Nyt on aamu, mie juon päivän ensimmäistä kahvikupillista ja ulkona ikkunoiden takana paistaa kylmä syysaurinko. Mun piti kirjoittaa tämä postaus teille eilen illalla, mutta kuvat.fi-sivu (jonne siis lataan blogikuvat) ei toiminut ja muutenkin oli vähän inspiraatio kadoksissa kirjoittamisen suhteen. Ehkä nyt sitten paremmalla menestyksellä!
Eilen lähdin tosiaan kahdeksitoista yliopistolle luennolle. Mulla on tällä hetkellä vain kolme kurssia, joista kaksi on viron ja unkarin alkeiskurssit. Viro alkaa tuntua sellaiselta, että kyllä sen tentin tulee selviämään, mutta unkari on edelleen aika uskomatonta settiä… Varsinkin kun niillä luennoilla pitää puhua unkaria ääneen ja välillä yksin kaikkien kuullen – haha ei hele, hävettää aina niin paljon kun ei osaa yhtään mitään ja koittaa silti sopertaa jotain :D Toisaalta mulla onkin viikon aikana luentoja vain maanantaisin ja keskiviikkoisin, ja silloinkin vaivaiset kaksi luentoa per päivä, joten tässähän olisi hyvää aikaa vaikka kertailla unkaria itsekseen muina päivinä… Varsinaiset suomen kielen kurssit mulla alkaa lokakuussa syyslomaviikon jälkeen, jolloin mulla on parhaimmillaan 14 luentoa viikossa. Vähän enemmän nykyiseen neljään luentoon verrattuna, hehe.
Äkkiä ne päivät silti menee. Mulla on opiskelun lisäksi tietenkin työt ja blogihommat, joista oon viime aikoina nauttinut tosi paljon. Kiireisen arjen yksi merkittävä ainesosa on kuitenkin edelleen vähän hukassa, eli en oo vieläkään päässyt kunnon treenirytmiin. Tuosta ei pitäisi ottaa stressiä, sillä kyllä se sieltä vielä tulee, tiiän sen. (Mutten jaksaisi odottaa!) Ajattelinkin käydä tänään salilla ennen töitä. Toisaalta tuo aurinkoinen ilma vähän houkuttelisi pyöräilemään viimeisen kerran töihin, ja silloin työmatka kävisi päivän treenistä, mutten tiiä haluanko sitten kuitenkaan pyöräillä kahdeksan aikaan illalla 17 kilometriä pimeässä ja kylmässä. Menen vielä hukkaan jonnekin Kempeleen sivupoluille…
Tällä viikolla kalenteri näyttää kyllä mukavan väljältä: tänään töitä, huomenna ne parit luennot, torstaina ihan vapaata, perjantaina aamuvuoro, lauantaina aamuvuoro sekä Sofian tuparit ja sunnuntaina vapaata. Tietenkin kalenterissa on myös paljon kaikkia pieniä turhia merkintöjä merkkaamisen ilosta, kuten ”Hyvät ja huonot uutiset alkaa” keskiviikon alareunassa, haha. Oon myös ajatellut pyhittää jonakin päivänä pari tuntia aikaa kirjoittamiselle, sillä nyt olisi ihanteellinen aika pikku runoiluille. Kesällä siitä ei oikein tullut mitään. Syksyssä on jotain kaunista ja haikeaa, helpompi kirjoittaa kun päässä pyörii muitakin asioita kuin auringonotto ja kylmä Crowmoor terassilla.
Luin muuten vähän aikaa sitten huvin vuoksi postauksia viime vuoden syksyltä. Ensinnäkin on niin jännää, kuinka helposti blogista voi lukea vanhoja kuulumisia – varsinkin kun tekstin mukana on kuvia. Vuosi sitten näihin aikoihin totuttelin arkeen kesän jälkeen vähän eri tavalla kuin tänä vuonna, sillä alkukesällä tapahtunut ero ja kaikki blogidraamat oli muuttaneet sitä tavallista arkirytmiä tosi paljon. Onneksi nyt on vähän tasaisempaa, ei tule enää sellainen orpo olo omaa elämää ja kaikkia muutoksia ajatellessa. Viime syksynä mulla oli myös opintoja paljon enemmän, asuin vielä yksin enkä Maijan kanssa – niin ja leikkasin mun peukun auki! Seitsemän tikkiä, niin lukee
tässä postauksessa. Haha, vieläkin välillä kuumottaa leikata avokadoa…
Nyt kun aloin miettiä, asiat on kyllä aika hyvin tällä hetkellä. Syksy ja pimeä vaan välillä vähän houkuttelee olemaan väsynyt ja stressaantunut, vaikkei oikeasti ole mitään hätää – pitää muistaa se nyt kun päivät lyhenee ja arki muuttuu pikkuhiljaa raskaammaksi. Onneksi sellaista pientä kivaa, arkea piristävää tekemistä ja ajateltavaa on aika helppo järjestää. Tällä hetkellä blogijutut ja yhteistyöt tuo mulle paljon iloa, ja oon myös innoissani ensi viikon blogi-illasta. Järjestän oululaisille bloggaajille illanistujaiset mun luona ensi viikon lauantaina – jos joku bloggaaja ei oo tästä kuullut mutta haluaa osallistua, laittakaa mulle vaikka sähköpostia. Ollaan sovittu asiasta Facebook-ryhmässä, mutta eihän siellä varmastikaan vielä ole kaikki oululaiset bloggaajat. Ensi viikolla käyn kuitenkin vielä mutkan Rovaniemellä ennen blogi-iltaa. Pitäisiköhän se joskus järjestää jonkinlainen blogitapaaminen sielläkin? Miekään en tiiä yhtään, paljonko rovaniemeläisiä blogeja nykyään on – pitäisi tehdä tutkimusta ja tutustua niihin :)
Nämä kuvat on otettu
Kissanpäiväkimara-blogin Tiinan kanssa – ylläri! Ajattelin laittaa teille tässä joku päivä julkaisuun vähän behind the scenes -kuvia, joita on kerääntynyt mun ja Tiinan kuvauksien aikana. Harvinaisen tyhmännäköistä venkoilua olisi tarjolla mun puolesta, haha. Haluaisitteko niitä postauksen muodossa vai laitanko Instagramiin? Meizigirl löytyy sieltä edelleen käyttäjällä @sitasalminen.
Hassua, oon kirjoittanut tätä postausta nyt melkein pari tuntia ja mulla on jotenkin parempi mieli kuin tätä aloittaessa. Ihan niin kuin olisi päässyt jutskailemaan joidenkin vanhojen tuttujen kanssa. Ehkä mie pääsinkin :) Toivottavasti tekin tykkäsitte lukea tätä. Loppuun vielä yksi kuva, jonka myötä toivotan kivaa tiistaita kaikille!
