Microblading-kokemuksia (Helsinki)

lokakuu 28, 2018

 Yhteistyössä BROWRIINA

Kun microblading-kulmat rantautuivat Suomeen, mie kiinnostuin niistä heti – mutta varovaisesti. Oon pitänyt mun luonnollisia kulmia hiukan harvoina, kapeina ja hassunmallisina (nykypäivän kauneusihanteisiin peilaten, luonnollisestikin), joten kestomuotoilu ja pysyvä väri herätti mielenkiinnon. Toisaalta mie oon aina ollut myös luonnollisuuteen kannustava ja julistanut, ettei aina tarvitse mennä vallitsevien kauneusihanteiden raameihin. Tämän pienen ristiriidan takia mietiskelin pari vuotta asiaa, kunnes lopulta tänä syksynä päätin, että haluan kokeilla microbladingia.

Microbladingissa siis ihoa pigmentoidaan viiltämällä/piirtämällä yksittäisiä ”karvoja”, jolloin lopputulos on ainakin mun mielestä yllättävän aidon näköinen. Homma ei ole kuitenkaan täysin pysyvä, vaan väri haalistuu pois noin vuoden kuluttua. Aloin tutustua helsinkiläisiin ammattilaisiin Instagramin kautta, jossa törmäsin tähän tiliin. Muutaman viestin jälkeen mie sainkin mun microblading-kulmat yhteistyönä Riinalta, jonka BROWRIINA-liiketilat sijaitsevat Helsingin – öö, Punavuoressa? En osaa vieläkään uusia kaupunginosia, haha. Lähellä keskustaa joka tapauksessa! Sain kuulla, että ekalla tapaamiskerralla kulmat muotoillaan ja mallaillaan rauhassa, jonka jälkeen suoritetaan itse toimenpide. Kulmien parantuminen kestää noin viikon, jonka aikana tulee mm. välttää hikoilua ja rasvailla kulmia aktiivisesti, jotta väri/rupi kuoriutuu pois. Hintaan kuuluu noin kuukauden päästä pidettävä lyhyempi huolto, jolloin täytetään mahdollisia aukkoja ja vahvistetaan väriä.

Suoraan sanottuna mulla jännitti aika paljon ennen laittoa, sillä oon nykyään (henkisesti) herkempi kivulle, eikä mulla oo kokemuksia tatuoinneista, joiden laittaminen voi tuntua hiukan samalta kuin pigmentointi. Riina oli onneksi super mukava, ja rauhoittava olemus helpotti mun pelkoa, haha. Ensin tosiaan luonnosteltiin tulevat kulmat tosi tarkasti, ja musta oli mukavaa, ettei mun tarvinnut ottaa minkäänlaista stressiä muodosta tai mallista. Sai luottaa ammattilaiseen, mutta toisaalta sai myös esittää muutostoiveita, jos tuli yhtään sellainen olo.


Itse tekivaihe kesti muistaakseni jotain tunnin-kahden väliltä ja sattui mun mielestä aika paljon, mutta toki kaikkien kipukynnys on erilainen. Koitin vaan miettiä, että tämä parituntinen on lyhyt aika siihen verrattuna, että kulmat on kunnossa jopa vuoden ajan – mutta kyllä musta tuntui, että hikoilin ja kiemurtelin siinä penkillä vaikka kuinka kauan, haha. Pitää oikeasti harkita, onko musta koskaan ottamaan tatuointiakaan, kun kipukynnys on tuolla tasolla…

Kuten yllä olevassa kuvassa näkyy, piirretyt karvat erottuvat heti laiton jälkeen tosi selkeinä ja tummina (jälki pehmenee ekan viikon jälkeen).

Ekojen päivien ajan kulmat on paljon tummemmat kuin mitä ne tulee myöhemmin olemaan, mutta mie itse asiassa ihan tykkäsin niistä – näytti vähän samalta kuin mun normi meikissä. Kolmannen päivän jälkeen väri alkoi kuoriutua, mikä tapahtuu epätasaisesti, jolloin vaikutelma oli hiukan suttuinen parin päivän ajan. Jos siis laitat kulmat esimerkiksi maanantaina, kannattaa varmistaa, että torstai-lauantai-akselilla ei välttämättä ole menoja, joissa haluaisit olla tosi skarpin ja meikatun näköinen :)

Kävin vielä kuukauden päästä huollossa, joka tosiaan kuuluu laiton hintaan. Silloin täytettiin yhtä kohtaa, josta väri oli lähtenyt heti ekojen päivien aikana (eli parantumisvaiheessa) sekä vahvistettiin kulmia yleisesti joka puolelta.

…ja tältä kulmat näyttävät ilman meikkiä tällä hetkellä! Nyt parin kuukauden jälkeen voisin tiivistää mun kokemukset:

– Mulla on paljon itsevarmempi olo ilman meikkiä, sillä koen että kulmien väri antaa raamit kasvoille.
– Lopputulos ei ole ihan yhtä tumma kuin mitä olin luullut, sillä yleensä microblading-kulmista näytetään kuvia heti laiton jälkeen.
– Jos meikkaan, meikkaan siis edelleen myös kulmat, mutta homma hoituu hiukan nopeammin pigmentoinnin ansiosta.
– Toimenpide on toki hintava, mutta jos omat kulmat tai niiden puuttuminen häiritsevät ja budjettia löytyy, voin kyllä suositella sitä.

Jos kiinnostuit microbladingistä, voit varata ajan Riinalle mainitsemalla mun nimen, jolloin saat -10 % alennusta laiton hinnasta. Ajan voi varata vaikka marras-, joulu- tai tammikuulle, mutta alennus on voimassa lokakuun loppuun asti. Eli saat alennuksen myöhemmin tehdystä laitosta, kunhan varaat ajan viimeistään 31.10. :)

Tuliko mieleen mitään kysymyksiä? Lupaan vastailla parhaani mukaan!

Pieniä avautumisia

lokakuu 24, 2018

Tuntuu, että tämän kuvan ottamisesta on ikuisuus. Kun istuttiin Chiang Maissa, tähtilamppujen alla ja oli niin lämmin, ettei mielessäkään voinut mitenkään olla koleaa ❤

Meän kahden viikon Thaimaan-reissu sijoittui syyskuun alkuun, mutta tuntuu että se on ollut läsnä vieläkin; mun kovalevy hajosi matkan jälkeen, ja sain vasta viime viikolla julkaistua viimeisetkin Youtube-videot reissusta. Tuo kovon lahoaminen oli kyllä kunnon episodi, josta monet on varmaan kuulleet kyllästymiseen asti mun IG-stooreissa. Lyhyesti: kovo kävi kahdessa korjausfirmassa, josta jälkimmäinen (Ahlber Data) sai videot pelastettua ja yhteensä maksoin tästä lystistä yli tuhat euroa. Opin myös, että ei saa ostaa Seagaten ja Lacien kovalevyjä.

Mutta mitä muuta kuuluu mun syksyyn? Oikeastaan ihan perus: hyvää ja huonoa. Olin reissun jälkeen aika alakuloinen, kun luulin menettäneeni kaikki Thaimaassa kuvatut materiaalit (kyseessä oli yhteistyökampanja, joten videoiden tekeminen oli aika olennainen osa koko hommaa), minkä lisäksi mulla on kyllä ollut vielä myöhemminkin harmaita päiviä. Jotka saattaa muuten johtua punaisista, haha. Mulla on yleensä ennen menkkoja aina surullinen tai ahdistunut olo. Myös perheasiat on välillä mietityttäneet, ja monet varmasti voi samaistua kun sanon, että pienetkin säröt perhe- tai sukulaisuussuhteissa on usein yllättävän hankalia selvittää, jos aikaa pääsee kulumaan liikaa ongelman alkamisesta.

Toisaalta taas kuuluu hyvää: ihmissuhteissa on nyt kaikki hyvin (myös noissa perheasioissa), mulla on mukava treeniputki päällä, rakastan meän arki-iltoja kotona Jussin kanssa ja aamuisin oon ottanut tavaksi lukea Pottereita teekupin äärellä. Mulla oli mukavat pikku synttärijuhlat, täytin siis 26 vuotta 16.10. Työrintamalla kaikki jees, ja vaikka välillä aktiivinen keikkailu on raskasta, on kyllä myös mahtavaa päästä käymään eri paikkakunnilla tapaamassa sekä pienempiä että isompia seuraajia. Oon mm. pitänyt koulutusta kieltenopettajille, ollut mielenterveysaiheisessa paneelissa ja tänään oon lähdössä Tukholman-risteilylle esiintymään. Ehkä ainoa ongelma on, että mulla on paljon suunnitelmia, ideoita ja visioita, mutta en ehdi tai saa aikaiseksi toteuttaa niitä. Mutta mieluummin näin päin, kuin etten keksisi mitään kuvattavaa.

Työjutuista puheenollen, oon miettinyt tuon vasta julkaistun ilmastoraportin jälkeen mun yhteistöitä tosi paljon. Oon kyllä tähänkin asti ottanut vastaan vain sellaisia projekteja, jotka on mun arvojen mukaisia, mutta voin myöntää, että parantamisen varaa on. Tai ehkä kyse on siitä, että mun arvotkin ovat muuttuneet: kun aloin kaksi vuotta sitten saada kaupallisia yhteistöitä mun Youtube-kanavalle, en ollut vielä niin tietoinen kaikista ympäristöasioista, eikä huoli ollut näin suurta kuin nyt. Huoli on alkanut jopa muuttua ilmastoahdistukseksi, ja haluan tehdä enemmän sekä yksilönä että vaikuttajana. Mutta teen tästä myöhemmin vielä oman postauksen tai videon – tai jopa molemmat, jos teitä vain kiinnostaa kuulla lisää. Kiinnostaako?

Nyt tänään oon tosiaan lähdössä sinne risteilykeikalle, mutta sitä ennen pitäisi ehtiä kuvata uusi video pääkanavalle. Tuun takaisin perjantaina, ja lauantaina oon mukana kirjamessuilla paneelikeskustelussa ”Jos teiniangsti ei lopu?”, jossa mukana koomikko Iikka Kivi sekä Mielenterveysseuran nuorisotyöstä vastaava Elina Marjamäki. Tulkaahan moikkaamaan, jos satutte pyörimään messuilla :)

Mitä teidän syksyyn kuuluu? Mitä hyviä juttuja, mitä huonoja?

Me voitettiin! (Shortland 2018)

lokakuu 18, 2018

Mulla on ollut ihan kamalan pitkä postaustauko ja vaikeuksia tehdä paluuta blogin pariin. Mikä olisi toimiva ensimmäinen kirjoitus? Pitäisikö kerrata kuluneita kuukausia? Tämän iloisen uutisen jälkeen ajattelin kuitenkin, että paras tapa tehdä come back on yksinkertaisesti postata jotain. Ilman sen kummempia selittelyjä tai kertauksia. Mutta siis –

ME VOITETTIIN!

Eilen 17.10. pidettiin Shortland-videokilpailun palkintogaala. Kyseinen Ylen järjestämä kisa pyöräytettiin elokuussa käyntiin ekaa kertaa, joten se voi olla usealle vielä tuntematon. Kertauksena siis: ”Shortland-kilpailuun voi lähettää verkkojulkaisua varten tehtyjä videoita, jotka on julkaistu internetissä aikavälillä elokuu 2017– elokuu 2018. Videoiden kesto pitää olla 10 s. – 15 min. Kategoriat ovat Vuoden häiriö, Vuoden puhkaisu, Vuoden kylmikset, Vuoden sarja, Vuoden naurut ja Vuoden tekijä sekä yleisön suosikki.”

Mie osallistuin kilpailun Vuoden kylmikset -sarjaan, jossa haettiin videota, joka ”vetoaa tunteisiin ja saa kananlihalle”. Mun mielenterveysaiheiset vlogit on aina olleet mulle niitä tärkeimpiä, joten ilmoitin mun ”Rakastathan sun vartaloa?” -videon mukaan.

Pyysin siis keväällä mun seuraajia lähettämään itsestään lyhyen klipin, jossa lausuu omia voimalauseita ja tsemppejä vartaloahdistukseen liittyen. Syömishäiriöt ja niistä parantuminen on mulle sydämen asia, ja halusin koota klipeistä sellaisen kokonaisuuden, jonka voi katsoa hädän hetkellä ja joka toisi lohtua itseinhon keskelle. Kyseisen videon lopetus saa mulle itselle vieläkin kylmät väreet selkään, joten oli jännä nähdä, tulisiko sama efekti myös tuomaristolle.

En ollut osallistumisen jälkeen miettinyt tai jännittänyt Shortland-kisaa, kunnes eilen mun voitto julkistettiin. Meän voitto. Haluan jakaa tämän kunnian kaikkien niiden kanssa, jotka osallistui tämän videon tekemiseen. Lisäksi haluaisin omistaa tämän pikku palkinnon kaikille niille, jotka on joskus kärsineet ulkonäköpaineista, syömishäiriöstä tai kroppa-ahdistuksesta. Meitä on monta, ja me tarvitaan toistemme vertaistukea.

 

 

Tässä vielä video niille, jotka eivät ole sitä nähneet – tai jotka kaipaavat piristystä just nyt.

Mie oon otettu myös siinä mielessä, että kisan Vuoden kylmikset -kategoriassa oli ihan mahtavia ehdokkaita: mm. isän ja pojan liikuttava tarina omaishoitajuudesta, Saara Aallon lauluesitys sekä maailmankaikkeudesta kertova viihteellinen dokumentti, jossa mukana Esko Valtaoja. Kilpailun muissa kategorioissa voittivat esimerkiksi Pirjo (Vuoden sarja), Jaakko Keso (Vuoden tekijä) sekä mun idolin eli Timon tekemä Voiko kaiken kaupallistaa? (Vuoden häiriö). Vuoden yleisösuosikki oli ”Viki, Köpi, Henkka – tieteen armoilla”. Huh huh, minkä porukan kyljessä saa seistä.

Kiitos myös teille kaikille, jotka tuette mun työtä katsomalla mun videoita tai lukemalla juurikin tätä lausetta just nyt. Kiitos, oot mulle tärkeä :)

Kuvat: Juuli Aschan / Shortland