Kuukausiarkisto:

lokakuu 2015

Stressistä

lokakuu 30, 2015
image

 

Tiedättekö sen tunteen, kun herää aamulla, ja ennen kuin on ehtinyt edes avata silmiään, stressi on jo ehtinyt puristautua rintakehään? Mulle on käynyt noin monta kertaa tällä viikolla. Yleensä heräilen pikku hiljaa unesta, mieli hiukan utuisena ja alan hiljalleen kelailla, mikä päivä on ja pitääkö nousta saman tien ylös. Mutta esimerkiksi maanantaina kellon soidessa stressi valtasi mielen ennen kuin ehdin edes tajuta heränneeni, ja näin on jatkunut miltei joka aamu tällä viikolla.

Stressaa niin, ettei tässä oikeastaan oo edes järkeä.

Koska mie olin syysloman kipeänä enkä saanut tehtyä mitään opiskelujuttuja viime viikolla, musta on tuntunut siltä, että kaikki hommat kasautuu ja kaatuu päälle. Kandi, kaksi esseetä ja tenttiä sekä luennot, työt ja blogihommat siihen lisäksi – pelkästään ajatus kaikesta uuvuttaa ihan täysin ja tuntuu, ettei aika tule muka mitenkään riittämään. Ei nyt, eikä koko marraskuun aikana. Miehän lähden 13.12. sinne kuukauden mittaiselle reissulle, joten mm. mun kandin pitäisi olla täysin valmis ennen tuota päivää. Stressaan siis etukäteen koko seuraavaa kuukautta. Ja tämähän on ihan typerää just siksi, ettei mulla oikeasti ole vielä mitään hajua, mitä seuraavan neljän viikon aikana tapahtuu. Voihan olla, että saan tehtyä hommia ihan mukavasti aikataulujen mukaan puhumattakaan siitä, ettei tämä etukäteisstressi hyödytä tai auta mua mitenkään. Se ei tsemppaa mua, se ei tee musta reipasta, päin vastoin lamauttaa ja vie voimia. Jostain syystä en oo saanut karistettua tätä oloa pois, ja stressi on punoutunut mun ympärille tällä viikolla niin vahvasti, että ahdistaa jos oon hetkenkään yksin. Niin kuin yleensäkin, ihmisten seurassa nämä asiat unohtuu, tuntuu mitättömiltä, ja ääneen lausuttuna moni asia pienenee puolella, mutta mulle on ominaista just tämä asioiden paisuttelu yksinollessa. Joskus hiljaisuus on äänekkäämpää kuin kaupungin puheensorina, ei rauhoita vaan antaa liikaa tilaa ajatuksille. Lisäksi mulla alkaa tässä tilassa usein stressaamaan ihan pikku jutut, jotka ei edes liity siihen alkuperäiseen stressinaiheeseen, vaan keräilen niitä random huolia sieltä täältä ihan niin kuin pää ei olisi jo muutenkin täynnä.

On myös hassua, miten tässä tilassa on vaikea suhteuttaa asioita. Tai siis, kyllähän mie esimerkiksi tiiän, että asiat voisi olla niin paljon huonomminkin, tai ettei nämä mun huolehtimat asiat ole mitään lopullisia ja kuolemanvakavia, mutta kroppa ei tunnu ymmärtävän tätä. Se pysyy tässä jännittyneessä tilassa, vaikka kuinka koitan ajatella asioita järjellä, eikä mukavienkaan asioiden fiilistely auta; oon herranjestas lähdössä Thaimaahan reilun kuukauden päästä, mutta koko asia ei ole tällä viikolla tuntunut yhtään miltään. Yleensä välttelen tällaisten asioiden kirjoittamista blogiin, sillä haluaisin keskittyä sellaisen positiivisen energian levittämiseen, mutta toisaalta: jos joku pystyy samaistumaan mun juttuihin ja löytää ehkä hetken helpotuksen omaan oloonsa niin tällaistenkin asioiden kirjoittaminen kannattaa.Mutta onneksi tämä on ohimenevää, perjantain myötä olo alkaa ehkä hiukan helpottua. Ja onneksi tässä viikossa on ollut paljon hyvääkin.

image
image

Hyviä on olleet esimerkiksi kaikki hetket, jotka oon saanut viettää meän porukan tyttöjen kanssa. Ja näen tänään pitkästä aikaa yhtä ihanaa meän porukasta, sellaista jota ei tule niin usein nähtyä. Syksy on ollut kaunis, kylmän aurinkoiset aamut on ihania. Odotan hulluna lauantaita, jolloin vietetään työporukan virkistysiltaa. Ihan mahtavaa. (Toki tästäkin oon osannut repiä yhden stressinaiheen, haha. Juhliminen verottaa aina yhden päivän tenttiin valmistautumisesta, sillä epäilen että oon sunnuntaina ihan opiskelukunnossa.)

Sain saamen välitentistä nelosen, enkä olisi ikinä uskonut että niin kävisi. (Enkä usko itse asiassa vieläkään täysin, mie epäilen että tuossa on tullut jokin sekaannus :D Kova luotto omiin taitoihin…) Hämmentävää, mutta totta: uudet emojit piristivät yhtenä päivänä yllättävän paljon. Oon saanut herätä joka aamu rakkaan vierestä. Vaikka on tuntunut siltä, etten välttämättä ole ihan täysin parantunut ja palautunut syysloman flunssasta, on silti ollut ihan parasta käydä treenaamassa viikon tauon jälkeen. Pelattiin yhtenä päivänä sulkapalloa, jäin koukkuun. Sain Tiinalta hullun söpön myöhäisen synttärilahjan. Oon myös ollut onnellinen mun uudessa takissa, vaikka tuntuukin kamalan pinnalliselta iloita jostain vaatteesta joka päivä.

imageimageimage

Perjantai on kääntynyt tässä postausta naputellessa iltapäivän puolelle. Seuraavaksi mun pitäisi lukea tenttiin, sillä sain aamulla kuulla, että meille tulee illalla Rovaniemeltä yökyläilijöitä ja haluan pyhittää illan ystävien kanssa hengailulle. Porukalla sulista ja ulos syömään, sehän kuulostaa ihan perjantailta. Huomenna koitan ajoittaa samalla tavalla kouluhommat päivälle, sillä illalla on tosiaan työpaikan virkistysilta naamiaisteemalla eikä silloin saa uhrata sekuntiakaan tenttistressille. Vain huippuja ihmisiä sekä hyvää ruokaa ja juomaa. Mun piti itse asiassa olla huomisissa naamiaisissa Harry Potter, mutta vaihdoinkin vähän tylsempään Hermioneen! Myös legendaarinen marjanpoimija-asu pitäisi vielä joskus toteuttaa, haha. Sääskiverkko-hattu päässä ja sankko kädessä.

Toivottavasti teillä ei oo samanlaiset stressit päällä kuin mulla, mutta jos on, mie lähetän Hyvistä ja huonoista uutisista tutut jaxuhalit sinne. Ehkä sitä nyt viikonloppuna saisi rauhoituttua ja ensi maanantai valkenee vähän mukavampana kuin edellisellä viikolla. Ja mitähän jos vain päättäisi, että kaiken kamalan sijaan marraskuusta tuleekin hyvä kuukausi – tehokas ja hauska ja täynnä hyviä hetkiä. Voisi oikeasti olla ihan asennoitumisesta kiinni.

Jaha. Niin kuin tarinoissakin, tähän postaukseen tuli näköjään onnellinen loppu. Erityisen hyvää tässä on, että se tuli multa luonnostaan. Jos kaiken valittamisen pystyy päättämään lopulta hymyyn, asiat saattaa olla oikeasti ihan hyvin.

image

Synttärit & ideoita Halloween-tarjoiluihin

lokakuu 19, 2015
image

 

Moikka ja mukavaa maanantaita!
Onko kellään muulla nyt syysloma? Mie tietenkin tulin kipeäksi synttäreiden ja lomaviikon kunniaksi, mutta ei se mitään – oisin muutenkin viettänyt nämä lomapäivät kämpillä kouluhommia tehden, joten ei oikeastaan haittaa sairastaa samalla. Mulla ei onneksi oo sellainen kovin kuumeinen olo, joten pystyy vähän puuhastelemaan kipeästä olosta huolimatta.
Halusin tulla jakamaan teille nämä kuvat viikonlopun juhlista ennen kuin uppoudun kandihommiin, sillä lauantaina tosiaan vietettiin miniporukalla mun synttäreitä. Teemana oli varaslähtö Halloweeniin, eli mie sain tekosyyn väkertää erittäin aikuismaisia Halloween-tarjoiluja ja pukukoodina oli naamiaisasu.image

Suurin osa varmaan tietää sen läpän, että Halloween jakaa tytöt kahteen osaan: niihin, jotka pukeutuu hassusti ja niihin, jotka pukeutuu mahdollisimman… vähäpukeisesti. Tässä havainnollistava kuva. Mie päätin skipata minimekot ja liittyä nolojen muijien joukkoon, sillä halusin olla mahdollisimman rennossa asussa. Löysin sitten ihan sattumalta täydellisen puvun niinkin yllättävästä paikasta kuin H&M:ltä. Panda-haalari maksoi 29,90 euroa ja se oli H&M:n Divided-osastolla, jossa oli muitakin naamiaisjuttuja.

Niin kuin sanoinkin, olin tietenkin innoissani, kun sain syyn leipoa ja väkertää juhliin teeman mukaisia leivoksia. Mie olin ollut herkkulakossa/ruokavaliolla lähes 1,5 kuukautta, joten oli aika virkistävää vetää kunnolla hommat läskiksi ja tehdä niin epäterveellisiä herkkuja kuin pystyi :D Katselin netistä kaikenlaisia ruokaohjeita Halloween-teemalla, mutta loppujen lopuksi päädyin soveltamaan aika paljon. Esittelen teillekin vähän näitä mun luomuksia.

image
image
image

image

 MUUMIONAKIT
Mun henkilökohtainen lemppari näistä tarjoiluista, haha. Nakin ympärille kääritään lehtitaikinaa ja paistetaan uunissa kymmenen minuuttia. Mie tein silmät majoneesilla, ja lisäksi noiden pinnalle sopisi varmasti hyvin juustoraaste.
 HAAMUPIIRAKKA
Tein mun vakkari-kinkkupiirakan ja paistoin sen uunissa, mutta vähän ennen valmistumista lisäsin piirakan pinnalle mozzarellaa, joka suli uunissa haamumaisiksi plänteiksi. Viimeistelin haamut asettelemalla kokonaiset pippurit niiden silmiksi.
 SALMIAKKIBROWNIET
Oon nyt pari vuotta tehnyt jokaisiin kemuihin näitä superhelppoja brownieita, joiden ohjetta muokkasin hiukan Halloween-teemaan sopivaksi. Korvasin reseptin valkosuklaan Fazerin salmiakkisuklaalevyllä ja tein kakkujen pinnalle lakritsikuorrutteen keittämällä pussillisen Hopeatoffeeta kuohukerman kanssa. Kuorrutteen alkuperäinen ohje löytyy Kinuskikissan blogista täältä. Lopuksi vielä koristeeksi karkkimatoja.
 VALKOSUKLAA-ROCKYROAD-KAKUT
Näistä kakuista oli muuten hienoja videoita Snapissa, hahah. Mun piti siis tehdä valkosuklaa-rocky roadia, mutta koska valkosuklaa suli kökkäreiseksi, mun piti improvisoida ja keksiä nopeasti jokin muu juttu, johon valkosuklaata voisi käyttää. Tein sitten brownietaikinan mun mainitseman vakioreseptin mukaan, mutta korvasin tumman suklaan tuolla sulaneella valkosuklaalla ja käytin täytteenä rockyroad-aineksia eli casherpähkinöitä, lakritsia ja Oreo-keksejä.
 KURPITSAHAMPPARIT
Näihin ei ole oikeastaan mitään tiettyä ohjetta, eli kurpitsamaiset hampparit syntyvät ihan vaan cheddaria leikkelemällä ja sulattamalla juusto pihvin päälle uunissa.

image

Noiden lisäksi tarjolla oli feta-vesimeloni-tikkuja, oranssiksi värjättyä juustokakkua, boolia sekä perinteiset karkit ja popparit. Kuvissa näkyy muuten myös kesällä Kaunis Decorationilta saatu Enjoy-koriste (kaupallinen yhteistyö).
Oli kyllä tosi kiva ilta varsinkin siihen saakka, kun lähdettiin keskustaan – perus, alottelu on aina kivempaa kuin baarissa oleminen. Ja sain ehkä maailman parhaimman yhteislahjan vierailta: Lancomen La vie est belle -hajuveden, josta oon haaveillut monta kuukautta ja jota en oo saanut aikaiseksi ostettua. Stockan myyjät ihmettelee, mihin se tumma muija on kadonnut, kun mie en hiippaile enää testerihyllyille suihkuttelemaan tuoksuja harva se päivä…
Nyt on sitten juhlat juhlittu ja pitäisi palata arjen pariin! Luentoja mulla ei kylläkään tällä syyslomaviikolla ole, joten tässä tapauksessa arki tarkoittaa takaisin ruokavalioon siirtymistä. Harmittaa, kun en pääsen treenaamaan nyt pariin päivään flunssan vuoksi, mutta toisaalta hyvä pitää välillä tällaisia kevyitä viikkoja. Seuraavat pippalot onkin parin viikon päästä virallisena Halloween-viikonloppuna.Mutta silloin en oo panda, vaan Harry Potter >:)

image

Viimeinen päivä

lokakuu 15, 2015
image

 

Mie olen tänään elämäni viimeistä kertaa 22-vuotias.

Oon kuunnellut viimeisten viikkojen aikana paljon Lukas Grahamin biisiä 7 years. En tiiä, miksi tuo kappale koskettaa minua niin voimakkaasti, mutta joudun pidättelemään kyyneleitä jokaisella kuuntelukerralla. Tuon biisin ja sen sanoituksen myötä oon myös miettinyt tätä ikää, mun lähestyvää syntymäpäivää ja kulunutta vuotta, joka on ollut sekä ihan hirveä että ihana.

Ihanaa on ollut esimerkiksi viime kevään reissu Thaimaahan, yhteenmuutto poikaystävän kanssa, uusi työpaikka sekä kaikki ystävien kanssa vietetyt hetket. Toisaalta oon viimeisen vuoden aikana kokenut tokaa kertaa elämässäni perheen hajautumisen, mitä en ollut osannut yhtään odottaa ja mistä olin viime syksynä ja talvena pitkään hajalla. En oikein osaa sanoa, oliko vanhempien ero pahempi lapsena vai aikuisena, mutta on ollut hiukan rankkaa muodostaa uudelleen käsitys perheestä ja kodista. Siksi en ehkä voi sanoa, että tämä kulunut vuosi olisi ollut kokonaisuudessaan paras tähän mennessä, mutta voisin muotoilla asian näin: oon tällä hetkellä tyytyväisempi mun elämään ja itseeni kuin mitä oon koskaan ennen ollut. Mulla on yhtä aikaa rauha tässä hetkessä ja toiveikkaan utelias fiilis tulevaisuudesta. Se on hyvä yhdistelmä.

image

Oon päättänyt, että seuraavan vuoden aikana eli 23-vuotiaana aion tehdä paljon uusia asioita, seikkailla ja olla rohkea. Tämä syksy tulee menemään ehkä vähän arkisemmalla kaavalla, mutta se ei haittaa yhtään – nykyinen arki on oikeastaan aika mukavaa. Ja joulukuussa arki katkeaa kuitenkin, kun lähden sinne kuukauden mittaiselle reissulle, jonka aikana aion kyllä seikkailla ja elää auringolle ja lämmölle ja nuoruudelle.Ensi keväästä en sitten tiiäkään, mitä tulee tapahtumaan. Voi olla, että arki jatkuu samanlaisena kuin nytkin, tai sitten otan ja lähden Helsinkiin suorittamaan työharjoittelun ja jään sinne tielle. En tiiä yhtään. Tai sitten hoidan kandin tutkinnon valmiiksi ja lähden viettämään välivuotta Thaimaahan. No ei, tuota nyt ei tule luultavasti tapahtumaan, mutta kiva välillä leikitellä ajatuksella. 23-vuotiaana aion myös lukea ja kirjoittaa enemmän, juosta puolimaratonin ajalla 1:50, panostaa asioihin joilla on mulle oikeasti merkitystä, kehua tuntemattomia ja piristää läheisiä joka päivä, opetella uusia juttuja ja rakastaa oikein kovasti.

Koska kaikista tärkeintä on rakkaus.

Senkin lällyt.

image