Mulla ei vissiin oo tällä hetkellä menossa mikään maailman paras kausi. Varmaan muistatte, kun ennen joulua kerroin, että on sattunut vähän ikäviä juttuja. Viime viikkojen aikana on alkanut tuntua siltä, että asiat on kuitenkin paremmin ja ehdinkin sanoa postauksissa, että kuuluu normaalia hyvää. No, pari päivää sitten sain kuulla, että mun isoisä on kuollut.
Vitsi alkaa taas vähän itkettää, kun miettii asiaa. Kyseessä on siis mun thaimaalainen isoisä, joka eli viime vuosikymmenet buddhalaisena munkkina. Tästä syystä ei oltu mitenkään hirveän läheisiä, sillä Thaimaassa käydessä näin isoisää yleensä vain luostarialueella vierailun verran, kun taas muiden sukulaisten kanssa saatoin olla useiden päivien ja viikkojenkin ajan. Mutta tuli kyllä silti ihan kamala olo, kun kuulin tuosta asiasta, ja nytkin sattuu ajatella kaikkia muita ihmisiä, joilla se suru on moninkertainen muhun verrattuna.
Mutta niin, melkein jopa huvittaa, kuinka paljon viime aikoina on tapahtunut ikäviä asioita. Toisaalta mietin, etten silti sanoisi, että mulla menee huonosti. Kuitenkin aikoinaan ne muhun itseeni liittyneet ongelmat on tuntuneet jotenkin pahemmilta, tiiättekö. Silloin joskus kun vaikka vähän masensi, tuntui niin ristiriitaiselta, kun alakuloisuudelle ei ollut mitään näkyvää ja järkevää syytä. Tuli välillä huono omatunto siitä, kun valitti omasta olosta muille ja koko ajan tuli hoettua itselle, että joillakin muilla on asiat paljon paremmin, piristy, älä mieti kaikkea liikaa. Nyt nämä viime aikojen jutut on olleet sellaisia, että hei, nyt on tapahtunut jotain mistä mulla on paha mieli, mulla on oikeus olla allapäin ja siinä se. Tai no, eihän sellaisia mielen ongelmia pitäisi todellakaan vähätellä (mie nimenomaan oon aina ollut tietenkin sitä mieltä, että ihmisen paha olo pitäisi aina ottaa vakavasti), mutta jotenkin nyt oon vaan tajunnut, että on helpompi olla surullinen, kun siihen on ulkopuolinen syy. Ei tarvitse selvittää mitään, vaan tuntea vaan ne tunteet läpi.
Jännästi kyllä kasaantui tähän parille kuukaudelle vaikka mitä – mutta sitten toisaalta, tiiän että seuraavat kuukaudet tulee olemaan kivoja, vaikka nyt tapahtuisi mitä. Thaimaan-reissu lähestyy, kesä lähestyy, ja jo huomenna näen pitkästä aikaa mun pikkuvauvaa (siskoa siis, haha) ja pääsen hetkeksi muihin maisemiin Oulusta. Mietin jo, pitäisikö Rovaniemellä käydä syömässä Kauppayhtiössä ja pyörähtämässä Sfäärissä, saa nähdä miten jaksaa. Mutta joo, toivottavasti tuo oli nyt viimeinen huono uutinen vähään aikaan. Sellaisia iloisia höpötyspostauksia on paljon kivempi tehdä! Toivottavasti teille kuuluu hyvää, ja jos näin on niin kommentoikaapa mulle jotain hauskoja tai söpöjä juttuja kommenttiboxiin.