Kuukausiarkisto:

helmikuu 2012

I wanna pull em clothes off your body like a bananaaa

helmikuu 26, 2012

Laittelenpa taas sunnuntaiseen tapaan viikon liikuntapäiväkirjan. Aloitin tällä viikolla salilla käymisen, tai siis säännöllisen sellaisen. Saliohjelma on nyt käyty läpi kahdesti, ja painot on kyllä vielä vähän hakusessa, haha. Joissakin liikkeissä tuntuu että ohjaajan asettamat kilot onkin paljon kevyemmät kuin mitä aluksi luuli, ja toisaalta alataljassa tehtävässä kylkilankkuhässäkässä ne pienetkin painot on yllättävän raskaat.

Viikonloppureissun ansiosta oon nyt saanut palautua oikein kunnolla, ja oi ootan jo huomista että pääsee taas pumppailemaan ja pomppimaan salille. Ja nyt pitäisi olla sitä energiaakin, tankkasin nimittäin niin jumalattoman määrän ruokaa viikonlopun aikana että on jo ihme jos voimat ei meinaa riittää.

Viikon liikunnat: 

Maanantai: BodyCombat 60 min, BodyBalance 60 min

Tiistai: Kuntosali 60 min

Keskiviikko: Zumba 60 min

Torstai: Kuntosali 60 min

Perjantai: –

Lauantai: –

Sunnuntai: –


                  
Viikon treenibiisi: Chris Brown – Strip

Huomenta Suomi

helmikuu 22, 2012

Mukava mennä aamiaiselle, kun keittiössä odottaa tällainen.

Äiti on maailman suloisin.

Yesterday was easy, happiness came and went

helmikuu 21, 2012

 

Razorligth – America

 

Kunnon kesäfiilistelykuva, haha. Paitsi että rusketus on feikki. Anyway, tänään on ollut hyvä päivä. En oo ollut yhtään alakuloinen, johtuen ehkä siitä, ettei oo ollut aikaa olla. Heti aamupalan jälkeen lähdin Palestraan tekemään mun saliohjelman ensimmäistä kertaa, tulin kotiin, kävin suihkussa, tein ruokaa ja sitten pitikin hakea Silja.

Onnelisuus on muuten jännä juttu, ja oon miettinyt sitä tämän välivuoden aikana paljon. Tavallaan se on mulla niin helposti saavutettavissa, löydän sellaisia pieniä onnen kipinöitä helposti, mutta toisaalta, aina kun oon ahdistunut, musta tuntuu siltä, etten ikinä tuu olemaan onnellinen ja haluttaisi ravistella ihmisiä, että ettekö te tajua kuinka tyhjää elämä on. Esimerkiksi tulevaisuuden ajatteleminen tuntuu kohtauksen aikana aivan hirveältä, mulla on sellainen olo että mun elämä tulee olemaan sellainen tylsä, merkityksetön ja keskinkertainen, enkä voi koskaan vanhana istua sadepäivänä ikkunan äärellä ja tuijotella lasin läpi menneisyyteen hymyillen olipa minulla elämä –

Mutta nyt en kaipaa noita ajatuksia, haluan nähdä onnellisuudesta vain sen toisen puolen, joka on pieni, helppo, hassu ja kaunis. Tänäänkin oon löytänyt jo monta kipinää, ja oikeasti, oon niin kyllästynyt olemaan surullinen ilman syytä.

Ai niin, pakko kertoa yks ihana juttu. Salilla oli sellainen tänä vuonna 90 vuotta täyttävä mummeli, pikkuisen herahti respectejä kun se veteli niiden painojensa kanssa taljassa. Ja haha, sitten kun olin saanut oman ohjelmani tehtyä, tämä vielä katsoi mun lähtöä ja kysyi että ”Jokos sinä lähdet?”. Damn, ei kovin usein saa tuollaista palautetta yhdeksänkymppiseltä mummolta.