Tällä hetkellä istun kämpillä, juon kahvia ja katson How I met your mother -sarjaa telkkarista samalla, kun Maija hääräilee tuossa keittiössä ja tekee lähtöä Even luokse. Tavallaan mullakin tekisi mieli mennä hengailemaan, mutta kuitenkin tuntuu siltä, että pitää saada kirjoitettua tämä ensin – vaikkei mitään sen kummempaa asiaa olekaan. Oon aika pitkään laittanut muun elämän blogin edelle ja nyt kun alan miettiin, ei oo ihmekään, että postauksia on tullut vähän harvemmin. Puolensa silläkin, mutta jotenkin tuntuu, että haluan nyt kesällä antaa aikaa ja panostaa tähänkin hommaan, sillä kyllä tämäkin antaa niin paljon. Tai silleen, ei aina voi lähteä ulos huitelemaan ja vältellä hommia sanomalla, ettei halua missata mitään. Siinä missaa kuitenkin tämän.
Tultiin tosiaan juhannusviikon sunnuntaina sieltä Turkista ja viime viikko meni Suomeen totutellessa. Alkuviikosta olin pari päivää töissä, kävin hankkimassa kokovartalo-jumin salilla (inhoan treenitaukoja!!), ja pyörähtelin Kaarlen tanssilattialla. Torstaina meän tytöt tuli Ouluun mun ja Maijan luo, ja samalla alkoi neljän päivän kommuunielämä. Meitä oli täällä parhaimmillaan… no, monta. Olisittepa nähneet tämän asunnon pahimmillaan. Torstaina grillailtiin ja päivitettiin kuulumiset, perjantaina hommattiin vähän sitä sun tätä, lauantaina oltiin meän tuttujen järjestämillä Sorafesteillä ja sunnuntai meni juhlimisesta toipuessa ja kebua mussuttaessa. Oli kyllä vielä tänäänkin vähän sekava olo kun heräsi aamulla, mutta tuli parempi fiilis kun tyttöjen hyvästelemisen jälkeen kävi salilla. Pakko muuten hehkuttaa, että mie rakastan mun ystäviä ja oli mahtavaa nähdä. Yksi Helsingin tytöistä sanoi, ettei oo käynyt täällä mun ja Maijan luona pari kertaa, mutta tuntuu kuin olisi kotona. Ja on kyllä niin kotoisa olo, kun aamulla herää olohuoneesta kuuluvaan nauruun ja voi vaan kömpiä unisena sohvalle jonkun viereen hipsutettavaksi, kunnes tehdään vähän aamupalaa porukalla. Yhdenlainen perhe <3
Ja mitäs muuta. On taas sellainen tasaisen onnellinen olo, ettei tiiä mitä pitäisi sanoa. Ihan hyvä merkki, jos suurin stressin aihe tällä hetkellä on se, etten jaksaisi käydä pankissa ja lähettää paria sähköpostia. Pitää arvostaa tällaisia aikoja :)
Kunnia näistä kuvista kuuluu muuten ihanalle Annille, käykäähän lukemassa neitin blogia. Pus pus ja lisää meän ottamia kuvia tulossa!
