
Ei hele mulla jännittää hulluna.
Postauksen kuvat © www.harrirauhanummi.com
Ei hele mulla jännittää hulluna.
Postauksen kuvat © www.harrirauhanummi.com
On muuten menossa sellainen kausi, ettei haluttaisi olla yliopistolla ollenkaan. Varmaan tuo kiva kevätaurinko tekee sen; haluttaisi vaan olla kotona, keitellä siellä kahvia, kuunnella Bassoradiota tai jotakin rentoa Majestic Casualilta, fiilistellä kynttilöitä ja sänkyseinän Polaroideja sekä tietenkin katsella mun laadukkaita lempiohjelmia telkkarista. Sanokaa nyt joku etten oo ainoa joka tykkää Supernannysta! Mikä mua vaivaa? Haha.
Jotkut on ehkä huomanneetkin, että tykkään aika paljon tuoksuista ja siitä, miten paljon muistoja ja älyttömän voimakkaita tunteita niihin saattaa liittyä. Tänään tuli sellainen tosi voimakas muisto-tunne-flash-back, kun lenkillä haistoin yhtäkkiä kevään ja mullan – ei hele, se talvi on oikeasti kohta ohi ja aurinko ja vapaus ja se kaikki kesän ihana on taas täällä. En uskalla edes ajatella, liian jännää, enkä halua vielä kiirehtiä asioiden edelle. Vaikka tavallaan tuo kyllä motivoi hoitamaan kaikki rästitehtävät ja kurssit nyt äkkiä pois alta, että kesän saapuessa saa sitten rauhassa unohtaa Linnanmaan ja Optiman ja Aularavintolan jonot ja Telluksen tietokoneet pariksi kuukaudeksi.
Siitä puheenollen, mun pitää varmaan oikeasti alkaa kirjoittamaan sitä luentopäiväkirjaa. Jos vaan malttaisi keskittyä, hulluna jännittää tulevan viikon tapahtumat. Onneksi myös kirjallisuudentutkimus marxilaisittain on jännittävää n____n
Ps. Nuo tuossa kuvassa on muuten vanhimmat ja kuluneimmat kalsarit jotka omistan. Miksi parhaimmat kotihousut on ne rumimmat…
Moooi. Höpötyspostaus tullee niin että helemat paukkuu!
Viime viikon maanantaina mie tosiaan tulin muiden Oulu-tyttöjen lailla takaisin Helsingistä, ja nyt reissusta onkin kulunut jo viikko. En oo tänä aikana saanut aikaiseksi mitään kovin ihmeellistä, varsinkaan kouluhommien kohdalla – mutta oon kyllä stressannut ja valittanut sitäkin enemmän :D Hassua, miten työmäärä tuntuu paljon raskaammalta silloin, kun ei tee mitään, vaikka raskastahan se itse hommien tekeminen pitäisi olla. Noo, ehkä tästä viikosta tulee vähän parempi. Luentojakaan ei oo kuin kolme kappaletta. Ärsyttää vaan tämä outo kipu, joka on tuntunut päässä jo viikon. Sattuu takaraivoon ja vähän otsaan, jos vaikka nyökyttää päätä. Koko ajan vähän vaivaa että mistähän tämä johtuu, muttei kuitenkaan satu niin paljon, että tämä laiskapepu jaksaisi mennä lääkäriin. Viime viikolla mie oon myös katsonut Suomen pelejä, käynyt töissä ja nähnyt Jannea, Valtteria, Lindaa, Lauraa ja Karoa kahvittelujen merkeissä.
Aloin tässä miettiä, pitäiskö mun kertoilla teille jostakin jutuista, joita mie odotan, mutta se tuntuu vähän oudolta. Joo, on kyllä kaikkea kivaa ja jännää tulossa, mutta kun ei ne jutut vielä oo tässä. Mie oon kyllä tämän asian suhteen muuttunut: elän tosi paljon vahvemmin nykyhetkessä ja vaikka unelmoisin jostakin kivasta jutusta tulevaisuudessa, mie en silti silleen… elä sille? Nykyisyys tuntuu turvalliselta ja arki mukavalta. Ennen mulla oli aina jokin reissu tai tapahtuma tai vastaava, jota mietin ja jonka voimalla jaksoi. Tällä hetkellä mie esimerkiksi ootan sitä että menen kotiin, jossa mua toivottavasti odottaa pieni Printic-tilaus ja saan liimata ne Polaroidit seinälle mun sängyn yläpuolelle muiden kuvien joukkoon. Ja sitä, että pääsen irvistelemään Maijalle sen vetämään Pumppiin iltapäivällä. Ei tarvitse mittään isoa ja ihmeellistä :)
Tulee kyllä olemaan outoa, kun tuo mun Teknopalatsin jäsenyys loppuu kahden viikon päästä! Sitten tosin pääsen treenaamaan Peepulin kanssa, eli ihanaa hikoiluseuraa löytyy silloinkin :) Oon nimittäin aatellut pitää ehkä pientä taukoa ryhmäliikuntajutuista ja alkaa käymään salilla. En tosin mitenkään hulluna lihaksia kasvattaakseni fitness-mielessä, eli mun peppupeilikuvia ei tuu ainakaan toivottavasti löytymään täältä pitkään aikaan. Välillä kyllä naurattaa se, millaiseksi minunkin Facebook-syöte on muuttunut jonkun vuoden aikana. Lihaksikkaita pyllyjä pikku pöksyissä all day every day :D Tai lähinnä se, miten treenaaminen muuttaa sen kuvan muka neutraaliksi, tiiättekö? Vai muistanko mie jotenkin väärin, että ennen kukaan normi tyttö ei olisi kehdannut julkaista sellaisia? En kyllä tiiä, soimaako tässä pata kattilaa; itsehän tosiaan kirjoitan itsestäni blogia, hahhah.
Hmmm, olipa ihana juoda kahvia, kuunnella musiikkia ja kirjoittaa teille. Vaikkei mitään tärkeää asiaa ollutkaan näköjään. Ai niin, se minun piti vielä sanoa, että torstain alusvaateiltaan olisi taas kaksi paikkaa jäljellä! Jos joku haluaa siis tulla yksin tai kaverinsa kanssa Zeppeliniin 27.2. klo 18 sovittelemaan rintsikoita sekä saamaan tietoa oikean koon ja mallin löytämisestä niin mulle sähköpostia osoitteeseen sitasalminen @ gmail.com :) Mie oon siis tuolloin töissä ja hengailen teän kanssa kahdeksaan saakka (eli perinteisesti mussutan tarjoiluja, haha).
Mie koitan postailla teille tällä viikolla vähän enemmän kuin viime viikolla. Jos vaan tällaiset höpötykset kelpaa! Heipa.