Selailet kategoriaa

Lifestyle

5 asiaa, joista unelmoin

kesäkuu 20, 2018

 

1. Päätin alkutalvesta, että vuonna 2018 pakerran ahkerasti töitä ja koitan saada rahaa säästöön. Taka-ajatuksena on, että ensi talvena yritän karata jonnekin lämpimään kuukaudeksi tai kahdeksi etsimään inspiraatiota kirjoittamiselle. Saa nähdä, maltanko lähteä (tykkään kotona olemisesta ja arki tuttuine rutiineineen on musta ihanaa), mutta tällä hetkellä tuntuu, että tuo voisi olla aika hieno kokemus – ja että tuollaisia asioita pitäisi tehdä jo sen vuoksi, että on siihen mahdollisuus. Mulla on muuten tällä hetkellä kaksi hataraa ideaa kirjalle; mua kiinnostaisi luoda nuorille suunnattu, nykyaikaan sijoittuva fiktiivinen tarina, mutta toisaalta haluaisin myös kirjoittaa omaelämäkerrallisen, ”runollisemman” kirjan. Jälkimmäinen on kai aika kliseinen tapaus – joku joskus sanoi, että kaikkien kirjailijoiden esikoisteokset heijastelee omia kokemuksia, hah. Voi tosiaan olla, että tämä kirjoittamisreissu jää haaveilun tasolle – mutta haaveilukin on mukavaa.

2. Musta ois ihana nähdä, että omien perheenjäsenien asiat järjestyisivät. Tai no, oikeastihan kaikilla on asiat ihan hyvin, mutta oon sellainen krooninen huolehtija esimerkiksi äitini kohdalla ja saan mielenrauhan varmaan vasta sitten, kun asiat ovat super super mahtavasti. Harmittaa, että äitin sydän ja ajatukset ovat vuosikymmenien ajan joutuneet seilaamaan kahden maan välillä. Onneksi pääsen ehkä syksyllä käymään Thaimaassa ja Chonburissa :)

3. Kerroin viimeisimmällä videolla, että saatiin Juspan kanssa ostettua meän nykyinen vuokra-asunto. Seuraava haave olisi muuttaa meän lasitettu parveke työtilaksi! Siis vitsi, ois ihan mahtavaa saada taas oma työhuone. Oulussa mulla vielä oli sellainen, ja pakko sanoa, että videoiden kuvaaminen oli huomattavasti helpompaa, kun ”setup” oli aina valmiina. Nykyisessä kämpässä mulla ei ole sellaista hyvää kuvausspottia, ja kaipaan sellaista tosi paljon.

4. Haluaisin oppia editoimaan kuvia paremmin. Kun pidin mun entistä Starry eyes -blogia, blogien taso oli erilainen kuin nykyään; kuvia saatettiin ottaa vähän sinnepäin ja editointi hoidettiin Pixlr-o-maticin valmiilla filttereillä. En siis koskaan opetellut muokkaamaan kuvia esimerkiksi Lightroom-ohjelmalla, ja nyt kun oon palannut bloggaamisen pariin, olisi kiva osata käsitellä otoksia vielä paremmin. Lightroomin perusteet on toki hallussa, mutta haluaisin kehittyä vielä paremmaksi.

5. Haaveilen myös siitä, että pääsisin tekemään enemmän kaikenlaisia juontohommia, ihan vaan siksi että haluaisin kehittyä sillä saralla. Vaikka oonkin profiloitunut video- ja blogi-ihmiseksi, musta ois mielenkiintoista tehdä joskus Youtuben lisäksi telkkariakin. Ultimaattinen goals olisi tietenkin päästä osallistumaan Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan – jos siis uusi tuotantokausi tulee, oon ekana koputtelemassa maikkarin oville :D

 

Minkälaisia pieniä tai suuria haaveita teillä on? Pinnallisia tai syvällisiä? Saa listata niin monta kuin haluaa, musta ois kiva lukea niitä!

 

Postauksen kuva: Annieveliina

Mieli kuin tuuliviiri

kesäkuu 4, 2018

Hei sinä. Saanko vähän avautua ja höpötellä?

Oon taas viime aikoina todennut olevani melekonen tuuliviiri. Mun mielialat ja sellainen fiilis elämästä saattaa heitellä monta kertaa viikossa – ja jopa päivässä. Eihän tämä mikään uutinen sinänsä ole, koska mie oon aina ollut sellainen, joka tuntee erilaiset tunteet tosi voimakkaasti. Kun oon onnellinen, en voi pidätellä itseäni pomppimasta ympäriinsä, ja esimerkiksi itkuinen olo tai vihapuuska yleensä katoaa yhtä nopeasti kuin on tullutkin. (Onneksi, hah.)

Vain vähän aikaa sitten fiilistelin mun poikaystävälle, kuinka hyvä olo mulla on videoiden tekemisestä ja tuntui, että sekä ideat että toteutukset toimivat. Tässä viime viikkojen aikana mulla on kuitenkin ollut taas sellaisia päiviä, jolloin monet asiat tuntuvat vakavemmilta kuin oikeasti ovat. Saatan esimerkiksi panikoida etukäteen tulevan viikon kiireistä aikataulua tai murehtia sitä, teenkö tarpeeksi hyvää sisältöä mun seuraajille. Musta tuntuu, ettei moni välttämättä tiedä, että mulla saattaa stressata pienet näyttökerrat tai jos en onnistunut jossain videossa niin hyvin kuin toivoin.

Oon kyllä myös tosi fiiliksissä aina kaikista työjutuista, eli hyviäkin hetkiäkin on joka päivä! Pointti on, että mulla ärsyttää se, että ylipäätään annan tuollaisille ulkopuolisille ja suoraan sanottuna aika turhille asioille painoarvoa stressaamalla niistä. En halua, että onnellisuus on riippuvainen asioista, joilla ei oikeasti pitkällä tähtäimellä ole juuri mitään merkitystä.

Aloitin tämän postauksen kirjoittamisen jo viime viikolla, jolloin olin turhautunut näihin mielialojen heittoihin. Tänään, kun palasin tekstin pariin, huomasin kuitenkin olotilan olevan aivan erilainen. Stressikuopasta on selvästi noustu ylöspäin, ja on sellainen taistelijaolo – samat kiireet odottavat mua edelleen, mutta nyt tuntuu, että pystyn kyllä hoitamaan kaiken. Lueskelin juuri myös Instagram Directiä, joista löytyi muutama aivan ihana viesti aikuisilta seuraajilta. Niiden myötä tuli taas sellainen olo, että turhaan miekin stressaan jotain näyttökertoja – ei niillä oikeasti ole mitään väliä, jos yksikin ihminen kertoo inspiroituneensa mun sanoista tai saaneensa voimaa mun videosta.

Loppujen lopuksi pitkällä tähtäimellä oon voinut hyvin, ja tällaisiin mielialan heittelyihin pitäisi aina vaan suhtautua ajattelemalla, että huonot tuntemukset ovat yleensä aina ohimeneviä – ja joskus vilkaisu kalenteriin paljastaa, että perkele menkathan ne on kohta alkamassa, haha. Ainakin mun kohdalla tietty aika kierrosta on usein sellainen, että saatan lillua apeassa olossa ilman kunnon syytä.

Pysyttekö te samaistumaan tällaisiin tunteiden heijauksiin? Vaihteleeko teilläkin mieliala välillä jopa monta kertaa päivässä, vai ootteko sellaisia tasaisia tyyppejä?

Kuvat: Annieveliina

 

Tällä hetkellä…

toukokuu 7, 2018

 

…yksi suurimmista meneillään olevista projekteista on oman asunnon ostaminen, mistä mainitsinkin jo Youtubessa. Meillä kävi uskomattoman hyvä tuuri tämän asian kanssa, ja tällä hetkellä kilpailutetaan lainoja eri pankeilla. Kiinnostaisiko teillä lukea postaus aiheesta?

…mietin melkein päivittäin, mitenhän Veronicalla menee siellä Selviytyjien kuvauksissa. Ihan hullua ajatella, että siellä se painaa menemään juuri tällä hetkellä. Äää, tsemppiä sinne jonnekin viidakon keskelle!

…käytän melkein ainoastaan löysiä housuja. Nyt kun tällaisiin on tottunut, tuntuu kamalalta laittaa tiukat farkut jalkaan! Reisiä ahdistaa ja alkaa heti myös turvottaa, haha.

…on ehkä vähän stressaantunut – tai no, sellainen levoton olo tästä viikosta. Seuraavien päivien ohjelmaan kuuluu kolme keikkaa kolmessa eri kaupungissa (Uusikaupunki-Rovaniemi-Oulu), yhden yhteistyövideon editointi ja lähettäminen asiakkaan tarkistettavaksi sekä kypsyysnäytteen tekeminen Oulun yliopistolla. Kypsärin kirjoittaminenhan ei sinänsä oo mikään vaikea homma, mutta kun kyseessä on vuonna 2015 (jep) kirjoitettu kandidaatintyö, tuntuu kysymyksiin vastaaminen vähän kuumottavalta… Mikähän se mun aihe nyt edes olikaan?

…oon kuitenkin ylpeä siitä, että oon saanut hoidettua paria kouluhommaa eteenpäin. Sain tuossa viime viikolla yhtenä aamuna enemmän aikaiseksi kuin viimeisen vuoden aikana, ja naurettavinta koko hommassa on se, että oon lykännyt näitä rästijuttuja vuodesta 2015, minkä vuoksi niistä on tullut uskomattoman ahdistavia mörköjä. Käytännössä asiat kuitenkin selvisi parissa tunnissa ja vaati parhaimmillaan kahden lauseen mittaisen sähköpostiviestin lähettämisen. Lykkääminen ja välttely eli prokrastinaatio on kyllä kannattavaa hommaa.

…koukutun pikkuhiljaa espresso-pannulla keitettyyn kahviin. Sanoin poikaystävälle, että pärjätään aivan hyvin meän Moccamasterilla, mutta sen jälkeen kun mutteripannu ostettiin talouteen, tavallinen kahvinkeitin on kummasti jäänyt vähemmälle käytölle…

…en seuraa aktiivisesti yhtäkään tv-sarjaa. En edes Selviytyjiä tai Temppareita, joita kaikki muut tuntuvat fiilistelevän. Onko siellä ketään kohtalotovereita?

…suosin paljon mieluummin pyöräilyä kuin julkisilla liikkumista. Okei, oon kyllä pyöräillyt aktiivisesti läpi talven, mutta tällä hetkellä tuntuu etten missään nimessä halua astua ratikkaan. Pyöräilyssä on pelkkiä hyviä puolia: saa raitista ilmaa, pääsee nopeammin määränpäähän, ei tarvitse edes vilkaista aikatauluja, säästää rahaa, ei tule matkapahoinvointia (oon vähän herkkä, heh) ja saa samalla vähän hyötyliikuntaa. Välillä on toki vähän epämiellyttävää, kun ei malta polkea rauhassa (pakko ohittaa vähintään pari ihmistä) ja pienen kisakiihdyttelyn jälkeen tulee pikku hiki päälle. Mutta siinä se – muuten pelkkää plussaa.

…poden pientä kriisiä tämän blogin kanssa, sillä tuntuu, etten saa tänne tarpeeksi kivoja kuvia postauksia varten. Ihailen super paljon esimerkiksi Tickle your fancy ja Annika O. -blogien visuaalisuutta. Toisaalta, kuvathan on vaan se toinen puoli postauksista, ja tekstillä on vähintään yhtä tärkeä rooli. Vai ootteko samaa mieltä?

 

Ps. Tämän postauksen kuva on otettu Tallinnassa, jossa käytiin Jussin kanssa viime viikonloppuna. Vlogi tulossa ensi viikolla :)