Yksi kuva

lokakuu 4, 2011

 

Minusta on jotenkin kiva aatella, että sellaset pelottavat jättibodaritki käyttää talvella autossa penkinlämmittimiä.
 

Päivää Possun kanssa

lokakuu 3, 2011

Tänään oon vaan lusmuillu kotona, kuunnellu NRJ:tä ja pohtinu päätä puhki mikä ihme on se Vartti lounaseen -kisan viimenen ääninäyte jossa kuuluu vaan sana ”dreaming” (joku mieslaulaja, kertokaa ihmeessä jos tiiätte). Haluttais ehkä mennä kaupunkiin pyörimään mutten tiiä onko järkeä kun sitten menee aika satavarmasti rahaa.

Mulla on ollu aivan järkyttävä writer’s block viimeisen kuukauden ajan. En oo saanu mitään aikaiseksi, ajatuski kirjottamisesta inhottaa. Heti kun siitä tuli velvollisuus, tai heti kun aloin ajatteleen että nyt pitäis tarinoida hulluna kun on pelkkää aikaa niin fiilikset koko asiaan muuttu. Lukion aikana kyllä tuli tekstiä, varsinkin koeviikolla tuntu että vois kirjottaa vaikka kuinka paljon.. Pitäis lainata jotain mahdollisia pääsykoekirjoja kirjastosta niin varmaan alkais taas kirjottaminen maistuun.

Pääsykokeista puheenollen, mulla on kyllä aika avoinna ens vuoden suunnitelmat. Muutan varmaan Ouluun tai Jyväskylään – ja muutto on aika tosi iso juttu mulle, ei pelkästään oma kämppä vaan vielä toinen kaupunkikin. Oon myös miettiny pitäiskö sittenki hakea lukemaan jotain hienoa alaa josta sais varmasti isoa palkkaa, mutta sitten kuvittelen itteni viideksi vuodeksi kuuntelemaan luentoja jostain joka ei oikeasti oo lähellä sydäntä ja aattelen että ehkä sekään ei oo hyvä idea.

Roosa alkaa olla jo aika vanha, siitä on tullu sellanen pieni unikeko. Raasu :( Mutta on se muuten hyvässä kunnossa, sillä kun on hulluna allergioita niin se ei saa syödä kuin sellaista tiettyjä koirien nappuloita – ja sitä kautta meillä ei tuu syötettyä sille mitään herkkuja jotka vois lihottaa.

Nyt taidan mennä syömään alakertaan ja käydä kattomassa postin olisko tullu pakettia.

Tiistaitiistai tiistaii, tiistaitiistai tiistaii

syyskuu 27, 2011
Vuohenjuusto-yrttilihapulla-aurinkokuivattu tomaatti

Rakastan tätä arkea. Mun päivät on nykyään niin ihanan rentoja, saa tehdä melkeinpä pelkästään niitä juttuja mitä ite haluaa. Herään aamulla puoli kymmenen aikaan, syön rauhassa kunnon aamupalan, aamupäivällä hengailen koneella kynttilöiden kans (nytkin palaa tuikut pöydällä ja ikkunalaudoilla, tuoksukynttilät on ihania vielä polttamisen jälkeenkin kun seuraavina päivinä huone tuoksuu hyvältä). Päivisin ehkä kaupunkiin lounaalle (tänään kävin Tuukan kans Kauppayhtiössä) ja Siljan haun jälkeen jumppaan illalla. Oon myös ottanu sellasen mukavan asenteen reenaamista kohtaan, en enää käy pelkästään niillä rankimmilla tunneilla vaan annan itteni luvan olla ihan tyytyväinen jos jonakin päivänä käyn ”vaan” Pilateksessa tai tanssitunnilla. Enemmän vaan väsyttää jos joka päivänä käy pelkästään Attackissa, Combatissa, Pumpissa ja vielä Stepissä, tai siis ei jaksa sitte panostaa. On kiva ku käy kerran viikossa Combatissa niin sitä jaksaa hakata ihan eri innolla ja mielenkiinnolla (vrt. joskus kävin aina kaks tai kolme kertaa viikossa sillä tunnilla). Tää asenne on vähän sama kuin syömistä kohtaan, rento. Se on niin perus, että jos on totaalikieltäytyjä herkkuja kohtaan niin johan niistä unelmoi ja haaveilee (ja minun tapauksessa näkee myös unta).

Asiasta toiseen, mulla haluttaa jo jouluun. Jos haistelee tuoksukynttilää oikein läheltä niin tulee ihan hullun voimakkaasti joulun tunne, samantyylinen kuin jos kuuntelee jotain biisiä jota on soitattanu joskus tiettynä aikana tosi paljon. Mie oon alkanu keräämään sellaista listaa jossa on aikajärjestyksessä kaikkia biisejä joista tulee mieleen se tietty tunne muistojen lisäksi. Lista alkaa jostain ala-ylästeen ajoilta ja uskonpa että on ihan siistiä joskus vanhana kuunnella niitä biisejä ja kokeilla tuleeko enää vahvoja muistoja mieleen. Hajut tois vielä vahvempia tunteita ja kenties vielä kauempaakin menneisyydestä, mutta niitä on vähän hankalampi kerätä ja säilyttää.

Mulla oli vähän kyllä stressi tänään kun avaimet ja sykemittarin kello oli hukassa. Avaimet löysin jo mutta äh kello on vieläkin jossain teillä tietämättömillä (käytän tuota ilmaisua ihan irl:kin noei). Ja reenaaminen on ihan piipistä jos siitä ei saa lukuja :D En oo ees tajunnu kuinka riippuvainen oon yhdestä sykemittarista.. Muutenkin harmittaa kun asioista ei osaa olla iloinen ennen kuin ne menettää. Tai siis osaa muttei silleen kunnolla. Nytkin on niin mukavaa ku en oo kipeä! Ja niin kuin äiti tänään minua kovasti muistutteli, sokea ei haluais mitään 9 000 000 € lottovoittoja vaan että sais nähdä maailman, perheensä ja tähtitaivaan. Nyt kun meillä on näkökyky, pitää katsella elämän kauniita asioita.

//Muoks: Haha hypin tosi paljon asiasta toiseen. No ei se haittaa.