Chon Buri

marraskuu 4, 2011

Mooi!

Täällä sitä ollaan. Nyt kun on pari päivää menny niin alkaa jo pikkuhiljaa tajuamaan maailman menosta jotakin. Matkat tänne meni oikein hyvin, oli vaan vähän paha olo eikä korviin sattunu yhtään! Ihme. En oikeastaan nukkunu Helsinki-Thaimaa välillä kuin yhteensä ehkä reilun tunnin, lentoaika oli kuitenki iltaviidestä yökahteen niin ei siinä välissä oikein saanu unta, aamupalaakin alettiin tarjoilemaan kahdeltatoista yöllä. Katoin lennon aikana Hangover 2:sen ja sopi hyvin tunnelmaan ku siinäki ollaan Thaimaassa haha.

Kun päästiin perille niin tultiin saman tien minun mummon luo Chon Buriin, tää on tällainen ”pieni” kalastuskaupunki jossa kuitenkin asuu varmaan lähemmäs miljoona ihmistä. Täällä ei oo turisteja. En oo itse asiassa ikinä nähny täällä hotellia, ja näiden parin päivän aikana oon nähny ulkomaalaisia tasan kerran (torilla näky neljä amerikkalaista tyttöä, varmaan minun ikäsiä. Menin juttelemaan ja ne kerto että ne on täällä opettamassa – vissiin vapaaehtoistyötä?). Tää tarkoittaa sitä että kaikki tuijottaa mua missä tahansa oon, mutta jännä kyllä ne puhuu silti thaita mulle. Pattayalla taas oletetaan heti että oon turisti ja mulle puhutaan englantia. Toisaalta Chon Burissa ei kyllä hirveästi ees osata englantia etten sitte tiiä..

Mummon asunto ei tosiaan oo sellasta viiden tähden hotelli -luokkaa, naurattaa kun ihmiset sanoo että epäreilua kun pääsen lomalle mutta ei tää silleen oo kovin lomamaista. Täällä on muurahaisia ja torakoita ja hyttysiä ja kärpäsiä ja hiiriäkin varmaan vaikkei niitä onneksi näy, suihkussa ei oo juoksevaa vettä eikä oo puhdasta – mutta silti oon niin iloinen kun saan olla täällä.

Mummon kissa, Sokeri. Ihan huippu, silität sitä niin eka kehrää ja sitte yhtäkkiä puraisee haha. Oon allerginen kissoille ja sain eilen allergiakohtauksenki mutta rakastan silti tapella tuon kans :D

 

Chon Burissa on muutama ostoskeskus ja ne kaikki näyttäää ulkoapäin vähän oudolta. Ne on kuitenkin sellasia joissa ei siis oo ketjuliikkeitä kuten H&M vaan pieniä yksityisyrittäjiä. Tosin muutamia ketjuravintoloita on, esimerkkinä McDonalds, KFC ja Pizza Hut.

 

Pad thai, annos makso varmaan pari euroa. Thaimaassa on muuten hauska ruokakulttuuri, syödään tosi paljon ja tosi usein, mutta annokset on yleensä aika pieniä. Siks kaikki täällä ei oo lihavia. Ruokaa on pakko syödä vain vähän kerrallaan, kun erilaisia herkkuja myydään joka paikassa hulluna ja aina alkaa haluttaan jotain uutta ruokaa kun siirtyy paikasta toiseen. Thaimaalaiset muuten liikkuu paljon enemmän kuin suomalaiset, enkä tarkoita siis urheiluliikkumista (siitä ne ei kovin tykkää). Täällä käydään kylässä ja ravintolassa ja kiertelemässä toreja yms. tosi paljon, on niin lämmin että siihen ulos lähtemiseen ei oo niin iso kynnys kuin Suomessa. Ja skootteritaxilla pääsee näppärästi ja nopeaa joka paikkaan, vedät vaan flip flopit jalkaan ja siinä se. Thaimaalaiset muuten pukeutuu tosi rennosti, tai siis täällä Chon Burissa. Eri kaupungeissa pitää pukeutua eri tavalla; munki pitää täällä pitää toppien sijasta t-paitoja vaikka olis kuinka kuuma, sillä muuten ihmiset kattoo että pukeudun liian paljastavasti. Pattayalla taas voin hengailla shortsit ja bikinien yläosa päällä jos huvittaa, siellä on muutenki turisteja ja seinättömiä strippibaareja niin ei kukaan kato pitkään vaikka näkyis maha.
Chon Burin ostoskeskuksien sisällä paidat maksaa n. 5 euroa, ulkona eli kaduilla tai yömarkkinoilla samat paidat myydään pikkuisen halvemmalla. Kun mennään lähemmäs Pattayaa tai Bangkokia niin ostoskeskuksista alkaa tosiaan löytymään niitä ketjuliikkeitä, ja siellä paidat maksaa 10-50 euroa. Eli löytyy sellasta Vero Moda tai Monki -tyyliäkin, teille jotka haluaisitte Thaimaahan shoppaileen.

 

Thaimaassa käytetään koulupukuja, eri kouluilla on omat versionsa ja niitä myydään ostoskeskuksissa (mikä on minusta vähän outoa.. Ps. kirjotan koko ajan väärin tuon sanan, ostoskeksissa ja ostoskeuskuksissa hahaha).

 

 

Tollasen sushilootan, jossa on kahdeksan rullaa, saa illalla torilta yhdellä eurolla! Ja maistuki hyvältä. Mulla ei vaan hirveästi oo haluttanu syödä, on niin kuuma ja jotenkin sitä koko ajan alitajuisesti miettii hygieniaa ja se vie ruokahalua pois.

Tänään heräsin jo ennen kahdeksaa, nukuin Suomen aikaa klo 19-03. Jee! Ei oo ikinä menny näin helposti aikaeroon tottuminen. Lähin sillon kahdeksalta lenkille, ja huh kuinka siistiä oli! Kuuntelin iPodia ja juoksin eka meren rantaa (Chon Burissa ei sitten oo hiekkarantoja vaan kalastusrantaa, pieniä veneitä ja ihmiset pyytää rapuja yms). Sitten saavuin sellaiseen ihanaan urheilupuistoon jossa on keskellä lampi, harvakseltaan palmuja, iso leikkipuisto ja juoksupolkuja joissa on merkkejä että paljon oot juossu yhtä kierrosta. Niin ja sellaisia telineitä jotka näyttää lasten leikkilaitteilta – mutta kun kattoo lähempää niin ne onki kuntosalilaitteita! Haha jotenki söpöä, ne toimii kehon omalla voimalla ja siellä ne on ulkona palmujen keskellä.

Siellä puistossa tein läpällä jalkalihaksia ja vedin pari biisiä Balancea. Oli aika ihanaa, viileä tuulenvire kävi kasvoilla ja iPodista soi Birdyn Skinny Love, oi. Lopuksi koitin juosta vielä vähän aikaa mutta meinasin pyörtyä kuumuuteen ku en ollu ottanu vesipulloa matkaan ja aurinko paisto kuumasti. Kävelin takaisin mummon luo ja siinä ajassa taas ehdin polttaa mun käden kun ei ollu aurinkorasvaa iholla. Tai no en palanu mutta tuli aurinkoihottumaa – ja arvatkaa kuinka ihanaa on kun jalat on täynnä hyttysenpistoja ja ylävartalossa ihottumaa? Raavin itteni hengiltä..

Nyt loppuu aika, oon nettikahvilassa ja pitää mennä. Toivottavasti tästä sai jotain selvää ja pistäkää ihmeessä postaustoivomuksia kommenttiboksiin, mitä haluaisitte nähä Thaimaasta?

Reissun päälle

marraskuu 1, 2011

 
Nyt olis sitten lähtö. Ei oikeastaan hirveästi jännitä, vähän ehkä pelottaa että tuleeko lentokoneessa paha olo ja meneekö korvat kipeiksi (tulee ja menee, ei tarvi ees arvuutella). Lennot kestää 1,5 ja kymmenen tuntia, eli kun kone lähtee Helsingistä 16:40 niin oon klo 7:25 paikallista aikaa perillä.

Tuun päivitteleen blogia sitten kun kerkeän, varmaan menee se muutama päivä. Tai no huomenna on yks ajastettu postaus tulossa, siihen aiemmin mainitsemaan kirjoituskilpailuun liittyen.

Nyt sanon heippa ja nähdään!

Miten Tähtisilmiin eksytään – Osa yksi

lokakuu 29, 2011

Bloggerissahan on Hallintapaneelissa mahdollisuus katsoa liikenteen lähteet, eli mitä kautta porukat tulee sinun blogiin. Esimerkkeinä Facebook, Blogilista ja Bloglovin. Samassa kohdassa näkyy myös millä hakusanoilla ihmiset on päätyny tänne jos ne on tullu Googlen kautta, ja pakko jakaa muutama hauska teän kans. Yleisimpiähän on ”Starry eyes Sita” ja ”Starry eyes blogi”, mutta noiden lisäksi oli muutamia jotka tuntuu vähän erikoisemmilta:

Tyttö sinappi

030 182 sosiaaliturvatunnus

Kinkki

Hollywood bileet

Sikaosasto

Rihanna

Salkkareiden Isabella, Peppi ja Katariina Rovaniemellä

Kivitunturi

Kirpeät pääkallot

 

 

Hahah ei tuossa hirveästi oo mutta jotenki naurattaa se ajatus että joku ihminen menee Googleen etsimään tietoa kirpeistä pääkalloista tai sinappitytöstä ja päätyy sitten selailemaan minun blogia. No mikäs siinä, ei muuta ku tervetuloa kaikille, tykkään jokaisesta uudesta lukijasta! Ja kinkkihän nyt periaatteessa sopiiki hakusanaksi tähän blogiin, mie oon oikeasti puoleksi kiinalainen koska minun äitin suku on muuttanu Kiinasta Thaimaaseen – eiku Thaimaahan perkule! En ikinä totu tuohon oikeaan tavutukseen.. Noei mutta kyllä mie oikeasti edelleenki inhoan tuota sanaa, varsinki ihmisistä käytettynä. Vaikka se toiski ihmisiä Googlesta tänne haha.

Mutta siinäpä semmosta tällä kertaa! Teen joskus uuden postauksen uusista hakusanoista jos tykkäätte.