Selailet kategoriaa

Lifestyle

Joulu ja uusivuosi puhelinkuvina

tammikuu 3, 2018

1. Kuten suurin osa ehkä tietääkin, muutettiin mun poikaystävän kanssa syyskuussa Helsinkiin, jossa ollaan asuttu nyt neljä kuukautta. Karkasin sieltä joulun viettoon perjantaina 22.12. Tänä(kin) vuonna vietettiin joulua Jussin perheen ja sukulaisten kanssa Oulussa. Mielelläni palaan jossain vaiheessa takaisin oululaiseksi  ❤

2. Odotin niin paljon, että pääsee jouluksi lumen keskelle. Jännä muuten, miten nopeasti Oulusta loppujen lopuksi tuli mulle se ykköskoti, vaikka asuin Rovaniemellä kuitenkin melkein 20 vuotta.

1. Juna Helsingistä Ouluun oli täpötäynnä, ja mie himoitsin suurimman osan matkasta mun tuntemattoman vierustoverin sipsejä. Raportoin asiasta Twitteriin ja mutustelin omia eväitäni: avokadoa ja kirsikkatomaatteja. Hurraa :D

2. En saanut jostain syystä nukuttua, vaikka yleensä matkat sujuvat mukavasti unten mailla (välillä toki säpsähtää omaan kuorsaukseen). Lisäksi mie kärsin aika helposti matkapahoinvoinnista, minkä vuoksi mie en voi viihdyttää itseäni katsomalla sarjoja tai lukemalla kirjaa. Matka meni hitaaaaasti.

1. Aaton aattona kävin liikuntakeskus Hukassa, jossa oon Helsinkiin muuttamisen ja yhteistyön loppumisen jälkeen saanut käydä vierailukäynneillä pieniä some-postauksia vastaan. Mielelläni kyllä ostaisin jonkun 10 kerran kortin, mutta Hukkaan ei valitettavasti saa sellaisia – pelkästään jäsenyyden :)

2. Oli ihanaa käydä salilla, törmäsin ensinnäkin heti tuttuihin (mm. mun rakkaaseen ystävään Maijaan, joka ohjaa Hukassa ryhmäliikuntatunteja) ja ihan kuntosalin puolellakin mie tunnen oloni aina niin kotoisaksi. Helsingissä mulla on salilla jostain syystä sellainen olo, että erotun muka joukosta, koska oon niin vasta alkanut käymään siellä enkä aina tiiä, missä mikäkin tunti pidetään ja missä mitkäkin välineet ovat. Tiiättekö sen tunteen? Ihme epävarmuutta, hah.

1. Aaton aattona tehtiin Jussin perheen ja sukulaisten kanssa hamppareita. Tuo mun kasvisburgeri hipoi täydellisyyttä; paistettua ananasta, sriracha-majoneesia, marinoitua punasipulia, avokadoa… Mun lempparit kasvispihveistä on ne Hälsans Kökin versiot, joita löytyy vihreistä pahvipakkauksista kauppojen pakasteesta!

2. Pieniä työjuttuja. Tässä vaiheessa mun ulkoinen kovalevy oli kunnossa, se siis meni rikki luultavasti tapaninpäivänä. RIP kaikki vuoden 2017 tiedostot, oishan ne videot voinut tallentaa varalta myös jonnekin muuallekin…

1. Meän jouluaatto oli ihana. Piti oikein meikata ja laittaa hiukset juhlan kunniaksi! Toinen korvakoruista oli tosin mennyt matkalaukussa rikki. Mie laitoin silti toisen korvaan.

2. Joulupöydän herkkuja, joista tosin kinkku jäi kolmatta vuotta mun kohdalla maistamatta.  Miettikää: mun joulupöydän lemppari oli joskus nuorempana ohuiksi siivuiksi leikattu keitetty maksa ja paholaisenhillo siihen päälle… Delish.

1. Aattoiltana käytiin vielä pulkkamäessä mun poikaystävän serkkujen kanssa.

2. Tuntuu ihan hullulta katsoa tuota omaa onnellista hymyä, sillä seuraava vuorokausi oli yksi elämäni surullisimmista. Tapaninpäivänä aamupalapöydän äärellä yksi tuoli jäi tyhjäksi. 

1. Poismenon myötä päätettiin jäädä Ouluun pidemmäksi aikaa – siirrettiin juna 1.1. maanantailta lauantaille 6.1. Yhdessäolon ja puhumisen lisäksi liikunta auttoi suruun ihmeen paljon.

2. Kävin myös pikku lenkillä -18 °C:ssa ja sain kunnon luonnonkosmetiikka-ripsarit kaupan päälle. Juoksemisesta on tullut mulle taas viime syksyn aikana tosi tärkeä harrastus, sillä olo on joka ikisen kerran jälkeen ihan uudesti syntynyt. Tekee aina niin hyvää saada happea keuhkoihin ja hikeä pintaan, en voi kuin suositella koko sydämeni pohjasta.

1. Lohtushoppailin (ei saa jäädä tavaksi…) itselleni H&M:ltä uudet treenihousut ja -paidan. Nuo trikoot oli tosi nätit, tuo kuvio saa jalat näyttämään kivalta! Ja vyötärön resori oli sopivan leveä, en tykkää jos se puristaa kylkiä.

2. Hukassa taas. Tein tuolla kerralla vähän jalkoja ja selkää, ja nautin extra paljon myöhäisillan tyhjästä salista. Uusi lemppari on muuten ne raskaat isot köydet – saa huonotkin fiilikset hakattua ja rymisteltyä lattiaan.

1. Uuden vuoden pizzat! Mun lättyyn tuli tomaattikastiketta, tonnikalaa (mie lopetin itse tonnikalan ostamisen pari vuotta sitten, mutta nyt pitkästä aikaa söin!), vuohenjuustoa, ananasta, oliivia, juustoraastetta ja rucolaa. Melekonen yhdistelmä – mietin kauan, kehtaanko edes kertoa noita :D Söisittekö te tuollaista?

2. Uuden vuoden aattona mulla ei ollut erityisesti juhlafiilis, mutta oli ihana nähdä muiden onnellisia nassuja. Illan paras hetki oli se, kun Jussin kanssa mentiin ”kotiin”, ja kolmelta yöllä syötiin sängyssä kiinalaista jutellen kaikesta. Tiiättekö ne keskustelut, joiden jälkeen hiljenee hetkeksi ja ihmettelee, miten ihmeessä se rakkaus pystyi vielä syvenemään entisestään? Sellaisella oli hyvä aloittaa vuosi 2018.

 

// Mitä mieltä ootte tällaisista postauksista? Tykkään itse tosi paljon Annika Ollilan vastaavista, joten teki mieli kokeilla :) Jos pidätte, voin tehdä näitä jatkossakin!

Blogin comeback

joulukuu 30, 2017

Hei.

Mun nimi on Sita. Oon 25 vuotta, kotoisin Rovaniemeltä, mutta oon opiskellut useamman vuoden Oulussa suomen kieltä. Muutin Helsinkiin syksyllä 2017 mun poikaystävän kanssa, jonka löysin neljä vuotta sitten eräänä kesäisenä sunnuntai-iltana Oulun Torinrannasta. Tykkään kauramaito-kahvista, treenaamisesta sekä mun ystävien kanssa nauramisesta. Osa teistä saattaa tuntea mut jo blogiajoilta, sillä mie kirjoitin mun Starry eyes -nimistä blogia vuosina 2011-2016. Suurin osa taas on tutustunut muhun ehkä vasta Youtuben kautta, sillä siellä mun sisältöä on katsottu eniten: yli 12 miljoonan näyttökerran verran.

Ehkä kirjoitan paremman esittelyn joskus myöhemmin, sillä nyt tuntuu tosi epätodelliselta kirjoittaa tätä tekstiä. Syitä on kaksi; ensinnäkin siitä tulee keväällä kaksi vuotta, kun aloitin Youtube-videoiden tekemisen, enkä oo sen vuoksi päivittänyt mun blogia yli vuoteen. Suurempi syy on se, että kuvittelin tämän mun bloggaamisen aloittamisen vähän erilaiseksi, hohdokkaaksi ja hienoksi. Kiva uudistettu ulkoasu, uusi osoite, paljon suunnitelmia ja hirveä into luoda jotain uutta. Menetin kuitenkin joulupäivän yönä erään ihmisen elämästäni. Me pysyttiin hänen lähellään koko se päivä, valvottiin vierellä loppuun saakka, kunnes yöllä viimeinen hengenveto muuttui hiljaisuudeksi, jota en olisi koskaan halunnut kuulla. Kaikki tuntuu nyt surun vuoksi oudolta ja hiljaiselta – hiukan vääristyneeltä. Kuin kello kävisi vastapäivään ja ulkona olisi turkoosi pakkastaivas keskellä kesäistä aamua. Mutta ehkä se juuri muistuttaa siitä, millaista elämä on. Niin ihmeellistä, sekä hyvässä että pahassa. Ja miten jokaisen some-päivityksen ja huolitellun kuvan takana on aina oikea ihminen, oikea tarina – ja mie haluan pitää myös siitä pinnan alla olevasta kiinni.

Jos kuitenkin keskitytään niihin vähän kivempiin juttuihin (se helpottaa muakin tässä surutyössä), voisin kertoa siitä, miksi halusin palata bloggaamisen pariin ja mistä aion täällä blogin parissa kirjoitella.

Oon nyt tehnyt Youtube-videoita aktiivisesti yli 1,5 vuotta, ja tässä ajassa on ehtinyt tapahtua ihan hirveästi. Oon rakastunut videoiden tekemiseen, opetellut editoimaan, kasvattanut mun kanavaa lähes 100 000:een tilaajaan saakka ja luonut tästä tekemisestä itselleni ammatin. Videoiden tekeminen oli neljän vuoden bloggaamisen jälkeen ihanaa vaihtelua, ja mulla on ollut sellainen olo, että oon löytänyt siitä oman juttuni – tai ainakin yhden niistä. Oon kuitenkin viime kuukausien aikana alkanut kaivata kirjoittamista, joka taas on ollut lapsuudesta asti mulle rakas harrastus. Halusin aloittaa bloggaamisen uudelleen, sillä tämä on loppujen lopuksi aika erilaista sisällön luomista kuin videoiden tekeminen. Tai ainakin sellaiseksi oon sen suunnitellut, eli ei tarvitse pelätä postausten olevan Youtube-videoiden suoraa toistoa. Haluan nimenomaan hyödyntää sen, mitä teksti puhumisen muotona tarjoaa verrattuna videoihin – en tykkää siitä, että joitain asioita jää sanomatta, koska niistä ei saa rakennettua järkevää tai katsojia houkuttelevaa videota.

Ainakin tällä hetkellä suunnitelmissa olisi luoda lifestyle-sisältöä (ärsyttävä termi, mie tiiän) eli kertoa postauksissa omista ajatuksista ja kuulumisista. Lisäksi haluaisin jakaa kokemuksia eri asioista (niin syvällisistä kuin pinnallisistakin) sekä ehkä antaa jotain vinkkejä, jos sellaisia tulee joskus mieleen. Muotibloggaajaa musta ei varmaan saisi tekemälläkään, sillä en oo koskaan kokenut olevani mitenkään erityisen tyylikäs tai inspiroiva pukeutuja, mutta jotain asukuvia tuun varmasti välillä jakamaan ihan vaan siksi, että niitä on mun mielestä kiva katsella.

Jos joku muuten miettii, miten mun videoiden käy, niin niitä tulee kyllä vielä aktiivisesti. Valitettavasti mun ulkoinen kovalevy hajosi jouluna, eikä sen sisältöä saatu pelastettua huollossa, minkä vuoksi en esimerkiksi saanut tehtyä koostevideota mun vuodesta 2017. Harmittaa kyllä ihan älyttömästi, että menetin kaikki mun videot, kuvat, editointiprojektit ja muut tärkeät tiedostot, mutta harkitsen lähettäväni kovon sellaiseen kalliimpaan huoltoon, jonka avulla mun viime vuoden sisällöt voisi vielä saada takaisin. Homma on vaan niin kallis, etten edes kehtaa sanoa teille hintaa. Pitää harkita.

 

Koska tämän tauon takia musta tuntuu kuin aloittaisin kaiken alusta, toivoisin ihan su-per paljon, että jaksaisitte kommentoida jotain ajatuksia ja toiveita tulevien postausten suhteen.

  1. Haluaisitteko jonkinlaisen esittelyn minusta, onko siellä monia ihmisiä, jotka ei mua tunne? Entä olisiko elämäntilapäivitys kiva?
  2. Mikä blogeissa ärsyttää, ja mitä asioita taas arvostatte?
  3. Onko jotain tiettyä aihetta, josta toivoisitte mun kirjoittavan?
  4. Kuinka usein postauksia kannattaisi tehdä: yksi, kaksi vai neljä viikossa?
  5. Ootko lukenut aikoinaan mun Starry eyes –blogia, ja jos oot, mikä siinä kiinnosti tai oli parasta?

Syy siihen, miksi en läheisen poismenosta huolimatta siirtänyt blogin julkaisua myöhemmäksi, on se että oon luvannut sekä mun videolla että Snapchatissa tehdä teille ”Tammikuun hyvinvointikalenterin” ennen vuoden vaihtumista. Ideana olisi siis se, että julkaisen täällä blogissa 31. kohdan listan, jossa on tammikuun jokaiselle päivälle jokin kiva tehtävä tai vinkki hyvinvointiin liittyen. Päivän tehtävä voisi liittyä esimerkiksi treenaamiseen, syömiseen, lepoon tai itsensä hyväksymiseen. Halusin pitää mun lupauksesta kiinni, vaikka blogikirjoitusten luominen ei ehkä nyt ole ollut päällimmäisenä mielessä. Toisaalta nämä pienet asiat ja niiden tekeminen auttavat lähtemään liikkeelle. Teki oikeastaan aika hyvää purkaa ajatuksia tähän, ja mie haluan kiittää sua, että jaksoit lukea tätä tänne asti.

Ennen lopetusta pitää vielä kiittää super paljon markkinointitoimisto Delwig Digitalia, joka auttoi mut alkuun tämän bloggaamisen kanssa. Helsinkiläinen Delwig Digital tarjosi mulle vanhan blogin siirtämisen ja tämän blogin ulkoasun säädöt yhteistyönä, mutta käytännössä yritys tarjoaa vaikka minkälaisia palveluja; brändäystä ja markkinointia, www-suunnittelua ja domainpalvelut, opetusta ja konsultaatiota. Oon kyllä niin onnellinen että sain tämän blogin toteutumaan monen kuukauden haaveilun jälkeen. Me luultavasti tehdään vielä pieniä säätöjä ulkoasuun seuraavien päivien aikana (yritän myös saada järkättyä vanhat postaukset kategorioihin), mutta oon jo nyt erittäin tyytyväinen siihen, miltä täällä näyttää.

Lopuksi haluan vielä sanoa, että ihan mahtavaa että eksyit lukemaan mun ekaa postausta! Toivon ihan koko sydämeni pohjasta, että lähdet mukaan tälle uudelle polulle, jota mie lähden mun Niken tennareissa ja kamera kädessä talsimaan. Tehdään tästä sellainen polku, jota sun on kiva seurailla ❤ Kiitos vielä ja nähdään pian Hyvinvointikalenterin parissa.

Heipa.

Ps. Video blogibannerin kuvauspäivältä katsottavissa täällä.

Postauksen kuvat: Svante Gullichsen