Oon ollu nyt tällä viikolla joka päivä töissä, ja pakko myöntää että tykkään kyllä tuosta hommasta! Johan sitä on yli neljä vuotta tehtykin, haha. Työkaverit tekee kyllä paljon, ilman mukavia ihmisiä ympärillä ei jaksaisi pitkiä päiviä niin hyvin kuin nyt. Toinen parhausjuttu on se, kun löytää asiakkaalle oikean koon ja täydellisesti istuvan mallin tämän käytettyä vuosia väärän kokoisia ja mallisia liivejä – ei enää niskakipuja ja paidan alta pullistuvia muhkuroita! Hahaa. Krista varmasti yhtyy tähän.
Itse asiassa mun pitäisi nytkin olla valmistautumassa töihinlähtöön, mulla on vuoro kahdesta kuuteen. Sitten oliskin vapaa viikonloppu, ihanaa. Poikaystävä lähti aamulla Lohjalle (se on siellä Hesan lähellä! Hahahha, pakko aina ihan tahallaan käyttää tuota kiellettyä versiota pääkaupunkimme nimestä..) sen veljen lapsen ristiäisiin, joten senkin suhteen on vapaata. Haluttaisi käydä tyttöjen kanssa salilla, ravintolassa syömässä sekä ehkä elokuvissa. Ja nähdä äitiä. Kyllä tästä vielä hyvä viikonloppu tulee! Nautitaan kaikki elämästä, sillä koskaan ei tiedä mitä huomenna tapahtuu. Musta sekin on jo niin hienoa, että ylipäätään on mahdollisuus tehdä kaikkea kivaa – eikä siihen paljoa rahaa tarvi, kolmella eurolla pääsee ihanan ystävän kanssa kahville ja joskus tuntuu että pelkän iPodin kuuntelu ja taivaan tuijottelu kauniin biisin soidessa on jo sitä nauttimista. Ja minusta tietoinen, vähän sellainen väkisin nauttiminen ei ole huijaamista – hymy on hymy ja ilo iloa, vaikka ne olisikin itse järjestänyt itselleen.
Heippa <3
Ihana arki
27 maaliskuun, 2012
Moikkasen moi :) Oon seuraavat kaksi viikkoa melkein joka päivä töissä, mutta yritän silti postailla joka päivä! Nyt on nimittäin sellainen ihan iloinen ja onnellinen olo – ei sillä, että jotain isoa ihanaa olisi meneillään, vaan jotenkin tällä hetkellä hyvä fiilis muodostuu kaikista pienistä jutuista. Esimerkiksi äitin makoisat ruoat – sekä sen itse kokkaamat, kuten kuvassa, tai eväät joita se ihana tuo mulle töihin. Tänäänkin työvuoron jaksoi hyvin loppuun kun se toi mulle yllärinä McDonald’sin kanawrapin (niitä uusia jotka on vasta tullut myyntiin).
Oon muuten päättänyt hakea Oulun lisäksi myös Helsingin yliopistoon. Myös Tampere voisi olla yksi vaihtoehto, mutten oo vielä varma siitä. En vaan oikein tiedä, onko mulla mitään mahdollisuuksia päästä Helsinkiin – tuntuu että siellä on jotenkin niin paljon kovempi taso. Haluan kuitenkin yrittää, koska jos oon ainoa meän porukasta joka muuttaa Ouluun niin ei hjyva. Tietenkin seurustelun suhteen Helsinki on vähän kaukainen paikka Rovaniemeen verrattuna, mutta jos asiat on luotu kestämään niin ne kestää.
Voi vitsi Tv5:lta tulee jännä leffa! Vaikka tykkäsinkin tuosta hullusta tytöstä enemmän kun se oli oikeasti hullu, ihan mälsää kun se vaan esitti skitsofreenikkoa. Nyt meen seuraamaan että miten tuo raina loppuu, ja huomenna ehkä aamulla Body Balanceen ennen töitä. Ehkä.
Body Combat Marathon – so dope
26 maaliskuun, 2012
Jeeveli mikä fiilis! Tulin vähän aikaa sitten Palestrasta reilun kahden tunnin Combat-maratonilta, joita järjestetään vajaan puolen vuoden välein meidän salilla. Jos joku ei tiedä, mistä lajista puhutaan, niin klikkaa tästä. Kaikki oli oikeastaan täydellistä; ensinnäkin muistin ottaa käsisiteet mukaan, mikä on ihan ykkösjuttu. Miehän oon muuten sanonut, että mun sykemittari on rikki – no, tajusin, että vyöstä oli patterit loppu. Nyt se toimii taas ja otin sen tunnille mukaan ekaa kertaa pitkään aikaan, mutta se kyllä edelleen näyttää sykkeitä vähän miten sattuu.. Maratonin aikana meni kuitenkin 1100 kcal! Täydellisyyteen vaikutti myös se, että tytöt oli mukana ja saatiin hyvät paikat vierekkäin. Auttaa ihan hulluna väsymykseen kun huomaa että kaveri vetää täysillä, se on melkein pakko itekin repiä jostain voimaa.
Ohjaajat oli myös tietenkin huippuja, maraton oli koottu rakenteeltaan toimivaksi paketiksi ja oi, salin reunalla oli tarjoilupöydällä mehua, banaania, suolapähkinöitä, lakritsia ja vaahtokarkkeja. Ja ne biisit – kuinka paljon voimaa ja intoa ja elämäniloa ja ah kaikkea voi saada pelkästä musiikista? Rakastan kuunnella vanhojen ohjelmien parhaimpia biisejä, ja maratonilla soi melkeinpä kaikki kappaleet, joiden olin toivonutkin soivan. Esimerkiksi nämä:
Kauheaa intoilua näin maanantai-illalle! Oli vaan niin mukavaa, enkä oo ennen päässyt Combat-maratonille (ekalla kerralla olin pääsykokeissa ja tokalla Thaimaassa). Nyt on taas niin hyvä fiilis jatkaa treenailua, sillä mun viime viikkojen treenaaminen on ollut vähän.. no, ei parasta mahdollista. Ainakaan viime viikolla (juomisesta palautumiseen menee nykään vissiin kaksi päivää). Oon myös syönyt ihan antaumuksella herkkuja ja roskaruokaa, mutten jaksa katua. Kerran tässä vaan eletään! Paljon mukavempi mussuttaa metrin mittainen rullakebab baarin jälkeen kuin kävellä nälissään kotiin. Nyt aion kuitenkin skarpata ja kovasti. Parasta tässä on, että oikeasti haluttaa takaisin ruotuun – joskus ne mättökaudet kestää paljon kauemmin. Tässä toissaviikon ja viime viikon jumpat (on myös tapahtunut ihme, sillä mie oon alkanut käymään kävelylenkeillä, kuten huomaatte):
Viikko 11:
Maanantai: BodyCombat 60 min, BodyBalance 60 min
Tiistai: Zumba 60 min, Kuntosali 30 min
Keskiviikko: Kuntosali 60 min
Torstai: BodyPump 60 min
Perjantai: Kävely 60 min
Lauantai: Kuntosali 60 min
Sunnuntai: –
Viikko 12:
Maanantai: Kuntosali 90 min
Keskiviikko: Kävely 60 min
Torstai: –
Perjantai: –
Lauantai: –
Sunnuntai: –
Haha naurattaa tuo viime viikko. Huomaa että sitä on oltu juomassa.. Onneksi nyt rotia päälle! Mitä mieltä muuten ootte, oon nimittäin suunnitellut tekeväni sellaisen proteiinitesti-postauksen – eli siis ostan kaikkia erilaisia palautusjuomia sekä -patukoita ja arvostelen ne tänne :D Vedän niitä muutenkin aika usein (oon ollut taas kyllästynyt jauhoihin, vaikka pussiprotskut tulis kyllä paljon halvemmaksi) niin aattelin että voisin vähän suositella parhaimpia. Ite inhoan sitä, kun ostaa patukan pakkauksen kuvan perusteella (”Oi mikä ihana kinuskikuorrutteinen banaani suklaarouheella!”) ja sitten mötkö maistuukin hiivan, suolan ja sokerin yhdistelmältä – nyt voisin säästää teidät tältä suurelta pettymykseltä, haha.
Apua mulla pelottaa huominen, tuun olemaan niin jumissa.. No, normaali kävely on yliarvostettua! Ankkavaappuminen rocks!