Kuukausiarkisto:

toukokuu 2012

Rakkausjuttuja

toukokuu 29, 2012

Aina kun käyn Helsingissä, ostan Accessories-liikkeestä uusia tarroja. Wadap. Kyllä Tuukka taas tykkää kun huomaa, mihin oon käyttänyt rahojani! Anteeksi, mutta kun ei vaan oo mitään parempaa, kuin uusi arkki, josta voi liimailla söpöjä juttuja koristamaan kalenteria. Myös järjestelmäkameran uskottavuutta saa aika hyvin karsittua pois laittamalla siihen tarroja – tällä hetkellä mun Canonissa on salamaläpässä Pikatchu…

Onneksi mulla ei oo vielä iPhonea, muuten menisin varmaan sekaisin sen tuunailusta – kuoret, tarrat, kuulokereikään laitettavat koristeet, liimattavat timantit ja pähkäily siitä, tuleeko taustakuvaksi Hello Kitty vai Pokemoneja. Megalol. Ketään muita vauvoja siellä lukijoissa?

M&M salivierailu ja uuden Combatin testaus

toukokuu 28, 2012

Otsikosta voisi tulla mieleen ne värikkäät, tv:ssä ärsyttävät mutta suussa herkulliset suklaanapit – mutta ei, nyt puhutaan M&M:n hikisemmästä versiosta, kuntosalista.

Meän Rovaniemen Palestra kuuluu Suomen K-kuntokeskusketjuun, mikä käytännössä tarkoittaa asiakkaille sitä, että me saadaan käydä aina kuukaudessa kaksi kertaa jonkun toisen paikkakunnan K-salilla ryhmäliikuntatunneilla tai ilmeisesti myös painoja nostelemassa ja juoksumattoa kuluttamassa. Jos haluat nähdä listan kaikista K-saleista, klikkaa tästä. Mie en oo itse asiassa ennen käyttänyt tuota vierailumahdollisuutta, mutta nyt otin vierailupassikortin mukaan ja pyöräilin Turun M&M:ään (nettisivut löytyy tästä).

Valitsin jumpaksi – ylläri ylläri – Combatin. Oli jännää mennä toisen kuntosalin tiloihin, tuo huone, jossa meänkin tunti vedettiin, oli tunnelmaltaan jotenkin ihan erilainen kuin meän jumppasali! Puulattia, punaiset kaiteet peileillä ja pienehkö tila teki fiiliksestä sellaisen kuin olisi jossain Niken mainoksessa tai street-tanssista kertovassa elokuvassa. M&M:n Combat-ohjaaja oli mukava ja hyvä, varsinkin ottaen huomioon sen, ettei nykyistä ohjelmaa oo varmasti vetänyt vielä montaa kertaa. Säikähdin eka sitä, kuinka vähän porukkaa oli; minun lisäksi vain kaksi miestä ja yksi nainen. Loppujen lopuksi neljästään treenaaminen oli aika siistiä, varsinkin ne vanhemmat miehet oli mukavia ja tuli heitettyä hengästynyttä läppääkin aina välillä. Ja mulla kyllä oikeasti hengästyttikin, tämä siitepölyallergia on muuttunut punaisista silmistä kivuksi keuhkoissa. Viime yönäkin hengittäminen tuntui siltä, kuin olisi vetänyt sellaisen kolme askia röökiä…

Mutta uusi Combat-ohjelma. Siis ah, mie tykkäsin kyllä! Vaikea tietenkin yhden kerran perusteella arvioida kovin tarkasti, mutta ensivaikutelma kuitenkin usein pitää pintansa aika pitkälle, eli uskoisin, että tuun koko kesän ajan fiilistelemään noita biisejä. Ohjelma oli kivan erilainen, ei ehkä mitään ihan uusia juttuja, mutta kuitenkin jotenkin virkistävää vaihtelua edellisiin setteihin. Tykkäsin erityisesti Bring me to life -kappaleesta (miten en biisilistaa pari viikkoa sitten kattoessani tajunnut, että tuo on just se mun lemppari ja aina niin ihana  Evanescensen biisi?!) sekä kutoskappale eli jalkojen voima -osio, jossa taustalla soi Beyoncen Ring the Alarm. Musta tuo biisi sopi vaan niin hyvin tuohon, ja itse liikkeetkin sattui ihan oikeasti peppuun ja reisiin. Ja vähän vatsaankin näin viikon treenitauon jälkeen, hahah. Myös viimeinen työosio eli Skrillexin lihaskuntobiisi oli musta tehokas, hitaat punnerrukset ja vatsarutistukset ilman erikoisia pyöräilyefektejä oli mukavan selkeitä liikkeitä, joissa sai keskittyä tekemiseen eikä tekniikkaan. Koko biisilista muuten löytyy tästä postauksesta, jos haluatte kattoa kappaleiden nimet ja esittäjät läpi.

Oli muuten jotenkin söpöä, kun jumpan vetäjä kysyi heti tunnin jälkeen että toiminko mie Combat-ohjaajana omalla salillani kun osaan niin hyvin kaikki jutut ja tekniikat. Olin että ”Eeeen”, sitten ohjaaja hämmentyi että no oonko mie kuitenkin ollut tuossa uudessa ohjelmassa ennen. Vastasin taas hymyillen että ”Eeen” :) Olis kyllä tavallaan siistiä olla itekin ohjaajana, mutten mie välttämättä ekana Combattia lähtisi vetämään. Tuntuu, että Combateilla ja Pumpeilla on vielä jotain annettavaa mulle, mutta taas Zumbaa haluaisin ehkä alkaa ohjaamaan, koska musta tuntuu, että ne tunnit ei enää kovin haasta mua mutta mulla itellä olisi Zumballe jotain annettavaa. En tiiä tajuatteko eron tuosta mun selityksestä, mutta noin mie sen kuitenkin aattelen!

Huoah, nyt oon kuitenkin takaisin mun kummitädin perheen luona, jalat tutisten vieläkin vähän. Combatin lisäksi mulla tuli sellainen vajaa tunnin pyöräilykin vedettyä kun poljin salille ja takaisin. Voi olla vähän paikat jumissa huomenna. Mutta, tässä tällainen treenipostaus tällä kertaa! Laittakaahan mielipiteitä Les Millssin uusista ohjelmista, mie en nimittäin oo käynyt kuin Combatissa ja olisi kiva tietää, onko esimerkiksi Balancessa jotain ihania biisejä tiedossa tai onko uusi Pumppi raskas.