Kuukausiarkisto:

marraskuu 2015

Inhorealistinen treenipäiväkirja

marraskuu 17, 2015
image

 

Yhteistyössä liikuntakeskus Hukka.

 

 Maanantai:Viikon ensimmäinen päivä. Eilisen päivän jooga tuntuu takareisissä, mutta muuten olo on virkeä eikä lihaksissa ole pahoja jumeja. Päätetään tyttöjen kanssa mennä illalla Grit Cardio -tunnille, jonka jälkeen oon sopinut käyväni pelaamassa sulkapalloa. Niille, jotka ei tiiä: Grit Cardio on 30 minuutin mittainen tappotreeni, joka kuuluu Les Mills -tuoteperheeseen. Oon käynyt Cardiossa ekan kerran tänä syksynä, mutta tunti on tullut parin kuukauden aikana tutuksi; treeni tehdään kehon painolla ja se sisältää esimerkiksi punnerruksia, hyppyjä, kyykkyjä, polvennostojuoksua ja muita nopeita liikkeitä. Niin kuin yleensäkin Les Mills -ryhmäliikuntatunneilla, yhtä ohjelmaa vedetään läpi noin kolmen kuukauden ajan, kunnes uusi ohjelma lanseerataan uusine biiseineen ja liikkeineen.

Maanantain Cardio on suunnilleen yhtä rankka kuin aina ennenkin. Onneksi Griteissä saa hiukan henkilökohtaisempaa tsemppiä kuin muilla tunneilla, sillä ohjaaja kiertää välillä treenaajien joukossa kannustamassa ja haastamassa tekemään kovemmin. Mulla välillä naurattaa ja hävettää jälkeenpäin, kuinka murhanhimoiselta oon varmaan näyttänyt katseiden kohdatessa ohjaajan kanssa rankimpien liikkeiden aikana :D Cardion viimeisessä biisissä mun polvi kopsahtaa lattiaan, kun yritän siirtyä punnerrusasentoon liian nopeasti ja jalka tuntuu vähän oudolta viimeisen treeniminuutin ajan (mikä tietenkin harmittaa hiukan, ei saa vedettyä täysillä loppuun saakka). Cardion jälkeen oon ihan poikki, mutta jään kuitenkin pelaamaan sulista tunniksi. Kotiin pyöräillessä on sellainen olo, että voisin syödä kolme norsua ja yhden hevosen. 

 Tiistai:Tiistaina mie en oo mitenkään mahdottoman jumissa, mutta koska oon viimeksi pitänyt totaalilepopäivän viikko sitten, päätän ottaa rennosti ja käydä vain 45 minuutin pilatestunnilla. Yksi syy tuntivalinnalle on tietenkin Mestarin treenipassi, josta multa puuttuu leima pilateksen kohdalta. Niin kuin oon monta kertaa sanonutkin, tuo treenipassi on kyllä innostanut kokeilemaan tosi montaa erilaista lajia, joita ei olisi tullut testattua ilman MestariHukka-haastetta.

Saan lopulta treenikamuksi Even, jolta puuttui myös pilatesleima. Tunnin alussa lämmitellään kroppaa, tehdään erilaisia harjoituksia ja keskitytään mm. syvien vatsalihasten aktivoimiseen. Oon suoraan sanottuna ison osan tunnista aika pihalla, sillä kovaan treeniin tottuneena pienten, syvien lihasten harjoittaminen tuntuu sellaiselta epävarmalta; tuntuuko tämä tarpeeksi, teenkö oikein ja missä pitäisi tuntua? Yhdessä vaiheessa mie myös turhaudun, kun en saa tehtyä ihan yksinkertaista vatsalihasliikettä ja tuntuu, että oon ihan surkea. Tunnin jälkeen oon sitä mieltä, että tykkään joogasta ja kehonhuoltotunneista enemmän kuin pilateksesta, mutta mieli saattaisi kyllä muuttua, jos malttaisi käydä siellä säännöllisesti. Mulla on illalla vähän sellainen olo, niin kuin ei olisi mitään treeniä tehnytkään, mutta koitan ajatella, että kehonhuolto on aina hyväksi – vaikkei se tuntuisikaan oikein missään.

image

Keskiviikko:

Keskiviikkona pidän pakollisen välipäivän, sillä mun kalenteri on täynnä tälle päivälle: aamupäivällä luento, iltapäivällä haastattelu oululaiseen lehteen ja sen jälkeen oululaisten bloggaajien pikkujoulut. Syön vähän päin honkia, sillä missaan mun normaalin lämpimän iltaruoan ja korvaan sen pikkujouluissa herkuilla, hupsista perkele.

Hassua muuten, miten nykyään on niin päin, ettei malttaisi pitää välipäiviä (normaalistihan sitä keksii tekosyitä olla lähtemättä salille). Isoin syy tähän on ehdottomasti se, että niin moni meän tyttöporukasta on liittynyt Hukan jäseneksi; meillä on huippu treeniporukka, ja tekee pahaa lukea muiden yhteisiä jumppasuunnitelmia WhatsApp-ryhmäkeskustelusta, kun ei itse pääse mukaan :D Mutta hyvä vaan, eihän sillä oo väliä mikä motivoi liikkumaan, jos lopputuloksena on kuitenkin hikinen otsa, punaiset posket ja hymyilevät kasvot.

Torstai:

Olo on aamulla vähän pöhnäinen edellisillan herkutteluista, joten päätän käyttää täydet hiilarivarastot hyödyksi (lol) ja käydä pienellä aamulenkillä. Ilma on aluksi aika masentavan harmaa, mutta lopulta pikkuinen lumisade saa hymyn huulille ja mulle tulee hyvä fiilis niin kuin yleensäkin lenkillä; mie oikein fiilistelen sitä että jes, sain aikaiseksi lähdettyä ulos, ihan sama kuinka pitkään tai lujaa juoksen. Tiiättekö sen tunteen, kun itsellä on laiskapepukausi ja reipas lenkkeilijä juoksee kadulla vastaan huokuen hyvää oloa? Koitan muistaa tuon tunteen omien lenkkieni aikana ja olla ylpeä siitä, että sain lähdettyä ulos. Kaikki motivaattorit käyttöön, hah.

Juoksufiilis olisi varmasti vielä parempi, jos olisin päivittänyt lenkkisoittolistan ennen lenkkiä, mutta ei se mitään! Tykkään treenatessa kuunnella yleensä jytyjumputusta, jossa on sellainen… ei liian iloinen tunnelma? Oon myös lopettanut nappikuulokkeiden käyttämisen liikkuessa, sillä kunnon bassoluurit on vaan _niin_paljon paremmat. Juoksukamppeina mulla on tällä hetkellä Socin juoksuhousut, vanha H&M:n alesta ostettu välikausitakki ja Asics-merkkiset juoksukengät, joissa on hyvä vaimennus pitkiä lenkkejä ajatellen. Teen joskus oman postauksen treeni- ja juoksukengistä, niistä lisää sitten!

Mie en ole syksyn aikana käynyt juoksemassa kovin montaa kertaa, joten puolen tunnin lenkki vie yllättävän tehokkaasti voimat. Mulla meni myös yllättäen paikat jumiin? Seuraavana päivänä tuntui nimittäin erityisesti sisäreisissä.

image

Perjantai:

Homman nimi on et tää on pääpäivä!! Laulan tuota Pää-äijien biisiä aina aamuisin, jos meillä on sulkapallovuoro varattuna illalle…

Eli sulispäivä siis! Ollaan suunniteltu minikokoista turnausta meän tyttöjen kesken kauemman aikaa, ja perjantaina päästään vihdoin pelaamaan isolla porukalla. Meille on varattuna useampi kenttä, sillä pelaajia tulee loppujen lopuksi seitsemän. On hauskaa ja aika menee kuin siivillä, oon niin rakastunut sulikseen, ettei malttaisi tehdä mitään muuta. Lajin helppous viehättää; tenniksessä pitää keskittyä niin paljon enemmän lyömiseen ja liikkumiseen, että saa pelit aikaiseksi. Sulkapallo tuntuu erityisen kivalta siksi, ettei tarvinnut aloittaa ihan nollasta, vaan tennistausta auttaa paljon.

Pelien jälkeen leimariippuvaiset jää vielä SH’Bamiin veivaamaan, ja mun sydäntä lämmittää erityisesti parit vanhat biisit, jotka ohjaaja on ottanut tunnille mukaan. Nostalgia ja unohdettujen biisien fiilisteleminen on parasta, myös treenatessa.

Lauantai:

Oon aina onnellinen, jos mulle ei oo osunut työvuoroa lauantaille, sillä lauantai on ehkä mun viikon lempitreenipäivä. Syy tähän on minun rakkaan Maijan vetämä aamun BodyAttack-tunti, jonka jälkeen meillä on tapana käydä porukalla salaattilounaalla opiskelijaravintolassa. Attack alkaa vasta kymmentä vaille yksitoista, mikä on just soppeli aika. Ehtii herätä, syödä rauhassa aamupalaa ja virkistyä ennen kuin lähtee pyöräilemään salille.

Tänä lauantaina meitä on Attackissa kolme, ja fiilis on sata kertaa parempi, kuin yksin jumpatessa. Esimerkiksi lihaskunto-osiossa kavereille peilin kautta virnuilu auttaa jaksamaan ne viimeisetkin askelkyykyt, haha. Punnerrusten aikana koitan miettiä, onko niissä tapahtunut mitään kehitystä. Oon käynyt nyt syksyllä nykyisen ohjelman aikana Attackissa seitsemän kertaa (eli suunnilleen kerran viikossa) ja tähän asti ohjelmaa on jaksanut treenata mielellään. Mun lemppari on ehdottomasti viimeinen sykehuippu, jossa tulee kerähyppyjä ja polvennostojuoksua, ah sitä tuskan määrää.

Attackin jälkeen Vanillan salaattibaarin alle kolmen euron lohisalaatti maistuu niin hullun hyvältä.

image

Sunnuntai:

Sunnuntaina mun työvuoro loppuu viideltä, ja ollaan varattu tyttöjen kanssa sulkapallovuoro puoli kuudelta. Väsyttää vähän töiden jälkeen, pimeys ja räntäsade painaa päälle kotiin polkiessa, mutta saan kuin saankin käytyä kotona hakemassa treenikamppeet ja pyöräiltyä Hukkaan. Kropassa on jotenkin inhottava olo; tuntuu että maha on epätavallisen pömpöllään, vaikkei ole syönyt sitä erityisen täyteen.

Pelataan tällä kertaa sulkapalloa nelinpelinä kaksinpelien sijaan. Pakko myöntää, että ilman tyttöjä en olisi ikinä jaksanut lähteä salille, joten tässä taas nähdään, kuinka tärkeitä ne treenikaverit joskus on. On taas hauskaa, mutta mulla alkaa hiukan stressata kerta kerralta enemmän kipeytyvä olkapää, joka on sulkapallon aloittamisen jälkeen alkanut tuntua oudolta. Mun oikea olkapää on ollut monta vuotta sellainen, että sitä ahdistaa ja mun on pakko naksauttaa se pyöräyttämällä käsi suorana etukautta ympäri. Lisäksi monet salitreeniliikkeet tuntuu olkapäässä jotenkin vistolta painojen kanssa, joten tajuan sunnuntaina, että nyt pitää pitää pientä breikkiä suliksesta ja katsoa, mitä olkapää sanoo viikon pelaamattomuuden jälkeen. Ihan mälsää, mutta pakko koittaa olla järkevä.

Sellainen oli mun viime viikon liikuntapäiväkirja tällaisessa todenmukaisessa muodossa! Toivottavasti tykkäsitte postauksesta ja jos kaipaatte lisää näitä tulevaisuudessa, laittakaa ihmeessä kommenttia :)

image

Pray for Paris

marraskuu 14, 2015

image 

Tänään tuuli tuntui kylmemmältä kuin ennen.

Jossain kaukana (mutta silti niin lähellä) julmuus välähteli eilen illalla sokaisten satoja ihmisiä ikuiseen pimeyteen. Marraskuun kolmastoista päivä. Aamulla miljoonat heräsivät epäuskoon, pelkoon, kysymyksiin, epätietoisuuden puristavaan otteeseen. Ei tunnu oikealta aloittaa päivää niin kuin ennen, hymyn takana hetken unohdus.

Oma typerä arkeni, turhat valitukseni
mitä jos minulle sinulle meille rakas joskus kävisi noin miksi kukaan ikinä 
miten voi olla en kestä tätä maailmaa

 

Nyt hiljaisuus valuu kyynelinä ikkunoissa, seinät kaikuvat äänettömiä huutoja ja suru laskee huntunsa ihmisten ylle peittäen Ranskan valkoiseksi. Mutta vaikka surun harso on ohuempaa täällä kaukana, minusta tuntuu kuitenkin siltä, että haluan hakeutua sen suojaan.
Sillä siellä, myötätunnon tuoman tuskan seassa on ihmisyys, rakkaus.

 

Tilapäivitys

marraskuu 8, 2015
image

 

Hola bebet!

Kirjoitin teille viime viikolla siitä, miten stressi oli alkanut painaa oikein kunnolla päälle koulujuttujen vuoksi. Nyt mie voin kiitollisena todeta että jes, se pahin stressipiikki on mennyt ohi! Hallelujah, parasta kun tuntuu taas että elämä voittaa. Tämä viikko on ollut oikeastaan tosi mukava verrattuna edelliseen. Mulla on edelleenkin tuhat asiaa tehtävänä ja mun kropasta huomaa, etten ehkä oo ihan kokonaan palautunut stressistä (mulla on ollut nyt useamman viikon ajan elohiiri silmäluomessa, ylähuulen alueella ja oikeassa olkapäässä), mutta henkinen puoli on nyt ok! Ei enää tunnu siltä, että tukehtuu to do -listaa vilkaistessa. Harmittaa kyllä älyttömän paljon, kun on pitänyt ajanpuutteen vuoksi karsia esimerkiksi blogin päivittelyä aikatauluista vähemmälle, sillä jollain tapaa tämä teille kirjoittaminen on melkein terapeuttista. Tuntuu myös, että olisi niin paljon postausideoita eikä malttaisi odottaa, että pääsee toteuttamaan kaikenlaisia juttuja. No, onneksi tämä kiire (eli kandi-ajanjakso) on väliaikaista ja joulu-tammikuussa saan blogata niin paljon kuin sielu sietää – ja vieläpä auringossa, inspiroivassa ympäristössä.

Yksi syy stressin vähentymiseen on varmasti takaisin ruokavalion pariin palaaminen (ja ruokavaliolla tarkoitan niitä ohjeita, jotka sain blogiyhteistyön kautta Kunnossa-valmennuksesta alkusyksystä). Kyllä se vaan on niin, että hyvä ruoka – parempi mieli. Aloitettiin muutenkin tyttöjen kanssa herkuton ja alkoholiton marraskuu, minkä tarkoitus olisi ihan vaan saada taas parempi olo kroppaan ja mieleen. Lokakuussa tuli sekä syötyä roskaruokaa että käytyä baarissa (kiitti synttärit sun muut kissanristiäiset), mikä on tietenkin välillä ihan ok. Tällä hetkellä haluan kuitenkin olla mieluummin freshinä ja skarppina koko ajan, sillä jos esimerkiksi käyn viikonloppuna juhlimassa, mulla menee aina monta työskentelypäivää hukkaan ja oon usein vielä maanantainakin aikaansaamaton ja vainoharha-ahdistuksissani… Juhliminen tarkoittaa myös sitä, etten oikein jaksa pariin päivään treenata, ja se taas tietää mun mielialojen laskua – melkein huvittavaa, kuinka valtava merkitys liikkumisella on mielenterveydelle, oikeasti?! Ja vielä huvittavampaa on se, että pitkän tauon jälkeen on silti niin iso kynnys lähteä jumpalle, vaikka tietää tasan tarkkaan, kuinka hyvä olo liikunnasta aina tulee… Mutta mie kirjoittelen kuitenkin näistä treenihommista oman postauksensa, sillä muuten kirjoitan tätä vielä yölläkin.

 

image

 

Tällä viikolla oon ollut maanantaista perjantaihin joka päivä yliopistolla. Mulla on tällä hetkellä meneillään yleisen kielitieteen, kirjallisuuden, saamen ja ruotsin kurssit. Ja joo, näyttää vähän oudolta listalta! Missä kaikki perinteiset kielenhuollot, murteet ja suomen kielen lauseopit? No nehän on kaikki suoritettuina, eli tällä hetkellä haalin opintopisteitä kasaan paljon mm. sivuaineen kursseista, sillä mun pääaineen eli suomen kielen opinnot on kandivaiheen osalta käytynä. En tiiä kiinnostaako kellään kuulla, mutta pakko fiilistellä: rakastan yleistä kielitiedettä! En oo itsekään varma miksi, mutta luulisin että kaksikielisyyden takia. Musta on jotenkin niin mielenkiintoista opiskella kaikenlaisia asioita maailman kielistä ja verrata niitä sekä suomen että thain kieleen. Kieli on muutenkin uskomattoman iso osa meitä, ja musta tuntuu, että ihmiset ei tajua sitä :D Eikä kyllä tarvitse tajutakaan oikeasti, mutta musta itsestä vaan tuntuu, että maailmankuva on rikastunut kielten opiskelemisen kautta. Tai sitten on ihan vaan hauskaa, kun voi jatkuvasti analysoida kaikkea kieleen liittyvää ympäristössään, lol. Kunnon nörtti.

Nyt viikonloppuna taas oon ollut ihan vaan kotona ja tehnyt kouluhommia. Tai no, käytiin me perjantaina Ideaparkissa, ja oon myös ollut jumppailemassa Hukassa, mutta muutoin oon saanut vaan nököttää koneen ääressä ja näpytellä tekstiä Wordiin. On tehnyt niin hyvää, ja ah ihanaa aloittaa huomenna uusi viikko niin, että on saanut jotain aikaiseksi jo viikonlopun aikana. Tällä hetkellä mulla olisi kandin lisäksi kirjoitettavana kaksi esseetä, joista toiseen mun pitäisi lukea jokin pikareskiromaani. Teoslistalla oli mm. kuvassa näkyvä Pussikaljaromaani, mutta ainakin alun perusteella se vaikutti vähän epämääräiseltä, minkä lisäksi kirjan kieli oli mun makuun liian rönsyilevää. Saa nähdä, vaihdanko teosta esseetä varten.

 
image 

Ensi viikolla mulla on jälleen joka päivä yksi luento yliopistolla, mutta töitä ei oo kuin parina päivänä. Noiden lisäksi kalenterissa näkyy merkintä oululaisten bloggaajien pikkujouluista – ja kaikki muu aika meneekin luultavasti kouluhommien ja treenaamisen parissa. Kuinka mielenkiintoista >:) No ei mulla oikeasti edes kovin haittaa. Tietenkin vähän kirpaisee skipata kaikkia juhlia ja tapahtumia (esimerkiksi Miltton Showroomin pressipäivät ja ID blogigaala), mutta kylläpä se sitten jouluna palakittee, kun löllöttelee Thaimaassa auringon alla. Nenäpäivän lähetystä katsellessa (ja märistessä, tietenkin) tuli muuten mieleen, että olisi mahtavaa tehdä Thaimaassa niiden viikkojen aikana jotain hyvää paikallisten hyväksi. Meän suvun kotikaupunki ei oo mikään hirveän köyhä, mutta köyhiäkin ihmisiä on ja mulla viime reissullakin oikein kuvotti välillä itseni ja mun elintaso Suomessa. Sattui esimerkiksi yksi tilanne, jossa me istuttiin jäätelöllä jossain vähän syrjäisemmällä kadulla ja siinä vieressä maassa istui vanha mies etsien roskien seasta muovia myytäväksi. Mulla itketti ja hävetti olla siinä monen sadan euron kamera kaulassa, maailma tuntui niin epäoikeudenmukaiselta etten tiennyt miten päin olla. Ennen kuin lähdettiin, mun oli pakko käydä antamassa sille vanhukselle rahaa. Onneksi tässä on useampi viikko aikaa lähtöön ja ehtii miettiä, mitenhän sen loman voisi käyttää myös johonkin hyödylliseen.

Siihen asti study on —->