Kuukausiarkisto:

lokakuu 2015

Kun on niin hyvä olla

lokakuu 13, 2015

image
 

Tämä viikko on mahtava.

Se on alkanut mahtavasti ja tiiän, että se tulee myös jatkumaan sellaisena.

Melkein tuntuu, että kaikki kiva on pakkautunut tähän viikon sisälle. Ensiksi ehkä ne suurimmat ilouutiset: mie pääsen jouluksi äitin ja kaikkien sukulaisten luo Thaimaahan. Sydän tykyttää pelkästään tuon lauseen kirjoittamisesta! Ei hitto, mie ehkä pakahdun onnesta. Eilen se nimittäin varmistui; sain hoidettua työ-, opiskelu- ja rahahommat niin, että pääsen lähtemään reissuun, ja arvatkaa mitä? Mie oon tuolla reissulla kuukauden. Sori tämä lässytyshehkutus, mutta maailman ihaninta päästä äitin luo (ollaan nähty viimeksi silloin maaliskuun alussa), viettää aikaa mummon kanssa (raasu alkaa olla jo aika vanha ja sairas), pitää kunnon breikki Suomen talvesta ja latailla itseensä aurinkoa ja energiaa lopputalvea varten. Tämä on muuten varmaan mun ensimmäinen joulu ulkomailla, ja vaikka oon jouluihminen henkeen ja vereen, oon valmis viettämään yhden aaton vähän eri maisemissa. Ehtiihän sitä tunnelmoida pipareita ja lunta ja jouluvaloja ja kaikkea joulukuun alussakin. Thaimaalaisuuden ja thain kielen merkitys mulle on kuitenkin suuri ja haluan vaalia niitä, vaikkei nuo asiat mun arjessa tällä hetkellä näy juuri yhtään (paitsi että töissä haluttaa aina mennä puhumaan thaita thaimaalaisten asiakkaiden kanssa). Haluaisin tuon kuukauden vapaan aikana käydä myös Balilla, jonne pari meän tyttöporukasta on menossa samoihin aikoihin. En mie oikeastaan tajua, että tuo reissu on nyt lyöty lukkoon – oon pyöritellyt ajatusta päässä aika varovaisesti ja pelännyt, että mun haaveet ei toteudukaan, mutta kylläpä ne asiat näköjään järjestyy jos vaan tarpeeksi yrittää.

Tällä viikolla on myös mun synttärit, ja sain ekan maistiaisen juhlatunnelmasta eilen illalla, kun tultiin salilta kotiin. Avasin ulko-oven ja siinä se oli eteisessä – mun synttäripyörä!! En tiiä, ootteko hoksanneet mun postauksien teksteistä, mutta mun pyörähän on ollut monta kuukautta ihan rikki. Vaihteet ei toimi, penkki on irti, käsijarru ei toimi ja kettingit on niin löysällä, että ne lähtee pois paikoiltaan jos menee vähänkään kovempaa vauhtia jalkakäytävän kynnyksen yli. Oon sinnitellyt sillä pyörällä vaikka kuinka kauan, mutta nyt mun tuskat pelot ja huolet on ohi! Saan polkea ehjällä pyörällä, jossa on perkele penkissä ruuvit paikoillaan ja hei – siinä on jopa vaihteet?!? Niin luksusta! Kaikkea sitä osaakin arvostaa, haha.

 

image

 

Loppuviikollakin tulee siis olemaan kaikkea jännää. Perjantaina on mun viralliset synttärit, jolloin pääsen kandin suunnitelmaseminaarin jälkeen (jes…) viettämään kivaa päivää peipin kanssa. Treeni + ravintolaan sushille + leffa voisi olla hyvä combo? Oii. Lauantaina meille tulee muutamat mussut kylään ja pidän meille minit naamiasbileet, sillä haluan pitkästä aikaa juhlimaan ja nollaamaan päätä. Oon suunnitellut jo kaikenlaista Halloween-teemaista tarjoiltavaa, oon niin innoissaan kun pääsee leipomaan ja väkertelemään kaikkia koristeita! Osa ehkä tiesikin jo, sillä laitoinkin tänään Snapchattiin vähän parit nolot videot aiheesta (@sitasalminen). Mutta siis, ihan mahtava viikonloppukin tulossa.

Tällaisista erikoisemmista jutuista ja isommista uutisista huolimatta (tai sitten juuri niiden takia) oon osannut nautiskella myös pienistä jutuista. Tänään tulin onnelliseksi, kun löysin pimeältä puistotieltä iPhonen ja sain palautettua sen omistajalle, joka sattui olemaan ulkomaalainen poika ilmeisesti vastaanottokeskuksesta tai jostain maahanmuuttajaryhmästä, jonka ohjaaja oli mukana noutamassa puhelinta. Kirjallisuuden kurssilla oon edelleen ihan pihalla, mutta eilen ymmärsin oikeasti pari juttua saamen luennolla. Aurinko on paistanut ihanasti. Nautin joka päivä siitä, kun saan syödä terveellisiä juttuja.
 

image
 

Meän pihapiiriin on muuttanut söpöjä koiranpentuja. Löysin Ginan alennusmyynneistä puoleen hintaan pari juttua: kuvien toppi alle kympillä ja treenihousut kahdellatoista eurolla. Opiskelijalounaat ja niiden hinnat jaksaa ilahduttaa neljäntenä vuonnakin. Bussikuski hymyili aidosti ja tervehti. Oli hauskaa käydä vetämässä kunnon jalkatreeni ekaa kertaa tyttöjen kanssa, mikä onnistui yllättävän hyvin, vaikka meitä oli kolme. Sain töissä työkavereilta palauteboxiin aivan älyttömän kivoja kehuja ja kannustuksia. Mun Humus-kahvilan leimapassi oli täynnä, joten sain ilmaisen kahvin yliopistolla ja laitoin siihen kermaa. Löysin lauantain pikkunaamiaisiin täydellisen puvun. Ensi viikolla on syysloma, jolloin ehdin tehdä kaikkia omia juttuja ja hoitaa rästihommia.

Sellaisia juttuja.

Mie pahoittelen tätä positiivisuuspläjäystä, jos se oli jollekin liikaa, hahha. Mulla on muuten tällä hetkellä kaiken muun hehkutuksen lisäksi hyvä olo olla täällä blogissa.Toivottavasti se välittyy teillekin.

image

Kuukauden treenipäiväkirja

lokakuu 11, 2015

image



Yhteistyössä liikuntakeskus Hukka.

 

En ymmärrä miten tämä on mahdollista, mutta hyvä treeniputki jatkuu edelleen!Yleensähän mun ongelmana on se, että kun pääsen säännöllisen liikkumisen makuun, minut keskeyttää joko sairastuminen tai rappio. Rappiolla tarkoitan sitä, kun usein (mahdollisesti juhlimista sisältävän) viikonlopun jälkeen ei kiinnosta yhtään lähteä treenaamaan ja terveelliset ruoatkin tuntuu ihan tylsiltä sunnuntain herkuttelun jälkeen. On helpompi jäädä kotiin mötköttelemään ja venyttää herkkupäivä herkkuviikoksi, jolloin  kynnys lähteä salille nousee päivä päivältä. Näin siis mulla! Jotenkin terveellinen syöminen ja treenaaminen kulkee mulla aika vahvasti käsi kädessä, eikä se oo ihmekään, ettei pizzan jälkeen halutakaan sinne lenkille :D

Mutta koska en oo koko syksyn aikana sairastunut, juonut alkoholia tai vetänyt viikonloppuisin mättö-övereitä, tämä treeniputki on saanut jatkua tasaisena ja oikein mukavana. Tietenkin on ollut sellaisiakin päiviä, ettei oo yhtään kiinnostanut lähteä jumppaan, mutta noina päivinä oon aika onnistuneesti saanut sovittua jonkinlaisia treenitreffejä tyttöjen kanssa, jolloin oon saanut raahattua pyllyni Hukkaan saakka ihan vaan siksi, että pääsee päivittämään kuulumisia mussujen kanssa.

image

image

 

Siinäpä olisi mun treenit viimeisen neljän viikon ajalta. Oon oikeastaan ihan tyytyväinen siihen, miltä tuo treenipäiväkirja näyttää; mun tavoitteena on ollut harrastaa liikuntaa monipuolisesti, ja ihan ok:sti tuolla näkyy erilaisia treenejä. Löytyy pallopelejä, tanssitunteja, rankkoja jumppia, juoksulenkkejä, kehonhuoltotunteja ja salitreeniä. Toinen tavoite on ollut treenata hyvän fiiliksen kautta, silleen ettei stressaa liikaa vaikkapa salitreenien jaoista. Jos jonakin päivänä on tehnyt mieli treenata hassuja lihasryhmiä, sitten niitä on treenattu. Niin kuin viimeksikin, voisin vähän avata teille noita merkintöjen oudompia nimiä. Gritit ja Body-alkuiset jumpat on tietenkin Les Mills -ryhmäliikuntatunteja, FunkkisCircuit on toiminnallisessa salissa järjestettävä kiertoharjoittelutreeni, Just Latin ja Just Dance on Hukan omia tanssitunteja ja Toiminnallinen Step on uusi ryhmäliikuntatunti Hukassa.Monipuolisuuteen vaikuttaa tietenkin myös tuo Hukan treenipassi, jossa ideana on kokeilla liikuntakeskuksen 35 erilaista lajia. Yhdestä lajikokeilusta saa yhden leiman, ja leimojen kautta saa erilaisia palkintoja. Mulla on tällä hetkellä 21 leimaa eli yli puolet lajeista testattuna, ja loput 14 pitäisi kokeilla joulukuun loppuun mennessä. Yllättävän helposti tuo passi on kyllä täyttynyt, sillä aluksi tuntui ihan mahdottomalta ajatukselta saada lajit täyteen. Mulle vaikein tulee varmaan olemaan RPM-sisäpyöräily, sillä inhoan nykyään spinning-tunteja ja RPM on vielä rankka sellainen, huh huh.

Tällä hetkellä mun lempiliikuntamuoto on jostain syystä BodyAttack. Nykyinen ohjelma on jotenkin kiva ja Attack tuntuu hyvältä mun kropassa, toisin kuin esimerkiksi tanssitunnit, joiden jälkeen mun polvi meinaa vähän kipeytyä. Oon kuitenkin koittanut himmailla siinä mielessä, etten käy Attackissa joka päivä, sillä liika on liikaa enkä halua kyllästyä nykyiseen ohjelmaan liian nopeasti. Ensi viikolla mun tavoitteena olisi mm. käydä lenkillä ja joogassa sekä kokeilla taas jotain uutta lajia Hukassa. Grit Strenghtistä mulla ei vielä oo leimaa, joten sillä tunnilla voisi kyllä käydä – enkä oo muuten ollut kyseisellä tunnilla moneen vuoteen… Kuulin että nykyinen ohjelma on ihan kamala jaloille, vähän jännittää. Meillä on myös ollut suunnitteilla tyttöjen kanssa pitää pieni sulkapalloturnaus joku päivä silleen, että kaikki pelaa kaikkia vastaan, mutta sen organisointi on vähän jäänyt. Se pitää kans koittaa toteuttaa!

Onko teillä ollut hyvät treenimeiningit syksyn aikana vai tuntuuko, ettei nyt vaan ehdi tai jaksa liikkua? Nämä kuukaudet ei oo ehkä niitä inspiroivimpia treenaamisen kannalta, mutta hei – eipähän oo pakkasta salille tai lenkille lähtiessä :)

image

Todellisuus asukuvien takana

lokakuu 10, 2015

image
 

Tässä kuvassa mulle kerrotaan kesken kuvaamisen, että mun takana on söpö sorsa kävelemässä.

Joo, pikkuisen erinäköinen tuossa kuvassa kuin niissä, jotka julkaisin muutama postaus sitten? Haha. Mietin tuossa yksi päivä, kuinka tarkkaan miekin syynään räpsityt otokset läpi ennen kuin valitsen ne, jotka oikeasti päätyvät blogiin – siksi päätin tehdä tällaisen pienen postauksen niistä kuvista, joissa näkyy millainen apina oon todellisuudessa ja millaisia kuvaussessioita meillä välillä on. Näistä pitäisi välittyä keskittymiskyvyn herpaantuminen, väsymys, kylmyys, pelleilynhalu, ”Vitsi että tämä bloggaaminen on kyllä karua ja outoa hommaa”, tarve pomppia ja vaikeus ottaa itseään tosissaan. Kymmenen pistettä jos bongaat nämä kaikki!

 

imageimage
image
image
image
image
image
image
image
image
image
image

 

Sellaista tällä kertaa!

Toivottavasti tykkäsitte tällaisesta vähän erilaisesta postauksesta, ja jos tällaisia saisi tehdä useamminkin, laittakaa ehdottomasti kommenttia niin toteutetaan. Yksi toteuttamaton idea olisi julkaista sellaisia kuvia, joissa näkyy blogiin ladattu lähikuva tavarasta ja kauempaa otettu kuva siitä, miltä mun pöytä ja sen ympäristö on näyttänyt kuvaushetkellä. Voin kertoa, että ne blogikuvat on todella rajattuja, ja oon parhaimmillaan vaan raivannut kirjoituspöydälle tilaa heittämällä kaikki rojut lattialle… Muistakaapa siis blogeja selaillessanne, ettei se kuvien välittämä kuva oo aina lähelläkään todellisuutta. Katsokaapa muuten noita yllä olevia kuvia, joissa mulla on nahkapökät ja korkkarit.

Alla näette, millaiselta paleltuneelta tamulta mie oikeasti tuona iltapäivänä näytin.

image