Mulla on ollut sellainen tasaisen onnellinen olo viime aikoina, ja koska rakastan analysoida tällaisia asioita, halusin tutkia omia ajatuksiani kirjoittamalla niistä. Mikä tekee mut onnelliseksi just nyt?
Ensimmäinen asia, joka tulee mieleen, on aika.
Oon onnellisimmillani silloin, kun mulla on paljon vapaa-aikaa, jota kuitenkin rytmittää jotkut sovitut menot ja tapahtumat. Ainakin mun kohdalla luova työ vaatii väljyyttä kalenteriin, sillä stressaavan aikataulun keskellä on vaikeaa saada hyviä ideoita – mutta toisaalta, liika vapaa-aika aiheuttaa usein sen, etten saa asioita aikaiseksi ja tuntuu, etten tee mitään hyödyllistä elämässäni.
Oon itse asiassa ollut lapsesta saakka sellainen omien projektien parissa näpertelijä, mikä näkyi yläasteella ja lukiossa intohimoisena novellien kirjoittamisena, myöhemmin aktiivisena bloggaamisena. Yliopiston ensimmäisten vuosien aikana mun opinnot viivästyivät, koska uhrasin vapaa-aikani tenttiin valmistautumisen sijaan blogipostausten kirjoittamiseen. En myöskään esimerkiksi ottanut kaikkia tarjottuja työvuoroja vastaan ihan vaan siksi, että ylimääräinen aika merkkasi mulle enemmän kuin ylimääräinen raha. Muistan, miten yliopisto-opintojen, osa-aikaisen myyjäntyön ja bloggaamisen keskellä haaveilin siitä, kun joskus olisi vaan aikaa. Ei rahaa, ei mitään luksusta, vaan ihan vaan aikaa.
Mie koen olevani äärimmäisen etuoikeutettu, kun pystyn elättämään itseni työllä, jonka raamit saa itse koota ja asettaa haluamaansa kohtaan. Saan päättää, kuinka kiireinen haluan olla. Jos haluan tykittää neljä videota viikossa ja snäpätä aamusta iltaan, voin tehdä niin. (No joo, taisin kyllä puolivahingossa lopettaa Snapchatin käyttämisen tuossa kuukausi sitten.) Voin pakata kamani ja lähteä kuvaamaan videoita Thaimaahan niin pitkäksi aikaa kun huvittaa. Tykkään herätä aamuisin samoihin aikoihin kuin poikaystäväni, joka lähtee kahdeksan jälkeen töihin, mutta halutessani voisin rytmittää työnteon vaikka aamuyöhön. Tällä hetkellä tuntuu ihan hassulta ajatukselta, että olisin kahdeksasta neljään töissä ja vapaa-aikani sijoittuisi arki-iltoihin ja viikonloppuihin. Ei sillä, että tekisin välttämättä silloin enemmän töitä kuin nyt, ja nykyisin oon usein just viikonloput töissä vetämässä Meet&Greet-tapahtumaa toisella paikkakunnalla – mutta pointti on se, että saan itse tehdä valinnan. Ja vapaus valita omasta ajankäytöstään on ihan parasta.
Seuraavaksi mieleen tulee parisuhde ja ystävät.
Okei, ehkä vähän outoa, että ihmissuhteet tulivat vasta tokana mieleen. Se voi johtua siitä, että mulle on siunaantunut ihan älyttömän ihana parisuhde, jossa meillä on mennyt useamman vuoden ajan tasaisen hyvin. Tai että se on sellainen turvallinen, vakaa voimavara, jonka vaikutus onnellisuuteen on itsestään selvä. Sama homma ystävien kanssa; meidän iso, rovaniemeläislähtöinen tyttöporukka on mulle kuin perhe, eikä se onneksi varsinkaan näin parikymppisenä ole tuonut elämään stressiä, vaan päin vastoin vienyt sitä pois. Tällä hetkellä parisuhteessa on parasta mukava arki, johon kuuluu yhteisiä ruokahetkiä ja Frendien katsomista, tulevaisuuden suunnittelua, reppuselkään nostamista, huolenpitoa, syvällisiä keskusteluja ja paljon meän omia, tyhmiä vitsejä.
Ja sitten ne ihan perusjutut. Se, että kokee pitävänsä oman elämän ohjaksia käsissään. On sopivasti rahaa. Ei ole sairas. Siis vitsi, mulla ei ole ollut yhtään migreenikohtausta neljään kuukauteen ja oon ihan älyttömän kiitollinen siitä. En osaa sanoa, miksi kohtauksia ei ole nyt tullut; viime vuonna niitä tuli muistaakseni neljä kappaletta, noin kolmen kuukauden välein, joten jos kohtausta ei nyt seuraavien viikkojen aikana näy, tauko on pisin pitkään aikaan. Joulukuinen migreeni oli ehdottomasti elämäni kamalin, sillä uusi lääke oli edellistäkin tehottomampi ja perinteisen pääkivusta kärsimisen lisäksi oksentelin viiden tunnin ajan. Pelkäsin uutta kohtausta niin paljon, että kävin tammikuussa jopa pari kertaa vyöhyketerapiassa, vaikken tällaisiin erikoisempiin hoitokeinoihin erityisemmin usko. Joka tapauksessa, oon kiitollinen siitä, ettei migreeniä ole nyt tullut useampaan kuukauteen.
Onnellisuuteen vaikuttaa ehdottomasti myös kaikki yksittäiset tapahtumat ja reissut, jotka on ripoteltu seuraavien kuukausien ajalle ja joista olen innoissaan. Tänä viikonloppuna oon Jyväskylän ja Vääksyn keikkojen lisäksi menossa Ouluun mun kummipojan ristiäisiin (eka kummilapsi, ihanaa!). Ensi viikolla vietetään aikaa mun poikaystävän sukulaisten kanssa täällä Helsingissä.
Ja siis hei, kesä ylipäätään!
Tämä on mun elämäni ensimmäinen kesä Helsingissä ja kuten yhdessä vlogissa sanoinkin, musta tuntuu että nyt vasta sisäistän, kuinka siistiä on asua täällä. Olin toki innoissani, kun muutettiin syksyllä, mutta loppujen lopuksi oon tutkinut kaupunkia erittäin vähän koko talven aikana. En vaan malta odottaa, että ilmat lämpenee vielä hiukan ja pääsen lähtemään spontaanisti yhdille, syömään terassilla, tutustumaan uusiin kaupunginosiin ja pyöräilemään rannalle ottamaan aurinkoa (Hietsu? Missä rannalla täällä ruukataan käydä, haha). Mulla olisi alustavasti suunnitelmissa käydä myös Provinssissa, Ruississa ja Qstockissa, oi että. Tästä kesästä tulee niin hyvä.
Tässä kirjoittaessa tuli sellainen olo, että voisin jatkaa tätä onnellisuuslistaa vaikka kuinka pitkään, mutta ehkä mainitsen enää yhden asian, jotta postaus ei veny älyttömän pitkäksi.
Mut tekee onnelliseksi myös mun työ. Tyytyväisyys omaan tekemiseeni.
Oon yleensä aika kriittinen itseäni kohtaan ja vertaan tekemisiäni helposti muihin. Tuntuu, että pitäisi saada enemmän aikaiseksi. Hukkaan välillä sen punaisen langan enkä tiedä itsekään, mikä on se mun juttu. Tällä hetkellä tunnen kuitenkin sekä sellaista rauhaa että innostusta. Rauhalla tarkoitan sitä, etten stressaa liikaa, innostuksella taas viittaan sellaiseen kipinään ja inspiraatioon. Talvella tein tietoisen päätöksen suhtautua Youtube-videoiden tekemiseen vähän rennommin, sillä tiesin Tubetourin vievän paljon aikaa ja energiaa. Tajusin, ettei mun oikeasti ole mikään pakko tehdä neljää videota viikossa – varsinkaan, jos laatu kärsii määrästä. Kevään aikana oon tehnyt myös vähemmän yhteistöitä, mutta ne jotka valitsin, toteutuivat jotenkin tosi kivasti; helmikuun World Visionin silpomisen vastainen kamppis tuntui tärkeältä, ja maaliskuun Millaisen kuvan annan itsestäni -yhteistyövideo sai uskomattoman ihanan vastaanoton. Tuli sellainen olo, että hahmottaa taas sen, mitä haluaa tehdä: vaikuttaa ja puhua tärkeistä aiheista haastaen samalla itseäni myös videoiden visuaalisen puolen saralla. Viihdyttäminen ja kevyemmät videot ovat toki myös kivoja juttuja, mutta en halua painottaa mun kanavaa pelkästään niihin.
Tähän liittyen päätin toteuttaa yhden pienen haaveen liittyen bodypositivity-videoon, jonka keskiössä olisikin mun seuraajat. Haluan tehdä koostevideon, jossa kymmenet eri näköiset ja kokoiset ihmiset sanovat katsojalle rohkaisevia ja lohduttavia sanoja, ja jonka ihmiset voisivat katsoa Youtubesta silloin, kun oma vartalo ahdistaa. Jos just sie haluat osallistua tähän, voit käydä katsomassa ohjeet tämän vlogin kuvaustekstistä videon alapuolelta. Arvostaisin sitä ihan super paljon! Oon saanut jo nyt yli kymmenen ihanaa videota ja mulla on sellainen olo, että tästä tulee vielä hieno kokonaisuus.
Tuntuu, että pääsin tässä vasta alkuun, mutta ehkä tästä sai jo ihan kivasti jonkinlaisen kurkkauksen mun mielenmaisemaan. Mitä teille kuuluu, mikä tekee just teidät onnelliseksi tällä hetkellä? Löytyykö mitään samoja fiiliksiä kuin mulla?
Postauksen kuvat: Sarianna Valkama
12 Kommenttia
Voi vitsi miten paljon tykkäänkin lukea sun postauksia! Tyylisi ja tapasi kirjoittaa asioista on niin mun mieleen! Hauskaa myös huomata kuinka huomaan itsessäni samanlaisia juttuja/piirteitä kuin mistä kirjoitit. Olen myös koti-ihminen, joka tykkää vapaa-ajasta ja arjen pienistä tavallisista jutuista :)
Ai että, ihana Anni kun kommentoit! Tuli niin hyvä mieli tästä, tsemppaa jatkamaan bloggaamista :)
Tajuun niin tuon ajan! Se on nimittäin tehnyt mutkin onnelliseksi tänä keväänä. :) Ekaa kertaa vuosiin on opintojen ja töiden suhteen hiljaisempi kausi, mikä on antanut tilaa ja aikaa omalle kasvulle, luovuudelle ja levolle. Oon innostunut uusista harrastuksista ja vanhoista taidejutuista nyt kun on ollut oikeasti kunnolla vapaa-aikaa.
Ihana kuulla! Just tuo oma kasvu, luovuus ja lepo, allekirjoitan ihan täysin. Musta on kiva pohtia omaa persoonaa ja niitä asioita, joita haluais itessään kehittää, mutta jos on koko ajan hulluna hommaa ja kiirettä niin ei jää aikaa sille itsensä tutkiskelulle ja asioiden oivaltamiselle. Kiitos paljon kun kommentoit :)
Ihana että sulla menee noin hyvin! Tavallaan kadehdin, vaikken kyllä haluaisi käyttää niin negatiivista sanaa. Oon vilpittömän onnellinen sun puolesta, mutta kaipaisin jo omaankin elämään tietynlaista seesteisyyttä ja onnellisuutta.
Kaikki on tavallaan ihan hyvin. Ei erinomaisesti, mutta koskapa ois. Jotenkin ei pysty nauttimaan arjesta samalla tavalla kuin on joskus voinut, pienet asiat kasaantuu varjostamaan. Oon tietoisesti yrittänyt päästä niistä ajatuksista eroon, mutta vaikka kaikki on ihan hyvin, elämän suunta tuntuu olevan vähän hukassa. Kohta takana on yliopistoelämän rankin vuosi (toki omia valintoja sekin…), joka tosin on kohta purkissa ja vielä erinomaisin tuloksin! Pahinta onkin se taustalla kummitteleva mörkö, että jos loma ei helpotakaan. Ja se että tällä hetkellä muillekaan mieltä painaville asioille ei voi mitään, pitää vaan odottaa, että aika kuluu ja asiat lutviutuu. Ja vaikka tietää, ja uskookin, että kaikki järjestyy ja todennäköisesti vielä ihan hienosti.
Taidan vaan miettiä liikaa :D
Ihana sie, kiitos tosi paljon kommentista! Pakko sanoa heti tähän, että postaus antaa ehkä aika hattaraisen kuvan, koska halusin keskittyä nimenomaan niihin hyviin juttuihin. Eräs läheiseni kuoli syöpään jouluna, ja kevääseen on mahtunut myös tosi surullisiakin hetkiä. Surutyön jälkeen tuntui oudolta sanoa ekaa kertaa olevansa onnellinen – tuli melkein huono omatunto siitä. Nyt on kuitenkin sellainen olo, että haluaa oikein fiilistelemällä fiilistellä kaikkea hyvää ja muistaa arvostaa kivoja asioita, siksi tällainen positiivinen postaus :)
Mutta siis, oon jotenkin ihan innoissaan aina, kun joku kommentoi pidemmästi ja kertoo oikeasti ajatuksiaan! Ihanaa. Ymmärrän tosi hyvin sun ajatuksia, oon kans sellainen liianmiettijä ja turhan stressaaja, haha. Nimenomaan tuo, että stressaa jo etukäteen, mitä jos loma ei helpota :D Mie ainakin täällä nostan sulle hattua ja annan pikku aplodit, ihan mahtavaa että oot jaksanut painaa hommia tämän vuoden! Itsehän en oo edistänyt omia opintojani kokonaiseen vuoteen, hehe. Oot super, muista se!
oi että sun jutut saa aina mut niin hyvälle tuulelle! itsellä tosi rankka vuosi takana työn ja opiskeluiden parissa, mutta nyt tulevaisuudessa häämöttaa uusi työpaikka ihan uudessa ympäristössä sekä tauko opinnoista. en voisi olla onnellisempi! kaiken tämän lisäksi ylihuomenna alkaa kauan odotettu parin viikon loma!
jatka samaan malliin sita <3 oon seurannut sua jo starry eyes -ajoilta. katon sillon tällöin sun videoitakin, mutta oon enemmän tämän perinteisen bloggailun ystävä.
Ihanaa kevättä teille <3
Tulipa taas motivaatiota jatkaa blogin päivittämistä, kun saa tällaista palautetta. Tosi kiva kuulla, että löytyy vielä perinteisen tekstin ystäviä, kivaa vaihtelua kirjoittaa videoiden lomassa :)
Oi miten siistejä juttuja sulla tulossa! Onnea uudesta työpaikasta ja ihanaa lomaa <3
Hei!Sul on tosi hyviä ajatuksia näistä aiheista :).Mulle jäi susta tosi positiivinen ja mukava fiilis,kun olit ystävällinen ja kehut jne..
Ootpa söpö!
Oon kattonu jotain sun videoita. Ja kerroit siiyä sun ahdistuneisuudesta.
On tosi hyvä että oot kestäny kaiken sen yli ❤ oot tosi vahva.
Itekki oon kärsiny ahdistuksesta jo 13 vuotta. Se on tosi pitkä aika. Ja näihin vuosiin on mahtunu niin paljon tuskaa, surua ja menetyksiä. Ahdistusta ja kyyneliä. Terapoiota ja romahduksia. Ja ihan kaikkee. Joka ikinen vuosi kuukausi viikko päivä tunti minutti ja sekunti. Ja edelleen ahdistaa. Vaikka paljon oon mennykki eteenpäin näinä vuosina.
Ihana positiivisuus huokuu susta vaikka arpia on varmasti vieläki❤ ehkä itekki joskus ansaitusti nauttii tuosta olotilasta
Ihana postaus! Tuli jotenkin ihanan positiivinen olo kun luin postaustasi. Minulle kuuluu nyt todella hyvää. Olen pitkästä aikaa onnellinen ja saan nauttia tekemistäni asioista. Kesä, ystävät, perhe ja blogi ovat kaikki minun onnelisuuden lähteitä, joiden takia olen onnelinen tällä hetkellä. Voin vaan niin samaistua tuohon sinun tunteeseesi- on rauhallinen olo eikä stressaa mikään, mutta samaan aikaan on innoissaan uusista ja tulevista jutuista. Se on ihana tunne! Oot mahtava Sita ja sulla on ihania ajatuksia. :)