Se on alkanut mahtavasti ja tiiän, että se tulee myös jatkumaan sellaisena.
Melkein tuntuu, että kaikki kiva on pakkautunut tähän viikon sisälle. Ensiksi ehkä ne suurimmat ilouutiset: mie pääsen jouluksi äitin ja kaikkien sukulaisten luo Thaimaahan. Sydän tykyttää pelkästään tuon lauseen kirjoittamisesta! Ei hitto, mie ehkä pakahdun onnesta. Eilen se nimittäin varmistui; sain hoidettua työ-, opiskelu- ja rahahommat niin, että pääsen lähtemään reissuun, ja arvatkaa mitä? Mie oon tuolla reissulla kuukauden. Sori tämä lässytyshehkutus, mutta maailman ihaninta päästä äitin luo (ollaan nähty viimeksi silloin maaliskuun alussa), viettää aikaa mummon kanssa (raasu alkaa olla jo aika vanha ja sairas), pitää kunnon breikki Suomen talvesta ja latailla itseensä aurinkoa ja energiaa lopputalvea varten. Tämä on muuten varmaan mun ensimmäinen joulu ulkomailla, ja vaikka oon jouluihminen henkeen ja vereen, oon valmis viettämään yhden aaton vähän eri maisemissa. Ehtiihän sitä tunnelmoida pipareita ja lunta ja jouluvaloja ja kaikkea joulukuun alussakin. Thaimaalaisuuden ja thain kielen merkitys mulle on kuitenkin suuri ja haluan vaalia niitä, vaikkei nuo asiat mun arjessa tällä hetkellä näy juuri yhtään (paitsi että töissä haluttaa aina mennä puhumaan thaita thaimaalaisten asiakkaiden kanssa). Haluaisin tuon kuukauden vapaan aikana käydä myös Balilla, jonne pari meän tyttöporukasta on menossa samoihin aikoihin. En mie oikeastaan tajua, että tuo reissu on nyt lyöty lukkoon – oon pyöritellyt ajatusta päässä aika varovaisesti ja pelännyt, että mun haaveet ei toteudukaan, mutta kylläpä ne asiat näköjään järjestyy jos vaan tarpeeksi yrittää.
Tällä viikolla on myös mun synttärit, ja sain ekan maistiaisen juhlatunnelmasta eilen illalla, kun tultiin salilta kotiin. Avasin ulko-oven ja siinä se oli eteisessä – mun synttäripyörä!! En tiiä, ootteko hoksanneet mun postauksien teksteistä, mutta mun pyörähän on ollut monta kuukautta ihan rikki. Vaihteet ei toimi, penkki on irti, käsijarru ei toimi ja kettingit on niin löysällä, että ne lähtee pois paikoiltaan jos menee vähänkään kovempaa vauhtia jalkakäytävän kynnyksen yli. Oon sinnitellyt sillä pyörällä vaikka kuinka kauan, mutta nyt mun tuskat pelot ja huolet on ohi! Saan polkea ehjällä pyörällä, jossa on perkele penkissä ruuvit paikoillaan ja hei – siinä on jopa vaihteet?!? Niin luksusta! Kaikkea sitä osaakin arvostaa, haha.
Tällaisista erikoisemmista jutuista ja isommista uutisista huolimatta (tai sitten juuri niiden takia) oon osannut nautiskella myös pienistä jutuista. Tänään tulin onnelliseksi, kun löysin pimeältä puistotieltä iPhonen ja sain palautettua sen omistajalle, joka sattui olemaan ulkomaalainen poika ilmeisesti vastaanottokeskuksesta tai jostain maahanmuuttajaryhmästä, jonka ohjaaja oli mukana noutamassa puhelinta. Kirjallisuuden kurssilla oon edelleen ihan pihalla, mutta eilen ymmärsin oikeasti pari juttua saamen luennolla. Aurinko on paistanut ihanasti. Nautin joka päivä siitä, kun saan syödä terveellisiä juttuja.
Sellaisia juttuja.
Mie pahoittelen tätä positiivisuuspläjäystä, jos se oli jollekin liikaa, hahha. Mulla on muuten tällä hetkellä kaiken muun hehkutuksen lisäksi hyvä olo olla täällä blogissa.Toivottavasti se välittyy teillekin.
Kuukauden treenipäiväkirja
11 lokakuun, 2015
Mutta koska en oo koko syksyn aikana sairastunut, juonut alkoholia tai vetänyt viikonloppuisin mättö-övereitä, tämä treeniputki on saanut jatkua tasaisena ja oikein mukavana. Tietenkin on ollut sellaisiakin päiviä, ettei oo yhtään kiinnostanut lähteä jumppaan, mutta noina päivinä oon aika onnistuneesti saanut sovittua jonkinlaisia treenitreffejä tyttöjen kanssa, jolloin oon saanut raahattua pyllyni Hukkaan saakka ihan vaan siksi, että pääsee päivittämään kuulumisia mussujen kanssa.
Tällä hetkellä mun lempiliikuntamuoto on jostain syystä BodyAttack. Nykyinen ohjelma on jotenkin kiva ja Attack tuntuu hyvältä mun kropassa, toisin kuin esimerkiksi tanssitunnit, joiden jälkeen mun polvi meinaa vähän kipeytyä. Oon kuitenkin koittanut himmailla siinä mielessä, etten käy Attackissa joka päivä, sillä liika on liikaa enkä halua kyllästyä nykyiseen ohjelmaan liian nopeasti. Ensi viikolla mun tavoitteena olisi mm. käydä lenkillä ja joogassa sekä kokeilla taas jotain uutta lajia Hukassa. Grit Strenghtistä mulla ei vielä oo leimaa, joten sillä tunnilla voisi kyllä käydä – enkä oo muuten ollut kyseisellä tunnilla moneen vuoteen… Kuulin että nykyinen ohjelma on ihan kamala jaloille, vähän jännittää. Meillä on myös ollut suunnitteilla tyttöjen kanssa pitää pieni sulkapalloturnaus joku päivä silleen, että kaikki pelaa kaikkia vastaan, mutta sen organisointi on vähän jäänyt. Se pitää kans koittaa toteuttaa!
Todellisuus asukuvien takana
10 lokakuun, 2015
Joo, pikkuisen erinäköinen tuossa kuvassa kuin niissä, jotka julkaisin muutama postaus sitten? Haha. Mietin tuossa yksi päivä, kuinka tarkkaan miekin syynään räpsityt otokset läpi ennen kuin valitsen ne, jotka oikeasti päätyvät blogiin – siksi päätin tehdä tällaisen pienen postauksen niistä kuvista, joissa näkyy millainen apina oon todellisuudessa ja millaisia kuvaussessioita meillä välillä on. Näistä pitäisi välittyä keskittymiskyvyn herpaantuminen, väsymys, kylmyys, pelleilynhalu, ”Vitsi että tämä bloggaaminen on kyllä karua ja outoa hommaa”, tarve pomppia ja vaikeus ottaa itseään tosissaan. Kymmenen pistettä jos bongaat nämä kaikki!
Sellaista tällä kertaa!
Toivottavasti tykkäsitte tällaisesta vähän erilaisesta postauksesta, ja jos tällaisia saisi tehdä useamminkin, laittakaa ehdottomasti kommenttia niin toteutetaan. Yksi toteuttamaton idea olisi julkaista sellaisia kuvia, joissa näkyy blogiin ladattu lähikuva tavarasta ja kauempaa otettu kuva siitä, miltä mun pöytä ja sen ympäristö on näyttänyt kuvaushetkellä. Voin kertoa, että ne blogikuvat on todella rajattuja, ja oon parhaimmillaan vaan raivannut kirjoituspöydälle tilaa heittämällä kaikki rojut lattialle… Muistakaapa siis blogeja selaillessanne, ettei se kuvien välittämä kuva oo aina lähelläkään todellisuutta. Katsokaapa muuten noita yllä olevia kuvia, joissa mulla on nahkapökät ja korkkarit.
Alla näette, millaiselta paleltuneelta tamulta mie oikeasti tuona iltapäivänä näytin.
