Ei hele, en olisi ikinä uskonut sanovani tuota ääneen. Mutta kyllä, vastoin kaikkia maailman lakeja, pulled porkin pyhyyttä ja wingssien suloista rasvaisuutta mie tein reilut kolme viikkoa sitten valinnan, josta oon jo nyt ihan hirveän tyytyväinen ja josta tulen varmaan ajan mittaan olemaan vielä tyytyväisempi. En halua enää ostaa tai syödä lihaa. Pahoittelen muuten sitä, että mie käytän sanaa kasvissyöjä, vaikka syön välillä kalaa ja kananmunia; otsikko olisi ollut kunnon sanahirviö, jos olisin laittanut siihen pesko-lakto-ovo-vegetaristi… Oon siis jättänyt ruokavaliostani kokonaan kanan, possun ja naudanlihan sekä vähentänyt maitotuotteiden käyttöä parhaani mukaan. Lohta oon syönyt yliopistolla salaattilounaalla, mutta kotiin ei olla ostettu kalaa.Mun käännytys alkoi monien muiden lailla netistä löytyneiden teurastamovideoiden katsomisesta. Olin tosi kauan sitä mieltä, etten halua enkä kestä nähdä niitä somessa pyöriviä koosteita – ja uskoisin, että moni siellä ruudun takana ajattelee just samoin. Lopulta päätin, että on naurettavaa ostaa ja syödä lihaa joka päivä, jos ei kestä totuutta niiden pihvipakkausten takana.
No, enhän mie kestänytkään.
Itkin jonkun tunnin putkeen tietokoneen ruudun äärellä. En oikeastaan tiiä, mikä oli pahinta; se, miten yhdessä videossa lehmien aitauksia siivoava työntekijä lyö pientä vasikkaa päähän kymmenen kertaa vain siksi, että vasikka kääntyi katsomaan miehen puuhia; sikaloiden oksettavan näköiset tilat, joissa lattialla makasi kuolleita sikoja elävien joukossa; lehmien tainnutusvideot, joissa tainnutus epäonnistuu jatkuvasti ja eläimet jäävät sätkimään sähköiskun jälkeen; sikalan lastauslaiturivideo, jossa työntekijät painavat sikoihin sähköiskuja yrittäessään saada niitä liikkumaan eteenpäin, vaikka siat ovat jo niin ahtaalla, etteivät ne pysty liikkumaan. Mie en koskaan ole edes ollut mikään valtavan eläinrakas, mutta ei helvetti, sen kivun vaan näkee ja kuulee.
Ehkäpä pahinta videoissa oli tajuta jotain, mitä mie en oo koskaan ennen tajunnut. Ei noin kuulu olla. Ei tuo vaan ole oikein, miten ihmeessä mie en ole koskaan aikaisemmin ajatellut asiaa kunnolla? Ne on eläimiä, isoja yksilöitä, joita mie menisin katselemaan ja paijailemaan, jos jossain maatilalla näkisin. Ja nyt niiden arvo ja elämä vaan… en mie tiiä, käytetään hyväksi sairaalla tavalla. Musta olisi ok, jos sitä karjaa kasvatettaisiin niin kuin aikoinaan: hillitysti, tarpeen mukaan, eläimiä kunnioittaen ja osana elämäntapaa. Tuo nykyajan tehotuotanto pakkosyöttöineen, järkyttävine oloineen ja kipuineen on niin kaukana siitä. Ei me tarvita niin paljon lihaa. En kestä edes ajatella, kuinka suuri osa pakatusta lihasta päätyy lopulta roskiin. Kaikki on vedetty niin yli, överiksi, niin kuin monet muutkin asiat nykyaikana. Joo, on maailmassa pahempia ja epäoikeudenmukaisempiakin asioita, eivätkä ne netissä julkaistut lyhyet videopätkät tietenkään edusta koko Suomen karjataloutta – mutta silti nuo videot vaan pysäytti täysin.
Miten tuo kaikki on tuntunutkin niin luonnolliselta aina, niin kuin noin kuuluisi ollakin? Se leikkelepaketti on kai niin irrallinen tuosta kaikesta, ei sitä osaa ajatella kuin valmiina nättinä pakkauksena, joka nököttää kaupan hyllyllä. No, nyt niitä leikkeleitä ei ole näkynyt meillä kohta kuukauteen.
Naurattaa muuten tämä mun syksy, oon hypellyt ruokavaliosta toiseen :D Kesän lopuissa aloin mun Kunnossa-ruokavaliolle (kaupallinen yhteistyö), jota en luonnollisesti ole voinut enää noudattaa lihattomuuden vuoksi. Mie en ole tosiaan ainakaan vielä alkanut täysin kasvissyöjäksi, sillä esimerkiksi kalan syöminen ei tavallaan tunnu niin pahalta (voisin itsekin kalastaa ja tappaa kalan), vaikka liikakalastus ja merien tilanne onkin huolestuttava asia. Kananmunat ja maitotuotteetkin tuntuu vähän inhottavalta, samalla tavallahan eläimet kokee tehotuotannon kohtalon niiden tuottamisen myötä. Aion siksi koittaa vähentää kyseisiä ruokia, ja oon esimerkiksi tutustunut manteli-, kaura ja soijajuomiin maidon korvikkeena. Voin muuten sanoa, että nämä viime viikot on olleet ihan hullun mukavaa aikaa ruoanlaiton kannalta! Oon niin tykännyt uusien reseptien kokeilemisesta ja tuntuu hassulta, miten vaikeaksi oon kuvitellut kasvisruokavalion koostamisen. Joo, pitäähän siinä tietenkin vähän kauemmin miettiä proteiininlähteitä kuin lihansyöjänä, mutta ei se ihan oikeasti ole niin vaikeaa kuin mitä oon kuvitellut.
Mitä mie sitten oon syönyt viime viikkojen aikana?
- paistetuilla, taco-maustetuilla soijapaloilla täytetyt tortillat
- falafel-pyörykät (sekaisin mm. kikherneitä, keitettyä bataattia, sipulia)
- soijarouhe-lasagne (maistui ihan jauhelihaversiolta, oli niin hyvää)
- kasvishampparit valmis-kasvispihveistä
- kookoskermalla ja soijalla maustettuja wok-vihanneksia, paistettua tofua ja riisiä
- tomaattista soijarouhe-papukastiketta ja täysjyväpastaa
- paistettuja pakaste-soijanakkeja, salaattia ja hunajalla maustettuja uunijuureksia
- kesäkurpitsapastaa ja paistettua soijarouhetta oreganolla ja tomaatilla maustettuna
- kvinoaa, paistettuja soijapaloja ja uunijuureksia
- täysjyväpastan ja salaatin kanssa curry-kermakastiketta (kikherneitä, herkkusieniä ja sipulia)
- yliopistolla lounaaksi lohisalaattia tai kasvisruokavaihtoehto
- soijajogurttia pellavansiemenrouheella, pähkinöillä, hedelmillä tai siemenillä
- munakas (täytteenä esim. parsakaalta ja pinaattia)
- pähkinöitä paljaaltaan
- täysjyväleipää maapähkinävoilla ja banaanilla (haha outo, mutta mahtava mättö)
- keitettyä punajuurta ja raejuustoa
- vihersmoothie pähkinöillä tai siemenillä
- ruisleipää levitteellä, pinaatilla, kurkulla ja juustosiivulla
Eniten pähkinöitä, kurpitsansiemeniä ja manteleita kuluu mulla ihan paljaaltaan napostellen, mutta lisäksi laitan niitä vihersmoothieiden sekaan ja jogurttiin. Nuo alla näkyvät Crownfield-rouhesekoitukset on vähän makeampia, joten niitä tykkään ripotella puuroon raejuuston kaveriksi. Rouheet maksavat Lidlissä noin 3,5 euroa ja mun lemppari on ehkä hunajalla maustettu versio.
- cashewpähkinöistä B-vitamiinia, sinkkiä, magnesiumia ja rautaa
- parapähkinöistä seleeniä, kalsiumia ja magnesiumia
- manteleista kalsiumia, riboflaviinia
- maapähkinöistä proteiinia, B- ja E-vitamiinia, kaliumia
- kurpitsansiemenistä rautaa, sinkkiä
- pellavansiemenrouhe-sekoituksesta magnesiumia, rautaa ja sinkkiä
- hampunsiemenrouheesta aminohappoja, magnesiumia, rautaa, sinkkiä ja kaliumia
Lähteet: Vegaaniliitto.fi, Animalia.fi ja Fineli.fi
Miksi se ei postaa
29 marraskuun, 2015
Mie alan nimittäin ensimmäistä kertaa oikeasti tajuta, että mun kuukauden reissu Aasiassa on ihan_just_kohta. Enää alle kaksi viikkoa aurinkoon, lämpöön, meren rannoille ikuiseen kesään. Oon tämän koko syksyn stressannut kouluhommia, kirjoittanut kandia elohiiri kolmatta viikkoa silmässä nykien ja viettänyt kaiken aikani kotona tajuamatta kunnolla, mihin tuo kaikki uurastus johtaa. Tällä viikolla se kuitenkin iski, riemu ja onni ja kaikkea. Lauantaina 12.12. lennän Helsinkiin ja sunnuntaina lähdetään tyttöjen kanssa. Mie menen tosiaan käymään pikaisesti Balilla, jossa oon viikon ajan, ja jouluksi lennän Thaimaahan äidin ja sukulaisten luo kolmeksi viikoksi.
Milläs mallilla ne opiskelut sitten on? Noo… Mulla on tällä hetkellä kandissa tekstiä 13 sivua, ja suositeltu määrä on vähintään 15. Eli periaatteessa mun pitää enää kirjoittaa jonkin verran analyysia sekä loppupäätelmä, jotta tuo sivumäärä tulee täyteen – mutta, suurin työ taitaa olla kandin läpi käymisessä, tarkastamisessa ja lisälähteiden tai -teorioiden hankinnassa. Lisäksi mulla olisi ennen lähtöä vielä kaksi tenttiä, mutta niistä en jaksa ottaa liikaa stressiä. En enää!
Tällä viikolla sattui yksi toinenkin juttu, josta oon repinyt iloa irti aamusta iltaan. Asia liittyy bloggaamiseen, mutta koska asiat ovat vielä aika auki, en kehtaa kirjoittaa siitä tähän postaukseen. Mutta voin sanoa, että on ollut mahtavaa saada tällainen energiapiikki bloggaamiseen, sillä vaikka en oo ehtinyt postata, oon suunnitellut ja fiilistellyt blogin tulevaisuutta senkin edestä. En tiiä, oonko käynyt jopa vähän ylikierroksilla, sillä oon nukkunut vähän huonosti tällä viikolla. Oon herännyt joka yö viiden ja kuuden välillä, enkä meinaa enää nukahtaa sen jälkeen – tai en ainakaan pääse sellaiseen rentouttavaan syvään uneen kovin hyvin. Onneksi saan kuitenkin iltaisin ihan hyvin unen päästä kiinni, sillä inhoan valvomista ja karsin mieluummin yöunia sieltä aamusta. Mie ehkä kutsuisin tätä positiiviseksi stressiksi: oon niin innoissaan monesta jutusta, että huomaan suunnittelevani ja pohtivani asioita ihan koko ajan. Mulla on kuitenkin hyvä olo, enkä oo mitenkään hirveän väsynyt päivisin, joten ehkä tuo aamuyön heräily ei oo niin iso juttu, vaikka se jatkuisikin pari viikkoa.
>Mun tämän päivän suunnitelmissa on kirjoittaa vielä vähän kandia, herättää rakas (ja pitää puhuttelu sen hampaiden kirskuttamisesta eisattana), tehdä ehkä proteiinipannareita pitkästä aikaa, käydä kehonhuoltotunnilla ja illalla mennä tyttöjen kanssa Antti Tuiskun ikärajattomalle keikalle. Ihana muuten nähdä vaaleansininen taivas pitkästä aikaa ikkunasta. Haluaisin jakaa tämän hyvän olon osiin ja ripotella tätä teille kaikille. Koitan tehdä sen toivottamalla mukavaa sunnuntaita, nautitaan kun aurinko paistaa edes pienen hetken. Moikka!
Vihersmoothie ilman blenderiä
24 marraskuun, 2015
Ostin kuitenkin tuossa toissa viikolla Prismasta halvalla tehosekoittimen, jossa tuli mukana sekä sauvasekoitin että minisilppuri. Päätin tänään kokeilla tehdä smoothieta vähän eri tavalla kuin ennen, eli ilman blenderiä; laitoin ainekset tehosekoittimen mukana tulleeseen törppöön ja survoin menemään. Oli oikeastaan aika kätevää, sillä tuo muovitörppö oli helpompi putsata kuin blenderin raskas kulho (jonka lisäksi mun pitäisi siivota myös pöytä, sillä ne blenderit tosiaan valutti sitä smoothieta läpi).
- ananasta (tuoreena paras, mutta tölkistä kätevämpi)
- vihreitä: esimerkiksi lehtikaalta, kurkkua, pinaattia, selleriä
- banaania tuomaan täyteläisyyttä (avokado tekee saman)
- mangoa (myös pakasteversio käy) tai omenaa
