Tasapainoilua morkkiksen kanssa

maaliskuu 24, 2019

Hyvää sunnuntaita!

Ajattelin kirjoitella teille kuluneen viikon kuulumisia. Miehän yritän julkaista mun pääkanavalle uuden videon noin kerran viikossa, mutta en oo sen suhteen yhtä ehdoton kuin asmr-kanavan kanssa, jonne tulee uusi video joka sunnuntai ilman poikkeuksia. (Pääkanavan kohdalla oon vähän joustavampi siksi, että sinne ei mun mielestä voi pakottaa sisältöä, kun taas asmr-videon aihe on helpompi keksiä ja toteuttaa tarvittaessa ilman sen kummempaa suurta inspiraatiota.) Tällä viikolla multa ei kuitenkaan tullut uutta normi videota, ja hoksasin, että tää voisi olla kiva tilaisuus kirjoittaa kuulumispostaus – tällaisen tekeminen tuntuu hiukan turhalta silloin, kun on esimerkiksi vasta höpötellyt ajatuksiaan jossain vlogissa.

Mulla on itse asiassa vähän morkkis viikon videotauosta. Sinänsä hassua, koska a) oon sallinut itselleni tämän joustavuuden, b) en ole luvannut mitään videota, c) kukaan ei ole kysynyt, miksi en ole julkaissut mitään ja d) oon tehnyt muita työjuttuja. Toisaalta tää pieni morkkiksen tunne on se voima, joka ylläpitää mun kaikkea toimintaa: jotkut on kysyneetkin, onko mulla vaikeuksia pysyä aktiivisena tai tuottaa sisältöä oman itseni pomona. Ei oikeastaan, ja ehkä mulle suurempi ongelma on olla armollinen itelle. Tässä työssä ei oo ketään, joka sanoisi että ”nyt oot tehnyt tarpeeksi”, ja periaatteessa työ ei tule koskaan valmiiksi. Varsinkin mun kohdalla hommia voisi tehdä kellon ympäri, sillä mulla on kaksi Youtube-kanavaa, Instagram ja blogi. Aina voisi kuvata enemmän, ottaa parempia IG-kuvia, editoida kuvia pidempään, keksiä uusia projekteja, kirjoittaa pidempiä blogipostauksia… Tällä hetkellä koen löytäneeni aika hyvän tasapainon luomisen kanssa, ja sanoisin jopa että mun kohdalla less is more. Haluan tehdä videoita, joihin oon oikeasti tyytyväinen sekä myös hyödyntää sitä, että mulla ylipäätään on mahdollisuus pitää vapaapäivä keskellä viikkoa. Mulle on tärkeintä olla onnellinen, enkä halua havahtua muutaman vuoden päästä siihen, että oon väkertänyt väkisin hulluna videoita pysähtymättä nautiskelemaan elämästä.

Käytännössä tuo aiempi d)-kohta tarkoittaa yhden live-keikan lisäksi kirjoittamista. Oon tällä viikolla yrittänyt edistää mun tulevaa kirjaa näpyttelemällä Wordiin lähes joka päivä. Mie työstän siis tällä hetkellä mun esikoisteosta, jonka aihetta en oo vielä julkisesti paljastanut. Musta tuntuu, etten vielä kunnolla käsitä, että tämä kaikki oikeasti tapahtuu, vaikka mulla on jo kustannussoppari ja tekstiä on jo lähemmäs 20 sivun verran. Okei lol, kuulostaa tosi pieneltä määrältä, hhah. Mutta kirjasta ei siis ole tarkoituskaan tulla mikään super pitkä eepos. Mun henkilökohtainen tavoite olisi saada vajaat 200 sivua, jolloin tekstiä pitäisi syntyä syyskuuhun mennessä noin kymmenen A4:sta per viikko. Oon tämmöinen suunnittelun, kalentereiden ja numerotavoitteiden rakastaja, joten saan suurta tyydytystä kun laskeskelen, monta sivua pitäisi milläkin viikolla saada täyteen. Muita samanlaisia?

Kirjoittaminen itsessään on tuntunut mukavalta, vaikka aihe onkin vähän haastava. Aluksi homma vähän takkuili ja mie huomasin, että monien vuosien tauko on selvästi vaikuttanut flow-tilaan pääsemiseen, mutta nyt alkaa olla itsevarmempi olo. Tuntuu kieltämättä vähän oudolta luoda jotain ilman, että kukaan ei näe työn jälkiä – just se morkkis, mistä puhuin aiemmin. Kotona vietetyn kirjoituspäivän jälkeen tuntuu, että saiko sitä edes mitään aikaiseksi, koska luomistyöstä ei ole mitään konkreettista somessa. Enkä tarkoita nyt sitä, että kaikkia tekemisiä pitäisi todistella somessa (kyllähän mun elämässä tapahtuu vaikka mitä asioita ilman, että niistä on kuva Instagram stooreissa), vaan sitä että yleensä mun luontiprosessi päättyy siihen, että lataan sen uuden videon kanavalle.

Lupaan muuten kertoa itse kirjasta enemmän ihan lähiviikkoina! Jos jollain kiinnostaa :)

Tällä viikolla en käynyt ollenkaan tanssimassa, ja salille meneminenkin tuntui vähän epämiellyttävältä ajatukselta. Mulla alkoi menkat torstaina, ja se kyllä näkyi myös mielialassa: mulla on aina ennen menkkoja paska fiilis itestä ja omasta kropasta, ei oikein tee mieli nähdä ihmisiä eikä oo kovin voittajaolo minkään suhteen. Näissä tilanteissa kotitreenit on ihan parhaita, ja tiistaina teinkin sellaisen tabata-harjoituksen. Mulla on Tabata stopwatch -sovellus, johon voi syöttää haluamansa kierrosajat, tauot yms. Sitten vaan keksimään erilaisia liikkeitä ja tekemään niitä sovelluksen ajastimen mukaan. Haluaisitteko tästä muuten oman postauksen joskus? Tuo on ihan super kätevä sekä kotiin että salille, ja tabata-treenin voi tehdä ihan millä tahansa liikkeillä joko kehonpainoa, välineitä tai painoja hyödyntäen. 30 minuuttia menee ihan tosi nopeasti, ja mikä parasta, voi laittaa omat musiikit taustalle soimaan.

Torstai-iltana lähdin yöjunalla Rovaniemelle, jossa mulla oli perjantaina keikka kauppakeskus Revontulessa. Oli jotenkin tosi ihana päivä, sillä näin ennen tapahtumaa isää ja pikkusiskoa, ja illalla käytiin äitipuolen ja hänen miehensä kanssa syömässä. Mun vanhemmat on siis eronneet kun olin lapsi, isä ja äitipuoli taas muutama vuosi sitten. Ollaan pysytty mun äitipuolen kanssa tosi läheisinä, mikä tuntuu meille ihan itsestään selvältä asialta; onhan hän ollut mun elämässä siitä lähtien, kun olin 7-vuotias. Kaikilla ei tietenkään ole tällaisia onnellisia tarinoita vanhempien uusista puolisoista, ja oon tosi kiitollinen, että meillä yhteiselo sujui aina tosi hyvin.

Lähdin Rovaniemeltä jo samana iltana yöjunalla takaisin Helsinkiin, ja nyt viikonloppuna ollaan oltu vaan kotona. Maija (joka asuu nykyään Tukholmassa) ja Heisa sekä pikkuinen Aini-taapero kävi meillä eilen, ja nyt sunnuntaina mie aion kuvata uutta asmr-videota. Mie kyllä vaan niin rakastan kotona olemista, saan ihan uskomattoman paljon kiksejä siitä, kun voin vähän siivoilla kotona ja tanssahdella musiikin tahtiin.

Ensi viikolla pitäisi ma-ke tykittää työjuttuja, sillä lähden torstaina pidennetylle viikonlopulle Luostolle! Järjestettiin Rovaniemen-tyttöjen kanssa laskettelureissu, ja meitä taitaakin tulla tyyliin kymmenen henkeä – ihan huippu viikonloppu siis tulossa.

Tässäpä tällainen kuulumispostaus, klikatkaa postaukselle pikku sydän tuosta alhaalta jos piditte ❤

13 Kommenttia

  • Reply Pinja maaliskuu 24, 2019 at 3:14 pm

    Ihana postaus! Tosi kiva lukea sun kuulumisia näin vaihteeksi. Voin todellakin samaistua siihen miltä tuntuu kirjoittaa ja sitten ei kukaan näe sitä työtä mitä on tehnyt. Pitää vain yrittää muistaa, että kyllä siinä on päivän aikana ahkeroinut ja olla ylpeä itsestään.

    Haluan vielä lisätä, että tein sun kotitreenin pari päivää sitten ja se on yksi suosikeistani! Tykkään yleensä treenata kovaa ja niin että hiki lentää. Yleensä youtubesta löytämäni treenit ovat olleet vähän tylsiä mutta sinun oli ihan mahtava! Kiitos <3

    • Reply Sita Salminen maaliskuu 26, 2019 at 8:05 am

      Ihana Pinja, kiitos ihan hulluna kommentista! Ja vitsi kuin kiva kuulla että oot testannut sitä treeniä. Jos et oo vielä törmännyt tähän, niin suosittelen myös Les Mills Grit cardiota, joka löytyy myös Youtubesta ilmaiseksi: https://youtu.be/ZMO_XC9w7Lw. Tosi samantyylinen kuin mun jumppa, mutta ehkä vähän rankempi :D

  • Reply anni maaliskuu 24, 2019 at 3:38 pm

    Todellakin olisi kiva kuulla enemmän tuosta tabata treenistä ! Kiva kuulla sun kuulumisia tässä muodossa, vaikka aktiviisesti seurailen muualla somessa.

    • Reply Sita Salminen maaliskuu 26, 2019 at 8:06 am

      Onpa mukava kuulla, vähän aina just mietityttää että onko blogipostaus vähän turha kaiken muun somen lisäksi. Kiitos tosi paljon ❤

  • Reply Iitu maaliskuu 24, 2019 at 7:29 pm

    Ihana postaus! Tää kuulumis postaus oli tosi kiva. :)

  • Reply Taija maaliskuu 24, 2019 at 9:32 pm

    Ihana lukea tämmöisiä arkisia kuulumispostauksia! Itsekin kamppailen välillä työn tekemisen ja opiskeluiden kanssa: itselle on niin vaikea välillä antaa taukoa ja lupaa hengähtää.

    • Reply Sita Salminen maaliskuu 26, 2019 at 8:08 am

      Tuo on kyllä niin nykypäivän ihmisten ongelma! Niin moni kokee työuupumusta tai kunnon burnoutin. Mutta toivon että nyt koko ajan enemmän ja enemmän korostettaisiin sellaista armollisuutta, lepoa ja onnellisuutta kauhean perfektionismin ja kilpailun sijaan ❤

  • Reply Karita Pekkalainen huhtikuu 1, 2019 at 8:26 am

    Tällainen arkinen rehellinen tapa kertoa kuulumisia on todella mielekästä luettavaa. Ihanaa kevättä sulle Sita!

  • Reply Hani toukokuu 6, 2019 at 5:57 pm

    Hei kiva postaus! Olen miettinyt, että onko sulla ollu sellaista fiilistä että oot saanu kustannussopimuksen sen takia kun oot jo valmiiksi tunnettu? Tai siis, eikö yleensä ensin kirjoiteta se kirja ja lähetetä se sitten kustantajille? En siis mitenkään pahalla tarkoita tätä, tuli vaan funtsittua.

    • Reply Sita Salminen toukokuu 8, 2019 at 8:22 am

      Moikka ihana!

      Tosi hyvä kysymys 😇 Itse asiassa tuo järjestys voi olla kummin päin vain. Riippuu täysin esimerkiksi itse kirjailijan taustoista, kirjan teemasta ja siitä, onko konsepti tarpeeksi vahva vakuuttamaan pelkästään ideana. Ei ole epätavallista saada kustannussopimusta ennen kirjoittamista – onhan esimerkiksi kustannustoimittajan rooli nimenomaan olla mukana luomisprosessissa ja auttaa ideoinnissa sekä kirjoittamisessa. Myös esimerkiksi runokokoelmat voivat olla sellaisia, että runoja on muutama, mutta kustannussopimuksen jälkeen kirjoitetaan loput.

      Mutta siis tietenkin sain kustannussopimuksen suurimmaksi osaksi sen takia että oon jo tunnettu – kustantamoiden päätehtävä yrityksenä on tehdä voittoa, ja luonnollisesti he luottavat siihen, että mun kirjaa myydään jo sen takia, että mulla on valmis seuraajakunta. Mutta jos mun idea olisi ollut kustantamon mielestä huono tai jos mun näytetekstit olisivat olleet huonoja, eivät he tietenkään olisi lähteneet tähän mukaan 😇

      Kerroin siis kustantamolleni syyt, miksi haluan tehdä eroottisen novellikokoelman (feminismi ja seksipositiivisuus) ja millaiset lähtökohdat mulla on kirjoittamiselle (oon kirjoittanut lapsesta asti ja opiskellut yliopistossa suomen kieltä). He kokivat, että kyseiselle kirjalle olisi potentiaalinen yleisö ja näkivät mun seuraajamäärän asiana, josta on hyötyä kirjan markkinoinnissa. Eli mie näen, että tunnettuus on ehdottomasti hyödyllistä, mutta huonolla idealla ei tee mitään, oli kuinka tunnettu hyvänsä ☺️

      Mie itse en koe tätä oikeastaan yhtään ongelmana, sillä tiiän itse että kirjoittaminen on ollu mulle ihan pienestä asti rakas asia. Lisäksi tämä novellikokoelma on enemmänkin minulta lukijoille, kuin sellainen oma kunnianhimoinen taideprojekti: päätarkoituksena on saada lukijassa kiksejä aikaan, ei niinkään koskettaa tai olla muuten taiteellisesti älykäs. Ehkä myös se, että oon itse monien vuosien blogi- ja Youtube-työllä kerännyt mun seuraajakunnan, vaikuttaa tähän. Oon nähnyt niin paljon vaivaa sen eteen, että pystyn tavoittamaan satoja tuhansia ihmisiä, että se oma tunnettuus on tavallaan yksi meriitti muiden joukossa ❤️

      • Reply Hani toukokuu 9, 2019 at 2:25 pm

        Kiitos kattavasta vastauksesta. Aihe on niin kiinnostava että jään odottelemaan sitä kirjaprosessi-instaa! Tykkää susta somehenkilönä tosi paljon, joten innolla odottelen millainen kirjasta tulee 😊. Aurinkoista toukokuuta 🧡🌞

    Jätä vastaus