Kuukausiarkisto:

elokuu 2014

Elokuun viimeisiä

elokuu 31, 2014

image


Täältäpä tulee pienet tarinat ja kuvat viime päiviltä.

Torstai-iltana olin pyöräilemässä kotiin, kun päätin koukata Nallikarin rannan kautta. Pysähdyin hiekalle, katsoin yksin auringonlaskun värjäämää taivasta ja sanoin siinä kylmässä elokuun illassa heipat kuluneelle kesälle. Oikeasti ne hyvästit pitäisi jättää tänään, just kun syyskuu alkaa, mutta tuo sattui olemaan täydellinen hetki olla haikea ja onnellinen. (Ja joo, joskus kyllä mietin, missä vaiheessa tämä kaiken fiilisteleminen menee yli. Onko kaikki aina oikeasti muka niin tunnelmallista ja ihanaa ja haikeaa? Mutta sitten toisaalta, mun mielestä elämästä saa ehkä hippusen enemmän irti kun on sellainen, joka osaa pysähtyä hymyilemään pikku jutuillekin. Sellainen, joka osaa itkeä ilosta, surusta, onnesta ja vaikka ihan muuten vaan.)

image

Perjantaina ei tapahtunut mitään kummaa! Päivällä löllin sohvalla vaaleanpunainen sydänpaita päällä, luin tenttiin, totesin että mun poikaystävä paistaa perkele maailman parhaimmat lohimedaljongit (tai lohiperhoset niin kuin eräät haluaa sanoa, haha). Voisi olla asiat huonomminkin.

Illalla käytiin Starissa leffassa katsomassa 22 Jump street, joka oli aika haufka :) Oulun Tuirassa on tosiaan sellainen pieni ja sympaattinen elokuvateatteri nimeltä Star, käykäähän fiilistelemässä minikokoisia saleja opiskelija-alennuksella, jos ootte Oulussa.

image


Lauantaina eli eilen meillä oli ihan kotibilefiilis tyttöjen kanssa. Kutsuttiin mun ja Maijan luo alotteluporukkaa, laitettiin läpällä tarjoiluja, kuunneltiin yläasteaikaisia biisejä (mun naurettava lemppari on Cheekin Mä oon niin leija) ja lopuksi mentiin Time Tunneliin. Tuossa kuvassa näkyy muuten Heisa, joka tosiaan majailee meillä vielä vähän aikaa ennen muuttoa sen ja Paukun uuteen yhteiseen kämppään.

Tänään olin töissä, ja niin oon muuten ensi viikollakin! Vielä yksi viikko ennen kuin mun opinnot alkaa, pitää varmaan tehdä postaus kuluneesta kesästä ja parhaimmista hetkistä seuraavien päivien aikana. Ulkona tuoksuu syksy, musta on ihanaa pitää kaulahuiveja ja taas alkaa se aika vuodesta, kun hävettää töissä koskea asiakkaisiin sovituskopissa näillä kylmillä sormilla. Ja joo, sitä kosketusta ei oikeasti aina voi välttää, kun auttaa etsimään oikeaa kokoa, haha. Mulla oli muuten töissä eväänä Rainbown uusi mangorahka. Vitsi oli hyvää! Pakko kehua, koska näistä mangojogurteista sun muista on ollut puhetta ennenkin.

Nyt alan tekemään vastauspostausta teän kysymyksiin, moika!

Opiskelupostaus

elokuu 27, 2014

image

 

Jaa, ei mun oo pitänyt tehdä tämä kuin jonkun pari vuotta! Opiskelupostausta on tosiaan pyydetty useampaan otteeseen, ja nyt vihdoinkin sain aloitettua tämän. Vähän kyllä naurattaa muka pätevänä kertoa opiskelemisesta, kun en mikään malliopiskelija todellakaan ole, mutta aina sitä voi jotain tarinoida! Kerron nämä jutut silleen arkisilla ilmauksilla, eli ottakaa se huomioon kaikki fiksut ja akateemiset ihmiset, haha. Mie opiskelen siis Oulun yliopistossa suomen kieltä ja aloitan nyt mun kolmannen opiskeluvuoden. Tällä hetkellä minun sivuaine on kirjallisuus, eli käyn myös kirjallisuuden kursseja. Mutta pitää varmaan palata ihan alkuun, että saatte jonkinlaisen pohjustuksen näille jutuille.

Mullahan on ollut ihan pienestä pitäen haaveena tehdä työtä kirjoittamisen parissa. Jossain vaiheessa nuorempana ajattelin, että mun unelmat on lapsellisia ja olisi järkevämpää tähdätä vaikka lennonjohtoon töihin, mutta lukiossa hoksasin jollain tunnilla yhtäkkiä, että mun on pakko saada tehdä töitä kirjoittamisen parissa – tai ainakin yrittää, kerranhan tässä vaan eletään. En oo ikinä ollut mikään huippu kouluäikässä (vaikka sain kyllä pistettä vaille L:n lukion ylioppilaskirjoituksissa), mutta oon aina rakastanut lukea ja kirjoittaa omia tarinoita. Tavallaan on ihanaa, että oon löytänyt sen mun oman jutun tai ainakin mulla on jokin unelma, jota tavoitella.

Lukion lopussa aloin sitten miettiä, mihin hakisin opiskelemaan. Halusin kokeilla käydä pääsykokeissa, vaikka välivuosikin kiinnosti. Päätin hakea Oulun yliopistoon opiskelemaan kirjallisuutta, mutta halusin muuten vain osallistua myös suomen kielen pääsykokeisiin. Siinä huhti-toukokuussa kokeisiin lukiessa tajusin, ettei yliopiston kirjallisuus ollutkaan aineena sellaista mitä olin toivonut, ja että suomen kielen pääsykoekirjat oli selvästi se minun juttu. Yhtäkkiä päätinkin panostaa enemmän suomen kieleen. Pääsykokeissa mie en kuitenkaan pärjännyt, sillä mun opiskelutekniikka oli ollut aika huono enkä oikeasti ymmärtänyt, kuinka hyvin siellä kokeissa pitää kaikki osata (tosi tosi hyvin).

Olin sitten varasijalla, mutta välivuosihommiksihan se sitten meni. Vuoden aikana asuin porukoilla, kävin kuukauden reissun Thaimaassa ja aloitin pääsykokeisiin valmistautumisen jo talvella. Tällä kertaa hain opiskelemaan vain suomen kieltä, mutta useampaan kaupunkiin: Ouluun, Helsinkiin, Turkuun ja Tampereelle. Osa eri yliopistojen pääsykoekirjoista oli samoja, osa ihan eri aihetta käsitteleviä. Perus kielioppijutut ja suomen kielen rakenteeseen liittyvät asiat sai opeteltua aika helposti yhdestä kirjasta (Käyttökielioppi), joka ei kuulunut kaikkiin pääsykokeisiin, mutta jonka sisältö päti totta kai muiden kielioppikirjojen lailla. Ouluun oli lisäksi luettavana Kielemme kohtalo -kirja, joka sisälsi pohdiskelua ja asiaa suomen kielen nykytilanteesta ja tulevaisuudesta sekä kielen variaatiosta. Nämä kirjat luin ensimmäisenä, sillä Oulu oli mulle ykköskohde. Keväällä mun projektina oli Johdatus yleiseen kielitieteeseen -teos, joka taisi kuulua ainakin Turun ja Tampereen yliopiston pääsykokeisiin. Yleinen kielitiede toisaalta kyllä tuki mun pärjäämistä Oulunkin pääsykokeissa, sillä pystyin syventämään Oulun Käyttökieliopista opittuja tietoja eikä ne asiat tuntuneet niin irrallisilta, kun pystyi vertaamaan vaikkapa suomen kielen lauserakenteita muiden kielien vastaaviin. Kokonaisuudet on tärkeitä, helpottaa kaiken oppimista :)

Mun tapa lukea pääsykokeisiin… No, yleensä menin aina Rovaniemen kirjastoon lukuhuoneeseen päiväksi istumaan. Tein kaikista jutuista muistiinpanoja, mutten perinteisesti johonkin vihkoon vaan kalenteriin. Tuohon aikaan mun kalenteri oli täynnä pieniä laatikoita, värikkäitä taulukoita, tarroja, loruja, muistisääntöjä ja post it -lappuja. Ideana oli se, että asiat painuivat muistiin ja olivat samalla sellaisessa muodossa, että saatoin tarkistaa jonkun jutun kalenterista nopeasti vaikka töissä tauolla – ja kalenteria tulee availtua menojenkin takia usein, joten näin ne pienet muistiinpanot työvuoroja katsoessakin ikään kuin vahingossa. Oulun pääsykokeita varten opettelin ne kaksi kirjaa oikeastaan ulkoa, niin että osasin melkein kaiken täydellisesti (lauseenjäsenet on aina olleet mulle jotenkin käsittämättömän vaikeita, haha). Mie myös tulostin eri yliopistojen vanhoja suomen kielen pääsykokeita netistä ja testasin niiden kautta, kuinka hyvin osasin soveltaa oppimiani asioita. Muutenkin kokeisiin on tosi paljon mukavampaa mennä, kun tietää kokeen rakenteen etukäteen. Suosittelen tutustumaan noihin vanhoihin papereihin, niitä löytyy netistä aika helposti! Tässä postauksessa on mun fiiliksiä ennen pääsykokeita 15.5.2012.

 

image 

Meän Oulun yliopiston suomen kielen pääsykokeen vuodelta 2012 voi katsoa täältä. Koe oli siis kaksiosainen: oli suomen kielen rakenteeseen liittyviä tehtäviä sekä essee suomen kielestä. Olin laskenut etukäteen mun todistuksesta tulevat pisteet (äidinkieli E, englanti E, lyhyt matematiikka E, ruotsi E), verrannut edellisten vuosien pisterajoja sekä sitä, kuinka paljon mun pitäisi kokeesta saada. Oli mukavaa huomata, että ihan hyvän todistuksen ansiosta oli varaa tehdä pari virhettäkin kokeessa. Mie sain tosiaan yhteensä 51,5 pistettä (todistus ja koe ) ja tässä postauksessa tuulettelin sitä, että pisteraja oli ollut edellisenä vuonna 45,75. Tuntuu ihan hassulta lukea noita vanhoja postauksia! Blogissa on kyllä se hyvä puoli, että elämän tapahtumat jää päiväkirjan lailla talteen kuvineen kaikkineen. Kiva palata lukemaan noita näin vuosien päästä.

Pääsin siis Ouluun kouluun, mutta myös Turun yliopistoon! Helsingin pääsykokeet meni penkin alle ja Tampereella en jaksanut käydä ollenkaan, koska Oulussa meni koe niin hyvin. Turku oli kuitenkin vähän liian kaukainen kaupunki, varsinkin kun seurustelin silloin Rovaniemellä opiskelevan Tuukan kanssa. Lähdin siis Ouluun, ja tästä postauksesta voi lukea mun muuttotunnelmia.

Muutin Rovaniemeltä Ouluun elokuussa 2012 ja aloitin syyskuun alussa yliopistossa fuksivuoden. Olin kyllä ihan pihalla koko sen syksyn ajan, ehkä koko ensimmäisen yliopistovuodenkin. Jotenkin tuntui, että yliopistossa opiskelemisen… idea, rakenne ei vaan mennyt mun päähän, haha. Mikä HOPS, mikä sivuaine, tentit gradut hä? Kyllähän meille yritettiin kovasti selittää, mistä missäkin on kysymys, mutta mulla ainakin hävetti esittää tyhmiä kysymyksiä ja elin mieluummin pimennossa, haha. Mutta kyllä ne asiat ajan kanssa selviää! Nyt kahden vuoden jälkeen musta tuntuu, että tajuan yliopiston pointin…

Alun tutustumisten jälkeen alkoi opiskelu. Meillä oli ekan vuoden syksyllä suomen kielen kursseja, kirjallisuuden kursseja (suurin osa suomen kielen opiskelijoista ottaa sen sivuaineeksi) sekä joitain random kursseja, jotka monien humanistien ja kielten opiskelijoiden kuuluu käydä ikään kuin yleissivistyksen vuoksi, jos noin voi sanoa. Esimerkiksi suomen kielen rakenne, yleisen kielitieteen peruskurssi, fonetiikka ja Academic English oli tällaisia kursseja, jotka hyödyttää pääaineesta riippumatta omia opintoja. Tuo oli kyllä kiva juttu, sillä me aloitettiin minun nykyisen kämppiksen eli Maijan kanssa yhtä aikaa suomen ja ruotsin opiskelu. Saatiin noiden yhteisten kurssien ansiosta opiskella fuksivuoden alussa yhdessä – nykyään kummallakin on vaan niitä omia kursseja. Mutta itse suomen kielen opiskeluun kuuluu siis yksinkertaisesti sanottuna suomen kieli ja kaikki sen eri puolet. Monet luulee, että me käydään läpi samoja juttuja kuin peruskoulun äikässä – ei todellakaan, vaikka välillä liippaisikin läheltä. Me käydään noita suomen kielen eri puolia kursseittain: yksi kurssi liittyy yhteen asiaan, vaikka joskus tietenkin asiat menee lomittain. Tässä esimerkkejä meän kursseista ekoilta vuosilta:
 


Suomen kielen rakenne
Kielenhuolto
Kielen vaihtelu
Äänne- ja muoto-oppi
Kriittinen medialukutaito
Lauseoppi
Kirjakielen vaiheet
Johto-oppi
Tekstilajit ja kirjoittaminen
Sanasto ja nimistö
Murteet
Semantiikka

 

Meän opintovuosi on jaettu neljään periodiin, ja nuo kurssit kestää sisällöstä riippuen yhden tai kaksi periodia (eli muutaman viikon tai puoli vuotta). Kursseista saa eri verran pisteitä, ja nuo opintopisteet on laitettu vastaamaan suunnilleen kurssilla tehtävää työmäärää. Mutta esimerkiksi semantiikan neljä pistettä sai tosi helposti, ei ollut montaa luentoa eikä tehtäviäkään, ja joidenkin kurssien esitelmät ja tentit on sitä luokkaa, että pisteitä saisi tulla enemmän kuin kolme. Riippuu aika paljon kurssista!
 

image

 

Meän kursseilla on usein se kaava, että pidetään luentoja ja kurssin lopussa on tentti (tai useita tenttipäiviä, jolloin voi osallistua kun itselle sopii). Meillä suomen kielen linjalla on kohtuullisen vähän ryhmätöitä, luentopäiväkirjoja, tehtäviä tai esitelmiä, ainakin jos vertaa Maijan opintoihin. Maija opiskelee pohjoismaista filologiaa (eli ruotsia). Mie oon tehnyt suomen kielen kursseilla kahden vuoden aikana vissiin pari esitelmää ja ryhmätyötä. Eli tosi vähän! Muutamalla kurssilla suoritukseen on kuulunut essee tai tehtäviä. Kirjallisuuden puolella on enemmän luentopäiväkirjoja, ja tentin tilalla on joskus pitkä essee.

Nuo meidän kurssit on ripoteltu opintovuosille sisällön kannalta loogiseen järjestykseen, mutta periaatteessa niitä voi käydä vähän miten haluaa. Meillä yksi kurssi ei vaan yleensä ole kuin kerran vuodessa, joten sitä ei kannata missata – ja voi olla taas jollain toisella kurssilla pihalla, kun ei ole pohjatietoa asiaan liittyen. Mun opinnot on edistyneet ihan ok tahdilla. Ensimmäisenä vuonna jäin ihan hulluna jälkeen muista (mie panostin niin paljon blogiin, että postaukset meni tenttien edelle), mutta viime vuonna sain kirittyä aika hyvin. Nyt on oikeastaan tosi mukavaa aloittaa kolmas vuosi, koska ei oo sellainen pieni paine päällä niin kuin viime syksynä; tiiän, että mulla on sopivasti opintopisteitä ja tiiän, että tuun saamaan niitä sopivasti lisää. Oon nimittäin vasta viime vuonna tajunnut, miten mun kannattaa yliopistossa opiskella ja miten kurssit pääsee helposti läpi (”helposti” mutta kuitenkin niin, että asiat jää päähän). Mun tokan vuoden arvosanat onkin paljon parempia kuin ekan vuoden. Tällä hetkellä mulla on reilusti eniten kolmosia, ja niiden lisäksi pari nelosta, muutama kakkonen ja pari ykköstä – plus tietenkin sellaiset kurssit, joista saa arvosanan sijaan suoritusmerkinnän.

Viime vuonna mun tavallinen päivä yliopistolla kesti usein kello kahdeksasta tai kymmenestä jopa kuuteen illalla, sillä luentojen jälkeen jäin usein tietokonesaliin tai kirjastoon hengailemaan tai lukemaan tenttiin siihen asti, että illan jumpat alkoi Teknopalatsilla (yliopiston vieressä sijaitseva kuntosali, jossa kävin melkein koko viime lukuvuoden). Luentoja on päivän aikana yleensä kahdesta neljään kappaletta, ja luennothan kestää noin yksi ja puoli tuntia. Puolen tunnin tauoilla voi käydä syömässä tai kahvilla :)

 

image

 


Suomen kielen opiskelijoille järjestetään ihan kivasti tapahtumia ja juhlia, vaikka meitä onkin Oulun yliopistossa tosi vähän vaikka teekkareihin verrattuna. Sitten on tietenkin humanistien yhteiset riennot, sekä kaikille opiskelijoille suunnatut juhlat – eli valinnanvaraa kyllä on! Mie en kuitenkaan ole ihan hirveän aktiivisesti osallistunut mihinkään yliopiston juhliin. Ekana vuonna olin fuksisuunnistuksessa ja fuksien baarikierroksella silloin syksyllä, mutta esimerkiksi opiskelijavappu jäi kokematta. Enkä oo ikinä osallistunut sitseihinkään, apua. Tokana vuonna kävin Vulcanaliassa, jossa esiintyi Redrama, sekä fuksisuunnistuksessa hengailemassa suomen kielen rastivahtien kanssa. Meillä on tummanvioletit haalarit, joiden väristä tykkään tosi paljon! En vaan oo käyttänyt mun haalareita kuin vissiin kolmesti. Voin tehdä mun haalareista oman postauksen joskus, haluan näyttää mun ostamat merkit teille! Ja nyt ensi vuonna pitää kyllä käydä myös poikkitieteellisissä haalaribileissä, nekin on kokematta. Mulla vaan on ollut vähän korkea kynnys pitää haalareita, musta ne on vaan vähän huvittavat :D Varsinkin haalareissa ja jossain biletopissa tanssiminen baarissa, huh huh… Mie suosin jotain tosi yksinkertaista, mustaa yläosaa  ja mustia Converseja haalareiden kanssa.

Tästä tulevasta lukuvuodesta oon kyllä erityisen innoissaan. Sen lisäksi, että opinnot on paremmassa jamassa kuin viime syksynä, meän porukasta kaksi tyttöä on tosiaan muuttanut Ouluun ja aloittaa opiskelun yliopistossa. Päästään kunnon possella tapahtumiin – ja onhan se ihanaa nähdä kavereita luentojen välissä, käydä yhdessä syömässä ja lojua yliopiston kirjastolla ”tekemässä kouluhommia”. Tekee tavallisista arkipäivistä erityisiä ja auttaa jaksamaan :) Mie en luultavasti vielä tänä vuonna aloita kandin naputtelua, vaan käyn kaikki kurssit rauhassa läpi ja katson sitten, mikä tilanne on. Mulla ei oo mikään hirveä kiire valmistua (opiskelijakamut varmaan sanoisi tässä vaiheessa, että ”Ollaan huomattu” :D), vaan sellainen kuusi vuotta yliopistossa voisi olla mulle ihan jees. Mitä sen jälkeen – ei vielä mitään hajua. Moni suomen kielen opiskelijahan päätyy opettajaksi, mutta mie haluaisin pitää kiinni haaveista päästä tekemään jotain vähän erilaista, ehkä luovempaa. Oon myös miettinyt markkinoinnin opiskelua, sillä media kaikessa muodossa kiinnostaa mua, mutten tiiä siitä sitten. Ainakaan vielä :)

Semmosia juttuja mulla tuli mieleen! Ja pakko mainita tässäkin yhteydessä: joo, mie opiskelen suomen kieltä, mutta kirjoitan tänne blogiin aika rennolla meiningillä ja osittain puhekielellä. Eli tämä ei oo mikään näyte mun kielenhuoltotaidoista, haha. Mutta hei, laittakaahan kommenttia jos siellä on muita suomen kielen opiskelijoita. Ja kommenttiboxissa saa esittää lisäkysymyksiä ja tarkennuksia, jos postauksesta jäi jotain kysyttävää mieleen. Mie vastaan mielelläni :)

Mitä nyt kuuluu? ☁☂

elokuu 26, 2014

image

No hyvää.

Tällä hetkellä istun mun huoneessa naputtelemassa tätä teille, ja meän olkkarissa tytöt katsoo Salkkareita. Meillä on ihana kommuunimeininki taas täällä mun ja Maijan luona, sillä tässä kuussa Ouluun muuttava ja eilen opiskelut aloittanut Heisa asuu meillä tämän viikon – ja itse asiassa eilen meitä oli täällä yhteensä viisi ihmistä yötä :) Ihanaa seurata, miten noilla kahdella fuksivauvalla lähtee käyntiin elämä Oulussa ja opiskelu yliopistossa, tulee ihan mieleen oma muutto Ouluun pari vuotta sitten. Samalla tavalla ihan hukassa, haha. Noilla ei taida sentään mennä vuotta ennen kuin saa kuulla, että Tuirassa on ranta. Ja siis muutenkin mahtavaa viettää näin tiiviisti aikaa yhdessä, sillä me ei olla kuitenkaan useampaan vuoteen asuttu samassa kaupungissa Sofian ja Heisan kanssa.

Mie tulin tosiaan viime torstaina takaisin Ouluun sieltä Helsingistä, ja siitä lähtien oon ollut suurimman osan ajasta kotona. Tai no, mitä nyt eilen kävin keskustassa lääkärissä tämän selän takia. Kipua on jatkunut jo kaksi viikkoa, blää. Tällaiset jutut on vähän hankalia mulle, sillä vaikka kuinka valitan ja voivottelen, en kuitenkaan ikinä oo muka sitä mieltä, että vaiva pitäisi ottaa vakavasti. Ajan varaaminen lääkärille tuntuu aina jostain syystä ihan ylitsepääsemättömältä mulle, haha. ”Ei tämä nyt niin paha oo…” Kaikkihan alkoi niin että käveleminen, selän suoristaminen, kumartuminen, pään taivuttaminen alas sekä yleisesti liikkuminen sattui hulluna jonnekin syvälle alaselkään, ja mm. aivastaminen, nauraminen sekä yskiminen saattoi nostaa kyyneleet silmiin ihan kamalan kivun takia. Hain kivun alkamisen jälkeen heti seuraavana päivänä sairaslomaa, mutta selkää ei tutkittu oikeastaan ollenkaan. Helsingissä pysyin liikkeessä lääkkeiden voimalla ja viikon jälkeen tuntui siltä, että tila on reilusti paranemaan päin. Nyt sunnuntai-iltana tuli kuitenkin taas ihan kunnolla takapakkia: koitin tunnin makaamisen jälkeen nousta sohvalta seisomaan (nojasin käsillä sohvan selkänojaan), mutten pystynyt laittamaan painoa jaloille ihan helvetin kovan selkäkivun takia. Jalat vähän niin kuin petti alta kun sattui niin paljon, uudestaan ja uudestaan. Kyllä se selkä sitten taas tottui seisomiseen, ja pienen itkun jälkeen pystyin taas kävelemään. Seuraavana päivänä menin taas lääkäriin, jossa mulle määrättiin muutamat lääkkeet (kunnon cocktail, yäh), suositeltiin pysymään liikkeessä ja kehotettiin jatkamaan seuraavaksi esimerkiksi fysioterapeutin tai naprapaatin luo. Mulla on ollut aika huono olo näiden lääkkeiden takia, mutta kivut on kyllä vähentyneet! Ah ihanaa. Oon omasta mielestä jopa aika ketterä ja sulavaliikkeinen – ainakin jos ottaa huomioon, että pari viikkoa sitten poikaystävä talutti mua kuin vanhaa mummoa :D Saa nähdä milloin pääsee seuraavan kerran salille, varmaan vasta joskus parin viikon päästä.

Oon nyt siis vielä pari päivää vapaalla, mutta uskon että lähipäivinä alkaa helpottaan! Mulla olisi jo hirveä hinku osallistumaan kaikkiin yliopistojuttuihin näiden kahden fuksin aktiivisuuden takia, haha. Hävettää miten huonosti sitä itse on osallistunut kaikkiin opiskelijatapahtumiin viime vuonna! Nyt on onneksi hyvä syy skarpata. Ensi viikko on kuitenkin vielä vapaata niin juhlien kuin luentojenkin suhteen, sillä mun eka luento on vasta tiistaina 9.9. Huomisen ainoa suunnitelma on käydä Maijan kanssa Kärkkäisellä etsimässä peiliä ja lamppua mun huoneeseen (laitan teille sitten kuvia, kämppäpostaus vieläkin tekemättä), sekä lukea syksyn ensimmäiseen tenttiin, johon menin innostuspäissäni ilmoittautumaan :D Pakko saada opiskella jotain.

Tässä muuten tämän hetken raiskatuin syysbiisi meän porukassa: Marlon Roudette – When the beat drops out. Mitä mieltä ootte tuosta? Sopii jotenkin kivasti tähän alkusyksyyn hihi. Jännä miten onnellinen olo mulla on ollut näistä kivuista huolimatta: on rakkaita joka lähtöön, syksy vaikuttaa näillä näkymin ihan huipulta, bloggaaminen tuntuu niin mukavalta… Toivottavasti teilläkin menee hyvin <3

Ps. Aloitan huomenna vastauspostauksen kirjoittamisen, joten jos teillä on vielä jotain kysymyksiä mielessä, heittäkää niitä kysymyspostaukseen täällä!