Selailet kategoriaa

Matkustaminen

Hello Kitty Cafe @ Bangkok

maaliskuu 16, 2015

image

 

Niin kuin ensimmäisessä Thaimaa-postauksessa kerroinkin, me käytiin ekan lomaviikon aikana päiväreissu Bangkokissa. Mun serkku kierrätti mua ja Jussia ympäri keskustaa, ja jossain vaiheessa kysyin, olisko missään lähellä Hello Kitty -kauppaa (haha). Serkku sitten hoksasi, että pikku kävelymatkan päässä olisi kokonainen Hello Kitty -kahvila, jonne mun oli tietenkin pakko päästä.

Kahvilan edessä oli iso joukko turisteja odottelemassa sisäänpääsyä ja luulin siksi, ettei mekään voitaisi välttyä jonottamiselta. Me päästiin kuitenkin saman tien sisään, sillä kahvilassa oli just vapautunut kolmen hengen pöytä. Asteltiin sitten ovesta sisälle – ja voi apua minkälainen paikka se oli :D Kaikki oli Hello Kittya. Penkit, pöydät, ruoat, kupit, kahvisokeri-pussit, jopa kahvilan taustamusiikki!

 

idimage
image

Paikka oli kolmekerroksinen, sillä yläkerrasta löytyi lisää ruokailutilaa ja alakerrassa taas oli Hello Kitty -kauppa, josta saattoi ostaa esimerkiksi teeman mukaisen sulismailan. Keskikerroksen kahvilan tarjontaan kuului mm. leivoksia, savulohi-salaattia, voileipiä, erilaisia kahvijuomia, alkoholittomia drinkkejä ja smoothieita – sekä yllättävästi myös kaksi ihan thaimaalaista ruoka-annosta.

image
image
image
image

 

Kahvilassa oli tietenkin vähän Thaimaan normaalia hintatasoa kalliimpaa, mutta käytiin silti tilaamassa vähän kakkua, jääkahvia ja normikahvia. Kakkupala taisi olla kolme tai neljä euroa, jääkahvi oli vajaat kolme euroa. Salaatti taas olisi maksanut noin seitsemän euroa.

 

image
image

 

Ja totta kai kahvimaito oli vaaleanpunaista, haha.

Saapa nähdä, tuleeko tuo söpöstelykulttuuri ikinä Suomeen saakka. Thaimaassa on nimittäin ihan oikeasti aivan erilainen käsitys näistä jutuista; mitä söpömpi, sen parempi. Ei oo lapsellista laittaa puhelimeen pinkkiä ja timantein koristeltua nallekuorta, ei oo outoa ostaa vaaleanpunaisia pupuastioita eikä oo epäuskottavaa koristella omaa autoa Hello Kitty -tarroilla. Jopa ruokakaupassa huomaa sen, kuinka söpöyttä korostetaan: sipsipusseissa on melkein aina jotain sydämiä ja nallekarhuja ja kauppaketjujen jakamissa alekupongeissa on piirroshahmoja. Eli käytännössä Thaimaassa musta tuntuu, että oon omieni luona, haha.
Pitää kuvata teille mun ostamat höpöjutut näiden reissupostausten jälkeen – siihen asti tämä riittäköön Hello Kittystä… Käsi ylös, kuka kävisi tuollaisessa kahvilassa, jos noita aukaistaisiin Suomeen?

 

Eka viikko Thaimaassa

helmikuu 25, 2015

image

 

Moikka mooi :)

Täällä sitä ollaan, ja ollaan oltu nyt tasan viikko. Ensimmäiset seitsemän päivää on olleet kyllä ihania, ja huippua päästä vihdoinkin kertomaan teille kaikista jutuista! Oikeasti mun piti kirjoittaa tämä postaus eilen illalla, kun tultiin hotellille baarikadulta, mutta olin niin väsynyt että nukahdin vaatteet päällä sängylle. Oli vissiin massu niin täynnä pizzaa, hahha. Nyt onkin aamu, kello on Thaimaassa kymmenen ja Suomessa viisi. Ollaan saatu aikaero aika hyvin tasattua, sillä heti ensimmäisenä päivänä sitä oli niin uskomattoman väsynyt matkustamisesta, että uni tuli illalla suunnilleen järkevään aikaan. Muistan, kuinka joskus nuorempana makasin valveilla Thaimaassa joskus neljän aikaan yöllä kun en saanut unta ja heräsin hullun väsyneenä yhden aikaan päivällä. Nyt on mennyt vähän paemmin!

Meän matkustus tänne Thaimaahan oli vähän rankempi kuin mitä olin odottanut. Lähdettiin matkaan tiistaina aamuseitsemältä, kun meän lento lähti Oulusta puoli yhdeksän aikaan. Aamupäivä oltiin Helsingissä, jossa syötiin vähän ruisleipää ja mie kasailin itseäni, kun tuli niin huono olo heti ekasta lennosta (mitä pienempi kone ja lyhyempi matka, sitä pahempi matkapahoinvointi). Yhdeltä lennettiin Moskovaan, jossa meillä olikin neljän tunnin odottelu ennen lentoa Bangkokiin. Oli oikeastaan ihan mukavaa, kun sai rauhassa katsella paikkoja, etsiä oikea portti ja käydä syömässä. Mua nauratti Venäjän lentokentällä Putiniksi maalatut maatuskat… Otettiin myös mini päikkärit, jotka ei oikein kuitenkaan auttaneet väsymykseen.

Seitsemän aikaan meän lento lähti, ja oli oikeastaan ihan kiva lento, vaikka monet oli vähän pudistelleet päätä kun kerrottiin, että lennetään Thaimaahan venäläisellä Aeroflotilla. Kone oli jättikokoinen, henkilökunta mukavaa, tuolin selkänojien ruuduissa oli iso valikoima leffoja ja sarjoja ja ruoatkin ihan ok. Nukkuminen oli vaan aika vaikeaa, kun jouduttiin Jussin kanssa eri puolille käytävää ”vierekkäin” käytäväpaikoille, eikä siksi voinut nojata päätä mihinkään, kun toisella puolella tuolia oli tyhjää ja toisella puolella istui venäläinen matkustaja.

image

Oltiin perillä Bangkokin lentokentällä yhdeksän aikaan aamulla Thaimaan aikaa, ja lähdettiin pienen säätämisen jälkeen Chonburia kohti taxilla. Kuski peri meiltä ihan naurettavan hinnan, 1300 bathia, koska olin niin väsynyt etten osannut alkaa tinkaamaan kunnolla. No, perillä mentiin heti mun mummon luo syömään, jossa nähtiin mun sukulaisia, ja illalla tehtiin kiinalaisen uuden vuoden kunniaksi perinteistä ruokaa. Niin siis sen jälkeen, kun oltiin nukuttu vahingossa neljän tunnin päikkärit, heh.

Tokana päivänä eli torstaina lähdettiin heti aamupäivällä Khao kheow -eläinpuistoon, joka sijaitsee semilähellä Chonburin kaupunkia Si Rachassa. Oli lopulta tosi sateinen ilma, mutta päästiin me näkemään jotakin otuksia!

image
image
image
image

Khao kheow -puistossa siis eläimille pyritään tekemään mahdollisimman luonnollinen asuinympäristö, ja parhaimmillaan ne tallustelevat alueella ilman minkäänlaisia häkkejä tai aitoja (niiden asuinpaikka voidaan rajata esimerkiksi ojilla niin, etteivät ne pääse eksymään muille maille). Tuolla mun lempparihomma on tietenkin eläimien syöttäminen; mikä sen parempaa, kuin ojentaa pari pikku banskua norsulle. Multa löytyy parempi postaus Khao kheow -puistosta edelliseltä Thaimaan-reissulta tästä.

Eläinpuiston jälkeen mentiin syömään vietnamilaiseen ravintolaan, jossa tarjoiltiin paljon joko valmiiksi valkoiseen nuudeliin käärittyjä tai itse käärittäviä täytteitä. Paljon rapua ja muita mereneläviä, mm.

image
image

Tällaista ei kyllä taida Oulusta saada. Oli tosi hyvää ja sellaista kevyen raikasta ruokaa, ei jää samanlainen täyteenahdettu olo niin kuin Suomessa ravintolakäynnin jälkeen (tai sitten se on oma vika, kun aina tilaa vaan jonkun kahden kilon hampparin). Nuo ruoat riitti muuten viidelle hengelle ja hintaa satsilla taisi olla noin kolmekymppiä.

Torstai-iltana käytiin vielä kävelemässä ostoskeskuksessa ja juotiin siellä hullun kalliit kahvit: mun normikahvi isona taisi maksaa 2,5 euroa ja Jussin pienempi oli kaksi euroa. Ei tuo nyt mikään mahdoton hinta tietenkään ole, jos kahvittelua ei harrasta joka päivä – ja se kahvin juominen onkin vähentynyt mulla tosi paljon, ihan vaan hinnan takia.

image

Mulla myös hävetti, kun mun sedän perhe näki mut tuo kahvikuppi kädessä – varmaan ajatteli, että kunnon rahantuhlausta :D

Perjantaina lähdettiin käymään taas Si Rachassa, mutta tällä kertaa kohteena oli kiinalainen temppeli. Niin kuin oon kertonut, me ollaan oikeasti kiinalaista sukua, niin kuin tosi monet muutkin Thaimaassa. Tuolla temppelissä kävi kyllä kunnon kuhina, kun niin monet oli tullut rukoilemaan kiinalaisen uuden vuoden kunniaksi. Laitoin tuolta myös videota Instagramiin, kannattaa kurkata!

image
image

Oli kyllä hassua, miten aluksi ajattelin tuonne mentäessä että ”Boring, nää on niin nähty”, mutta yhtäkkiä temppelin sisälle astuessa mie jotenkin herkistyin hulluna. Siellä sisällä oli joukko ihmisiä laulamassa hiljaisia rukouksia punaisten lohikäärmepylväiden keskellä, ja tunnelma oli niin taianomainen, että mulla nousi kyyneleet silmiin. Temppeli oli muutenkin ihan älyttömän kaunis, täynnä yksityiskohtia lattiasta kattoon saakka.

image

On muuten hassua, miten aina Thaimaassa mun sisäinen taikauskoisuus nostaa päätään, vaikka Suomessa en ikinä usko mihinkään horoskooppeihin tai muihin höpötyksiin. Täällä se hengellisyys on vaan niin kauniisti kietoutunut taikauskoon, ja kun kaikki ympärillä olevat ihmiset lapsista koulutettuihin aikuisiin uskovat ihan täysillä kaikkiin onnea tuoviin riipuksiin ja paikkojen pyhyyteen, niin jotenkin se vaan tarttuu. Tuolla temppelissä esimerkiksi lahjoitin parikymmentä bathia apinasoturia esittävän patsaan keräyslippaaseen ja rukoilin thaiksi muutaman lauseen, vaikka Suomessa olisin sanonut moiselle pyh ja pah. Lisäksi ostin temppelialueen myymälästä pienen norsuamuletin (pieni hopeinen norsujumala läpinäkyvän muovikuoren sisällä) ihan vaan siksi, että tuli niin hyvät fiilikset siitä. Kuulostaa hassulta, mutta oon muutenkin koittanut testailla tätä mun suhdetta norsuihin, koska oon tosiaan harkinnut pienesti sellaisen kuvioidun norsun tatuoimista ranteeseen. Haluan kuitenkin ensin olla sataprosenttisen varma, että norsut on mun juttu – niin jumalten kuin oikeiden yksilöiden osalta :)

Temppelin jälkeen mentiin Bang Saeng -nimiseen paikkaan syömään ja käveleskelemään. Meän asuinpaikassa eli Chonburissa ei pahemmin hotelleja ja hiekkarantoja ole, mutta tuonne Bang Saengin rannoille ei ole sieltä pitkä matka.

imageimage

 

Kakkupalanen ja kuppi kahvia taisi maksaa lähes neljä euroa.

Kun tultiin takaisin Chonburihin, ehdittiin just sopivasti yö-katumarkkinoille. Mie en oikeastaan nykyään ikinä osta mitään Thaimaan ostoskeskuksista, sillä katumarkkinoilta löytyy ihan samoja tuotteita ja vaatteita halvemmalla hinnalla. Voisin tehdä tuosta oman postauksensa, jos teitä kiinnostaa vaikka nähdä, mitä kaikkea siellä myydään ja millä hinnalla :)

Lauantaina meillä oli luvassa päiväreissu Bangkokiin. Mun kahdesta serkusta toinen on just valmistumassa lääkäriksi Bangkokin lääkiksessä, ja sen kamat piti käydä pakkaamassa opiskelija-asuntolassa. Lopulta mun serkun vanhemmat (eli mun äitin veli ja sen vaimo) hoitivat pakkaamisen, ja mun serkku lähti näyttämään Bangkokin keskustaa mulle ja Jussille.

image
image
image

Päivän aikana kierreltiin ostoskeskuksia, pysähdyttiin Hello Kitty -kahvilaan (josta en laita enempää kuvia, koska pakko tehdä oma postaus :D) ja piipahdettiin pienessä luostarissa rukoilemassa. Tuollainen päiväreissu oli aika soppeli tuohon väliin, ehti nähdä ihan kivasti kaikkea.

Sunnuntaina vietettiin Chonburi-päivä mun äitin kanssa. Käytiin syömässä pikku ruokapaikassa (kolmen hengen ruoat taisi olla noin kuusi euroa), otettiin tunnin jalkahieronnat (yhdeltä henkilöltä noin neljä euroa), käytiin Chonburin liikuntapuistossa ja maisteltiin herkkuja ruokamarkkinoilla.

image

image
image

 

Thaimaalaiset lapset on ihan älyttömän söpöjä, ihan vaan tiedoksi.

Illalla mentiin vielä Chonburi FC:n jalkapallomatsiin, jonne lippu maksoi viisi euroa. Oli kieltämättä hassua, kun Chonburi FC vaikutti etukäteen joukkueena hullun uskottavalta (ostoskeskuksessa näkyi niiden mainoksia Niken sponsoroimana, joukkueen liikkeistä löytyi vaikka minkälaista fanikamaa, otteluun oli tullut katsojia noin 15 000 ja tuo stadiumkin oli ihan hieno), mutta loppujen lopuksi peli ei ollut kovin ihmeellistä. Jopa mie huomasin sen, vaikken tiedä jalkapallosta paljoa :D

 

image

image
image

Katsomossa oli hyvä tunnelma, kannustajilla oli rummut ja soittimet mukana ja ihmiset fiilisteli kotijoukkueen jokaista nousua, haha.

Maanantaina me lähdettiinkin sitten Pattayalle, jossa ollaan oltu nyt kaksi yötä. Laittelen taas seuraavaan postaukseen sitten täällä Pattayalla otettuja kuvia, sillä muuten tämä postaus venyy ihan liian pitkäksi! Toivottavasti jaksoitte lukea näitä höpötyksiä ja olisi ihanaa saada myös kommenttia, jos tykkäsitte postauksesta.

image

 

Ps. Lisää kuvia ja videoita Instagramissa @sitasalminen.

Tamun kokemuksia Thaimaasta

helmikuu 16, 2015

image

Nyt se päivä sitten tulee. Monen kuukauden – tai no, monen vuoden – odotuksen jälkeen lähtö Thaimaahan häämöttää muutaman tunnin päässä.Huomenna aamulla siis lähdetään Jussin kanssa lähes kolmen viikon mittaiseen reissuun! Menomatka menee niin, että lennetään aamupäivällä Helsinkiin, päivällä Moskovaan ja iltapäivällä lähtee se pisin lento Bangkokiin, jossa ollaan perillä keskiviikkoaamuna kahdeksalta Thaimaan aikaa (saa nähdä kuinka silmät sirrissä sitä on, sillä silloin kello on Suomessa kolme yöllä). En itse asiassa tiiä vielä, millä mennään sitten lentokentältä Chonburiin mun sukulaisten luo mutta oikeasti toivon, että äiti olisi siellä porteilla jonkun kanssa vastassa :D Meillä ei siis ole mitään hotelleja varattuna, vaan pyöritään eri paikoissa fiiliksen mukaan – ensimmäisenä tosiaan tuo Chonburi.
Mie oon viimeksi käynyt Thaimaassa reilu kolme vuotta sitten, jolloin vietin siellä kuukauden mun lukion jälkeisenä välivuotena. Yhteensä käyntikertoja taitaa olla vajaat kymmenen, joista useimmat reissut ovat olleet vähintään kuukauden mittaisia. Kaikilla edellisillä kerroilla oon mennyt Thaimaahan äitin kanssa, joten on kyllä erityisen jännää, kun matkakumppanina on ensimmäistä kertaa poikaystävä. Sukulaiset katsoo ihmeissään Suomen blondia ihmettä, haha. Yleensä Thaimaassa oon viettänyt aikaa Chonburissa mun mummon luona ja Pattayalla mun sukulaisten pikku hotellissa. Chonburissa tykkään kaupungin aitoudesta, siitä ettei joka paikassa ole turisteja ja tietenkin siitä, että saa viettää sellaista tavallista arkea thaimaalaisten kanssa. Pattayalla taas tykkään ottaa aurinkoa, kierrellä ja katsella ihmisvilinää sekä ihan vaan lomailla – Chonburissa ei nimittäin ole samanlaista lomafiilistä, sillä paikkaa ei ole laitettu turisteja varten, eikä oikein missään näy hienoja hotelleja, uima-altaita tai muutakaan fiiniä. Mulla kyllä monesti naurattaa, kun ihmiset olettaa, että mie oon esimerkiksi Pattayaa vastaan ja koittaa kalastella mun hyväksyntää sanomalla, että sehän on sellainen ihan kamala turistirysä. Mie monesti vastaan ihan tahallaan, että tykkään kyllä olla siellä eikä mua häiritse se länsimaalaisten paljous. Se on turistikaupunki ja sillä selvä, ei siitä mun mielestä tarvitse tehdä niin isoa numeroa. Onhan se vähän uskottavampaa matkustaa johonkin paikkoihin, jossa näkee ”sitä oikeaa Thaimaata”, mutta en mie ala tuomitsemaan niitäkään, jotka siellä Krabilla ja Pattayalla haluaa hengailla. Ihmiset hakee lomaltaan eri asioita :) 

image

 

Mun reissuja on tietenkin aina helpottanut suuresti se, että osaan puhua thaita. Tällä hetkellä tuntuu oikeasti ihan kamalalta ajatukselta, että mun pitäisi kommunikoida sukulaistenkin kanssa englanniksi; juttuihin pääsee niin paljon paremmin mukaan, kun puhuu samaa kieltä, eikä tarvitse pelätä yksin jäämistä sillä tietää, että pärjää ihan hyvin ilman ketään tukihenkilöä. Koska kaikki ei välttämättä tiiä, niin tosiaan oon oppinut thain kielen ennen suomea, mutta suomi vastaa kuitenkin mulle sitä äidinkieltä. Oon oppinut thain erillään suomesta (eli mulle ei oo varsinaisesti opetettu thaita), joten mun kielikorva on tavallaan täydellinen (mun ei tarvitse miettiä sanajärjestyksiä tai sitä, miten joku lauserakenne menee). Ainoa hankaluus on siinä, että mun sanavarasto on puutteellinen esimerkiksi sivistyssanojen tai muiden erikoisempien termien kohdalla; jos äiti ei oo mulle joskus sanonut jotain sanaa, mie en tiiä sitä. Oon kuitenkin asunut Suomessa koko ikäni, eli mun sanavarasto ei oo päässyt laajentumaan esimerkiksi television, koulun tai kavereiden kautta. Aina vaan jutskaillut äitin kanssa täällä Suomessa ollessa :) Yleensä mun sanavarasto kuitenkin laajenee huomaamatta joka kerta, kun käyn Thaimaassa. En oo tosin tajunnut sitä aiemmin, mutta kyllä se vaan niin on.

Thain kielessä on sama perussanajärjestys kuin suomessa (subjekti verbi objekti), mutta määritteet menee toisin päin (ei sanota punainen talo vaan talo punainen). Lisäksi erilaista on se, että thai on ns. sävelkieli, eli intonaatio vaikuttaa sanan merkitykseen. Jos sanot maa erilaisella intensiteetillä tai ”sävyllä”, se voi tarkoittaa joko koiraa, hevosta tai verbiä tulla. Näitä olisi kyllä tosi ärsyttävää opetella, onneksi mie oon nuo sävelkulkujen erot oppinut luonnostaan silloin ihan pienenä.

 

image

 

Mun suhde Thaimaahan ja erityisesti thaimaalaisuuteen on onneksi pysynyt melko tiiviinä näiden kaikkien vuosien aikana. Mun thain kielen taito kyllä notkahti joskus ala-asteella, mutta palautui onneksi nopeasti, kun lopetin puhumasta äitille suomea ja palasin thain käyttöön. Tiiän kohtuu hyvin thaimaalaisesta kulttuurista ja oon ylpeä siitä, että mussa on jotain muutakin kuin suomalaista verta. Tiiän useita tapauksia, joille se toinen maa jää etäiseksi joko vanhempien vuoksi tai omasta valinnasta, mikä ei tietenkään oo huonokaan juttu.

Meän reissussa odotan eniten ehkä sitä, että pääsee näyttämään jollekin ”ulkopuoliselle” kaikki ne jutut, joita oon Thaimaassa fiilistellyt yksin edellisten reissujen aikana. Ihan mahtavaa, että oma poikaystävä näkee sen osan mun elämästä, joka yleensä jää vain tarinoiden tasolle. Odotan myös sitä, että pääsen matkan aikana opettamaan Jussille lisää thaita ja maistattamaan kaikkia mun suosikki-thairuokia. Odotan tietenkin myös sitä lämpöä, rusketusta, shortseja ja lomaa. Irtiottoa kaikesta. Kookosjäätelöä, tom kha -keittoa ja salapau-pyöryköitä. Aion käydä aamulenkeillä, hieronnassa, yömarkkinoilla, kampaajalla ja höpöttää thaita sydämeni kyllyydestä. Haluan juhlia Pattayalla, juoda Breezeriä ilman meikkiä rannalla ja kuunnella musiikkia hiekkaa jalkapohjien alla. Ottaa kuvia kaikesta mahdollisesta ja tallentaa kameraan jokaisesta päivästä jotain ihanaa. Enkä millään, en millään malta odottaa, että pääsen näkemään mun sukulaisia. Huh huh, ihan hullua, sydän pakahtuu ilosta.

Huomenna.

Otan reissuun mukaan niin kameran, iPadin kuin läppärinkin, joten uskoisin, että pystyn päivittelemään teille kuulumisia Thaimaasta käsin. Ah, haluan äkkiä mun Instagramin täyteen reissukuvia! Tällä hetkellä säätiedot muuten näyttää tältä – ja tuota sivuahan on päivitelty viimeisen viikon ajan parin tunnin välein… Katsotaanpa, ehdinkö päivitellä jotain vielä huomenna lentokentältä :) Moikaa.