Selailet kategoriaa

Lifestyle

Pieniä avautumisia

lokakuu 24, 2018

Tuntuu, että tämän kuvan ottamisesta on ikuisuus. Kun istuttiin Chiang Maissa, tähtilamppujen alla ja oli niin lämmin, ettei mielessäkään voinut mitenkään olla koleaa ❤

Meän kahden viikon Thaimaan-reissu sijoittui syyskuun alkuun, mutta tuntuu että se on ollut läsnä vieläkin; mun kovalevy hajosi matkan jälkeen, ja sain vasta viime viikolla julkaistua viimeisetkin Youtube-videot reissusta. Tuo kovon lahoaminen oli kyllä kunnon episodi, josta monet on varmaan kuulleet kyllästymiseen asti mun IG-stooreissa. Lyhyesti: kovo kävi kahdessa korjausfirmassa, josta jälkimmäinen (Ahlber Data) sai videot pelastettua ja yhteensä maksoin tästä lystistä yli tuhat euroa. Opin myös, että ei saa ostaa Seagaten ja Lacien kovalevyjä.

Mutta mitä muuta kuuluu mun syksyyn? Oikeastaan ihan perus: hyvää ja huonoa. Olin reissun jälkeen aika alakuloinen, kun luulin menettäneeni kaikki Thaimaassa kuvatut materiaalit (kyseessä oli yhteistyökampanja, joten videoiden tekeminen oli aika olennainen osa koko hommaa), minkä lisäksi mulla on kyllä ollut vielä myöhemminkin harmaita päiviä. Jotka saattaa muuten johtua punaisista, haha. Mulla on yleensä ennen menkkoja aina surullinen tai ahdistunut olo. Myös perheasiat on välillä mietityttäneet, ja monet varmasti voi samaistua kun sanon, että pienetkin säröt perhe- tai sukulaisuussuhteissa on usein yllättävän hankalia selvittää, jos aikaa pääsee kulumaan liikaa ongelman alkamisesta.

Toisaalta taas kuuluu hyvää: ihmissuhteissa on nyt kaikki hyvin (myös noissa perheasioissa), mulla on mukava treeniputki päällä, rakastan meän arki-iltoja kotona Jussin kanssa ja aamuisin oon ottanut tavaksi lukea Pottereita teekupin äärellä. Mulla oli mukavat pikku synttärijuhlat, täytin siis 26 vuotta 16.10. Työrintamalla kaikki jees, ja vaikka välillä aktiivinen keikkailu on raskasta, on kyllä myös mahtavaa päästä käymään eri paikkakunnilla tapaamassa sekä pienempiä että isompia seuraajia. Oon mm. pitänyt koulutusta kieltenopettajille, ollut mielenterveysaiheisessa paneelissa ja tänään oon lähdössä Tukholman-risteilylle esiintymään. Ehkä ainoa ongelma on, että mulla on paljon suunnitelmia, ideoita ja visioita, mutta en ehdi tai saa aikaiseksi toteuttaa niitä. Mutta mieluummin näin päin, kuin etten keksisi mitään kuvattavaa.

Työjutuista puheenollen, oon miettinyt tuon vasta julkaistun ilmastoraportin jälkeen mun yhteistöitä tosi paljon. Oon kyllä tähänkin asti ottanut vastaan vain sellaisia projekteja, jotka on mun arvojen mukaisia, mutta voin myöntää, että parantamisen varaa on. Tai ehkä kyse on siitä, että mun arvotkin ovat muuttuneet: kun aloin kaksi vuotta sitten saada kaupallisia yhteistöitä mun Youtube-kanavalle, en ollut vielä niin tietoinen kaikista ympäristöasioista, eikä huoli ollut näin suurta kuin nyt. Huoli on alkanut jopa muuttua ilmastoahdistukseksi, ja haluan tehdä enemmän sekä yksilönä että vaikuttajana. Mutta teen tästä myöhemmin vielä oman postauksen tai videon – tai jopa molemmat, jos teitä vain kiinnostaa kuulla lisää. Kiinnostaako?

Nyt tänään oon tosiaan lähdössä sinne risteilykeikalle, mutta sitä ennen pitäisi ehtiä kuvata uusi video pääkanavalle. Tuun takaisin perjantaina, ja lauantaina oon mukana kirjamessuilla paneelikeskustelussa ”Jos teiniangsti ei lopu?”, jossa mukana koomikko Iikka Kivi sekä Mielenterveysseuran nuorisotyöstä vastaava Elina Marjamäki. Tulkaahan moikkaamaan, jos satutte pyörimään messuilla :)

Mitä teidän syksyyn kuuluu? Mitä hyviä juttuja, mitä huonoja?

Me voitettiin! (Shortland 2018)

lokakuu 18, 2018

Mulla on ollut ihan kamalan pitkä postaustauko ja vaikeuksia tehdä paluuta blogin pariin. Mikä olisi toimiva ensimmäinen kirjoitus? Pitäisikö kerrata kuluneita kuukausia? Tämän iloisen uutisen jälkeen ajattelin kuitenkin, että paras tapa tehdä come back on yksinkertaisesti postata jotain. Ilman sen kummempia selittelyjä tai kertauksia. Mutta siis –

ME VOITETTIIN!

Eilen 17.10. pidettiin Shortland-videokilpailun palkintogaala. Kyseinen Ylen järjestämä kisa pyöräytettiin elokuussa käyntiin ekaa kertaa, joten se voi olla usealle vielä tuntematon. Kertauksena siis: ”Shortland-kilpailuun voi lähettää verkkojulkaisua varten tehtyjä videoita, jotka on julkaistu internetissä aikavälillä elokuu 2017– elokuu 2018. Videoiden kesto pitää olla 10 s. – 15 min. Kategoriat ovat Vuoden häiriö, Vuoden puhkaisu, Vuoden kylmikset, Vuoden sarja, Vuoden naurut ja Vuoden tekijä sekä yleisön suosikki.”

Mie osallistuin kilpailun Vuoden kylmikset -sarjaan, jossa haettiin videota, joka ”vetoaa tunteisiin ja saa kananlihalle”. Mun mielenterveysaiheiset vlogit on aina olleet mulle niitä tärkeimpiä, joten ilmoitin mun ”Rakastathan sun vartaloa?” -videon mukaan.

Pyysin siis keväällä mun seuraajia lähettämään itsestään lyhyen klipin, jossa lausuu omia voimalauseita ja tsemppejä vartaloahdistukseen liittyen. Syömishäiriöt ja niistä parantuminen on mulle sydämen asia, ja halusin koota klipeistä sellaisen kokonaisuuden, jonka voi katsoa hädän hetkellä ja joka toisi lohtua itseinhon keskelle. Kyseisen videon lopetus saa mulle itselle vieläkin kylmät väreet selkään, joten oli jännä nähdä, tulisiko sama efekti myös tuomaristolle.

En ollut osallistumisen jälkeen miettinyt tai jännittänyt Shortland-kisaa, kunnes eilen mun voitto julkistettiin. Meän voitto. Haluan jakaa tämän kunnian kaikkien niiden kanssa, jotka osallistui tämän videon tekemiseen. Lisäksi haluaisin omistaa tämän pikku palkinnon kaikille niille, jotka on joskus kärsineet ulkonäköpaineista, syömishäiriöstä tai kroppa-ahdistuksesta. Meitä on monta, ja me tarvitaan toistemme vertaistukea.

 

 

Tässä vielä video niille, jotka eivät ole sitä nähneet – tai jotka kaipaavat piristystä just nyt.

Mie oon otettu myös siinä mielessä, että kisan Vuoden kylmikset -kategoriassa oli ihan mahtavia ehdokkaita: mm. isän ja pojan liikuttava tarina omaishoitajuudesta, Saara Aallon lauluesitys sekä maailmankaikkeudesta kertova viihteellinen dokumentti, jossa mukana Esko Valtaoja. Kilpailun muissa kategorioissa voittivat esimerkiksi Pirjo (Vuoden sarja), Jaakko Keso (Vuoden tekijä) sekä mun idolin eli Timon tekemä Voiko kaiken kaupallistaa? (Vuoden häiriö). Vuoden yleisösuosikki oli ”Viki, Köpi, Henkka – tieteen armoilla”. Huh huh, minkä porukan kyljessä saa seistä.

Kiitos myös teille kaikille, jotka tuette mun työtä katsomalla mun videoita tai lukemalla juurikin tätä lausetta just nyt. Kiitos, oot mulle tärkeä :)

Kuvat: Juuli Aschan / Shortland

Mitä mulle kuuluu tänään?

elokuu 5, 2018

Siis mihin nämä viikot vierähtää?

Tuntuu, että heinäkuu vaan helähti ohi. Toisaalta, kyllä sitä tuli reissattuakin; käytiin Turussa Ruisrockissa, Uudessakaupungissa mökillä, Joensuussa sukuloimassa, Rovaniemellä kaverin synttäreillä ja Oulussa Qstockissa. Pidin vahingossa-tahallaan pienen lomankin enkä julkaissut pääkanavalle videoita kolmeen viikkoon. Olin ennen kesää päättänyt, etten päätä mitään tiettyä loma-aikaa, jonka ilmoitan ihmisille (olisin saanut revittyä siitäkin jonkinlaiset paineet, haha) vaan pidän vapaata, jos ja kun tuntuu siltä. Tämä oli kyllä hyvä ratkaisu! Missään some-kiellossa en ollut (tein useamman ASMR-videon, päivitin Instagramia, vastailin sähköposteihin ja kirjoitin tänne blogiin), mutta tein kuitenkin huomattavasti vähemmän sisältöä kuin normaalisti. Oli ihana keskittyä ihmisiin ja asioiden tekemiseen. Kävin paljon uimassa, pelasin biitsiä, istuin terasseilla ja olin spontaani.

Tällä viikolla palasin taas pääkanavan pariin ja julkaisin heti kaksi uutta videota (klik). Jännitti vähän, löytääkö ihmiset vielä tauon jälkeen videoiden pariin. Eka video sai kivasti näyttöjä, toinen ei mitenkään hurjasti – hassua, miten nuo luvut vaihtelee. Joka tapauksessa on hyvä fiilis näistä hommista, kiva päästä toteuttamaan kaikkia kesällä syntyneitä ideoita.

Tänä viikonloppuna oli jälleen pienen reissun paikka, sillä käytiin meän tyttöjen kanssa Tampereella viettämässä laatuaikaa yhdessä. Yksi kymmenestä, Taija, asuu siis Tampereella, ja lähdettiin kolmen muun kanssa Taijan luokse perjantaina.

Viikonlopun aikana käytiin syömässä ravintola Muusassa (yhteistyö), käveltiin ympäri kaupunkia, uitiin monta kertaa, tilattiin satasella sushia ja juteltiin paljon kaikesta. Mulle on aina vähän se ja sama sille, mitä me yhdessä tehdään, sillä mulle tärkeintä on aina meän keskustelut. Saan niistä niin paljon irti, eikä oo montaa ihmistä, jotka on niin samalla aaltopituudella mun kanssa kuin nuo tytöt. Joskus puhuttiin paljon parisuhteista, mutta meän viimeisin trendi on kyllä ollut perhekeskustelut. Jotenkin tuntuu että omista vanhemmista, lapsuudesta ja kipukohdista voisi jauhaa tuntitolkulla – ehkä se liittyy siihen, että osalla meistä on jo omia lapsia ja osalla perheen perustaminen on mielessä. Sitä alkaa pohdiskelemaan muutoksia oman menneisyyden ja kokemusten kautta.

Nyt on sunnuntai, palasin tänään takaisin Helsinkiin ja ensi viikko on kesän ensimmäinen, jonka vietän kokonaan kotona!! Oon uskomattoman innoissaan tästä, hah. On ollut ihanaa matkustella, mutta ah mie nautin täysillä kun saan siivota kämpän kuntoon, suunnitella syksyn työjuttuja ja kuvata uusia videoita. En oo myöskään treenannut kesäkuun jälkeen kuin kerran, joten olisi aika jees palata myös liikkumisen pariin.

Oon voinut viime aikoina hyvin, ja toivon koko sydämestäni, että tämä hyvä olo jatkuu syksyllä. Unelmoin siitä, että tästä talvesta tulisi erityinen; sellainen, ettei pimeys masenna, kylmyys lamaannuta ja stressi ahdista. Haluaisin kesä-minää ensi talveen. Että tekisin asioita, näkisin ihmisiä, tekisin asioita jotka tekee onnelliseksi ja muistaisin, että asioilla on tapana järjestyä. Nyt on sellainen olo :)