Selailet kategoriaa

Muoti ja asut

20 faktaa, joita et vielä tiennyt

tammikuu 10, 2018

 

1. Mun tämän hetken lempiemojit on nämä: ?????? Rakastan käyttää WhatsAppissa mahdollisimman randomeja emojeita kesken keskustelun ja hämmentää keskustelukumppania.

2. Pienenä olin su-per kova lukemaan kirjoja. Lemppareita oli Pottereiden lisäksi mm. Kapteeni Sinikarhu, Universumin Tomu -sarja, Eragon sekä Jaqueline Wilsonin kirjat (Tyttöfrendit-sarja ja Tatuoitu äiti, ah).

3. Oon 162 cm pitkä ja mun kengänkoko on 38,5.

4. Pelkään tosi helposti pimeää ja yksin kotona olemista, jos oon katsonut tai lukenut jotain pelottavaa. En siis pelkää, että joku tai jokin oikeasti yllättää mut, vaan mulla vaan on sellainen karmiva olo – tyyliin suihkussa kuvittelen, mitä jos joku seisoisi aivan mun lähellä pimeässä saunassa lasioven takana. Hyiiiiii.

5. Oon välillä tosi huono kokeilemaan uusia asioita. Esimerkiksi mulle tuntemattomien sarjojen aloittaminen on jotenkin tosi tuskaa, mutta parin jakson jälkeen jään ihan koukkuun. Sama homma peleissä; sanon usein etten tykkää lautapeleistä, vaikka oikeasti vain se alku tökkii.

6. Mun perheestä isä on ollut armeijan lentäjä ja äitipuoli parturi-kampaaja. Äiti taas on tehnyt elämänsä aikana kaikenlaisia hommia – ja pikkusisko on niin pieni, että käy vielä yläastetta.

7. Mulla on kasvanut yksi ylimääräinen hammas, joka puski ylärivistöön toisen etuhampaan kohdalle – poikittain. Multa revittiin hammaslääkärissä muutenkin aika paljon hampaita kun olin lapsi, ja yläasteella mulla oli raudat puolen vuoden ajan.

8. Oon aika huono uimaan. En käynyt pienenä uimakoulua, ja sen huomaa…

9. Harrastin 7-vuotiaasta lukio ykkösen kevääseen asti tanssia, pisimpään hip hoppia. Mulla on välillä ihan hirveä ikävä tanssitunteja, koreografioiden opettelua ja erityisesti tanssikisoja. Vitsi kisoissa oli aina mahtavaa. Pitäisköhän joskus pyörähdellä takaisin tuon harrastuksen pariin…

10. Mulla häiritsee välillä uskomattoman paljon se, jos joku maiskuttaa tai muuten syö ruokaa äänekkäästi. En ymmärrä, miten se voi aiheuttaa mussa ihan kunnon puistatuksia ?

11. Unelmoin 13-vuotiaaksi saakka laulajanurasta. Pidin itseäni ala-asteikäisenä ihan hyvänä laulajana, ja päätin kutosella että haen Idolsiin heti, kun ikä riittää.

12. Tilasin ennen Subwayssa aina leivän tällä kaavalla: täysjyvälle tonnikalaa tai kana teriyakia juustolla ja paahdettuna; kasviksista salaatti-tomaatti-kurkku-paprika-oliivi-punasipuli, kastikkeeksi South West ja kevytmajoneesi. Mausteeksi pippuria ja oreganoa! Nyt kasvissyöjänä en oo hirveästi käynyt Subissa, sillä kasvispihvi ei oikein sytytä.

13. Mun tunteet on usein tosi vahvoja ja nopeasti muuttuvia. Saatan just itkeä jotain asiaa ja hetkessä unohtaa sen, tai vaihtoehtoisesti suutun tosi nopeasti ja herkästi, jos joku on esimerkiksi kohdellut mun läheisiä epäreilusti. Myös parisuhteen riitatilanteissa mie lepyn nopeasti ja haluan sopia, sillä jo vartin kuluttua kina alkaa tuntua turhalta.

14. Mun yläasteen päättötodistuksen keskiarvo oli 8,7 ja lukiossa kirjoitin E, E, E, E, M ja C. Lempiaineet ala-asteella taisi olla musiikki ja äidinkieli (koska aineiden kirjoittaminen), yläasteella tykkäsin… en mistään, haha. Olin vähän angstiteini. No ei, ehkä englannista. Lukiossa psykologia kiinnosti eniten.

15.  Lauloin aina ennen JVG:n Häissä-biisiä sanoilla ”Aamuun asti vaik aamul on matsi, onneks meil on taxii” ?

16. Opettelin kahvin juomisen 20-vuotiaana, kun aloitin opinnot yliopistossa. Ensin join kahvin maidolla ja sokerilla suklaapalan kanssa, sitten kahvikonvehti jäi pois ja lopulta luovuin sokeristakin.

17. Syön munakkaan ketsupilla.

18. Oon seurannut lukiossa ja yliopiston alussa paljon ulkomaalaisia Youtube-kanavia (Jenna Marbles, Timothy DeLaGhetto, danisnotonfire ja Amazing Phil, JacksGap) enkä silloin olisi ikinä uskonut, että osaisin joskus itse tehdä videoita. Se vaikutti niin vaikealta ja monimutkaiselta!

19. Mietin nykyään tällaisissa tilanteissa paljon sitä, annanko itsestäni totuudenmukaisen vai liian hyvän kuvan somen kautta. Tai tiiättekö, ihmisillä on luontainen tarve saada ihmiset tykkäämään itsestään, ja tällaiseen listaan tulee helposti valittua vain sellaisia asioita, joiden toivoo herättävän ihailua, myötätuntoa tai sympatiaa lukijassa. Välillä tekee hyvää pysähtyä miettimään omia motiiveja eri asioissa. Toisaalta taas ei saisi miettiä liikaa, muuten ei pysty tekemään tällaista työtä.

20. Parisuhde on mulle tällä hetkellä ihan kaikki kaikessa ja tuo mulle hirveästi iloa elämään joka päivä. Olisi hauskaa tehdä joskus postaus ”20 faktaa Sitasta” mun poikaystävän kirjoittamana, ehkä sellainen sitten seuraavalla kerralla!

 

Kuinka moni näistä jutuista oli teille ennestään tuttuja? Entä pystyittekö samaistumaan joihinkin kohtiin? Tänään tuli uuden postauksen lisäksi myös vlogi, sen voi katsoa täältä!

 

Postauksen kuvat: Svante Gullichsen

Blogin comeback

joulukuu 30, 2017

Hei.

Mun nimi on Sita. Oon 25 vuotta, kotoisin Rovaniemeltä, mutta oon opiskellut useamman vuoden Oulussa suomen kieltä. Muutin Helsinkiin syksyllä 2017 mun poikaystävän kanssa, jonka löysin neljä vuotta sitten eräänä kesäisenä sunnuntai-iltana Oulun Torinrannasta. Tykkään kauramaito-kahvista, treenaamisesta sekä mun ystävien kanssa nauramisesta. Osa teistä saattaa tuntea mut jo blogiajoilta, sillä mie kirjoitin mun Starry eyes -nimistä blogia vuosina 2011-2016. Suurin osa taas on tutustunut muhun ehkä vasta Youtuben kautta, sillä siellä mun sisältöä on katsottu eniten: yli 12 miljoonan näyttökerran verran.

Ehkä kirjoitan paremman esittelyn joskus myöhemmin, sillä nyt tuntuu tosi epätodelliselta kirjoittaa tätä tekstiä. Syitä on kaksi; ensinnäkin siitä tulee keväällä kaksi vuotta, kun aloitin Youtube-videoiden tekemisen, enkä oo sen vuoksi päivittänyt mun blogia yli vuoteen. Suurempi syy on se, että kuvittelin tämän mun bloggaamisen aloittamisen vähän erilaiseksi, hohdokkaaksi ja hienoksi. Kiva uudistettu ulkoasu, uusi osoite, paljon suunnitelmia ja hirveä into luoda jotain uutta. Menetin kuitenkin joulupäivän yönä erään ihmisen elämästäni. Me pysyttiin hänen lähellään koko se päivä, valvottiin vierellä loppuun saakka, kunnes yöllä viimeinen hengenveto muuttui hiljaisuudeksi, jota en olisi koskaan halunnut kuulla. Kaikki tuntuu nyt surun vuoksi oudolta ja hiljaiselta – hiukan vääristyneeltä. Kuin kello kävisi vastapäivään ja ulkona olisi turkoosi pakkastaivas keskellä kesäistä aamua. Mutta ehkä se juuri muistuttaa siitä, millaista elämä on. Niin ihmeellistä, sekä hyvässä että pahassa. Ja miten jokaisen some-päivityksen ja huolitellun kuvan takana on aina oikea ihminen, oikea tarina – ja mie haluan pitää myös siitä pinnan alla olevasta kiinni.

Jos kuitenkin keskitytään niihin vähän kivempiin juttuihin (se helpottaa muakin tässä surutyössä), voisin kertoa siitä, miksi halusin palata bloggaamisen pariin ja mistä aion täällä blogin parissa kirjoitella.

Oon nyt tehnyt Youtube-videoita aktiivisesti yli 1,5 vuotta, ja tässä ajassa on ehtinyt tapahtua ihan hirveästi. Oon rakastunut videoiden tekemiseen, opetellut editoimaan, kasvattanut mun kanavaa lähes 100 000:een tilaajaan saakka ja luonut tästä tekemisestä itselleni ammatin. Videoiden tekeminen oli neljän vuoden bloggaamisen jälkeen ihanaa vaihtelua, ja mulla on ollut sellainen olo, että oon löytänyt siitä oman juttuni – tai ainakin yhden niistä. Oon kuitenkin viime kuukausien aikana alkanut kaivata kirjoittamista, joka taas on ollut lapsuudesta asti mulle rakas harrastus. Halusin aloittaa bloggaamisen uudelleen, sillä tämä on loppujen lopuksi aika erilaista sisällön luomista kuin videoiden tekeminen. Tai ainakin sellaiseksi oon sen suunnitellut, eli ei tarvitse pelätä postausten olevan Youtube-videoiden suoraa toistoa. Haluan nimenomaan hyödyntää sen, mitä teksti puhumisen muotona tarjoaa verrattuna videoihin – en tykkää siitä, että joitain asioita jää sanomatta, koska niistä ei saa rakennettua järkevää tai katsojia houkuttelevaa videota.

Ainakin tällä hetkellä suunnitelmissa olisi luoda lifestyle-sisältöä (ärsyttävä termi, mie tiiän) eli kertoa postauksissa omista ajatuksista ja kuulumisista. Lisäksi haluaisin jakaa kokemuksia eri asioista (niin syvällisistä kuin pinnallisistakin) sekä ehkä antaa jotain vinkkejä, jos sellaisia tulee joskus mieleen. Muotibloggaajaa musta ei varmaan saisi tekemälläkään, sillä en oo koskaan kokenut olevani mitenkään erityisen tyylikäs tai inspiroiva pukeutuja, mutta jotain asukuvia tuun varmasti välillä jakamaan ihan vaan siksi, että niitä on mun mielestä kiva katsella.

Jos joku muuten miettii, miten mun videoiden käy, niin niitä tulee kyllä vielä aktiivisesti. Valitettavasti mun ulkoinen kovalevy hajosi jouluna, eikä sen sisältöä saatu pelastettua huollossa, minkä vuoksi en esimerkiksi saanut tehtyä koostevideota mun vuodesta 2017. Harmittaa kyllä ihan älyttömästi, että menetin kaikki mun videot, kuvat, editointiprojektit ja muut tärkeät tiedostot, mutta harkitsen lähettäväni kovon sellaiseen kalliimpaan huoltoon, jonka avulla mun viime vuoden sisällöt voisi vielä saada takaisin. Homma on vaan niin kallis, etten edes kehtaa sanoa teille hintaa. Pitää harkita.

 

Koska tämän tauon takia musta tuntuu kuin aloittaisin kaiken alusta, toivoisin ihan su-per paljon, että jaksaisitte kommentoida jotain ajatuksia ja toiveita tulevien postausten suhteen.

  1. Haluaisitteko jonkinlaisen esittelyn minusta, onko siellä monia ihmisiä, jotka ei mua tunne? Entä olisiko elämäntilapäivitys kiva?
  2. Mikä blogeissa ärsyttää, ja mitä asioita taas arvostatte?
  3. Onko jotain tiettyä aihetta, josta toivoisitte mun kirjoittavan?
  4. Kuinka usein postauksia kannattaisi tehdä: yksi, kaksi vai neljä viikossa?
  5. Ootko lukenut aikoinaan mun Starry eyes –blogia, ja jos oot, mikä siinä kiinnosti tai oli parasta?

Syy siihen, miksi en läheisen poismenosta huolimatta siirtänyt blogin julkaisua myöhemmäksi, on se että oon luvannut sekä mun videolla että Snapchatissa tehdä teille ”Tammikuun hyvinvointikalenterin” ennen vuoden vaihtumista. Ideana olisi siis se, että julkaisen täällä blogissa 31. kohdan listan, jossa on tammikuun jokaiselle päivälle jokin kiva tehtävä tai vinkki hyvinvointiin liittyen. Päivän tehtävä voisi liittyä esimerkiksi treenaamiseen, syömiseen, lepoon tai itsensä hyväksymiseen. Halusin pitää mun lupauksesta kiinni, vaikka blogikirjoitusten luominen ei ehkä nyt ole ollut päällimmäisenä mielessä. Toisaalta nämä pienet asiat ja niiden tekeminen auttavat lähtemään liikkeelle. Teki oikeastaan aika hyvää purkaa ajatuksia tähän, ja mie haluan kiittää sua, että jaksoit lukea tätä tänne asti.

Ennen lopetusta pitää vielä kiittää super paljon markkinointitoimisto Delwig Digitalia, joka auttoi mut alkuun tämän bloggaamisen kanssa. Helsinkiläinen Delwig Digital tarjosi mulle vanhan blogin siirtämisen ja tämän blogin ulkoasun säädöt yhteistyönä, mutta käytännössä yritys tarjoaa vaikka minkälaisia palveluja; brändäystä ja markkinointia, www-suunnittelua ja domainpalvelut, opetusta ja konsultaatiota. Oon kyllä niin onnellinen että sain tämän blogin toteutumaan monen kuukauden haaveilun jälkeen. Me luultavasti tehdään vielä pieniä säätöjä ulkoasuun seuraavien päivien aikana (yritän myös saada järkättyä vanhat postaukset kategorioihin), mutta oon jo nyt erittäin tyytyväinen siihen, miltä täällä näyttää.

Lopuksi haluan vielä sanoa, että ihan mahtavaa että eksyit lukemaan mun ekaa postausta! Toivon ihan koko sydämeni pohjasta, että lähdet mukaan tälle uudelle polulle, jota mie lähden mun Niken tennareissa ja kamera kädessä talsimaan. Tehdään tästä sellainen polku, jota sun on kiva seurailla ❤ Kiitos vielä ja nähdään pian Hyvinvointikalenterin parissa.

Heipa.

Ps. Video blogibannerin kuvauspäivältä katsottavissa täällä.

Postauksen kuvat: Svante Gullichsen