 |
Oikea vesimeloni! Hurrrjaa ruokataidetta.. |
Käytiin eilen illalla kivassa thairavintolassa syomassa. Vähän kalliimpi paikka kun vertaa sellaisiin halvempiin mestoihin tai pikaruokapaikkoihin, ruuat ja juomat maksoi kahdelta ihmiseltä yhteensä sellasen 18e – mutta oli ihan mukavaa käydä välillä tuollaisessakin ravintolassa. Tilattiin vesimelonimehut, pieniä possuvartaita, paistettu kala sekä pad thaita, ja ruokia odotellessa sai katella tanssiesityksiä.
Ennen kun palattiin hotellille, käytiin vielä McDonaldsissa jälkkärillä. Eka kerta muuten tälle reissulle että käyn tuon ketjun liikkeessä! Oon vältelly Mäkkäriä, Subwayta ja KFC:ta oikein olan takaa, haha. Tilasin tuollaisen Fanta Fload -juoman jossa oli Sunday-pehmistä päällä, ah vitsi oli hyvää! Ja tuo viinirypäleen makuinen Fanta-jäämurska oli sellaista vähän kirpeää, mm..
Tämä päivä alko lenkillä, tosin vähän huonosti kun mulla alko pistää mahaa kesken kaiken enkä oikein voinu juosta. Spurttailu oli muutenkin vaikeaa tuolla rantakadulla, oli niin paljon ihmisiä sun muita esteitä ja piti keskittyä niiden väistelyyn.
Pikkulenksun jälkeen menin hotellin ja suihkun kautta Pattayan satamalle, josta lähettiin veneellä läheiselle Koh Laan -saarelle. Matka edestakaisin maksoi 150 bathia eli n. 3,90 euroa.
Pelkäsin että mulla tulee huono olo veneessä, mutta oli onneksi ihan kivaa istuskella kannella ja ottaa aurinkoa samalla kun lähestyttiin Koh Laania. Veneessä oli suurimmaksi osaksi italialaisia ja venäläisiä turisteja.
Kun päästiin paikan päälle tunnin matkan jälkeen, vuokrattiin rannalta aurinkotuolit (50 bathia per tuoli! Ja jääkahvikin 100 bathia!) ja alettiin nautiskelemaan. En oikeastaan uinut paljoakaan, olis pitäny sitten taas laittaa aurinkovoiteet iholle.
Vene takaisin Pattayalle lähti kolmelta, taas tunti seilailtiin ja piti ostaa heti satamassa pikkuinen kanakebab-rulla että lähtee paha olo pois. Ja kyllä se lähtikin, mutta tuli takaisin kun istuin tähän nettikahvilan tuolille. Huone heiluu koko ajan.. Näin muuten siinä kebabkojulla suomalaisen pariskunnan, tai siis tunnistin kielestä. Suomalaiset turistit on jotenkin niin hellyyttäviä, ne on aina niin sellasia ihania, ihmettelee kaikkia juttuja ja nautiskelee vaikkei oikein edes ymmärrä mitä ympärillä tapahtuu. Nytkin siinä kojulla se vanhempi pariskunta puheli jotain tyyliin ”Katohan Jarmo, tuossa myydään tuollaisia” ja ”Kappas, niinpä vain myydäänkin…”
Pakko muuten myontää; mulla on kauhea ikävä kotiin. On täällä siis ihanaa, mutta kuitenkin. Ikävä läheisiä ja Suomen hanavettä ja jopa suomalaista ruokaa! Hassua.
Tälle illalle ei oo mitään sen kummempia suunnitelmia, varmaan kohta lähdetään taas etsiin jotain ruokaa. Vi seeees!