Moikka mooi :)
Täällä sitä ollaan, ja ollaan oltu nyt tasan viikko. Ensimmäiset seitsemän päivää on olleet kyllä ihania, ja huippua päästä vihdoinkin kertomaan teille kaikista jutuista! Oikeasti mun piti kirjoittaa tämä postaus eilen illalla, kun tultiin hotellille baarikadulta, mutta olin niin väsynyt että nukahdin vaatteet päällä sängylle. Oli vissiin massu niin täynnä pizzaa, hahha. Nyt onkin aamu, kello on Thaimaassa kymmenen ja Suomessa viisi. Ollaan saatu aikaero aika hyvin tasattua, sillä heti ensimmäisenä päivänä sitä oli niin uskomattoman väsynyt matkustamisesta, että uni tuli illalla suunnilleen järkevään aikaan. Muistan, kuinka joskus nuorempana makasin valveilla Thaimaassa joskus neljän aikaan yöllä kun en saanut unta ja heräsin hullun väsyneenä yhden aikaan päivällä. Nyt on mennyt vähän paemmin!
Meän matkustus tänne Thaimaahan oli vähän rankempi kuin mitä olin odottanut. Lähdettiin matkaan tiistaina aamuseitsemältä, kun meän lento lähti Oulusta puoli yhdeksän aikaan. Aamupäivä oltiin Helsingissä, jossa syötiin vähän ruisleipää ja mie kasailin itseäni, kun tuli niin huono olo heti ekasta lennosta (mitä pienempi kone ja lyhyempi matka, sitä pahempi matkapahoinvointi). Yhdeltä lennettiin Moskovaan, jossa meillä olikin neljän tunnin odottelu ennen lentoa Bangkokiin. Oli oikeastaan ihan mukavaa, kun sai rauhassa katsella paikkoja, etsiä oikea portti ja käydä syömässä. Mua nauratti Venäjän lentokentällä Putiniksi maalatut maatuskat… Otettiin myös mini päikkärit, jotka ei oikein kuitenkaan auttaneet väsymykseen.
Seitsemän aikaan meän lento lähti, ja oli oikeastaan ihan kiva lento, vaikka monet oli vähän pudistelleet päätä kun kerrottiin, että lennetään Thaimaahan venäläisellä Aeroflotilla. Kone oli jättikokoinen, henkilökunta mukavaa, tuolin selkänojien ruuduissa oli iso valikoima leffoja ja sarjoja ja ruoatkin ihan ok. Nukkuminen oli vaan aika vaikeaa, kun jouduttiin Jussin kanssa eri puolille käytävää ”vierekkäin” käytäväpaikoille, eikä siksi voinut nojata päätä mihinkään, kun toisella puolella tuolia oli tyhjää ja toisella puolella istui venäläinen matkustaja.
Oltiin perillä Bangkokin lentokentällä yhdeksän aikaan aamulla Thaimaan aikaa, ja lähdettiin pienen säätämisen jälkeen Chonburia kohti taxilla. Kuski peri meiltä ihan naurettavan hinnan, 1300 bathia, koska olin niin väsynyt etten osannut alkaa tinkaamaan kunnolla. No, perillä mentiin heti mun mummon luo syömään, jossa nähtiin mun sukulaisia, ja illalla tehtiin kiinalaisen uuden vuoden kunniaksi perinteistä ruokaa. Niin siis sen jälkeen, kun oltiin nukuttu vahingossa neljän tunnin päikkärit, heh.
Tokana päivänä eli torstaina lähdettiin heti aamupäivällä Khao kheow -eläinpuistoon, joka sijaitsee semilähellä Chonburin kaupunkia Si Rachassa. Oli lopulta tosi sateinen ilma, mutta päästiin me näkemään jotakin otuksia!
Khao kheow -puistossa siis eläimille pyritään tekemään mahdollisimman luonnollinen asuinympäristö, ja parhaimmillaan ne tallustelevat alueella ilman minkäänlaisia häkkejä tai aitoja (niiden asuinpaikka voidaan rajata esimerkiksi ojilla niin, etteivät ne pääse eksymään muille maille). Tuolla mun lempparihomma on tietenkin eläimien syöttäminen; mikä sen parempaa, kuin ojentaa pari pikku banskua norsulle. Multa löytyy parempi postaus Khao kheow -puistosta edelliseltä Thaimaan-reissulta tästä.
Eläinpuiston jälkeen mentiin syömään vietnamilaiseen ravintolaan, jossa tarjoiltiin paljon joko valmiiksi valkoiseen nuudeliin käärittyjä tai itse käärittäviä täytteitä. Paljon rapua ja muita mereneläviä, mm.
Tällaista ei kyllä taida Oulusta saada. Oli tosi hyvää ja sellaista kevyen raikasta ruokaa, ei jää samanlainen täyteenahdettu olo niin kuin Suomessa ravintolakäynnin jälkeen (tai sitten se on oma vika, kun aina tilaa vaan jonkun kahden kilon hampparin). Nuo ruoat riitti muuten viidelle hengelle ja hintaa satsilla taisi olla noin kolmekymppiä.
Torstai-iltana käytiin vielä kävelemässä ostoskeskuksessa ja juotiin siellä hullun kalliit kahvit: mun normikahvi isona taisi maksaa 2,5 euroa ja Jussin pienempi oli kaksi euroa. Ei tuo nyt mikään mahdoton hinta tietenkään ole, jos kahvittelua ei harrasta joka päivä – ja se kahvin juominen onkin vähentynyt mulla tosi paljon, ihan vaan hinnan takia.
Mulla myös hävetti, kun mun sedän perhe näki mut tuo kahvikuppi kädessä – varmaan ajatteli, että kunnon rahantuhlausta :D
Perjantaina lähdettiin käymään taas Si Rachassa, mutta tällä kertaa kohteena oli kiinalainen temppeli. Niin kuin oon kertonut, me ollaan oikeasti kiinalaista sukua, niin kuin tosi monet muutkin Thaimaassa. Tuolla temppelissä kävi kyllä kunnon kuhina, kun niin monet oli tullut rukoilemaan kiinalaisen uuden vuoden kunniaksi. Laitoin tuolta myös videota Instagramiin, kannattaa kurkata!
Oli kyllä hassua, miten aluksi ajattelin tuonne mentäessä että ”Boring, nää on niin nähty”, mutta yhtäkkiä temppelin sisälle astuessa mie jotenkin herkistyin hulluna. Siellä sisällä oli joukko ihmisiä laulamassa hiljaisia rukouksia punaisten lohikäärmepylväiden keskellä, ja tunnelma oli niin taianomainen, että mulla nousi kyyneleet silmiin. Temppeli oli muutenkin ihan älyttömän kaunis, täynnä yksityiskohtia lattiasta kattoon saakka.
On muuten hassua, miten aina Thaimaassa mun sisäinen taikauskoisuus nostaa päätään, vaikka Suomessa en ikinä usko mihinkään horoskooppeihin tai muihin höpötyksiin. Täällä se hengellisyys on vaan niin kauniisti kietoutunut taikauskoon, ja kun kaikki ympärillä olevat ihmiset lapsista koulutettuihin aikuisiin uskovat ihan täysillä kaikkiin onnea tuoviin riipuksiin ja paikkojen pyhyyteen, niin jotenkin se vaan tarttuu. Tuolla temppelissä esimerkiksi lahjoitin parikymmentä bathia apinasoturia esittävän patsaan keräyslippaaseen ja rukoilin thaiksi muutaman lauseen, vaikka Suomessa olisin sanonut moiselle pyh ja pah. Lisäksi ostin temppelialueen myymälästä pienen norsuamuletin (pieni hopeinen norsujumala läpinäkyvän muovikuoren sisällä) ihan vaan siksi, että tuli niin hyvät fiilikset siitä. Kuulostaa hassulta, mutta oon muutenkin koittanut testailla tätä mun suhdetta norsuihin, koska oon tosiaan harkinnut pienesti sellaisen kuvioidun norsun tatuoimista ranteeseen. Haluan kuitenkin ensin olla sataprosenttisen varma, että norsut on mun juttu – niin jumalten kuin oikeiden yksilöiden osalta :)
Temppelin jälkeen mentiin Bang Saeng -nimiseen paikkaan syömään ja käveleskelemään. Meän asuinpaikassa eli Chonburissa ei pahemmin hotelleja ja hiekkarantoja ole, mutta tuonne Bang Saengin rannoille ei ole sieltä pitkä matka.
Kakkupalanen ja kuppi kahvia taisi maksaa lähes neljä euroa.
Kun tultiin takaisin Chonburihin, ehdittiin just sopivasti yö-katumarkkinoille. Mie en oikeastaan nykyään ikinä osta mitään Thaimaan ostoskeskuksista, sillä katumarkkinoilta löytyy ihan samoja tuotteita ja vaatteita halvemmalla hinnalla. Voisin tehdä tuosta oman postauksensa, jos teitä kiinnostaa vaikka nähdä, mitä kaikkea siellä myydään ja millä hinnalla :)
Lauantaina meillä oli luvassa päiväreissu Bangkokiin. Mun kahdesta serkusta toinen on just valmistumassa lääkäriksi Bangkokin lääkiksessä, ja sen kamat piti käydä pakkaamassa opiskelija-asuntolassa. Lopulta mun serkun vanhemmat (eli mun äitin veli ja sen vaimo) hoitivat pakkaamisen, ja mun serkku lähti näyttämään Bangkokin keskustaa mulle ja Jussille.
Päivän aikana kierreltiin ostoskeskuksia, pysähdyttiin Hello Kitty -kahvilaan (josta en laita enempää kuvia, koska pakko tehdä oma postaus :D) ja piipahdettiin pienessä luostarissa rukoilemassa. Tuollainen päiväreissu oli aika soppeli tuohon väliin, ehti nähdä ihan kivasti kaikkea.
Sunnuntaina vietettiin Chonburi-päivä mun äitin kanssa. Käytiin syömässä pikku ruokapaikassa (kolmen hengen ruoat taisi olla noin kuusi euroa), otettiin tunnin jalkahieronnat (yhdeltä henkilöltä noin neljä euroa), käytiin Chonburin liikuntapuistossa ja maisteltiin herkkuja ruokamarkkinoilla.
Thaimaalaiset lapset on ihan älyttömän söpöjä, ihan vaan tiedoksi.
Illalla mentiin vielä Chonburi FC:n jalkapallomatsiin, jonne lippu maksoi viisi euroa. Oli kieltämättä hassua, kun Chonburi FC vaikutti etukäteen joukkueena hullun uskottavalta (ostoskeskuksessa näkyi niiden mainoksia Niken sponsoroimana, joukkueen liikkeistä löytyi vaikka minkälaista fanikamaa, otteluun oli tullut katsojia noin 15 000 ja tuo stadiumkin oli ihan hieno), mutta loppujen lopuksi peli ei ollut kovin ihmeellistä. Jopa mie huomasin sen, vaikken tiedä jalkapallosta paljoa :D
Katsomossa oli hyvä tunnelma, kannustajilla oli rummut ja soittimet mukana ja ihmiset fiilisteli kotijoukkueen jokaista nousua, haha.
Maanantaina me lähdettiinkin sitten Pattayalle, jossa ollaan oltu nyt kaksi yötä. Laittelen taas seuraavaan postaukseen sitten täällä Pattayalla otettuja kuvia, sillä muuten tämä postaus venyy ihan liian pitkäksi! Toivottavasti jaksoitte lukea näitä höpötyksiä ja olisi ihanaa saada myös kommenttia, jos tykkäsitte postauksesta.
Ps. Lisää kuvia ja videoita Instagramissa @sitasalminen.
