Arkistot

Me voitettiin! (Shortland 2018)

lokakuu 18, 2018

Mulla on ollut ihan kamalan pitkä postaustauko ja vaikeuksia tehdä paluuta blogin pariin. Mikä olisi toimiva ensimmäinen kirjoitus? Pitäisikö kerrata kuluneita kuukausia? Tämän iloisen uutisen jälkeen ajattelin kuitenkin, että paras tapa tehdä come back on yksinkertaisesti postata jotain. Ilman sen kummempia selittelyjä tai kertauksia. Mutta siis –

ME VOITETTIIN!

Eilen 17.10. pidettiin Shortland-videokilpailun palkintogaala. Kyseinen Ylen järjestämä kisa pyöräytettiin elokuussa käyntiin ekaa kertaa, joten se voi olla usealle vielä tuntematon. Kertauksena siis: ”Shortland-kilpailuun voi lähettää verkkojulkaisua varten tehtyjä videoita, jotka on julkaistu internetissä aikavälillä elokuu 2017– elokuu 2018. Videoiden kesto pitää olla 10 s. – 15 min. Kategoriat ovat Vuoden häiriö, Vuoden puhkaisu, Vuoden kylmikset, Vuoden sarja, Vuoden naurut ja Vuoden tekijä sekä yleisön suosikki.”

Mie osallistuin kilpailun Vuoden kylmikset -sarjaan, jossa haettiin videota, joka ”vetoaa tunteisiin ja saa kananlihalle”. Mun mielenterveysaiheiset vlogit on aina olleet mulle niitä tärkeimpiä, joten ilmoitin mun ”Rakastathan sun vartaloa?” -videon mukaan.

Pyysin siis keväällä mun seuraajia lähettämään itsestään lyhyen klipin, jossa lausuu omia voimalauseita ja tsemppejä vartaloahdistukseen liittyen. Syömishäiriöt ja niistä parantuminen on mulle sydämen asia, ja halusin koota klipeistä sellaisen kokonaisuuden, jonka voi katsoa hädän hetkellä ja joka toisi lohtua itseinhon keskelle. Kyseisen videon lopetus saa mulle itselle vieläkin kylmät väreet selkään, joten oli jännä nähdä, tulisiko sama efekti myös tuomaristolle.

En ollut osallistumisen jälkeen miettinyt tai jännittänyt Shortland-kisaa, kunnes eilen mun voitto julkistettiin. Meän voitto. Haluan jakaa tämän kunnian kaikkien niiden kanssa, jotka osallistui tämän videon tekemiseen. Lisäksi haluaisin omistaa tämän pikku palkinnon kaikille niille, jotka on joskus kärsineet ulkonäköpaineista, syömishäiriöstä tai kroppa-ahdistuksesta. Meitä on monta, ja me tarvitaan toistemme vertaistukea.

 

 

Tässä vielä video niille, jotka eivät ole sitä nähneet – tai jotka kaipaavat piristystä just nyt.

Mie oon otettu myös siinä mielessä, että kisan Vuoden kylmikset -kategoriassa oli ihan mahtavia ehdokkaita: mm. isän ja pojan liikuttava tarina omaishoitajuudesta, Saara Aallon lauluesitys sekä maailmankaikkeudesta kertova viihteellinen dokumentti, jossa mukana Esko Valtaoja. Kilpailun muissa kategorioissa voittivat esimerkiksi Pirjo (Vuoden sarja), Jaakko Keso (Vuoden tekijä) sekä mun idolin eli Timon tekemä Voiko kaiken kaupallistaa? (Vuoden häiriö). Vuoden yleisösuosikki oli ”Viki, Köpi, Henkka – tieteen armoilla”. Huh huh, minkä porukan kyljessä saa seistä.

Kiitos myös teille kaikille, jotka tuette mun työtä katsomalla mun videoita tai lukemalla juurikin tätä lausetta just nyt. Kiitos, oot mulle tärkeä :)

Kuvat: Juuli Aschan / Shortland

Mitä mulle kuuluu tänään?

elokuu 5, 2018

Siis mihin nämä viikot vierähtää?

Tuntuu, että heinäkuu vaan helähti ohi. Toisaalta, kyllä sitä tuli reissattuakin; käytiin Turussa Ruisrockissa, Uudessakaupungissa mökillä, Joensuussa sukuloimassa, Rovaniemellä kaverin synttäreillä ja Oulussa Qstockissa. Pidin vahingossa-tahallaan pienen lomankin enkä julkaissut pääkanavalle videoita kolmeen viikkoon. Olin ennen kesää päättänyt, etten päätä mitään tiettyä loma-aikaa, jonka ilmoitan ihmisille (olisin saanut revittyä siitäkin jonkinlaiset paineet, haha) vaan pidän vapaata, jos ja kun tuntuu siltä. Tämä oli kyllä hyvä ratkaisu! Missään some-kiellossa en ollut (tein useamman ASMR-videon, päivitin Instagramia, vastailin sähköposteihin ja kirjoitin tänne blogiin), mutta tein kuitenkin huomattavasti vähemmän sisältöä kuin normaalisti. Oli ihana keskittyä ihmisiin ja asioiden tekemiseen. Kävin paljon uimassa, pelasin biitsiä, istuin terasseilla ja olin spontaani.

Tällä viikolla palasin taas pääkanavan pariin ja julkaisin heti kaksi uutta videota (klik). Jännitti vähän, löytääkö ihmiset vielä tauon jälkeen videoiden pariin. Eka video sai kivasti näyttöjä, toinen ei mitenkään hurjasti – hassua, miten nuo luvut vaihtelee. Joka tapauksessa on hyvä fiilis näistä hommista, kiva päästä toteuttamaan kaikkia kesällä syntyneitä ideoita.

Tänä viikonloppuna oli jälleen pienen reissun paikka, sillä käytiin meän tyttöjen kanssa Tampereella viettämässä laatuaikaa yhdessä. Yksi kymmenestä, Taija, asuu siis Tampereella, ja lähdettiin kolmen muun kanssa Taijan luokse perjantaina.

Viikonlopun aikana käytiin syömässä ravintola Muusassa (yhteistyö), käveltiin ympäri kaupunkia, uitiin monta kertaa, tilattiin satasella sushia ja juteltiin paljon kaikesta. Mulle on aina vähän se ja sama sille, mitä me yhdessä tehdään, sillä mulle tärkeintä on aina meän keskustelut. Saan niistä niin paljon irti, eikä oo montaa ihmistä, jotka on niin samalla aaltopituudella mun kanssa kuin nuo tytöt. Joskus puhuttiin paljon parisuhteista, mutta meän viimeisin trendi on kyllä ollut perhekeskustelut. Jotenkin tuntuu että omista vanhemmista, lapsuudesta ja kipukohdista voisi jauhaa tuntitolkulla – ehkä se liittyy siihen, että osalla meistä on jo omia lapsia ja osalla perheen perustaminen on mielessä. Sitä alkaa pohdiskelemaan muutoksia oman menneisyyden ja kokemusten kautta.

Nyt on sunnuntai, palasin tänään takaisin Helsinkiin ja ensi viikko on kesän ensimmäinen, jonka vietän kokonaan kotona!! Oon uskomattoman innoissaan tästä, hah. On ollut ihanaa matkustella, mutta ah mie nautin täysillä kun saan siivota kämpän kuntoon, suunnitella syksyn työjuttuja ja kuvata uusia videoita. En oo myöskään treenannut kesäkuun jälkeen kuin kerran, joten olisi aika jees palata myös liikkumisen pariin.

Oon voinut viime aikoina hyvin, ja toivon koko sydämestäni, että tämä hyvä olo jatkuu syksyllä. Unelmoin siitä, että tästä talvesta tulisi erityinen; sellainen, ettei pimeys masenna, kylmyys lamaannuta ja stressi ahdista. Haluaisin kesä-minää ensi talveen. Että tekisin asioita, näkisin ihmisiä, tekisin asioita jotka tekee onnelliseksi ja muistaisin, että asioilla on tapana järjestyä. Nyt on sellainen olo :)

Tuupparolloon

heinäkuu 22, 2018

Tällä kertaa terkkuja Rovaniemeltä! Pysyttekö perässä?

Ruisrockin loputtua käytiin tosiaan mökillä Uudessakaupungissa ja sen jälkeen oltiin viikonloppu Joensuussa (Ilosaarirock oli samaan aikaan, mutta me oltiin siellä festaroinnin sijaan hautajaisissa ja näkemässä Jussin sukulaisia). Joensuun jälkeen pyörähdettiin pari päivää Helsingissä, kunnes nyt torstaina lähdettiin yöjunalla Rovaniemelle, jossa ollaan oltu viikonloppu.

Ja millainen viikonloppu! Ei oo pitkään aikaan ollut näin hauskaa Rovaniemellä. Jos joku ei tiennyt, oon kotoisin täältä ja muuttanut 20-vuotiaana Ouluun opiskelemaan. Tultiin Rovaniemelle mun kahden kaverin yhteissynttäreille, jotka pidettiin Kesärafla Saunassa perjantaina – ja jotka venähti kaksipäiväisiksi. Perjantaina paikalle saapui varmaan 50 ihmistä, sää oli täydellinen ja oli niin kiva nähdä kaikkia Rovaniemi-tuttuja samassa paikassa.

Tuolta Raflalta lähdettiin keskustaan, jossa käytiin Cafe & Bar 21:n terassilla, Halfmoonissa ja Oliver’s cornerissa. Halffari (entisen Onnelan tilalle avattu yökerho) oli kyllä yhtä järkky paikka kuin viime käynnilläkin, haha. Tulee ikävä vanhoja aikoja, kun Tinke oli vielä voimissaan ja Doriksessakin pystyi käymään tuntematta oloaan eläkeläiseksi.

Lauantaina mentiin uudelleen Kesäraflaan saunomaan ja uimaan, ja illalla päädyttiin vielä 21:een ja OC:hen. Parasta oli se, että oltiin samalla porukalla kuin millä ollaan joskus teininäkin hengattu – ihanan huonoa darraläppää ja vanhojen muistelua. Milloin pyörittiin Pöykkölän kotibileissä, milloin Levillä tai Simerockissa.

Tänään sunnuntaina oltiin mun äitipuolen luona ja käytiin 21:ssä lounaalla (postauksen ekassa kuvassa näkyy niiden suolainen vohveliannos).

Tällä hetkellä istun junassa menossa kohti Oulua, jossa vietetään tämä tuleva viikko (biitsiä! Kaarle! Qstock!). Sen jälkeen palataan Helsinkiin, sillä Jusanderilla loppuu lomat.

Mie oon aika kova kotihiiri ja tietyissä asioissa kontrollifriikki, joten tällainen reissailu ei oo yleensä ollut mulle kovin miellyttävä ajatus. On ollut ihana huomata, että lähtöpaniikin jälkeen oon pystynyt rentoutumaan ja nauttimaan tästä, ettei oo koko ajan ns. tilanteen herra. Oon päästänyt töidenkin suhteen ohjaksista irti ja päässyt lomafiilikseen; en oo ollut täysin offline, mutta oon asettanut ystävät ja kokemukset videoiden edelle.

On kyllä hyvä fiilis. Toivottavasti teilläkin!