Ruisrock kertaa kuusi

heinäkuu 11, 2018

 

1. Vietettiin Jussin kanssa suurin osa festareista Hermannin, Johanneksen ja Veronican seurassa. Oli extrakivaa tutustua Johannekseen paremmin – ei voi olla mitään muuta kuin mahtava tyyppi, jos suostuu vetämään mun kanssa duck walkia uudestaan ja uudestaan ympäri festarialuetta, haha.

2. Aloitettiin Ruisrock Sannin keikalla perjantaina klo 19:15. Muistan kellonajan erityisen tarkasti siksi, että Miisa juonsi Sannin lavalle ja olin lupautunut kuvaamaan tilanteen yleisöstä. Vesibussijono Turun keskustassa oli ollut niin pitkä, että mie pelkäsin koko venematkan myöhästyväni. Mutta kaikki meni hyvin ja Miisa veti homman kotiin kuin vanha tekijä!

3. Musta oli jotenkin erityisen ihanaa tavata kaikkia tilaajia (/seuraajia?). Okei, välillä ei ehtinyt kuin hymyillä takaisin, mutta muutaman kanssa päästiin juttelemaan ja se merkkasi paljon. Aina sen vaan onnistuu unohtamaan, että mun sisältöjä katsoo ihan uskomaton määrä hyväntahtoisia ja kannustavia ihmisiä.

4. Ruissin parhaimmat keikat oli ehkä JVG, Clean bandit, Years & Years, Dua Lipa sekä Marshmellow (viimeisin tosin siksi, että meillä oli niin kova vauhti päällä – en edes muista, oliko show oikeasti hyvä). N.E.R.D oli ollut mun listalla ykkösenä, mutta yllättäen en ehkä saanut niiden keikasta niin paljon irti. Johtuu ehkä siitä, että alussa soitettiin enemmän mulle tuntemattomia biisejä, ja tutut biitit pärähti ilmoille kun oltiin tekemässä lähtöä.

5. Artisteja, jotka oisin halunnut nähdä, mutta jotka missasin: Kaija Koo, Gasellit ja Kauriinmetsästäjät.

6. Missattiin osa keikoista siksi, että viihdyttiin vähän liian hyvin mm. Rantavipin ruokailualueen pöydässä – mutta vitsi, nuokin oli niin kivoja hetkiä, että ei haittaa yhtään. En itse jaksa festareilla stressata aikatauluista, joten jos jossain juttua riittää ja meno on hyvä, jään mielelläni just siihen paikkaan. Parasta tämän vuoden Ruisrockissa olikin fiilis ja ihmiset; kiitos kaikille, jotka tulivat moikkaamaan tai viettivät meän kanssa aikaa.

 

Ps. Ruissi-vlogi tulossa pian Youtubeen! Festariliput ja majoitus saatu yhteistyönä.

Terkkuja Turusta

heinäkuu 6, 2018

Moi!

Tässä kuvassa ollaan Maijun kanssa Helsingissä, mutta oikeasti istun tällä hetkellä hotellissa Turun keskustassa. Muutaman tunnin päästä pitäisi olla suuntaamassa kohti Ruissaloa, mutta ajattelin kirjoittaa teille tällaisen pikku postauksen ennen sitä. Ei teemaa, ei aihetta, vähän kuulumisia vain kunnon old school -blogityylillä.

Festarit alkaa siis virallisesti vasta tänään, mutta me tultiin jo eilen eli torstaina tänne Turkuun. Päivällä mie olin mukana Ruissin kuvauksissa, jossa tehtiin festarilavojen screeneille sellaiset ohjeistusvideot. Niissä mie ja Youtubesta tuttu Tume kehotetaan tyyliin lajittelemaan roskat ja pitämään hauskaa. Jos meette Ruissiin, saatatte bongata mut ennen keikkaa niiltä isoilta näytöiltä!

Kuvauksien jälkeen alkoi toisenlainen ohjelma. Ruisrock ja sen yhteistyökumppanit halusivat tarjota pienelle vaikuttajaporukalle turkulaiset etkot: ajeltiin Aurajokea pitkin ja syötiin herkkumenu ravintola Nooassa. Ruissi tekee siis yhteistyötä joidenkin bloggaajien, vloggaajien ja muiden somettajien kanssa, ja päästiin Jussin kanssa (mun oma super-vaikuttaja, haha) tänäkin vuonna tähän porukkaan, joille tarjotaan festariliput ja majoitukset yhteistyönä. Tää on kyllä niin luksusta – mulle tyypilliseen tapaan mulla tulee melkein huono omatunto, kun kaikki on järjestetty niin kivasti meitä varten.

Eilisillan ohjelman jälkeen tultiin takaisin hotellille ja katsottiin vielä pari jaksoa Westworldin kakkoskautta. Mulla on vähän ristiriitainen olo siitä sarjasta, tavallaan rakastan sitä ja tavallaan pidän sitä ärsyttävänä. Tuntuu, että se perusidea on jo niin hyvä, ettei niiden olisi tarvinnut väkisin vääntää siitä niin monimutkaista. Onko tuo sarja tuttu teille?

Tänään syötiin myöhäinen aamiainen Miisan ja Tomaksen kanssa, jotka on majoitettu samaan hotelliin, ja seuraavaksi pitäisi suunnata suihkuun. Me mennään varmaan vasta viiden-kuuden aikaan alueelle, mutta mie harkitsen hiuksien kihartamista ja siihen pitää aina varata se pari tuntia… On kyllä hyvä fiilis! Ja hei vastailin just edellisen postauksen kommentteihin – en saanut vielä hommaa loppuun, mutta haluan jo nyt kiittää kaikkia, jotka on sinne raapustaneet jotain. Välillä mietin, onkohan tää bloggaaminen vähän turhaa videoiden rinnalla, joten teän kommentit kannustaa mua ihan hirveästi aina :)

Onko siellä ketään, jotka on Ruississa viikonloppuna? Vai käyttekö jossain muilla festareillä tänä kesänä? Entä kiinnostaisiko teillä lukea pikku postaus Ruissista?

 

Postauksen kuvat: Annieveliina

Kun ei jaksa olla sosiaalinen

heinäkuu 2, 2018

 

28.6.2018 @sitasalminen: ”Ihmisten seura vaan tekee ihmeitä ja ärsyttää, että kökötän silti aina yksin kämpillä. Mulla iskee ennen tapahtumia/tapaamisia sellainen sosiaalinen laiskuus/ahdistus, mutta jos saan revittyä itseni ihmisten ilmoille, kaikki huonot fiilikset katoaa ja nautin olosta. Muilla samaa?”

 

Julkaisin viime viikolla tuon twiitin Twitterissä. Mulla on siis ollut jo monta vuotta sellainen jännä tapa reagoida tapahtumiin ja tapaamisiin – ja kuulisin mielelläni, onko teillä tätä samaa!

Saan siis ihan hirveästi energiaa ja hyvää oloa ihmisten seurasta (puhutaan tyyliin puolitutuista, työkavereista, vähemmän läheisistä ystävistä), mutta liian usein jään vaan kotiin hengailemaan, tai vaihtoehtoisesti koen tarvetta perua treffit, kun sovittu tapaaminen lähestyy. Tätä voisi ehkä verrata liikuntaan; laiskottaa lähteä salille, vaikka tietää että treenin jälkeen on huippu fiilis. Jos oon esimerkiksi näkemässä jotain tuttua tai lähdössä johonkin tilaisuuteen, mulla tulee todella usein kotona sellainen olo, että haluaisin siirtää tapaamista tai perua osallistumisen. Tuo tunne ei siis liity mitenkään tavattavaan tyyppiin, vaan sosiaalinen laiskuus/ahdistus tulee silleen järjestelmällisesti, henkilöstä riippumatta. Mie saatan löytää itseni keksimästä mahdollisia tekosyitä, joilla voisin selittää kotiin jäämistä (en mie ikinä oikeasti tee ohareita, mutta peruminen käy yllättävän usein mielessä). Hassua tästä tekee se, että oikeasti nautin ihmisten seurasta! Jos vaan saan taisteltua sen epämääräisen ahdistuksen läpi ja pääsen paikan päälle, useimmiten juttelen innoissani ihmisten kanssa ja oikein hykertelen mielessä, jos saan porukan nauramaan ja rentoutumaan.

Muutenhan tällä ei olisi niin väliä, mutta haluaisin olla reippaampi ja aktiivisempi käymään tapahtumissa ja näkemään muitakin kun parhaimpia kavereita. Mun rakkaimmat ystävät on ihan mahtavia, mutta joskus tekee hyvää kahvitella vähän muidenkin kanssa – saa uusia näkökulmia asioihin. Onneksi nyt on kesä, sillä se kyllä aktivoi itsessään lähtemään kotoa :)

Onko joillain teistä tätä samaa hommaa? Mie tiedän, että joillakin sosiaalisten tilanteiden pelko voi kohdistua nimenomaan siihen tilanteeseen, kun ollaan esimerkiksi ryhmässä. Joillain taas ahdistaa suuret ihmisjoukot esimerkiksi konserteissa jopa paniikkikohtauksiin saakka. Onko teillä kokemuksia mistään näistä? Ja mistä ootte löytäneet apua tai helpotusta?

Ps. Mun kanssa voi tulla jutskailemaan Twitterissä painamalla tästä.

 

Kuva: Paula Kesäläinen