grit Cardiossa kuusi kertaa syksyn aikana. Esimerkiksi mun vanhoissa suosikeissa eli BodyCombatissa ja BodyPumpissa taas en oo käynyt kuin kerran tai kaksi.

Tänään Grit Cardiossa vedetään uutta ohjelmaa. Les Mills -ryhmäliikuntatunneillahan on aina samat ohjelmat (eli biisit ja liikkeet) noin kolmen kuukauden ajan, jonka jälkeen ohjelmat vaihtuvat. Kolme kuukautta on mun mielestä ihan sopiva aika yhdelle ohjelmalle, vaikka biiseihin alkaa kyllä kyllästyä, jos jollain tietyllä tunnilla käy säännöllisesti vaikkapa kerran viikossa. Grit-tunneilla musiikkia ei kuitenkaan ehdi kuunnella samalla tavalla kuin vaikka Attackissa, sillä puolen tunnin setti on niin älyttömän raskas ja intensiivinen, että ainakin mulla ne minuutit menee jossain kivun rajamailla :D Välillä tuntuu, ettei muista yhtään, mikä biisi on soinut taustalla treenin jälkeen – sitä vaan keskittyy selviytymiseen. Torstain Grit Cardiossa olen ekaa kertaa uudessa ohjelmassa, joka vaikutti ihan hyvältä; yhtä kamalia ja ihania ne taitaa kaikki olla. On jännä, miten Cardiossa haluaa käydä kerta toisensa jälkeen, vaikka jumppa on aina yhtä paha rääkki. Se fiilis puolituntisen jälkeen on vaan niin mahtava, että kai siihen on jäänyt koukkuun.
 
image
 
Perjantai:

Perjantaina mulla on ehkä hiukan laiska olo. Huomaa kyllä, miten alkusyksyn treeni-into alkaa hiukan hiipua pimeyden vuoksi. Väsyttää jotenkin eri tavalla kuin aikaisemmin, eikä ole ihmekään – onhan se melko ankeaa, kun aurinko laskee kahdelta päivällä. WhatsAppissa meän Hukka-ryhmässä kuitenkin ehdotetaan iltapäivän BodyPump-tuntia, joten päätän kerätä itseni lojumasta kotoa ja lähteä jumppaan.

Käy kuitenkin lopulta niin, että oon yksin Pumpissa :D Vähän huvittaa, sillä olin lähtenyt kotoa sen ajatuksen voimalla, että näkee tyttöjä salilla. Ei se mitään, Pumpissa on ihan kivaa pitkästä aikaa ja uudessa ohjelmassa on pari hyvää biisiäkin. Laitan moniin kappaleisiin aika pienet painot, joista jotkut tuntuu jopa säälittäviltä verrattuna niihin kilomääriin, jotka latasin joskus tankoon. Kun kävin säännöllisesti Pumpissa, mulla oli parhaimmillaan 30 kiloa kyykyissä ja varmaan kymppi hartiabiisissä – nyt vastaavat kappaleet tehtiin puolet pienemmillä painoilla. Mutta hyvä vaan, mun mielestä tekniikka on kuitenkin tärkeintä, jos Pumpissa käy harvakseltaan. Sain kuitenkin poltteen päälle joka kappaleessa, ja esimerkiksi hauikset meni Pumpista ihan jumiin seitsemän kilon tangolla.

Lauantai:

Lauantaina pidän välipäivän! Sijoitan levon usein työpäivälle, sillä en tykkää treenata ennen työvuoroa (on kuitenkin aina vähän väsynyt olo jumpan jälkeen) ja työvuoron jälkeen taas ei yleensä kiinnosta yhtään lähteä treenaamaan. Suoraan vaan kotiin syömään ja löllöttelemään sohvalle.

Lauantaina on myös pienimuotoiset pikkujoulut, joissa tankkailen vähän jouluherkkuja :)
 

image
 
Sunnuntai:

Sunnuntaina mulla on taas energinen olo ja päätän mennä iltapäivän BodyAttack-tunnille. Ohjaaja vetää uutta ohjelmaa ja mulla on älyttömän hyvä fiilis kaikesta treenin aikana. Mulla hymyilyttää mm. uudet hyvät uudet biisit (erityisesti lihaskunnon jälkeinen juoksubiisi U & I sekä agilityssä soiva Major Lazer), eilisen lepopäivän tuoma energia sekä se, että tajuan lähteväni Aasiaan tasan viikon päästä.

En ehkä rakastu uuteen Attack-ohjelmaan yhtä palavasti kuin edelliseen, mutta tykkään siitä silti. Jään kaipaamaan vanhasta ohjelmasta kerähyppyjä ja viimeistä sykehuippukappaletta, mutta esimerkiksi kahdeksas biisi oli niin tylsä, että kiva päästä siitä eroon. Uusi Attack oli ehkä pikkiriikkisen kevyemmän tuntuinen kuin vanha, mutta tuo rankkuus kyllä riippuu myös paljon siitä, kuinka täysillä itse tekee.

BodyAttack luo mahtavan lopetuksen treeniviikolle, ja sinetöin treenin kuuntelemalla hyvän fiiliksen musiikkia pyöräillessä kotiin.

 
image 

Possusta porkkanoihin – kuinka minusta tuli kasvissyöjä

joulukuu 1, 2015
image

 

Minä, tyttö joka vannoo possun ja pihvin nimeen, olen alkanut kasvissyöjäksi.

Ei hele, en olisi ikinä uskonut sanovani tuota ääneen. Mutta kyllä, vastoin kaikkia maailman lakeja, pulled porkin pyhyyttä ja wingssien suloista rasvaisuutta mie tein reilut kolme viikkoa sitten valinnan, josta oon jo nyt ihan hirveän tyytyväinen ja josta tulen varmaan ajan mittaan olemaan vielä tyytyväisempi. En halua enää ostaa tai syödä lihaa. Pahoittelen muuten sitä, että mie käytän sanaa kasvissyöjä, vaikka syön välillä kalaa ja kananmunia; otsikko olisi ollut kunnon sanahirviö, jos olisin laittanut siihen pesko-lakto-ovo-vegetaristi… Oon siis jättänyt ruokavaliostani kokonaan kanan, possun ja naudanlihan sekä vähentänyt maitotuotteiden käyttöä parhaani mukaan. Lohta oon syönyt yliopistolla salaattilounaalla, mutta kotiin ei olla ostettu kalaa.Mun käännytys alkoi monien muiden lailla netistä löytyneiden teurastamovideoiden katsomisesta. Olin tosi kauan sitä mieltä, etten halua enkä kestä nähdä niitä somessa pyöriviä koosteita – ja uskoisin, että moni siellä ruudun takana ajattelee just samoin. Lopulta päätin, että on naurettavaa ostaa ja syödä lihaa joka päivä, jos ei kestä totuutta niiden pihvipakkausten takana.

No, enhän mie kestänytkään.

Itkin jonkun tunnin putkeen tietokoneen ruudun äärellä. En oikeastaan tiiä, mikä oli pahinta; se, miten yhdessä videossa lehmien aitauksia siivoava työntekijä lyö pientä vasikkaa päähän kymmenen kertaa vain siksi, että vasikka kääntyi katsomaan miehen puuhia; sikaloiden oksettavan näköiset tilat, joissa lattialla makasi kuolleita sikoja elävien joukossa; lehmien tainnutusvideot, joissa tainnutus epäonnistuu jatkuvasti ja eläimet jäävät sätkimään sähköiskun jälkeen; sikalan lastauslaiturivideo, jossa työntekijät painavat sikoihin sähköiskuja yrittäessään saada niitä liikkumaan eteenpäin, vaikka siat ovat jo niin ahtaalla, etteivät ne pysty liikkumaan. Mie en koskaan ole edes ollut mikään valtavan eläinrakas, mutta ei helvetti, sen kivun vaan näkee ja kuulee.

Ehkäpä pahinta videoissa oli tajuta jotain, mitä mie en oo koskaan ennen tajunnut. Ei noin kuulu olla. Ei tuo vaan ole oikein, miten ihmeessä mie en ole koskaan aikaisemmin ajatellut asiaa kunnolla? Ne on eläimiä, isoja yksilöitä, joita mie menisin katselemaan ja paijailemaan, jos jossain maatilalla näkisin. Ja nyt niiden arvo ja elämä vaan… en mie tiiä, käytetään hyväksi sairaalla tavalla. Musta olisi ok, jos sitä karjaa kasvatettaisiin niin kuin aikoinaan: hillitysti, tarpeen mukaan, eläimiä kunnioittaen ja osana elämäntapaa. Tuo nykyajan tehotuotanto pakkosyöttöineen, järkyttävine oloineen ja kipuineen on niin kaukana siitä. Ei me tarvita niin paljon lihaa. En kestä edes ajatella, kuinka suuri osa pakatusta lihasta päätyy lopulta roskiin. Kaikki on vedetty niin yli, överiksi, niin kuin monet muutkin asiat nykyaikana. Joo, on maailmassa pahempia ja epäoikeudenmukaisempiakin asioita, eivätkä ne netissä julkaistut lyhyet videopätkät tietenkään edusta koko Suomen karjataloutta – mutta silti nuo videot vaan pysäytti täysin.

Miten tuo kaikki on tuntunutkin niin luonnolliselta aina, niin kuin noin kuuluisi ollakin? Se leikkelepaketti on kai niin irrallinen tuosta kaikesta, ei sitä osaa ajatella kuin valmiina nättinä pakkauksena, joka nököttää kaupan hyllyllä. No, nyt niitä leikkeleitä ei ole näkynyt meillä kohta kuukauteen.

 
image
 

Videoiden katsomisen jälkeen lopetin siis possun, naudan ja kanan syömisen. Ensimmäisinä päivinä luin netistä kaikenlaisia tekstejä kasvissyöntiin liittyen opiskellen tärkeitä pointteja ruokavalion koostamisesta. Millä korvaan kaiken sen lihan mitä oon normaalisti syönyt, mistä kaikesta saa eniten tärkeitä vitamiineja ja kivennäisaineita ja paljonko mitäkin pitää syödä, että jaksaa. Selailin samalla myös kasvissyönnin ekologisuudesta kertovia juttuja, ja mitä enemmän luin aiheesta, sitä parempi olo mulla tuli mun päätöksestä. Viimeinen niitti oli Cowspiracy-dokkari, joka katsottiin Netflixistä. Joo, olihan se aika dramatisoitu ja jenkkimäinen ”dokumentti”, mutta jos puoletkaan niistä jutuista on totta, kasvissyönti on maapallon ilmastonmuutoksenkin kannalta parempi päätös kuin olisin ikinä uskonut.Ensimmäisen viikon aikana päätös tuntui aika oudolta, melkein pelottavalta. En halunnut sanoa esimerkiksi täällä blogissa mitään asiaan liittyen, sillä jotenkin oletin, etten pystyisikään tähän. En ollut koskaan osallistunut mihinkään kasvisruokapäiviin – saati lihattomaan lokakuuhun. Oon aina ajatellut, että lihan jättäminen pois ruokavaliosta olisi liian iso muutos, tulisi liikaa uusia juttuja ja opeteltavaa, se olisi liian hankalaa ja aikaavievää – höpö höpö, kaikki mun ennakkoluulot on kumottu tässä kolmen viikon aikana.

Naurattaa muuten tämä mun syksy, oon hypellyt ruokavaliosta toiseen :D Kesän lopuissa aloin mun Kunnossa-ruokavaliolle (kaupallinen yhteistyö), jota en luonnollisesti ole voinut enää noudattaa lihattomuuden vuoksi. Mie en ole tosiaan ainakaan vielä alkanut täysin kasvissyöjäksi, sillä esimerkiksi kalan syöminen ei tavallaan tunnu niin pahalta (voisin itsekin kalastaa ja tappaa kalan), vaikka liikakalastus ja merien tilanne onkin huolestuttava asia. Kananmunat ja maitotuotteetkin tuntuu vähän inhottavalta, samalla tavallahan eläimet kokee tehotuotannon kohtalon niiden tuottamisen myötä. Aion siksi koittaa vähentää kyseisiä ruokia, ja oon esimerkiksi tutustunut manteli-, kaura ja soijajuomiin maidon korvikkeena. Voin muuten sanoa, että nämä viime viikot on olleet ihan hullun mukavaa aikaa ruoanlaiton kannalta! Oon niin tykännyt uusien reseptien kokeilemisesta ja tuntuu hassulta, miten vaikeaksi oon kuvitellut kasvisruokavalion koostamisen. Joo, pitäähän siinä tietenkin vähän kauemmin miettiä proteiininlähteitä kuin lihansyöjänä, mutta ei se ihan oikeasti ole niin vaikeaa kuin mitä oon kuvitellut.

Mitä mie sitten oon syönyt viime viikkojen aikana?

 
image 

Pääruokia

  • paistetuilla, taco-maustetuilla soijapaloilla täytetyt tortillat
  • falafel-pyörykät (sekaisin mm. kikherneitä, keitettyä bataattia, sipulia)
  • soijarouhe-lasagne (maistui ihan jauhelihaversiolta, oli niin hyvää)
  • kasvishampparit valmis-kasvispihveistä
  • kookoskermalla ja soijalla maustettuja wok-vihanneksia, paistettua tofua ja riisiä
  • tomaattista soijarouhe-papukastiketta ja täysjyväpastaa
  • paistettuja pakaste-soijanakkeja, salaattia ja hunajalla maustettuja uunijuureksia
  • kesäkurpitsapastaa ja paistettua soijarouhetta oreganolla ja tomaatilla maustettuna
  • kvinoaa, paistettuja soijapaloja ja uunijuureksia
  • täysjyväpastan ja salaatin kanssa curry-kermakastiketta (kikherneitä, herkkusieniä ja sipulia)
  • yliopistolla lounaaksi lohisalaattia tai kasvisruokavaihtoehto

 

Välipaloja

  • soijajogurttia pellavansiemenrouheella, pähkinöillä, hedelmillä tai siemenillä
  • munakas (täytteenä esim. parsakaalta ja pinaattia)
  • pähkinöitä paljaaltaan
  • täysjyväleipää maapähkinävoilla ja banaanilla (haha outo, mutta mahtava mättö)
  • keitettyä punajuurta ja raejuustoa
  • vihersmoothie pähkinöillä tai siemenillä
  • ruisleipää levitteellä, pinaatilla, kurkulla ja juustosiivulla

 
idimage 

Mun uusi lempparijuttu on ehdottomasti kaikenlaiset siemenet, pähkinät ja rouheet, joita syön joka päivä. Ostan (maapähkinöitä ja kurpitsansiemeniä lukuunottamatta) kaiken Lidlistä, jossa taitaa olla halvimmat kilohinnat. Alussa noiden pähkinäpussien hinnat vähän mietitytti mua, sillä pieni säkki saattaa maksaa sen 3-4 euroa ja niitä joutuu ostamaan pari, sillä haluan kotoa löytyvän vähintään kahta erilaista pähkinää. Oon kuitenkin alkanut ajatella ihan tosissaan sitä, mitä kannattaa syödä ja mihin sen rahansa laittaa. En oo esimerkiksi koko marraskuun aikana juonut alkoholia, johon saatan kiireisenä kesäkautena laittaa kamalan määrän euroja ajattelematta asiaa sen kummemmin. Jos en käy juhlimassa ja säästän vaikkapa sata euroa kuussa, oon todellakin ansainnut ne luomukananmunat ja pähkinäpussit. En tiiä teistä, mutta musta on niin hullua, miten sitä ostaa baarissa seitsemän euron siiderin empimättä, mutta jonkun terveellisen jutun hintaa saattaa taivastella – kaiken huippuna se, että siideri kestää sen puolisen tuntia, kun taas vaikkapa jotain jauhetta tai rouhetta saattaa oston jälkeen käyttää monta päivää, jos ei viikkojakin. Puhumattakaan siitä, kumpi on terveellisempi vaihtoehto.

Eniten pähkinöitä, kurpitsansiemeniä ja manteleita kuluu mulla ihan paljaaltaan napostellen, mutta lisäksi laitan niitä vihersmoothieiden sekaan ja jogurttiin. Nuo alla näkyvät Crownfield-rouhesekoitukset on vähän makeampia, joten niitä tykkään ripotella puuroon raejuuston kaveriksi. Rouheet maksavat Lidlissä noin 3,5 euroa ja mun lemppari on ehkä hunajalla maustettu versio.

 
image 

Pähkinät, siemenet ja rouheet

  • cashewpähkinöistä B-vitamiinia, sinkkiä, magnesiumia ja rautaa
  • parapähkinöistä seleeniä, kalsiumia ja magnesiumia
  • manteleista kalsiumia, riboflaviinia
  • maapähkinöistä proteiinia, B- ja E-vitamiinia, kaliumia
  • kurpitsansiemenistä rautaa, sinkkiä
  • pellavansiemenrouhe-sekoituksesta magnesiumia, rautaa ja sinkkiä
  • hampunsiemenrouheesta aminohappoja, magnesiumia, rautaa, sinkkiä ja kaliumia
 
image

 

Yllä olevassa kuvassa näkyy soijapalat, jotka oon keittänyt liemikuution kanssa ja paistanut oliiviöljyssä. Tällaisten ruokien vuoksi en oo oikeastaan vielä hirveästi kaivannut lihaa, sillä nämä kasvisruoat on olleet oikeasti älyttömän hyviä ja esimerkiksi soijarouhe menee täysin jauhelihasta vaikkapa lasagnessa. Oon ollut myös tyytyväinen siihen, että saan käyttää enemmän rahaa kasvisten shoppailuun, kun ostosten loppusummassa ei enää näy vitosen lihapaketit.Onhan tässä myös se terveydellinen puoli. Useiden tutkimuksien mukaan monipuolinen kasvisruokavalio olisi terveellisempi kuin runsaasti lihaa sisältävä, mutta tiedä sitten näistä – tuntuu, että nykyään tutkimuksia on niin joka lähtöön, ettei mihinkään artikkeleihin uskalla luottaa sokeasti. Mutta kuitenkin toivon, että tästä kasvispainotteisesta ruokavaliosta olisi hyötyä terveyden suhteen. Positiivista on myös se, että muutoksen myötä oon kiinnittänyt yhä enemmän huomiota myös ruoan ”puhtauteen”, enkä esimerkiksi vetele proteiinipatukoita tai palkkareita joka päivä. Ne ovat kuitenkin usein korvattavissa jollain tuoreella ruoalla, josta kroppa tykkää enemmän.

Huh, semmoinen maratonpostaus tällä kertaa! Koska oon ihan newbie näissä jutuissa, olisi ihana kuulla teidän kokemuksia aiheesta: kuinka moni teistä on kasvissyöjä, miten lihattomuus alkoi ja onko teillä antaa jotain vinkkejä vaikkapa lempireseptin muodossa? Jos joku innostui lukemaan aiheesta lisää, kannattaa tsekkailla vaikkapa Kasvissyöjän ilmainen infopaketti.

Lähteet: Vegaaniliitto.fi, Animalia.fi ja Fineli.fi

 

image

 

Vihersmoothie ilman blenderiä

marraskuu 24, 2015
image

 

Yhteistyössä Go Green.

 

Alkusyksystä tein usean viikon ajan melkein joka päivä välipalaksi vihersmoothien. Siis oikeasti melkein päivittäin, mistä kertoo se, että meän kaksi blenderiä vetelee tällä hetkellä viimeisiään… Laitoin ne vissiin vähän liian kovalle koetukselle, sillä kumpikin niistä huutaa ja tuntuu sekoavan, jos niillä yrittää tehdä vähänkään paksumpaa smoothieta. Lisäksi neste valuu aina kulhon pohjan läpi itse koneeseen, mitä ei oo aikaisemmin tapahtunut. Oon myös ollut haistavinani vähän semmoisen palaneen käryn blendaamisen jälkeen, joten viime aikoina en oo oikein uskaltanut käyttää niitä jonkinlaisen räjähdyksen pelossa :D

Ostin kuitenkin tuossa toissa viikolla Prismasta halvalla tehosekoittimen, jossa tuli mukana sekä sauvasekoitin että minisilppuri. Päätin tänään kokeilla tehdä smoothieta vähän eri tavalla kuin ennen, eli ilman blenderiä; laitoin ainekset tehosekoittimen mukana tulleeseen törppöön ja survoin menemään. Oli oikeastaan aika kätevää, sillä tuo muovitörppö oli helpompi putsata kuin blenderin raskas kulho (jonka lisäksi mun pitäisi siivota myös pöytä, sillä ne blenderit tosiaan valutti sitä smoothieta läpi).

 
image 

Ainekset

 

  • ananasta (tuoreena paras, mutta tölkistä kätevämpi)
  • vihreitä: esimerkiksi lehtikaalta, kurkkua, pinaattia, selleriä
  • banaania tuomaan täyteläisyyttä (avokado tekee saman)
  • mangoa (myös pakasteversio käy) tai omenaa
Sitten vaan sauvasekoittimella nuo mössöksi! Mun smoothiessa oli päällä manteleita, kurpitsansiemeniä, kookosrouhetta, chiansiemeniä sekä hamppurouhetta. Kahta viimeiseksi mainittua mulla ei ole ennen ollut, mutta sain niitä pussilliset Go Greeniltä osana kaupallista yhteistyötä ja nyt tekisi mieli ripotella niitä joka paikkaan: smoothieeseen, puuroon, jogurttiin, kasvoille, laukkuun… No ei vaiskaan, mutta käteviä ne joka tapauksessa on!

 
image