Selailet kategoriaa

Vanha blogi

Vihersmoothie ilman blenderiä

marraskuu 24, 2015
image

 

Yhteistyössä Go Green.

 

Alkusyksystä tein usean viikon ajan melkein joka päivä välipalaksi vihersmoothien. Siis oikeasti melkein päivittäin, mistä kertoo se, että meän kaksi blenderiä vetelee tällä hetkellä viimeisiään… Laitoin ne vissiin vähän liian kovalle koetukselle, sillä kumpikin niistä huutaa ja tuntuu sekoavan, jos niillä yrittää tehdä vähänkään paksumpaa smoothieta. Lisäksi neste valuu aina kulhon pohjan läpi itse koneeseen, mitä ei oo aikaisemmin tapahtunut. Oon myös ollut haistavinani vähän semmoisen palaneen käryn blendaamisen jälkeen, joten viime aikoina en oo oikein uskaltanut käyttää niitä jonkinlaisen räjähdyksen pelossa :D

Ostin kuitenkin tuossa toissa viikolla Prismasta halvalla tehosekoittimen, jossa tuli mukana sekä sauvasekoitin että minisilppuri. Päätin tänään kokeilla tehdä smoothieta vähän eri tavalla kuin ennen, eli ilman blenderiä; laitoin ainekset tehosekoittimen mukana tulleeseen törppöön ja survoin menemään. Oli oikeastaan aika kätevää, sillä tuo muovitörppö oli helpompi putsata kuin blenderin raskas kulho (jonka lisäksi mun pitäisi siivota myös pöytä, sillä ne blenderit tosiaan valutti sitä smoothieta läpi).

 
image 

Ainekset

 

  • ananasta (tuoreena paras, mutta tölkistä kätevämpi)
  • vihreitä: esimerkiksi lehtikaalta, kurkkua, pinaattia, selleriä
  • banaania tuomaan täyteläisyyttä (avokado tekee saman)
  • mangoa (myös pakasteversio käy) tai omenaa
Sitten vaan sauvasekoittimella nuo mössöksi! Mun smoothiessa oli päällä manteleita, kurpitsansiemeniä, kookosrouhetta, chiansiemeniä sekä hamppurouhetta. Kahta viimeiseksi mainittua mulla ei ole ennen ollut, mutta sain niitä pussilliset Go Greeniltä osana kaupallista yhteistyötä ja nyt tekisi mieli ripotella niitä joka paikkaan: smoothieeseen, puuroon, jogurttiin, kasvoille, laukkuun… No ei vaiskaan, mutta käteviä ne joka tapauksessa on!

 
image 

Pikku kuulumisia

marraskuu 21, 2015

image 

Viikot menee niin älyttömän nopeasti nykyään.

Eikä se tavallaan haittaa yhtään; mitä nopeampaa päivät suhahtaa ohi, sitä nopeammin myös saapuu joulukuun 13. päivä, jolloin lähden sinne mun kuukauden reissulle Balin kautta Thaimaahan. Mutta toisaalta tuo samainen päivä on deadline mun kandille, joka pitäisi saada valmiiksi ennen kuin pakenen talvea auringon alle. Eli puolensa tälläkin!

Arkipäivät meni tällä viikolla aika samalla kaavalla kuin yleensä tänä syksynä: aamupäivällä yliopistolle, lounas, yksi luento, kotiin iltapäivällä, illalla jumppaan tai töihin ja jossain välissä yritän näpytellä kandia. Tällä hetkellä nautin jotenkin tosi paljon arjesta, sen kivoista rutiineista ja pikku yllätyksistä. Noihin kivoihin rutiineihin voisi laskea esimerkiksi bussimatkat yliopistolle raksun kanssa, päivittäiset lounastreffit tyttöjen kanssa opiskelijaravintolassa, iltapäiväkahvit ja ihan vaan kaupassakäynnin, sillä jostain syystä rakastan shoppailla vihanneksia ja hedelmiä… #mummosyksy2015

Pieniä piristäviä juttuja taas on esimerkiksi ensilumen luoma hiljainen valo iltaisin, uusien reseptien testailu, yliopiston salaattibaarin linjastoon yhdeksi päiväksi ilmestyneet herneenpalot ja Lumenelta saapunut meikkipaketti (kaupallinen yhteistyö).

 
image 

Niin kuin kerroinkin täällä blogissa, lokakuun lopussa olin tosi stressaantunut. Nyt olo on kuitenkin sata kertaa parempi, mistä kertoo myös se, että mun silmässä nykinyt elohiiri on vihdoinkin kadonnut! Joo, enhän mie iskenyt random ihmisille silmää kuin kolmen viikon ajan… Tuo oli kyllä pisimpään jatkunut elohiiri ikinä, vaikkei se tietenkään kellon ympäri nykinyt. Oon myös nukkunut paremmin, eikä mulla ole enää sellainen olo, että pienikin kiire vie täysin voimat.

Pikku vastoinkäymisiäkin on tietysti ollut, keskiviikkona esimerkiksi kaaduin pyörällä ja lensin maahan vasemman lonkan ja kyynärpään varaan. Mutta tuplaonni onnettomuudessa: mulle ei käynyt mitään pahempaa, eikä mulla sattunut olemaan laukussa mukana kameraa tai iPadia, jotka olin meinannut napata mukaan, mutta jotka sitten jostain syystä jätinkin kotiin. Huh hele, olisi ollut kevyt tonnin arvoinen kaatuminen…

Tein muuten tuossa pari viikkoa sitten aika ison päätöksen, joka on muuttanut mun jokapäiväistä elämää aika paljon. Kerron tuosta kuitenkin paremmin omassa postauksessaan, sillä uskoisin, että asiaa riittää vähän useamman sadan sanan verran. Sadoista sanoista puheenollen, mun pitää pitää tämä postaus lyhyenä ja alkaa näpyttelemään – kaikkien yllätykseksi – kandia! Jes.Palaillaan siis huomenna pikkujoulupostauksen merkeissä :)

 
image 

Inhorealistinen treenipäiväkirja

marraskuu 17, 2015
image

 

Yhteistyössä liikuntakeskus Hukka.

 

 Maanantai:Viikon ensimmäinen päivä. Eilisen päivän jooga tuntuu takareisissä, mutta muuten olo on virkeä eikä lihaksissa ole pahoja jumeja. Päätetään tyttöjen kanssa mennä illalla Grit Cardio -tunnille, jonka jälkeen oon sopinut käyväni pelaamassa sulkapalloa. Niille, jotka ei tiiä: Grit Cardio on 30 minuutin mittainen tappotreeni, joka kuuluu Les Mills -tuoteperheeseen. Oon käynyt Cardiossa ekan kerran tänä syksynä, mutta tunti on tullut parin kuukauden aikana tutuksi; treeni tehdään kehon painolla ja se sisältää esimerkiksi punnerruksia, hyppyjä, kyykkyjä, polvennostojuoksua ja muita nopeita liikkeitä. Niin kuin yleensäkin Les Mills -ryhmäliikuntatunneilla, yhtä ohjelmaa vedetään läpi noin kolmen kuukauden ajan, kunnes uusi ohjelma lanseerataan uusine biiseineen ja liikkeineen.

Maanantain Cardio on suunnilleen yhtä rankka kuin aina ennenkin. Onneksi Griteissä saa hiukan henkilökohtaisempaa tsemppiä kuin muilla tunneilla, sillä ohjaaja kiertää välillä treenaajien joukossa kannustamassa ja haastamassa tekemään kovemmin. Mulla välillä naurattaa ja hävettää jälkeenpäin, kuinka murhanhimoiselta oon varmaan näyttänyt katseiden kohdatessa ohjaajan kanssa rankimpien liikkeiden aikana :D Cardion viimeisessä biisissä mun polvi kopsahtaa lattiaan, kun yritän siirtyä punnerrusasentoon liian nopeasti ja jalka tuntuu vähän oudolta viimeisen treeniminuutin ajan (mikä tietenkin harmittaa hiukan, ei saa vedettyä täysillä loppuun saakka). Cardion jälkeen oon ihan poikki, mutta jään kuitenkin pelaamaan sulista tunniksi. Kotiin pyöräillessä on sellainen olo, että voisin syödä kolme norsua ja yhden hevosen. 

 Tiistai:Tiistaina mie en oo mitenkään mahdottoman jumissa, mutta koska oon viimeksi pitänyt totaalilepopäivän viikko sitten, päätän ottaa rennosti ja käydä vain 45 minuutin pilatestunnilla. Yksi syy tuntivalinnalle on tietenkin Mestarin treenipassi, josta multa puuttuu leima pilateksen kohdalta. Niin kuin oon monta kertaa sanonutkin, tuo treenipassi on kyllä innostanut kokeilemaan tosi montaa erilaista lajia, joita ei olisi tullut testattua ilman MestariHukka-haastetta.

Saan lopulta treenikamuksi Even, jolta puuttui myös pilatesleima. Tunnin alussa lämmitellään kroppaa, tehdään erilaisia harjoituksia ja keskitytään mm. syvien vatsalihasten aktivoimiseen. Oon suoraan sanottuna ison osan tunnista aika pihalla, sillä kovaan treeniin tottuneena pienten, syvien lihasten harjoittaminen tuntuu sellaiselta epävarmalta; tuntuuko tämä tarpeeksi, teenkö oikein ja missä pitäisi tuntua? Yhdessä vaiheessa mie myös turhaudun, kun en saa tehtyä ihan yksinkertaista vatsalihasliikettä ja tuntuu, että oon ihan surkea. Tunnin jälkeen oon sitä mieltä, että tykkään joogasta ja kehonhuoltotunneista enemmän kuin pilateksesta, mutta mieli saattaisi kyllä muuttua, jos malttaisi käydä siellä säännöllisesti. Mulla on illalla vähän sellainen olo, niin kuin ei olisi mitään treeniä tehnytkään, mutta koitan ajatella, että kehonhuolto on aina hyväksi – vaikkei se tuntuisikaan oikein missään.

image

Keskiviikko:

Keskiviikkona pidän pakollisen välipäivän, sillä mun kalenteri on täynnä tälle päivälle: aamupäivällä luento, iltapäivällä haastattelu oululaiseen lehteen ja sen jälkeen oululaisten bloggaajien pikkujoulut. Syön vähän päin honkia, sillä missaan mun normaalin lämpimän iltaruoan ja korvaan sen pikkujouluissa herkuilla, hupsista perkele.

Hassua muuten, miten nykyään on niin päin, ettei malttaisi pitää välipäiviä (normaalistihan sitä keksii tekosyitä olla lähtemättä salille). Isoin syy tähän on ehdottomasti se, että niin moni meän tyttöporukasta on liittynyt Hukan jäseneksi; meillä on huippu treeniporukka, ja tekee pahaa lukea muiden yhteisiä jumppasuunnitelmia WhatsApp-ryhmäkeskustelusta, kun ei itse pääse mukaan :D Mutta hyvä vaan, eihän sillä oo väliä mikä motivoi liikkumaan, jos lopputuloksena on kuitenkin hikinen otsa, punaiset posket ja hymyilevät kasvot.

Torstai:

Olo on aamulla vähän pöhnäinen edellisillan herkutteluista, joten päätän käyttää täydet hiilarivarastot hyödyksi (lol) ja käydä pienellä aamulenkillä. Ilma on aluksi aika masentavan harmaa, mutta lopulta pikkuinen lumisade saa hymyn huulille ja mulle tulee hyvä fiilis niin kuin yleensäkin lenkillä; mie oikein fiilistelen sitä että jes, sain aikaiseksi lähdettyä ulos, ihan sama kuinka pitkään tai lujaa juoksen. Tiiättekö sen tunteen, kun itsellä on laiskapepukausi ja reipas lenkkeilijä juoksee kadulla vastaan huokuen hyvää oloa? Koitan muistaa tuon tunteen omien lenkkieni aikana ja olla ylpeä siitä, että sain lähdettyä ulos. Kaikki motivaattorit käyttöön, hah.

Juoksufiilis olisi varmasti vielä parempi, jos olisin päivittänyt lenkkisoittolistan ennen lenkkiä, mutta ei se mitään! Tykkään treenatessa kuunnella yleensä jytyjumputusta, jossa on sellainen… ei liian iloinen tunnelma? Oon myös lopettanut nappikuulokkeiden käyttämisen liikkuessa, sillä kunnon bassoluurit on vaan _niin_paljon paremmat. Juoksukamppeina mulla on tällä hetkellä Socin juoksuhousut, vanha H&M:n alesta ostettu välikausitakki ja Asics-merkkiset juoksukengät, joissa on hyvä vaimennus pitkiä lenkkejä ajatellen. Teen joskus oman postauksen treeni- ja juoksukengistä, niistä lisää sitten!

Mie en ole syksyn aikana käynyt juoksemassa kovin montaa kertaa, joten puolen tunnin lenkki vie yllättävän tehokkaasti voimat. Mulla meni myös yllättäen paikat jumiin? Seuraavana päivänä tuntui nimittäin erityisesti sisäreisissä.

image

Perjantai:

Homman nimi on et tää on pääpäivä!! Laulan tuota Pää-äijien biisiä aina aamuisin, jos meillä on sulkapallovuoro varattuna illalle…

Eli sulispäivä siis! Ollaan suunniteltu minikokoista turnausta meän tyttöjen kesken kauemman aikaa, ja perjantaina päästään vihdoin pelaamaan isolla porukalla. Meille on varattuna useampi kenttä, sillä pelaajia tulee loppujen lopuksi seitsemän. On hauskaa ja aika menee kuin siivillä, oon niin rakastunut sulikseen, ettei malttaisi tehdä mitään muuta. Lajin helppous viehättää; tenniksessä pitää keskittyä niin paljon enemmän lyömiseen ja liikkumiseen, että saa pelit aikaiseksi. Sulkapallo tuntuu erityisen kivalta siksi, ettei tarvinnut aloittaa ihan nollasta, vaan tennistausta auttaa paljon.

Pelien jälkeen leimariippuvaiset jää vielä SH’Bamiin veivaamaan, ja mun sydäntä lämmittää erityisesti parit vanhat biisit, jotka ohjaaja on ottanut tunnille mukaan. Nostalgia ja unohdettujen biisien fiilisteleminen on parasta, myös treenatessa.

Lauantai:

Oon aina onnellinen, jos mulle ei oo osunut työvuoroa lauantaille, sillä lauantai on ehkä mun viikon lempitreenipäivä. Syy tähän on minun rakkaan Maijan vetämä aamun BodyAttack-tunti, jonka jälkeen meillä on tapana käydä porukalla salaattilounaalla opiskelijaravintolassa. Attack alkaa vasta kymmentä vaille yksitoista, mikä on just soppeli aika. Ehtii herätä, syödä rauhassa aamupalaa ja virkistyä ennen kuin lähtee pyöräilemään salille.

Tänä lauantaina meitä on Attackissa kolme, ja fiilis on sata kertaa parempi, kuin yksin jumpatessa. Esimerkiksi lihaskunto-osiossa kavereille peilin kautta virnuilu auttaa jaksamaan ne viimeisetkin askelkyykyt, haha. Punnerrusten aikana koitan miettiä, onko niissä tapahtunut mitään kehitystä. Oon käynyt nyt syksyllä nykyisen ohjelman aikana Attackissa seitsemän kertaa (eli suunnilleen kerran viikossa) ja tähän asti ohjelmaa on jaksanut treenata mielellään. Mun lemppari on ehdottomasti viimeinen sykehuippu, jossa tulee kerähyppyjä ja polvennostojuoksua, ah sitä tuskan määrää.

Attackin jälkeen Vanillan salaattibaarin alle kolmen euron lohisalaatti maistuu niin hullun hyvältä.

image

Sunnuntai:

Sunnuntaina mun työvuoro loppuu viideltä, ja ollaan varattu tyttöjen kanssa sulkapallovuoro puoli kuudelta. Väsyttää vähän töiden jälkeen, pimeys ja räntäsade painaa päälle kotiin polkiessa, mutta saan kuin saankin käytyä kotona hakemassa treenikamppeet ja pyöräiltyä Hukkaan. Kropassa on jotenkin inhottava olo; tuntuu että maha on epätavallisen pömpöllään, vaikkei ole syönyt sitä erityisen täyteen.

Pelataan tällä kertaa sulkapalloa nelinpelinä kaksinpelien sijaan. Pakko myöntää, että ilman tyttöjä en olisi ikinä jaksanut lähteä salille, joten tässä taas nähdään, kuinka tärkeitä ne treenikaverit joskus on. On taas hauskaa, mutta mulla alkaa hiukan stressata kerta kerralta enemmän kipeytyvä olkapää, joka on sulkapallon aloittamisen jälkeen alkanut tuntua oudolta. Mun oikea olkapää on ollut monta vuotta sellainen, että sitä ahdistaa ja mun on pakko naksauttaa se pyöräyttämällä käsi suorana etukautta ympäri. Lisäksi monet salitreeniliikkeet tuntuu olkapäässä jotenkin vistolta painojen kanssa, joten tajuan sunnuntaina, että nyt pitää pitää pientä breikkiä suliksesta ja katsoa, mitä olkapää sanoo viikon pelaamattomuuden jälkeen. Ihan mälsää, mutta pakko koittaa olla järkevä.

Sellainen oli mun viime viikon liikuntapäiväkirja tällaisessa todenmukaisessa muodossa! Toivottavasti tykkäsitte postauksesta ja jos kaipaatte lisää näitä tulevaisuudessa, laittakaa ihmeessä kommenttia :)

image