Musta tuntuu, että oon tänä vuonna alkanut ymmärtää maailmaa – tai oikeastaan sitä, ettei sitä voi ymmärtää. Enkä nyt tarkoita sitä, miten aina kiusaan itteäni darrassa kyselemällä, mitä oli ennen alkuräjähdystä (hyissaa…), vaan silleen tätä meidän elämää. Jollain tavalla ehkä uskon kohtaloon, siihen miten se johdattelee ja miten asiat tapahtuu uskomattoman pitkien tapahtumaketjujen tai pienten sattumien tuloksena. Ja miten siistiä tämä oikeasti on, elää täällä maan päällä, koko maailma avoinna ympärillä. Miten paljon me voidaan kuitenkin vaikuttaa siihen, millainen elämä me eletään, millainen just tämä päivä tulee olemaan pienine yksityiskohtineen.Oon myös koittanut päästä mun muutoksenpelosta ja ikuisesta stressistä pois – oikeasti, mikään ei ikinä vaan oo niin vakavaa kuin miltä siinä tilanteessa tuntuu, tai ainakin asiat voisi aina olla huonomminkin. Yksi mun keinoista suojautua pettymyksiltä on sanoa itelle, että olisin joutunut autokolariin, jos se asia olisi onnistunut – ihan sama, puhutaanko kännykän rikkoutumisesta, hienon tapahtuman missaamisesta tai jonkun tärkeän asian mokaamisesta. Ja jotenkin tyhmästi tuo vaan toimii, aina. Lisäksi rakastan nykyään pysähtyä ihaniin hetkiin ja tietoisesti fiilistellä sitä, miten hyvä olo on just silloin. Parasta on, kun oikeasti tottuu tuohon ja yhtäkkiä huomaa, että koko päivä on ollut täynnä kivoja juttuja eikä niitä pieniä juttuja enää ohita turhina – vaikka onnellisuuden perusta onkin mun mielestä just terveys, semihyvä rahatilanne ja muut isommat asiat, niin sitä pientä onneakin tarvitaan.
Oon myös alkanut arvostaa mulle tärkeitä ihmissuhteita uudella tavalla. Jotenkin tietoisesti oikeasti tajunnut, miten paljon esimerkiksi ystävyys voi parhaimmillaan antaa. Ja niin kuin aina kesäisin, musta tuntuu ihan tyhmältä, miten paljon kaikkea huonoja juttuja sitä kerää talvisin sydämeensä. Pitää nyt koittaa kyllä ladata akut niin täyteen hymyjä ja aurinkoa kuin vaan pystyy. Oon jo nyt päässyt rastittelemaan mun kesän 2013 to do -listan kohtia ja ehkä tuntuu, että tuo lista pitäisi oikeasti kirjoittaa vasta kesän jälkeen; on tapahtunut kaikkien huonojen juttujen lisäksi myös niin paljon kaikkea odottamatonta ja huippua, että keväällä kirjoitetut ”Heitä talviturkki helevettiin” ja ”Syö paljon mansikoita” -tyyliset kohdat tuntuu ihan tylsiltä niihin verrattuna :D No parempi näin päin. Kyllä tästä vielä tulee paras kesä ikinä.Nyt alkoi sitten tietenkin haluttaa niitä mansikoita! Hieno lopetus tällaisille randomeille höpötyksille. Tehkääpä kaikkea ihanaa tänään, antakaa pusuja läheisille ja ostakaa jotain uutta jäätelöä, jota ette oo ennen kokeillut. Mie koitan postata teille taas huomenna!
